Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huijaamme ihmisiltä etuuksia ja kuntoutuksia.

Kelan työntekijä, kohta entinen

Tämä ei ole mielipide, vaan olisko peräti rikollista/laitonta.

Kelassa töissä ollut tuttavani sanoi ihan suoraa että yksi suurimmista syistä lopettaa oli se ettei asiakkaita saanut auttaa ja neuvoa kunnolla.

Itsellänikin on kokemusta ettei Kela kerro ja neuvo. Edes kysyttäessä. Parhaimmillaan olen tivannut 2 kuukautta vastausta kysymykseen ja kymmenkunta Kelan virkailijaa teki kaikkensa ettei olisi tarvinnut vastata.

Kela ei neuvo, koska pitää säästää. Kun kaikki ei tajua hakea heille kuuluvia tukia, säästyy verorahaa.

Näinhän se on.

Valitettavasti vain on minun kaltaisiani ihmisiä jotka on niin kyllästyneitä tähän että omien asioiden ohella hoidan noin kymmenen muunkin Kela-asioita. Autan hakemuksissa ja whatsapp laulaa päätöskuvia vähän väliä. Jos päätöksessä on virheitä kirjoittelen oikaisuvaatimukset, valitukset yms. valmiiksi ja tyypit laittaa nimen alle. Senttiäkään en saa tästä mutta paras kiitos ja palkka on se kun joku saa hänelle kuuluvat tuet eikä joudu esimerkiksi ulosottoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

No enpä sellaista päätäntävaltaa haluakaan. Kerroin vain mielipiteeni, kun sitä kysyttiin. Tekopyhää hymistelyä tuollainen "kaikki elämä on yhtä arvokasta" jeesustelu. Sellaista voi huudella vain henkilö, joka ei ole nähnyt käytännössä, millaista on, kun mitään ei voi itse tehdä ja ison osan aikaa ei edes tajua, mikä maa ja mikä valuutta.  Itse ainakin haluaisin, että kuolo korjaisi, jos joutuisin tilanteeseen, jossa olen sänkyyn sidottuna enkä tule sieltä koskaan ylös pääsemään omin avuin. 

Hyvähän sinun on noin sanoa, kun et ole itse tuossa tilanteessa. Olen itse vakavasti sairas, mutta koen, että elämäni on kaikesta huolimatta elämisen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Saan mielestäni ihan liikaa palkkaa viestinnän alalla. Työni on loppupeleissä yhteiskunnallisesti melko hyödytöntä. Samaan aikaan esim. sairaanhoitajaystäväni tekevät oikeasti tärkeää työtä, ovat burnoutin partaalla ja saavat paljon pienempää palkkaa kuin me yksityisellä sektorilla.

Pyydä pienempää palkkaa jos tuo on ongelma. En usko johdon vastustavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

Minä olen eri kuin jolle vastasit, mutta kieltämättä kävi sama mielessäni, kun olin vastaavanlaisia tapauksia hoitamassa: mitä iloa heillä on elää? Nämä henkilöt olisivat kuolleet luonnollisesti, mutta heitä pidettiin väkisin elossa. Jos olisin ollut heidän sijassaan, olisin toivonut pois pääsyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisena miesvaltaiselle alalle hakeutuminen oli virhe. Et pääse etenemään kunnolla.

En kyllä pysty samaistumaan tähän yhtään.

Miksi sinun pitäisi samaistua jonkun toisen kokemuksiin?

No lähinnä mietin tuon väitteen todenperäisyyttä ja nimenomaan sukupuolen vaikutusta. Jos mietin opiskelutovereitani, en huomaa mitään eroa naisten ja miesten kesken työelämään asettumisen kanssa. Olen akateeminen ja alalla, jossa noin 9/10 on miehiä.

Uskomatonta! Nollaat siis toisten kokemuksia pelkästään sillä perusteella, ettet itse ole kokenut samaa? Et tuolla tavalla ajattelevana vaikuta akateemisen koulutuksen omaavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

No enpä sellaista päätäntävaltaa haluakaan. Kerroin vain mielipiteeni, kun sitä kysyttiin. Tekopyhää hymistelyä tuollainen "kaikki elämä on yhtä arvokasta" jeesustelu. Sellaista voi huudella vain henkilö, joka ei ole nähnyt käytännössä, millaista on, kun mitään ei voi itse tehdä ja ison osan aikaa ei edes tajua, mikä maa ja mikä valuutta.  Itse ainakin haluaisin, että kuolo korjaisi, jos joutuisin tilanteeseen, jossa olen sänkyyn sidottuna enkä tule sieltä koskaan ylös pääsemään omin avuin. 

Hyvähän sinun on noin sanoa, kun et ole itse tuossa tilanteessa. Olen itse vakavasti sairas, mutta koen, että elämäni on kaikesta huolimatta elämisen arvoista.

Noin ei saa sanoa, sillä tuo on todellakin tabu. Kaikkea hyvää sulle. Tosi törkeää alapeukuttaa, kun henkilö kokee elämänsä silti elämisen arvoiseksi. Palsta ei petä...

Iso korporaatio teettää markkinatutkimuksen. Siitä seuraa viikkokausien työ: ensin kilpailutetaan markkinatutkimusfirmat, sitten valittu firma keskustelee korporaation edustajan kanssa siitä, mitä tutkitaan. Suunnitellaan tutkimus, jossa kohderyhmä on tarkkaan valittu iän, sukupuolen, asuinpaikan, tulotason jne perusteella. Rekrytoidaan vastaajia netin ja puhelimen kautta. Tehdään ryhmähaastattelut, pari tuntia kerrallaan useammalle ryhmälle. Ihmiset antavat palautetta tuotteista ja mainoksista, kertovat omia toivomuksiaan. Saadaan paljon tärkeää tietoa ja usein kuluttajat haluavat samoja asioita.

Ja sitten ison firman edustaja sanoo suu mutrussa, että ei me kyllä tällaista oltu suunniteltu. Kuluttajat toivovat vaikka jotain tiettyä makuvaihtoehtoa tai tietynlaista pakkausta. Mutta asiakas onkin päättänyt jo etukäteen, että tehdään jotain ihan muuta, ja haluttiin vain kuulla että sitä kuluttajatkin toivovat. Tehdään sitten joku näennäinen muutos vaikka logon ulkonäköön, kun yksi vastaaja ehdotti sitä. Kansan mielipide on kuultu ja nyt sitten vaan mainostamaan että "kysyimme kuluttajilta mitä he halusivat..."

Mitä järkeä siinä koko tutkimuksessa on, jos ei tuloksella ole väliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

Minä olen eri kuin jolle vastasit, mutta kieltämättä kävi sama mielessäni, kun olin vastaavanlaisia tapauksia hoitamassa: mitä iloa heillä on elää? Nämä henkilöt olisivat kuolleet luonnollisesti, mutta heitä pidettiin väkisin elossa. Jos olisin ollut heidän sijassaan, olisin toivonut pois pääsyä.

Et sinä tiedä, millaista heidän elämänsä on ja mistä he saavat iloa. Sinä et ole he. On muutenkin tekopyhää ajatella noin, kun et ole koskaan ollut tuollaisessa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

No enpä sellaista päätäntävaltaa haluakaan. Kerroin vain mielipiteeni, kun sitä kysyttiin. Tekopyhää hymistelyä tuollainen "kaikki elämä on yhtä arvokasta" jeesustelu. Sellaista voi huudella vain henkilö, joka ei ole nähnyt käytännössä, millaista on, kun mitään ei voi itse tehdä ja ison osan aikaa ei edes tajua, mikä maa ja mikä valuutta.  Itse ainakin haluaisin, että kuolo korjaisi, jos joutuisin tilanteeseen, jossa olen sänkyyn sidottuna enkä tule sieltä koskaan ylös pääsemään omin avuin. 

Hyvähän sinun on noin sanoa, kun et ole itse tuossa tilanteessa. Olen itse vakavasti sairas, mutta koen, että elämäni on kaikesta huolimatta elämisen arvoista.

Kai ymmärrät, että vakavasti sairas on eri asia kuin toimintakyvytön? Sinä mitä ilmeisimmin ole toimintakyvytön, kun täällä kykenet kirjoittelemaan. Ja vieläpä ihan ymmärrettävästi. Uskallan väittää, että ns. vihanneskunnossa (anteeksi karu ilmaus) olevista reilusti yli 90% ellei jopa kaikki, haluaisivat kuolla, jos toiveita tilan kohenemisesta ei ole. He vain eivät sitä kykene kertomaan ja siksi heitä pidetään väkisin hengissä. Ymmärrän omaisten näkemyksen sen suhteen, mutta realistisesti ilman tunnesidettä ajatellen, olisi parempi vain päästää toinen menemään, kun elämä on jo käytännössä ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psyykkisten sairauksien hoito kirurgisesti on epäeettistä. Julkisin varoin tehtävät ei-välttämättömät toimenpiteet vain koska potilas tahtoo pitäisi lopettaa.

Nuoret tytöt ovat sekaisin seksuaali-identiteettisnä kanssa ja me leikataan niille pippelit.

Hyvä yritys, mutta ei kukaan lääkäri noin sano.

Se on sukupuoli- eikä seksuaali-identiteetti. Eikä tuollaisella asenteella varustetut ihmiset valikoidu niitä hoitoja tekemään. Niitä "pippeli"leikkauksia ei tehdä muuten läheskään kaikille transmiehille.

Siivoojat ovat ihan loppuunkulutettuja ja ylityöllistettyjä. Tunnollisimnat siivoojat kärsivät eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet (käytös)ongelmat korjaantuisivat hyvällä kasvatuksella. Ei kaikki, mutta suurin osa.

Luokanope

Kyllä! Monissa perheissä on hukassa tavallisimmatkin kohteliaisuussäännöt: muiden huomioiminen, oman vuoron odottaminen, oman suun kiinni pitäminen tarvittaessa, kiittäminen, tervehtiminen ja anteeksipyytäminen sekä tyhjänpäiväisen, kovaäänisen itsekehumisen hillitseminen.

Joukosta loistaa tähtien lailla ne harvat, jotka osaavat käyttäytyä hyvin.

Velä ihan niitä erityislasten erityisyyksiä voitaisiin hoitaa siellä kotona. Useimmat tarvitsevat strukturoidun arjen, että tietävät, että ruoka on viideltä joka päivä ja nukkumaan mennään yhdeksältä. Mutta ihan perusrakenteet sieltä kotoa puuttuu. Niitä ei koulu pysty pennulle luomaan.

Juu ja tietyt säännöt ja rajat, joista pidetään kiinni aina.

Peliaika, jota ei ylitetä mankumalla tai millään tempuilla. En voi ymmärtää, miten 11-vuotias voi pelata yöt ja vanhempi ei muka voi tehdä MITÄÄN. Eikö muka tietokoneen johto voisi lähteä vanhemman työpaikalle mukaan seuraavana päivänä tai koko viikoksi? On oikeasti koteja, joissa lapsi määrää ja neuvottelee kaikesta. Käsittämätöntä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

Minä olen eri kuin jolle vastasit, mutta kieltämättä kävi sama mielessäni, kun olin vastaavanlaisia tapauksia hoitamassa: mitä iloa heillä on elää? Nämä henkilöt olisivat kuolleet luonnollisesti, mutta heitä pidettiin väkisin elossa. Jos olisin ollut heidän sijassaan, olisin toivonut pois pääsyä.

Et sinä tiedä, millaista heidän elämänsä on ja mistä he saavat iloa. Sinä et ole he. On muutenkin tekopyhää ajatella noin, kun et ole koskaan ollut tuollaisessa tilanteessa.

Etpä sinäkään tiedä, mistä he saavat iloa, joten hölmöä väitellä tästä. Voit kokeilla, millaista on maata sängyssä liikahtamatta vaikkapa kuukausi. Siitä saat hieman osviittaa noiden ihmisten "iloista". Etuna sinulla toki on, että pääsi toimii edes jollain tasolla. Monilla mainituista ihmiskohtaloista ei toimi. Realismissa ei ole mitään tekopyhää. Tekopyhä kun tarkoittaa teeskentelyä ja viattomaksi tekeytymistä. Eli oikeastaan tuota, mitä sinä itse teet. 

Olen opettaja ja työ vie minulta toisinaan elämänilon niin totaalisesti, että työviikon jälkeen mietin joskus jopa itsemurhaa.

Osalla vanhemmista on mielenterveysongelmia, huumeongelmia, riitoja parisuhteessa ja ties mitä - ja niitä on joskus mukava purkaa opettajaan. Joillekin vanhemmille opettaja on lähtökohtaisesti vihollinen. Haastavat vanhemmat kuormittavat opettajaa enemmän kuin lapset. Työ saa minut toisinaan tuntemaan itseni arvottomaksi. Onneksi on vastapainona oma lämmin perhe.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin piestä ne tyypit jotka ostaa tiskistä 15 euron lohifileen ja tumppaa sen jonnekkin maustehyllyyn pilaantumaan.

Työssä kassalla/lihatiskillä

Tuoretiskillä voisikin olla oma pikamaksupiste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

No enpä sellaista päätäntävaltaa haluakaan. Kerroin vain mielipiteeni, kun sitä kysyttiin. Tekopyhää hymistelyä tuollainen "kaikki elämä on yhtä arvokasta" jeesustelu. Sellaista voi huudella vain henkilö, joka ei ole nähnyt käytännössä, millaista on, kun mitään ei voi itse tehdä ja ison osan aikaa ei edes tajua, mikä maa ja mikä valuutta.  Itse ainakin haluaisin, että kuolo korjaisi, jos joutuisin tilanteeseen, jossa olen sänkyyn sidottuna enkä tule sieltä koskaan ylös pääsemään omin avuin. 

Hyvähän sinun on noin sanoa, kun et ole itse tuossa tilanteessa. Olen itse vakavasti sairas, mutta koen, että elämäni on kaikesta huolimatta elämisen arvoista.

Noin ei saa sanoa, sillä tuo on todellakin tabu. Kaikkea hyvää sulle. Tosi törkeää alapeukuttaa, kun henkilö kokee elämänsä silti elämisen arvoiseksi. Palsta ei petä...

Äläpä nyt höpäjä. Ei kukaan alapeukuta sitä, että joku kokee elämästä elämisen arvoiseksi. Alapeukutettiin sitä, että joku a) vertaa omaa toimintakykyistä elämäänsä toimintakyvyttömiin ja b) sillä perusteella yrittää päättää heidän puolestaan, että hekin haluavat elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet (käytös)ongelmat korjaantuisivat hyvällä kasvatuksella. Ei kaikki, mutta suurin osa.

Luokanope

Kyllä! Monissa perheissä on hukassa tavallisimmatkin kohteliaisuussäännöt: muiden huomioiminen, oman vuoron odottaminen, oman suun kiinni pitäminen tarvittaessa, kiittäminen, tervehtiminen ja anteeksipyytäminen sekä tyhjänpäiväisen, kovaäänisen itsekehumisen hillitseminen.

Joukosta loistaa tähtien lailla ne harvat, jotka osaavat käyttäytyä hyvin.

Velä ihan niitä erityislasten erityisyyksiä voitaisiin hoitaa siellä kotona. Useimmat tarvitsevat strukturoidun arjen, että tietävät, että ruoka on viideltä joka päivä ja nukkumaan mennään yhdeksältä. Mutta ihan perusrakenteet sieltä kotoa puuttuu. Niitä ei koulu pysty pennulle luomaan.

Juu ja tietyt säännöt ja rajat, joista pidetään kiinni aina.

Peliaika, jota ei ylitetä mankumalla tai millään tempuilla. En voi ymmärtää, miten 11-vuotias voi pelata yöt ja vanhempi ei muka voi tehdä MITÄÄN. Eikö muka tietokoneen johto voisi lähteä vanhemman työpaikalle mukaan seuraavana päivänä tai koko viikoksi? On oikeasti koteja, joissa lapsi määrää ja neuvottelee kaikesta. Käsittämätöntä!

Kaikki on yritetty, mutta ei vaan mitenkään voida ymmärtää miksi 12 -vuotias polttaa pilveä ja on öitä ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet (käytös)ongelmat korjaantuisivat hyvällä kasvatuksella. Ei kaikki, mutta suurin osa.

Luokanope

Kyllä! Monissa perheissä on hukassa tavallisimmatkin kohteliaisuussäännöt: muiden huomioiminen, oman vuoron odottaminen, oman suun kiinni pitäminen tarvittaessa, kiittäminen, tervehtiminen ja anteeksipyytäminen sekä tyhjänpäiväisen, kovaäänisen itsekehumisen hillitseminen.

Joukosta loistaa tähtien lailla ne harvat, jotka osaavat käyttäytyä hyvin.

Velä ihan niitä erityislasten erityisyyksiä voitaisiin hoitaa siellä kotona. Useimmat tarvitsevat strukturoidun arjen, että tietävät, että ruoka on viideltä joka päivä ja nukkumaan mennään yhdeksältä. Mutta ihan perusrakenteet sieltä kotoa puuttuu. Niitä ei koulu pysty pennulle luomaan.

Juu ja tietyt säännöt ja rajat, joista pidetään kiinni aina.

Peliaika, jota ei ylitetä mankumalla tai millään tempuilla. En voi ymmärtää, miten 11-vuotias voi pelata yöt ja vanhempi ei muka voi tehdä MITÄÄN. Eikö muka tietokoneen johto voisi lähteä vanhemman työpaikalle mukaan seuraavana päivänä tai koko viikoksi? On oikeasti koteja, joissa lapsi määrää ja neuvottelee kaikesta. Käsittämätöntä!

Kaikki on yritetty, mutta ei vaan mitenkään voida ymmärtää miksi 12 -vuotias polttaa pilveä ja on öitä ulkona.

Kun ei ole rakastavia ja turvallisia vanhempia huolehtimassa, lapsi voi tehdä melko lailla mitä vaan. Harvemmin tuollaiset tapaukset ovat täysin ehjästä kodista. Toki heitäkin on. Silloinkin kyllä vanhemmissa puutteita, jos eivät tajua tuollaiselle asialle tehdä mitään.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huijaamme ihmisiltä etuuksia ja kuntoutuksia.

Kelan työntekijä, kohta entinen

Tämä ei ole mielipide, vaan olisko peräti rikollista/laitonta.

Olet aika naiivi, jos et ymmärrä, että Kelan tehtävä on vahtia rahoja yhtä paljon kuin jakaa niitä. Jotkut selkeät hommat kuten äitiyspäivärahat ja vastaavat pyörivät automaattilla, mutta kokeilepa hakea jotain harvinaisempaa tukea. Sitten Kela kääntää kivet ja kannot löytääkseen syyn, jonka takia tukea ei makseta. Tai ainakin sen hakeminen tehdään niin vaikeaksi, että koulutetunkin ihmisen jaksaminen ja ymmärrys on koetuksella.

Pahimpia tilanteita, joihin ihminen voi päätyä, on jatkuva kirjeenvaihto ja vääntäminen Kelan kanssa. Se on todellista väsytystaistelua. Ja yleensä ihminen on silloin vielä valmiiksi heikoilla.

T. Asiakas

Kommentoin ainoastaan sitä, että kyseinen asia ei ole mikään mielipide omasta työstä. Jokainen meistä kyllä tietää miten Kela toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

No enpä sellaista päätäntävaltaa haluakaan. Kerroin vain mielipiteeni, kun sitä kysyttiin. Tekopyhää hymistelyä tuollainen "kaikki elämä on yhtä arvokasta" jeesustelu. Sellaista voi huudella vain henkilö, joka ei ole nähnyt käytännössä, millaista on, kun mitään ei voi itse tehdä ja ison osan aikaa ei edes tajua, mikä maa ja mikä valuutta.  Itse ainakin haluaisin, että kuolo korjaisi, jos joutuisin tilanteeseen, jossa olen sänkyyn sidottuna enkä tule sieltä koskaan ylös pääsemään omin avuin. 

Hyvähän sinun on noin sanoa, kun et ole itse tuossa tilanteessa. Olen itse vakavasti sairas, mutta koen, että elämäni on kaikesta huolimatta elämisen arvoista.

Kai ymmärrät, että vakavasti sairas on eri asia kuin toimintakyvytön? Sinä mitä ilmeisimmin ole toimintakyvytön, kun täällä kykenet kirjoittelemaan. Ja vieläpä ihan ymmärrettävästi. Uskallan väittää, että ns. vihanneskunnossa (anteeksi karu ilmaus) olevista reilusti yli 90% ellei jopa kaikki, haluaisivat kuolla, jos toiveita tilan kohenemisesta ei ole. He vain eivät sitä kykene kertomaan ja siksi heitä pidetään väkisin hengissä. Ymmärrän omaisten näkemyksen sen suhteen, mutta realistisesti ilman tunnesidettä ajatellen, olisi parempi vain päästää toinen menemään, kun elämä on jo käytännössä ohi. 

Sinä et ymmärrä tässä. Et tunne minua. Tarvitsen apua aivan kaikessa. Toimintakykyni on rajoittunut. Kirjoittamiseen löytyy apuvälineitä ja onneksi muuhunkin, on hyvät avustajat, hoitohenkilökunta jne. En kirjoittelisi asiasta, josta et oikeasti tiedä mitään ja tekisi toisista keskustelijoista typeriä ja loukkaavia oletuksia.