Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?

Rahat laskuihin tienataan ihan itse eikä niitä maksateta niitä Kelalla ja sosiaalitoimistolla. 

Yllättävät tilanteet tietenkin erikseen.

ihminen se olen vain minäkin kirjoitti:

Olen opettaja ja työ vie minulta toisinaan elämänilon niin totaalisesti, että työviikon jälkeen mietin joskus jopa itsemurhaa.

Osalla vanhemmista on mielenterveysongelmia, huumeongelmia, riitoja parisuhteessa ja ties mitä - ja niitä on joskus mukava purkaa opettajaan. Joillekin vanhemmille opettaja on lähtökohtaisesti vihollinen. Haastavat vanhemmat kuormittavat opettajaa enemmän kuin lapset. Työ saa minut toisinaan tuntemaan itseni arvottomaksi. Onneksi on vastapainona oma lämmin perhe.

Ymmärrän sinua, kollega! Järkytti alalle tullessani huomata, kuinka opettajan homma ei ole vain opetus- ja kasvatustyötä, vaan pitäisi olla sen lisäksi myös poliisi, psykiatri, sosiaalityöntekijä, sairaanhoitaja... minuakin vaivasi eräiden lasten kotiolot vapaa-ajallakin. Pyrin unohtamaan, mutta tunnollisena ja empaattisena ei voinut.

Vaihdoin alaa, kun huomasin kyynistyväni. Yritin opetella tefloniksi, mutta minkäs sitä luonteelleen voi. Joitakin tapauksia mietin vieläkin, vuosien jälkeen.

Opetustyö on nykyään oikeesti todella raskasta. Vuosityöajan myötä opetustunteja on lisätty, mutta palkka ei nouse. Työtehtäviä tulee koko ajan lisää byrokratian lisääntymisen myötä. Joka viikko on turhia palavereja, jotka vievät aikaa itse perustehtävänä eli nuorten kohtaamiselta ja opetukselta. Itse opetustyö on amiksessa liukuhihnaa eikä mitään ehdi suunnitella kunnolla. Huono johtaminen tähän päälle. Oon miettiny jo useamman vuoden ajan alan vaihtoa. Itken usein työviikon aikana turhautumista ja väsymystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

No enpä sellaista päätäntävaltaa haluakaan. Kerroin vain mielipiteeni, kun sitä kysyttiin. Tekopyhää hymistelyä tuollainen "kaikki elämä on yhtä arvokasta" jeesustelu. Sellaista voi huudella vain henkilö, joka ei ole nähnyt käytännössä, millaista on, kun mitään ei voi itse tehdä ja ison osan aikaa ei edes tajua, mikä maa ja mikä valuutta.  Itse ainakin haluaisin, että kuolo korjaisi, jos joutuisin tilanteeseen, jossa olen sänkyyn sidottuna enkä tule sieltä koskaan ylös pääsemään omin avuin. 

Hyvähän sinun on noin sanoa, kun et ole itse tuossa tilanteessa. Olen itse vakavasti sairas, mutta koen, että elämäni on kaikesta huolimatta elämisen arvoista.

Noin ei saa sanoa, sillä tuo on todellakin tabu. Kaikkea hyvää sulle. Tosi törkeää alapeukuttaa, kun henkilö kokee elämänsä silti elämisen arvoiseksi. Palsta ei petä...

Äläpä nyt höpäjä. Ei kukaan alapeukuta sitä, että joku kokee elämästä elämisen arvoiseksi. Alapeukutettiin sitä, että joku a) vertaa omaa toimintakykyistä elämäänsä toimintakyvyttömiin ja b) sillä perusteella yrittää päättää heidän puolestaan, että hekin haluavat elää.

Mistä tiedät, kuinka toimintakykyinen kyseinen henkilö on? Onko sulla kristallipallo? Eihän hän ollut päättämässä sitä vaan korosti, että nämä ihmiset ainoastaan voivat päättää tästä asiasta, ette te muut. Teidän höpötykset on loukkaavia ja naurattavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

No enpä sellaista päätäntävaltaa haluakaan. Kerroin vain mielipiteeni, kun sitä kysyttiin. Tekopyhää hymistelyä tuollainen "kaikki elämä on yhtä arvokasta" jeesustelu. Sellaista voi huudella vain henkilö, joka ei ole nähnyt käytännössä, millaista on, kun mitään ei voi itse tehdä ja ison osan aikaa ei edes tajua, mikä maa ja mikä valuutta.  Itse ainakin haluaisin, että kuolo korjaisi, jos joutuisin tilanteeseen, jossa olen sänkyyn sidottuna enkä tule sieltä koskaan ylös pääsemään omin avuin. 

Hyvähän sinun on noin sanoa, kun et ole itse tuossa tilanteessa. Olen itse vakavasti sairas, mutta koen, että elämäni on kaikesta huolimatta elämisen arvoista.

Kai ymmärrät, että vakavasti sairas on eri asia kuin toimintakyvytön? Sinä mitä ilmeisimmin ole toimintakyvytön, kun täällä kykenet kirjoittelemaan. Ja vieläpä ihan ymmärrettävästi. Uskallan väittää, että ns. vihanneskunnossa (anteeksi karu ilmaus) olevista reilusti yli 90% ellei jopa kaikki, haluaisivat kuolla, jos toiveita tilan kohenemisesta ei ole. He vain eivät sitä kykene kertomaan ja siksi heitä pidetään väkisin hengissä. Ymmärrän omaisten näkemyksen sen suhteen, mutta realistisesti ilman tunnesidettä ajatellen, olisi parempi vain päästää toinen menemään, kun elämä on jo käytännössä ohi. 

Sinä et ymmärrä tässä. Et tunne minua. Tarvitsen apua aivan kaikessa. Toimintakykyni on rajoittunut. Kirjoittamiseen löytyy apuvälineitä ja onneksi muuhunkin, on hyvät avustajat, hoitohenkilökunta jne. En kirjoittelisi asiasta, josta et oikeasti tiedä mitään ja tekisi toisista keskustelijoista typeriä ja loukkaavia oletuksia.

Lopeta jo toi jankutus, olet rasittava.

Somessa näkyy jatkuvasti valitusta siitä, miten kaikkeen pitää tunkea niitä homoja ja lesboja ja transsukupuolisia. Eikö kukaan ole enää normaali ja eikö mies saa enää olla mies jne.

Ja kuitenkin se vähemmistöjen elämä on monesti rankkaa ja ahdistavaa. Joku saa toistuvasti turpaan, kun on näkyvästi trans. Toisen vanhemmat hylkäävät, kun eivät halua lesboa tytärtä. Moni päätyy ahdistukseen ja jopa itsemurhaan. Kyllä, Suomessa vuonna 2020.

Ja sitten joutuu katselemaan suorastaan julmia kommentteja vähemmistöistä, kun Suomessa on muka kaikki liiankin hyvin. Jos vastaa jotain, tulee heti valitus "sensuurista" ja siitä ettei enää ole sananvapautta kun ei saa sanoa rumasti toisen seksielämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

No enpä sellaista päätäntävaltaa haluakaan. Kerroin vain mielipiteeni, kun sitä kysyttiin. Tekopyhää hymistelyä tuollainen "kaikki elämä on yhtä arvokasta" jeesustelu. Sellaista voi huudella vain henkilö, joka ei ole nähnyt käytännössä, millaista on, kun mitään ei voi itse tehdä ja ison osan aikaa ei edes tajua, mikä maa ja mikä valuutta.  Itse ainakin haluaisin, että kuolo korjaisi, jos joutuisin tilanteeseen, jossa olen sänkyyn sidottuna enkä tule sieltä koskaan ylös pääsemään omin avuin. 

Hyvähän sinun on noin sanoa, kun et ole itse tuossa tilanteessa. Olen itse vakavasti sairas, mutta koen, että elämäni on kaikesta huolimatta elämisen arvoista.

Kai ymmärrät, että vakavasti sairas on eri asia kuin toimintakyvytön? Sinä mitä ilmeisimmin ole toimintakyvytön, kun täällä kykenet kirjoittelemaan. Ja vieläpä ihan ymmärrettävästi. Uskallan väittää, että ns. vihanneskunnossa (anteeksi karu ilmaus) olevista reilusti yli 90% ellei jopa kaikki, haluaisivat kuolla, jos toiveita tilan kohenemisesta ei ole. He vain eivät sitä kykene kertomaan ja siksi heitä pidetään väkisin hengissä. Ymmärrän omaisten näkemyksen sen suhteen, mutta realistisesti ilman tunnesidettä ajatellen, olisi parempi vain päästää toinen menemään, kun elämä on jo käytännössä ohi. 

No nyt on kuultu kaikki 😂 Kirjoittaminen on toimintakyvyn mitta. Loppu viestistäsi oli geneeristä paskaa. Veikkailla voit, mutta et voi tietää. Vaikka änkytät mitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

No enpä sellaista päätäntävaltaa haluakaan. Kerroin vain mielipiteeni, kun sitä kysyttiin. Tekopyhää hymistelyä tuollainen "kaikki elämä on yhtä arvokasta" jeesustelu. Sellaista voi huudella vain henkilö, joka ei ole nähnyt käytännössä, millaista on, kun mitään ei voi itse tehdä ja ison osan aikaa ei edes tajua, mikä maa ja mikä valuutta.  Itse ainakin haluaisin, että kuolo korjaisi, jos joutuisin tilanteeseen, jossa olen sänkyyn sidottuna enkä tule sieltä koskaan ylös pääsemään omin avuin. 

Hyvähän sinun on noin sanoa, kun et ole itse tuossa tilanteessa. Olen itse vakavasti sairas, mutta koen, että elämäni on kaikesta huolimatta elämisen arvoista.

Kai ymmärrät, että vakavasti sairas on eri asia kuin toimintakyvytön? Sinä mitä ilmeisimmin ole toimintakyvytön, kun täällä kykenet kirjoittelemaan. Ja vieläpä ihan ymmärrettävästi. Uskallan väittää, että ns. vihanneskunnossa (anteeksi karu ilmaus) olevista reilusti yli 90% ellei jopa kaikki, haluaisivat kuolla, jos toiveita tilan kohenemisesta ei ole. He vain eivät sitä kykene kertomaan ja siksi heitä pidetään väkisin hengissä. Ymmärrän omaisten näkemyksen sen suhteen, mutta realistisesti ilman tunnesidettä ajatellen, olisi parempi vain päästää toinen menemään, kun elämä on jo käytännössä ohi. 

Sairaudet ei laske toimintakykyä? Tunnetko ihmisen, jolle kommentoit?

ohis

Uudisasukkaiden kotouttaminen revitään muun muassa opettajien selkänahasta, jotka joutuvat isoissa ryhmissä yrittämään selvittää vaikeita käsitteitä ja ajatuksia nuorille, jotka eivät osaa kunnolla lukea ja kirjoittaa suomea. Ja samalla pitäisi opettaa muitakin. Ei aika riitä kaikille.

Maahantuleva lapsi on vain yhden vuoden kieltä oppimassa pienryhmässä, sitten hän joutuu tavalliseen ryhmään normi-hissan ja biologian jne. tunneille.

Opetusryhmiä siis pienennettävä, jos otetaan lisää tulijoita, tai suomalaiset lapset jää paitsioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

No enpä sellaista päätäntävaltaa haluakaan. Kerroin vain mielipiteeni, kun sitä kysyttiin. Tekopyhää hymistelyä tuollainen "kaikki elämä on yhtä arvokasta" jeesustelu. Sellaista voi huudella vain henkilö, joka ei ole nähnyt käytännössä, millaista on, kun mitään ei voi itse tehdä ja ison osan aikaa ei edes tajua, mikä maa ja mikä valuutta.  Itse ainakin haluaisin, että kuolo korjaisi, jos joutuisin tilanteeseen, jossa olen sänkyyn sidottuna enkä tule sieltä koskaan ylös pääsemään omin avuin. 

Hyvähän sinun on noin sanoa, kun et ole itse tuossa tilanteessa. Olen itse vakavasti sairas, mutta koen, että elämäni on kaikesta huolimatta elämisen arvoista.

Kai ymmärrät, että vakavasti sairas on eri asia kuin toimintakyvytön? Sinä mitä ilmeisimmin ole toimintakyvytön, kun täällä kykenet kirjoittelemaan. Ja vieläpä ihan ymmärrettävästi. Uskallan väittää, että ns. vihanneskunnossa (anteeksi karu ilmaus) olevista reilusti yli 90% ellei jopa kaikki, haluaisivat kuolla, jos toiveita tilan kohenemisesta ei ole. He vain eivät sitä kykene kertomaan ja siksi heitä pidetään väkisin hengissä. Ymmärrän omaisten näkemyksen sen suhteen, mutta realistisesti ilman tunnesidettä ajatellen, olisi parempi vain päästää toinen menemään, kun elämä on jo käytännössä ohi. 

Sinä et ymmärrä tässä. Et tunne minua. Tarvitsen apua aivan kaikessa. Toimintakykyni on rajoittunut. Kirjoittamiseen löytyy apuvälineitä ja onneksi muuhunkin, on hyvät avustajat, hoitohenkilökunta jne. En kirjoittelisi asiasta, josta et oikeasti tiedä mitään ja tekisi toisista keskustelijoista typeriä ja loukkaavia oletuksia.

Eli sinä olet maannut sängyssä TÄYSIN toimintakyvyttömän monta vuotta? Niin, että et kykene puhumaan, kirjoittamaan tai kunnolla edes ajattelemaan? Jos niin on, siinä tapauksessa ihmettelen suuresti toipumistasi, kun nyt kykenet hyvin kirjoittamaan tänne. Että eiköhän nyt pidetä puurot ja vellit erillään eikä loukkaannuta kommenteista, jotka eivät liity sinuun mitenkään.  Nyt ei puhuttu ihmisistä, jotka kykenevät käyttämään apuvälineitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

No enpä sellaista päätäntävaltaa haluakaan. Kerroin vain mielipiteeni, kun sitä kysyttiin. Tekopyhää hymistelyä tuollainen "kaikki elämä on yhtä arvokasta" jeesustelu. Sellaista voi huudella vain henkilö, joka ei ole nähnyt käytännössä, millaista on, kun mitään ei voi itse tehdä ja ison osan aikaa ei edes tajua, mikä maa ja mikä valuutta.  Itse ainakin haluaisin, että kuolo korjaisi, jos joutuisin tilanteeseen, jossa olen sänkyyn sidottuna enkä tule sieltä koskaan ylös pääsemään omin avuin. 

Hyvähän sinun on noin sanoa, kun et ole itse tuossa tilanteessa. Olen itse vakavasti sairas, mutta koen, että elämäni on kaikesta huolimatta elämisen arvoista.

Kai ymmärrät, että vakavasti sairas on eri asia kuin toimintakyvytön? Sinä mitä ilmeisimmin ole toimintakyvytön, kun täällä kykenet kirjoittelemaan. Ja vieläpä ihan ymmärrettävästi. Uskallan väittää, että ns. vihanneskunnossa (anteeksi karu ilmaus) olevista reilusti yli 90% ellei jopa kaikki, haluaisivat kuolla, jos toiveita tilan kohenemisesta ei ole. He vain eivät sitä kykene kertomaan ja siksi heitä pidetään väkisin hengissä. Ymmärrän omaisten näkemyksen sen suhteen, mutta realistisesti ilman tunnesidettä ajatellen, olisi parempi vain päästää toinen menemään, kun elämä on jo käytännössä ohi. 

Sairaudet ei laske toimintakykyä? Tunnetko ihmisen, jolle kommentoit?

ohis

Tietysti laskevat. Mutta jos kykenee tuottamaan av:lle tekstiä, ei voi olla toimintakyvytön. Ei toista tarvitse tuntea tuollaisen havainnon tehdäkseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

Minä olen eri kuin jolle vastasit, mutta kieltämättä kävi sama mielessäni, kun olin vastaavanlaisia tapauksia hoitamassa: mitä iloa heillä on elää? Nämä henkilöt olisivat kuolleet luonnollisesti, mutta heitä pidettiin väkisin elossa. Jos olisin ollut heidän sijassaan, olisin toivonut pois pääsyä.

Et sinä tiedä, millaista heidän elämänsä on ja mistä he saavat iloa. Sinä et ole he. On muutenkin tekopyhää ajatella noin, kun et ole koskaan ollut tuollaisessa tilanteessa.

Etpä sinäkään tiedä, mistä he saavat iloa, joten hölmöä väitellä tästä. Voit kokeilla, millaista on maata sängyssä liikahtamatta vaikkapa kuukausi. Siitä saat hieman osviittaa noiden ihmisten "iloista". Etuna sinulla toki on, että pääsi toimii edes jollain tasolla. Monilla mainituista ihmiskohtaloista ei toimi. Realismissa ei ole mitään tekopyhää. Tekopyhä kun tarkoittaa teeskentelyä ja viattomaksi tekeytymistä. Eli oikeastaan tuota, mitä sinä itse teet. 

En tiedä, mutta en ole moista väittänytkään. Tuota osviittaa on paljonkin. Pää toki toimii, miten toimii. Toki oman junttiutensa voi verhota mm. näennäisrealismiin. Minun ei tarvitse teeskennellä, sillä puhun ainoastaan omasta kokemuksestani. Suosittelen tekemään samoin.

Olen ollut useamman vuoden ravintolassa töissä opiskelujen ohella ja tullut siihen tulokseen, että iso osa keski-ikäisistä ja siitä vanhemmista naisista ei omaa minkäänlaisia käytöstapoja ja käyttäytyy kammottavasti. Ja vielä kun alla on muutama lasi viiniä, niin helvetti on irti. Nuorten kohdalla tätä ongelmaa ei ole ikinä.

Ei tervehditä, tullaan naama norsunvitulla paikalle, kohdellaan koko henkilökuntaa kuin alamaisia, keksitään väkisin asioita, mistä voisi valittaa, tungetaan jonon ohi tai vähintään pitää puoleen hintaan saada annokset, ja odotappas kun teet pienimmänkin virheen niin saat kuulla kunniasi. Jos et jokaikiseen kysymykseen osaa vastata siltä seisomalta niin luvassa on silmien pyörittelyä ja huokailua. Tätä tapahtuu viikottain.

Kyllä tekisi mieli välillä karjaista takaisin, että eikö teillä todella mitään käytöstapoja tuohon ikään mennessä ole siunaantunut, vaikka aina kohtelenkin jokaista asiakasta ystävällisesti hymyillen ja kunnioittavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

No enpä sellaista päätäntävaltaa haluakaan. Kerroin vain mielipiteeni, kun sitä kysyttiin. Tekopyhää hymistelyä tuollainen "kaikki elämä on yhtä arvokasta" jeesustelu. Sellaista voi huudella vain henkilö, joka ei ole nähnyt käytännössä, millaista on, kun mitään ei voi itse tehdä ja ison osan aikaa ei edes tajua, mikä maa ja mikä valuutta.  Itse ainakin haluaisin, että kuolo korjaisi, jos joutuisin tilanteeseen, jossa olen sänkyyn sidottuna enkä tule sieltä koskaan ylös pääsemään omin avuin. 

Hyvähän sinun on noin sanoa, kun et ole itse tuossa tilanteessa. Olen itse vakavasti sairas, mutta koen, että elämäni on kaikesta huolimatta elämisen arvoista.

Kai ymmärrät, että vakavasti sairas on eri asia kuin toimintakyvytön? Sinä mitä ilmeisimmin ole toimintakyvytön, kun täällä kykenet kirjoittelemaan. Ja vieläpä ihan ymmärrettävästi. Uskallan väittää, että ns. vihanneskunnossa (anteeksi karu ilmaus) olevista reilusti yli 90% ellei jopa kaikki, haluaisivat kuolla, jos toiveita tilan kohenemisesta ei ole. He vain eivät sitä kykene kertomaan ja siksi heitä pidetään väkisin hengissä. Ymmärrän omaisten näkemyksen sen suhteen, mutta realistisesti ilman tunnesidettä ajatellen, olisi parempi vain päästää toinen menemään, kun elämä on jo käytännössä ohi. 

No nyt on kuultu kaikki 😂 Kirjoittaminen on toimintakyvyn mitta. Loppu viestistäsi oli geneeristä paskaa. Veikkailla voit, mutta et voi tietää. Vaikka änkytät mitä.

En sentään alennu haukkumaan toisia. Se jos mikä on geneeristä paskaa. Tai tarkemmin ihan vain paskaa. 

P.S. Mitä kirjoittaminen sinusta on, jos se ei ole toimintaa?

ihminen se olen vain minäkin kirjoitti:

Olen opettaja ja työ vie minulta toisinaan elämänilon niin totaalisesti, että työviikon jälkeen mietin joskus jopa itsemurhaa.

Osalla vanhemmista on mielenterveysongelmia, huumeongelmia, riitoja parisuhteessa ja ties mitä - ja niitä on joskus mukava purkaa opettajaan. Joillekin vanhemmille opettaja on lähtökohtaisesti vihollinen. Haastavat vanhemmat kuormittavat opettajaa enemmän kuin lapset. Työ saa minut toisinaan tuntemaan itseni arvottomaksi. Onneksi on vastapainona oma lämmin perhe.

Myös minulta työ opettajana on viemässä mielenterveyden. Työpäivän jälkeen menen suoraan sänkyyn ja nukun. Joskus saatan nukkua yöhön asti, sitten teen jotain hetken (esim. syön) ja menen takaisin nukkumaan. Pahimpina päivinä ahdistaa niin, että oksettaa. Vaihtaisin alaa, mutta ikää alkaa olla eikä minulla ole koulutusta muulle alalle. Joidenkin työpäivien jälkeen tunne valtavaa itseinhoa ja tyhjyyttä. Yritän nyt vain selvitä. Ei tässä juuri muutakaan voi.

Kaikki sympatiani kollegoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

No enpä sellaista päätäntävaltaa haluakaan. Kerroin vain mielipiteeni, kun sitä kysyttiin. Tekopyhää hymistelyä tuollainen "kaikki elämä on yhtä arvokasta" jeesustelu. Sellaista voi huudella vain henkilö, joka ei ole nähnyt käytännössä, millaista on, kun mitään ei voi itse tehdä ja ison osan aikaa ei edes tajua, mikä maa ja mikä valuutta.  Itse ainakin haluaisin, että kuolo korjaisi, jos joutuisin tilanteeseen, jossa olen sänkyyn sidottuna enkä tule sieltä koskaan ylös pääsemään omin avuin. 

Hyvähän sinun on noin sanoa, kun et ole itse tuossa tilanteessa. Olen itse vakavasti sairas, mutta koen, että elämäni on kaikesta huolimatta elämisen arvoista.

Kai ymmärrät, että vakavasti sairas on eri asia kuin toimintakyvytön? Sinä mitä ilmeisimmin ole toimintakyvytön, kun täällä kykenet kirjoittelemaan. Ja vieläpä ihan ymmärrettävästi. Uskallan väittää, että ns. vihanneskunnossa (anteeksi karu ilmaus) olevista reilusti yli 90% ellei jopa kaikki, haluaisivat kuolla, jos toiveita tilan kohenemisesta ei ole. He vain eivät sitä kykene kertomaan ja siksi heitä pidetään väkisin hengissä. Ymmärrän omaisten näkemyksen sen suhteen, mutta realistisesti ilman tunnesidettä ajatellen, olisi parempi vain päästää toinen menemään, kun elämä on jo käytännössä ohi. 

Sairaudet ei laske toimintakykyä? Tunnetko ihmisen, jolle kommentoit?

ohis

Tietysti laskevat. Mutta jos kykenee tuottamaan av:lle tekstiä, ei voi olla toimintakyvytön. Ei toista tarvitse tuntea tuollaisen havainnon tehdäkseen. 

Tuo on ainoa toimintakyvyn mittari vai? Tuolla typeryydellä sinusta tulisi loistava Kelan virkailija 😆😂 Otetaan esimerkiksi Marja Korhonen. Kuinka toimintakykyinen hän on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

Minä olen eri kuin jolle vastasit, mutta kieltämättä kävi sama mielessäni, kun olin vastaavanlaisia tapauksia hoitamassa: mitä iloa heillä on elää? Nämä henkilöt olisivat kuolleet luonnollisesti, mutta heitä pidettiin väkisin elossa. Jos olisin ollut heidän sijassaan, olisin toivonut pois pääsyä.

Et sinä tiedä, millaista heidän elämänsä on ja mistä he saavat iloa. Sinä et ole he. On muutenkin tekopyhää ajatella noin, kun et ole koskaan ollut tuollaisessa tilanteessa.

Etpä sinäkään tiedä, mistä he saavat iloa, joten hölmöä väitellä tästä. Voit kokeilla, millaista on maata sängyssä liikahtamatta vaikkapa kuukausi. Siitä saat hieman osviittaa noiden ihmisten "iloista". Etuna sinulla toki on, että pääsi toimii edes jollain tasolla. Monilla mainituista ihmiskohtaloista ei toimi. Realismissa ei ole mitään tekopyhää. Tekopyhä kun tarkoittaa teeskentelyä ja viattomaksi tekeytymistä. Eli oikeastaan tuota, mitä sinä itse teet. 

En tiedä, mutta en ole moista väittänytkään. Tuota osviittaa on paljonkin. Pää toki toimii, miten toimii. Toki oman junttiutensa voi verhota mm. näennäisrealismiin. Minun ei tarvitse teeskennellä, sillä puhun ainoastaan omasta kokemuksestani. Suosittelen tekemään samoin.

Hienoa, että olet kyennyt heräämään vegetatiivisesta tilasta! Sellaista harvoin sattuu. Vai olisiko vain niin, että sinä et nyt ihan ymmärrä, millaisista tapauksista tässä puhutaan?

Olisipa eutanasia laillinen. Ammattini arvaatte kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

No enpä sellaista päätäntävaltaa haluakaan. Kerroin vain mielipiteeni, kun sitä kysyttiin. Tekopyhää hymistelyä tuollainen "kaikki elämä on yhtä arvokasta" jeesustelu. Sellaista voi huudella vain henkilö, joka ei ole nähnyt käytännössä, millaista on, kun mitään ei voi itse tehdä ja ison osan aikaa ei edes tajua, mikä maa ja mikä valuutta.  Itse ainakin haluaisin, että kuolo korjaisi, jos joutuisin tilanteeseen, jossa olen sänkyyn sidottuna enkä tule sieltä koskaan ylös pääsemään omin avuin. 

Hyvähän sinun on noin sanoa, kun et ole itse tuossa tilanteessa. Olen itse vakavasti sairas, mutta koen, että elämäni on kaikesta huolimatta elämisen arvoista.

Kai ymmärrät, että vakavasti sairas on eri asia kuin toimintakyvytön? Sinä mitä ilmeisimmin ole toimintakyvytön, kun täällä kykenet kirjoittelemaan. Ja vieläpä ihan ymmärrettävästi. Uskallan väittää, että ns. vihanneskunnossa (anteeksi karu ilmaus) olevista reilusti yli 90% ellei jopa kaikki, haluaisivat kuolla, jos toiveita tilan kohenemisesta ei ole. He vain eivät sitä kykene kertomaan ja siksi heitä pidetään väkisin hengissä. Ymmärrän omaisten näkemyksen sen suhteen, mutta realistisesti ilman tunnesidettä ajatellen, olisi parempi vain päästää toinen menemään, kun elämä on jo käytännössä ohi. 

No nyt on kuultu kaikki 😂 Kirjoittaminen on toimintakyvyn mitta. Loppu viestistäsi oli geneeristä paskaa. Veikkailla voit, mutta et voi tietää. Vaikka änkytät mitä.

En sentään alennu haukkumaan toisia. Se jos mikä on geneeristä paskaa. Tai tarkemmin ihan vain paskaa. 

P.S. Mitä kirjoittaminen sinusta on, jos se ei ole toimintaa?

En hauku sinua, vaan perustelujasi. Ne ovat onnettomat. Ei se silti ole ainot toimimisen mittari. Sinä et tee muuta kuin kirjoitat?

Vierailija kirjoitti:

ihminen se olen vain minäkin kirjoitti:

Olen opettaja ja työ vie minulta toisinaan elämänilon niin totaalisesti, että työviikon jälkeen mietin joskus jopa itsemurhaa.

Osalla vanhemmista on mielenterveysongelmia, huumeongelmia, riitoja parisuhteessa ja ties mitä - ja niitä on joskus mukava purkaa opettajaan. Joillekin vanhemmille opettaja on lähtökohtaisesti vihollinen. Haastavat vanhemmat kuormittavat opettajaa enemmän kuin lapset. Työ saa minut toisinaan tuntemaan itseni arvottomaksi. Onneksi on vastapainona oma lämmin perhe.

Ymmärrän sinua, kollega! Järkytti alalle tullessani huomata, kuinka opettajan homma ei ole vain opetus- ja kasvatustyötä, vaan pitäisi olla sen lisäksi myös poliisi, psykiatri, sosiaalityöntekijä, sairaanhoitaja... minuakin vaivasi eräiden lasten kotiolot vapaa-ajallakin. Pyrin unohtamaan, mutta tunnollisena ja empaattisena ei voinut.

Vaihdoin alaa, kun huomasin kyynistyväni. Yritin opetella tefloniksi, mutta minkäs sitä luonteelleen voi. Joitakin tapauksia mietin vieläkin, vuosien jälkeen.

...viihdetaiteilija, psykoterapeutti, koreografi, projektisuunnittelija, matkaopas, teatterikirjailija, IT-nörtti, improvisaation mestari, tulkki, kääntäjä ja erityisryhmien opettaja. Unohdit mainita nämä :D