Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?

Teen työssäni varsinaista työtä n.1h/kk. Muu aika on tyhjää työpäivän loppumisen odotusta.

Nuorten päihdekuntoutujien asumisyksikkö.

Chinch kirjoitti:

Yks väsynyt riviope kirjoitti:

että opettajan ammatti on nykyisin vain noin viidesosaltaan perinteistä opettamista.

Loppuaika menee hysteerisiä ahdistus/paniikkiteinejä lällytellessä, pöljiä vanhempia opastaessa elämän perustaitoihin, atr-palavereissä, joissa 5 ihmistä pohtii, kun jonneveeti ei oikein halua aamulla herätä, kun on pelannut koko yön.

. Sitten tehdään yksilöllistettyjä tehtäviä niille, jotka eivät diagnoosinsa varjolla vaivaudu kouluun.

80 % lapsista menee tuolla 20% panoksella, nuo erityistapaukset vievät leijonanosan opetukseen varatuista työtunneista.

Tähän päälle palaverit, wilmat, luokanvalvojuudet, arvioinnit, koulutapahtumat, aluevastuut, luokkaretket, projektit, hankkeet, vesot, omat koulutukset, oman ammattitaidon ylläpitäminen, alan seuraaminen, virkistäytymisskeida ja tunnin työmatkat suuntaansa.

Kaikkea ei ehdi millään, pitää vain suhaista sinne päin. Tuntuu aivan hirveältä.

On se kauheaa kun ihan joutuu tekemään työtään.

Opettele lisäksi organisoimaan oma aikasi ja priorisoimaan tehtäväsi

Työhön vain on tullut paljon sellaista, jonka ei pitäisi kuulua siihen. Jos vanhemmilla olisi hommat hanskassa ei ylimääräisiä palavereja tarvittaisi juuri ollenkaan. Projektit ja hankkeet ovat suureksi osaksi yhtä tyhjän kanssa, alkuvouhotuksen jälkeen homma lässähtää ja iso summa on taas valunut hukkaan. Muutamasta luokkaretkestå viisastuneena en järjestä luokkaretkiä enää, vaikka ne olisivatkin elämyksiä lapsille j ysiluokan keväällä ei tarvitse enää luokkahenkeä parantaa. Koulutukset pääosin ihan läksyn läksyn empatiapaskaa ja kannattaa valita sen mukaan, tarvitseeko itse maksaa, kuten opettajilla monesti on.

Ihmisillä on hämmästyttäviä kuvitelmia siitä, mikä on sosiaalitoimen tehtävä. Esim.

- soitetaan ja vaaditaan saada tietyltä alueelta kaupungin edullinen vuokra-asunto. Suututaan, haukutaan ja aletaan puhua siitä kuinka paljon on veroja maksettu, kun asiallisesti kertoo ettei sossu välitä ko. asuntoja vaan kaupungin asuntojen oma toimisto

- oletetaan että voidaan muutella ympäri suomea ja sossu maksaa aina uudet huonekalut, tätä erityisesti oma kansallinen vähemmistömme ja uudet tulijat, mutta myös kantikset

- sössitään toistuvasti asuminen jättämällä vuokrat maksamatta, ja sossun pitäisi hommata uusi kämppä

- käytetään toistuvasti kaikki Kelasta tulevat perusetuudet aivan irrelevantteihin juttuihin, sitten ollaan vailla ruokarahaa

- kelasta maksetaan sähkölaskuja vastaava summa tilille, ei makseta niillä sähkölaskuja -> sähköt katkaistaan -> vaaditaan sossusta harkinnanvaraista tukea HETI laskuihin että sähköt palautuu. Tätä tekee jopa lapsiperheet, kuten myös ruokarahavaatimuksia. Lasu ei korvaansa lotkauta koska "köyhyys ei ole lasuperuste" (=eivät jaksa vääntää talousasioista vaikka oikeasti lasten ravinnon ja sähkönsaannin toistuva vaarantaminen on aivan surkeaa vanhemmuutta)

-uudet tulokkaat ei halua millään tajuta että etuuksien kuuluukin riittää vain välttämättömään minimiin ja telkut, sohvat, matkustelut, lainat ja osarit pitää ihan itse työstä ansaitulla palkalla maksella

Huoh. Lisäksi edellämainitut usein kroonisen veemäisiä kommunikaatiossaan.

-Vanhemmat sekä lapset saattavat kokea lastensuojelun erinäiset palvelut traumatisoivina ja niiden asioiden käsittelyyn ei ole apua saatavilla. Vanhoista traumoista huolimatta uusiin ls-ilmoituksiin yms. on perheiden reagoitava hyvässä yhteistyössä.

-Monen lapsen (ei kaikkien!)tilanne pahenee laitossijoituksen myötä. Laitoksessa saattaa olla muita vahvasti oireilevia lapsia joiden aggressiolle, kielenkäytölle ja vaikutuksille lapsi altistuu päivittäisellä tasolla. Lapsi saattaa myös toisen vahvasti oireilevan lapsen takia jäädä lähes huomiotta osastolla. Vanhempana et voi paljoa vaikuttaa mihin paikkaan lapsesi sijoitetaan.

- Lastensuojelun ja koko yhteiskunnan suhtautuminen vanhemmuuteen on usein syyllistävä ja odotukset ovat kohtuuttomat. Lapset pitää kasvattaa aiemmasta autoritäärisestä tyylistä poiketen lapsilähtöisesti mutta samalla saada heihin iskostettua kuria ja käytöstapoja. Tätä teemaa on täällä moni toitottanutkin juuri tällä vanhempia syyllistävällä tyylillä "kasvattakaa lapsenne paremmin". Haluan nyt selventää teille että nykyään vanhempien keinot rajata lasta ovat kapeutuneet. Monet vanhemmat kysyvätkin hölmistyneenä "eikö lasta saa enää kasvattaa".

- Monet ls avohuollon palvelut kuten perhetyö saattavat jäädä joskus aika lattealle tasolle. Työntekijöiden asiantuntemus ei aina riitä ja keskustelut saattavat pyöriä itsestäänselvyyksien ympärillä. Suurin osa perheistä haluaisi jaksamattomuuteen tukea käytännön avun muodossa kuten esim. kotipalvelun muodossa. Tätä on kuitenkin todella vähän tarjolla.

- Erityislapsille (esim.nepsyt) ei ole mitään kohdennettua tukea tarjolla ja sen vuoksi ovat yliedustettuina lastensuojelussa, jossa ei ole yleensä tarpeeksi osaamista näissä asioissa. Yksi iso syy tässä taustalla on nykyinen koulujärjestelmä, jossa moni erityislapsi tungetaan normaaliluokkaan ja edellytetään ns.normaalikäytöstä. Kouluista tuleekin sitten valtaosa ls-ilmoituksista kun lapsi siellä niin kuormittunut että esim. riehuu tai karkailee.

- Lastenpsykiatrian asiakkaat valuvat lastensuojelun puolelle psykiatrian resurssipulan vuoksi. Erittäin kipeitä ja itsetuhoisia lapsia päästetään psykiatrian osasoilta kotiutumaan. Ei lastensuojelussa riitä tilat/osaaminen/resurssit tällaisten lasten hyvinvoinnin turvaamiseen.

Lastensuojelu saa aikaan paljon hyvääkin, mutta varjopuoliakin on kuten huomaatte.

Sen että tiedostavat hyvätuloiset kaupunkilaisvanhemmat on ehdottomasti rasittavimpia vanhempia, kaikki tekeminen on tyrehtynyt kun ei voida taata että piirustusliidut on vegaanisia tai retkipaikasta löytyvän luomu-kauramaitoa pikku piltille.

Kirkossa pitää nuoleskella varakkaampia seurakuntalaisia. Kuin myös paikallispolitiikassa olevia sekä julkkiksia.

Lukion ryhmänohjaajana pääsääntöisesti iloitsen työstäni opiskelijoiden kanssa.

Heidän vanhempien kanssa pääsääntöisesti en.

Avasin juuri sähköpostini kesän jälkeen ja kahden eri opiskelijan vanhempi haluaisi tavata. Toinen ehdotti tapaamista 3.8. (jolloin olen lomalla) ja toinen heti ensimmäisen koulupäivän aamuna (jolloin saattaa olla muutakin tekemistä).

Tätä en tietenkään sano ääneen vaan toimin yhteistyökykyisesti ja iloisesti.

Vierailija kirjoitti:

Sen että tiedostavat hyvätuloiset kaupunkilaisvanhemmat on ehdottomasti rasittavimpia vanhempia, kaikki tekeminen on tyrehtynyt kun ei voida taata että piirustusliidut on vegaanisia tai retkipaikasta löytyvän luomu-kauramaitoa pikku piltille.

.

Koulumme järjesti vuosia sitten yhteisretken alakoululaisille ja heidän vanhemmilleen. Kävelymatkalla joitakin tehtäviä.

Juuri esittämistäsi syistä (sata erilaista vaatimusta onko sitä, onko tätä) ja siksi, että yksi vanhempi ei jaksanut kävellä noin 4 km reittiä ja toinen eksyi tuolta kaupungin merkitystä lenkkipolulta (!) päätti rehtorimme että never again.

Suurin osa työstäni on rentoa oleskelua parin asiakkaan kanssa ja saan tästä työn vaativuuteen nähden aivan liikaa palkkaa. Nytkin jalat pöydällä ollu jo pari tuntia eikä asukkaat ole vielä edes heränneet. Hoitoala.

Opettajat ovat laiskoja ja itsekeskeisiä pikkusieluja, jotka tekevät työtään pitkien lomien, napoleonkompleksin ja työn vaativuuteen nähden järjettömän suuren palkan vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Opettajat ovat laiskoja ja itsekeskeisiä pikkusieluja, jotka tekevät työtään pitkien lomien, napoleonkompleksin ja työn vaativuuteen nähden järjettömän suuren palkan vuoksi.

Itse olen töissä palkan ja lomien vuoksi. Napoleonkompleksia ei minulla ole, mutta jonkun nämäkin paskahommat on tehtävä. Yhä kasvavalle osalle oppilaista riittäisi opettajiksi pari päiväkodintätiä, joku empatisoiva nuoriso-ohjaaja ja vartija, etteivät lintsailisi. Jäisi opettajalla kunnon oppilaille aikaa opettaa.

Taidenäyttelyiden kuvaaminen

Hutasten tehty suht tunnetun taiteilijan tekeleet.

Ja kun niitä ylistetään.... aarg

Lietsomme vihaa ja pelkoa jatkuvasti, vaikkei siihen ole useinkaan yhtään järkevää syytä.

Emme ole sosiopaatteja, muuten vaan vähän moraalittomia toimijoita.

Toivottavasti luette uutisia monipuolisesti eri tietolähteistä, koska iltikset eivät ole luotettava tietolähde sellaisenaan.

Vierailija kirjoitti:

Opettajat ovat laiskoja ja itsekeskeisiä pikkusieluja, jotka tekevät työtään pitkien lomien, napoleonkompleksin ja työn vaativuuteen nähden järjettömän suuren palkan vuoksi.

Tervetuloa kokeilemaan!

Vierailija kirjoitti:

Miksi johto ei tee mitään vaikka tietää että firman suurimmalla toimialalla keskijohdossa on henkilöitä jotka hengailee päiväkaudet jalat pöydällä iltapöivälehtiä lukien, nettipeliä pelaillen, lounastauko on vähintään tunnin mittainen, siihen vähintään 2x 15-20min kaffepaussit.

Työpäivä alkaa 8.30 ja kamoja aletaan keräämään salkkuun 15.30 jotta pääsee lähtemään ennen ruuhkaa. Pe tietty on etäpäivä jollon ehkä vähän katsotaan s posteja ja pidetään outlook päivitettynä firman verkossa että näyttää siltä että on koneella.

Puhelimeen ei vastata koskaan, sehän saattaa aiheuttaa lisää töitä.

Kaikki mahdolliset hommat ja vastuut delekoidaan organisaatiossa alaspäin.

Nautitaan tietyn sukupuolen edestajana ja pitkään talossa olleena varmaankin varsin hyvää liksaa melko vähällä vaivalla.

Helsingin yliopistosta raivattiin monta sataa hallinnon virkamiestä pois. Ja kas kummaa, yliopisto toimii yhä edelleen! Monessa paikassa pitäisi tehdä tuo sama.

Aika moni miespappi on naisvihamielinen. Kirkko on nais- ja vähemmistövihamielinen.

Naiset kirkon työssä ovat aivan liian usein kynnysmattona.

Osa kirjallisuuden kääntäjistä tekee niin surkeaa jälkeä, etten ymmärrä, miten ja miksi he ovat edes alalla. Kustannustoimittaja korjaa! Ja sitten jos kustannustoimittajakin lyö työnsä läskiksi, niin oikolukija korjaa. Lopulta yleisö näkee kannessa vain kirjailijan ja kääntäjän nimet.

Jatkuvasti sairastaville työntekijöille voisi antaa potkut ja tuplapalkka niille, jotka tekevät kahden ihmisen työt.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvasti sairastaville työntekijöille voisi antaa potkut ja tuplapalkka niille, jotka tekevät kahden ihmisen työt.

Ja saikuttajille varsinkin.

Töissä oli aikanaan yksi nainen, joka valisti muuta työyhteisöä, miten jokaisella on oikeus pitää täydet sairaslomapäivät (60 kpl ?) vuodessa vuosilomien päälle.

Aika usein tuo nainen jäikin sairaslomalle. Paras oli kun kerran laittoi töistä torstaina lähtiessään työhuoneensa oveen lapun, että sairaana perjantaina eli osasi arvata etukäteen että on huomenna kipeänä. Onneksi tuli YT-kierros ja koska pomo oli saanut hänestä tarpeekseen, nainen lähti.

Olen virkamies kunnalla. Ok palkka. Teen valehtelematta keskimäärin noin 7 tuntia töitä viikossa. Lopun ajasta selailen nettiä, teen kotitöitä ja välillä osallistun Teams-kokouksiin, joissa minun läsnäolostani ei ole hyötyä ja vastaan puhelimeen jos joku sattuu soittamaan. Esimies kehuu minua välillä tehokkaaksi työntekijäksi.