Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?

Joka alalla kuuluu perusjargoniin seuraavat termit pitkässä ja tylsässä tekstissä:

globalisaatio, suvaitsevaisuus, saavutettavuus, ilmastonmuutos, kestävä kehitys, vähemmistöt, tasa-arvo, monikulttuurisuus, yhteisöllisyys, osallisuus.

Näitä kun käyttää missä tahansa, kuulostaa asialliselta ja nykyaikaiselta. Käy kulttuurialalle, sosiaali- ja terveysalalle, opetusalalle, mainosalalle, rakennusalalle, insinöörialalle, pankkialalle. Joka helkutin juttuun. Alkaa tulla jo korvista.

Copy-pastetkaa valmiiksi, niin puoli paltsua tai esitystä on jo tehty.

Vierailija kirjoitti:

Uudisasukkaiden kotouttaminen revitään muun muassa opettajien selkänahasta, jotka joutuvat isoissa ryhmissä yrittämään selvittää vaikeita käsitteitä ja ajatuksia nuorille, jotka eivät osaa kunnolla lukea ja kirjoittaa suomea. Ja samalla pitäisi opettaa muitakin. Ei aika riitä kaikille.

Maahantuleva lapsi on vain yhden vuoden kieltä oppimassa pienryhmässä, sitten hän joutuu tavalliseen ryhmään normi-hissan ja biologian jne. tunneille.

Opetusryhmiä siis pienennettävä, jos otetaan lisää tulijoita, tai suomalaiset lapset jää paitsioon.

Minun on vaikea ymmärtää, miksi joku alapeukuttaa tätä. Ellei sitten rajat kiinni -tyyppinen ajattelija. Minusta on myös maahan tulevien lasten haitta se, että he eivät voi mennä esim. lukioon huonon suomen kielen kirjoittamisen takia. Yliopistotasoiset nuoret joutuu tehtäviin, jotka ei vastaa heidän kapasiteettiaan. Jossain kotimaassaan he saattaisivat saada korkeakoulutukset, jos vain jotkut idiootit eivät koko ajan virittelisi sotia, että amerikkalaisten aseteollisuus voisi paksusti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

No enpä sellaista päätäntävaltaa haluakaan. Kerroin vain mielipiteeni, kun sitä kysyttiin. Tekopyhää hymistelyä tuollainen "kaikki elämä on yhtä arvokasta" jeesustelu. Sellaista voi huudella vain henkilö, joka ei ole nähnyt käytännössä, millaista on, kun mitään ei voi itse tehdä ja ison osan aikaa ei edes tajua, mikä maa ja mikä valuutta.  Itse ainakin haluaisin, että kuolo korjaisi, jos joutuisin tilanteeseen, jossa olen sänkyyn sidottuna enkä tule sieltä koskaan ylös pääsemään omin avuin. 

Hyvähän sinun on noin sanoa, kun et ole itse tuossa tilanteessa. Olen itse vakavasti sairas, mutta koen, että elämäni on kaikesta huolimatta elämisen arvoista.

Kai ymmärrät, että vakavasti sairas on eri asia kuin toimintakyvytön? Sinä mitä ilmeisimmin ole toimintakyvytön, kun täällä kykenet kirjoittelemaan. Ja vieläpä ihan ymmärrettävästi. Uskallan väittää, että ns. vihanneskunnossa (anteeksi karu ilmaus) olevista reilusti yli 90% ellei jopa kaikki, haluaisivat kuolla, jos toiveita tilan kohenemisesta ei ole. He vain eivät sitä kykene kertomaan ja siksi heitä pidetään väkisin hengissä. Ymmärrän omaisten näkemyksen sen suhteen, mutta realistisesti ilman tunnesidettä ajatellen, olisi parempi vain päästää toinen menemään, kun elämä on jo käytännössä ohi. 

Sinä et ymmärrä tässä. Et tunne minua. Tarvitsen apua aivan kaikessa. Toimintakykyni on rajoittunut. Kirjoittamiseen löytyy apuvälineitä ja onneksi muuhunkin, on hyvät avustajat, hoitohenkilökunta jne. En kirjoittelisi asiasta, josta et oikeasti tiedä mitään ja tekisi toisista keskustelijoista typeriä ja loukkaavia oletuksia.

Eli sinä olet maannut sängyssä TÄYSIN toimintakyvyttömän monta vuotta? Niin, että et kykene puhumaan, kirjoittamaan tai kunnolla edes ajattelemaan? Jos niin on, siinä tapauksessa ihmettelen suuresti toipumistasi, kun nyt kykenet hyvin kirjoittamaan tänne. Että eiköhän nyt pidetä puurot ja vellit erillään eikä loukkaannuta kommenteista, jotka eivät liity sinuun mitenkään.  Nyt ei puhuttu ihmisistä, jotka kykenevät käyttämään apuvälineitä. 

Minun terveyteni ei kuulu töhän keskusteluun enempää. Tarkoitus oli ainoastaan kertoa, että minulla on omakohtaisia kokemuksia vaikeavammaisuudesta pitkältä ajalta. Sinä et edes vaikuta tietävän, millaisia apuvälineitä nykyään on.

Pitäisi näköjään olla apuväline, joka auttaa luetunymmärtämisessä. Vieläkään kun ei puhuta henkilöistä, jotka kykenevät käyttämään apuvälineitä. Miksi jankkaat niistä koko ajan? Kyllä minä tiedän, että on olemassa jopa hengityskoneita, joilla ihmisiä pidetään keinotekoisesti hengissä. Sehän se minun pointtini olikin, että kaikissa tapauksissa ei ole järkevää väkisin pitää ihmistä hengissä. Ja korostan vielä, että puhuin ihmisistä, jotka eivät kykene edes apuvälineiden avulla toimimaan millään osa-alueella. 

Vastasin ainoastaan kommenttiisi asiasta. Tietämyksesi kun on erittäin rajallinen. Toki saat pitää mielipiteesi, mutta sinulla ei ole edelleenkään tiietämystä, kuka kokee elämänsä elämisen arvoiseksi ja kuka ei. Luetun ymmärtämisen apuvälineet tekisivät hyvää myös sinulle.

Mitä sinä minun tietotasoni tiedät? Ja oletko sinä muka ajatustenlukija, kun toistenkin puolesta tiedät, kuka haluaa elää ja kuka ei? Mitäpä jos tulisit hetkeksi pois sieltä omasta kuplastasi ja edes yrittäisit ajatella asioita muultakin kuin omasta navasta käsin. Nyt ei puhuta sinusta etkä voi oman tilanteesi pohjalta tehdä yleistyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

ihminen se olen vain minäkin kirjoitti:

Olen opettaja ja työ vie minulta toisinaan elämänilon niin totaalisesti, että työviikon jälkeen mietin joskus jopa itsemurhaa.

Osalla vanhemmista on mielenterveysongelmia, huumeongelmia, riitoja parisuhteessa ja ties mitä - ja niitä on joskus mukava purkaa opettajaan. Joillekin vanhemmille opettaja on lähtökohtaisesti vihollinen. Haastavat vanhemmat kuormittavat opettajaa enemmän kuin lapset. Työ saa minut toisinaan tuntemaan itseni arvottomaksi. Onneksi on vastapainona oma lämmin perhe.

Ymmärrän sinua, kollega! Järkytti alalle tullessani huomata, kuinka opettajan homma ei ole vain opetus- ja kasvatustyötä, vaan pitäisi olla sen lisäksi myös poliisi, psykiatri, sosiaalityöntekijä, sairaanhoitaja... minuakin vaivasi eräiden lasten kotiolot vapaa-ajallakin. Pyrin unohtamaan, mutta tunnollisena ja empaattisena ei voinut.

Vaihdoin alaa, kun huomasin kyynistyväni. Yritin opetella tefloniksi, mutta minkäs sitä luonteelleen voi. Joitakin tapauksia mietin vieläkin, vuosien jälkeen.

Välillä mietin opettajana mitä kollegani oikein olettivat tälle alalle hakeutuessaan.

Kasvoin perheessä jossa oli suunnilleen kaikki mahdolliset ongelmat ja eri tahoja edustavat viranomaiset tulivat lopulta tutuiksi niin hyvässä kuin pahassa. Olen hyvin huolissani itseni kaltaisista oppilaista joiden kotona meno on kamalaa mutta mistään ei voi päätellä mitään ennen kuin lastensuojelusta soitetaan opelle ja kysytään että miten sillä ja sillä menee koulussa ja onko huomattu sitä tai tätä. Olen myös hyvin huolissani esimerkiksi siitä mitä oikeudenkäyntien vuosia kestävät prosessit ja lastensuojelussa esiintyvät epäammattimaisuudet aiheuttavat. Vaikka perheeni oli mitä oli, vielä pahempaa oli se mitä sain kokea eri viranomaisten pelinappulana.

Toivon että osa opettajista ei päästele oppilaiden kuullen sellaista settiä mitä opehuoneessa kuulen. Se mitä oppilaiden muussa elämässä tapahtuu heijastuu enemmän tai vähemmän kouluun ja näin esimerkkinä ei ole ihme jos keskittyminen ei suju kun yrität keksiä keinoja mihin sairauteen vedota tällä kertaa ettei tarvitse lähteä väkivaltaisen vanhemman luo tapaamiselle tietäen että kieltäytymisestä seuraa toisen vanhemman uhkaaminen huostaanotolla kun ei pakota lapsia tapaamisen lasten tahdon vastaisesti.

Suurimmalla osalla on vanhemmuus täysin hukassa.

Subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen on per***stä.

Miksi hemmetissä tuot lapsesi hoitoon, kun olet toisen/toisten lapsen kanssa kotona??

Varhaiskasvatuksen opettaja

Jumalaa ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

No enpä sellaista päätäntävaltaa haluakaan. Kerroin vain mielipiteeni, kun sitä kysyttiin. Tekopyhää hymistelyä tuollainen "kaikki elämä on yhtä arvokasta" jeesustelu. Sellaista voi huudella vain henkilö, joka ei ole nähnyt käytännössä, millaista on, kun mitään ei voi itse tehdä ja ison osan aikaa ei edes tajua, mikä maa ja mikä valuutta.  Itse ainakin haluaisin, että kuolo korjaisi, jos joutuisin tilanteeseen, jossa olen sänkyyn sidottuna enkä tule sieltä koskaan ylös pääsemään omin avuin. 

Hyvähän sinun on noin sanoa, kun et ole itse tuossa tilanteessa. Olen itse vakavasti sairas, mutta koen, että elämäni on kaikesta huolimatta elämisen arvoista.

Kai ymmärrät, että vakavasti sairas on eri asia kuin toimintakyvytön? Sinä mitä ilmeisimmin ole toimintakyvytön, kun täällä kykenet kirjoittelemaan. Ja vieläpä ihan ymmärrettävästi. Uskallan väittää, että ns. vihanneskunnossa (anteeksi karu ilmaus) olevista reilusti yli 90% ellei jopa kaikki, haluaisivat kuolla, jos toiveita tilan kohenemisesta ei ole. He vain eivät sitä kykene kertomaan ja siksi heitä pidetään väkisin hengissä. Ymmärrän omaisten näkemyksen sen suhteen, mutta realistisesti ilman tunnesidettä ajatellen, olisi parempi vain päästää toinen menemään, kun elämä on jo käytännössä ohi. 

Sinä et ymmärrä tässä. Et tunne minua. Tarvitsen apua aivan kaikessa. Toimintakykyni on rajoittunut. Kirjoittamiseen löytyy apuvälineitä ja onneksi muuhunkin, on hyvät avustajat, hoitohenkilökunta jne. En kirjoittelisi asiasta, josta et oikeasti tiedä mitään ja tekisi toisista keskustelijoista typeriä ja loukkaavia oletuksia.

Eli sinä olet maannut sängyssä TÄYSIN toimintakyvyttömän monta vuotta? Niin, että et kykene puhumaan, kirjoittamaan tai kunnolla edes ajattelemaan? Jos niin on, siinä tapauksessa ihmettelen suuresti toipumistasi, kun nyt kykenet hyvin kirjoittamaan tänne. Että eiköhän nyt pidetä puurot ja vellit erillään eikä loukkaannuta kommenteista, jotka eivät liity sinuun mitenkään.  Nyt ei puhuttu ihmisistä, jotka kykenevät käyttämään apuvälineitä. 

Minun terveyteni ei kuulu töhän keskusteluun enempää. Tarkoitus oli ainoastaan kertoa, että minulla on omakohtaisia kokemuksia vaikeavammaisuudesta pitkältä ajalta. Sinä et edes vaikuta tietävän, millaisia apuvälineitä nykyään on.

Pitäisi näköjään olla apuväline, joka auttaa luetunymmärtämisessä. Vieläkään kun ei puhuta henkilöistä, jotka kykenevät käyttämään apuvälineitä. Miksi jankkaat niistä koko ajan? Kyllä minä tiedän, että on olemassa jopa hengityskoneita, joilla ihmisiä pidetään keinotekoisesti hengissä. Sehän se minun pointtini olikin, että kaikissa tapauksissa ei ole järkevää väkisin pitää ihmistä hengissä. Ja korostan vielä, että puhuin ihmisistä, jotka eivät kykene edes apuvälineiden avulla toimimaan millään osa-alueella. 

Vastasin ainoastaan kommenttiisi asiasta. Tietämyksesi kun on erittäin rajallinen. Toki saat pitää mielipiteesi, mutta sinulla ei ole edelleenkään tiietämystä, kuka kokee elämänsä elämisen arvoiseksi ja kuka ei. Luetun ymmärtämisen apuvälineet tekisivät hyvää myös sinulle.

Eiköhän se ole ihan pääteltävissä ettei kukaan vegetatiivinen koe elämäänsä yhtään miksikääm. Ja se on myös tiedossa että eutanasiaan halukkaita löytyy vaikeasti sairastuneista ja vammautuneista paljon. Yksi neliraajahalvaantunut kertoili kuntoutusryhmästään, jonka jäsenistä huomattavan moni oli päätynyt itsemurhaan. Ihan turhaan olet ottanut viestin nokkiisi ja kuvittelet että tässä on kyse juuri sinusta ja sinun fiiliksistäsi.

Useat aikuiset ovat henkisesti teini-ikäisen tasolla.

-esimies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Onneksi et ole ollut päättämässä lapseni elämästä.

Sama täällä, onneksi tämä ihminen ei ollut päättämässä lapseni elämän puolesta vaan päätöksen teki eettinen toimikunta. Lapseni sai hengityskoneen ja elää nyt sen avulla täyttä elämää. Jos hän ei olisi ollut henkisesti älykäs, hänen olisi annettu hiipua.

Ps. Vaikka teksti antaa ajattelemisen aihetta, ihmetyttää se miten noin kylmältä vaikuttava ihminen hoitaa ihmisiä, jotka tarvitsevat muiden apua. Aika... pelottavaa. On ilmeisesti totta se, miten hoitoalalla kyynistyy.

Melkoisen naiivia kuvitella, että hoitajat olisivat enkeleitä, jotka eivät koskaan ajattele mitään "pahoja" ajatuksia :D Lisäksi on äärimmäisen naiivia kuvitella, että esim. vegetatiivisessa tilassa olevaa voisi kukaan auttaa. Ei ole mitenkään pelottavaa pohtia, onko elämä elämisen arvoista, jos pysyy hengissä vain koneiden avulla eikä ymmärrä maailman menosta yhtään mitään. Se voi koska tahansa osua omalle kohdalle, että joutuu päättämään, milloin letkut irrotetaan. On täysin tervettä siinä kohtaa tiedostaa realiteetit. Lääkärit ja hoitajat eivät voi tunteilla, vaan heidän on kerrottava tosiasiat sellaisina kuin ne ovat. Muutoin he syyllistyisivät valheellisen tiedon antamiseen. 

1. Pienet lapset kärsivät päiväkodissa. Vasta n. 4-vuotiaasta eteenpäin pärjäävät päivän ilma äitiä tai isää.

2. Muista maista saapuneilla perheillä on ihan valtavasti erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Määrärahat eivät riitä kunnilla millään, vaikka todella haluaisimme auttaa ja tukea jokaista lasta yksilöllisesti. Heillä on niin rankatomat kokemukset tai vanhempien järkyttävä menneisyys, että ei voi olla vaikuttamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Onneksi et ole ollut päättämässä lapseni elämästä.

Sama täällä, onneksi tämä ihminen ei ollut päättämässä lapseni elämän puolesta vaan päätöksen teki eettinen toimikunta. Lapseni sai hengityskoneen ja elää nyt sen avulla täyttä elämää. Jos hän ei olisi ollut henkisesti älykäs, hänen olisi annettu hiipua.

Ps. Vaikka teksti antaa ajattelemisen aihetta, ihmetyttää se miten noin kylmältä vaikuttava ihminen hoitaa ihmisiä, jotka tarvitsevat muiden apua. Aika... pelottavaa. On ilmeisesti totta se, miten hoitoalalla kyynistyy.

Itse kyllä toivon, että minun lapseni päättävät irrottaa letkut, jos toiveita heräämisestä ei ole. Toivon myös, että pääsen pois, jos mieleni tai kehoni pettää niin, että olen täysin sänkyyn passattava, vaikka henki itsenäisesti kulkisikin. Ei se ole ihmisarvoista elämää. Ihanan pumpulistahan se olisi ajatella, että elämää tulee vaalia viimeiseen saakka, mutta realismi on omasta mielestäni järkevämpi lähestymistapa näihin asioihin. 

Vanhusten hoivakodissa jossa ei ole kiirettä muuta kuin hoitajien päässä. Tauot on reiluja 2-3x30min +tupakkatauot, jotka kuluu voivotellessa miten kamalaa hoitajilla on.

Fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia paljon.. Etenkin psyykkisiä. Palkattomia lomia ja epämääräisiä saikkuja..

Oikeuksia penätään, mutta velvollisuudet unohdetaan.

-kyllästynyt turhaan narinaan-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin piestä ne tyypit jotka ostaa tiskistä 15 euron lohifileen ja tumppaa sen jonnekkin maustehyllyyn pilaantumaan.

Työssä kassalla/lihatiskillä

Ei se ole sulta pois. Taidatkin olla itse kauppias.

Miksei ihmisten k*sipäinen käytös voi harmittaa tavallista työntekijääkin?

Vierailija kirjoitti:

Mainosalalla tehdään paljon sellaisia mainoksia , joilla ei lisätä tuotteen myyntiä eikä edes pyritä siihen. Fokus on esitellä mainoksentekijän luovuutta ja muita kunnianhimoja - mutta asiakkaan rahoilla. Uunot maksajat eivät ymmärrä alasta mitään, joten nyökkäilevät vain kiltisti ja maksavat viulut. Ja aika useinhan työn hyväksyjä on ison firman markkinointi- tai viestintäosastoaeikä maksettu summa ole hänen rahoistaan pois, joten mitä väliä. Ja yleensä tällainen firman edustaja on itseilmaisuleikissä mukana. Hänen oma kunnianhimonsa toteutuu katselmuksissa, joissa voi loputtomiin siirrellä jonkin itselle tärkeän yksityiskohdan sijaintia tai väriä ja funtsia isoja taiteellis-filosofis-maailmankuvallisia asioita käsi leuan alla kuin taidenäyttelyssä... kaikki saavat leikkiä itseään hienommassa roolissa, funtsia ja esittää ja työtunteja palaa ja rahaa palaa ja sillä on saatu jotain, jonka vaikutus ei todellakaan näy maksajan tuotteen menekissä viivan alla. Mutta onneksi mainosalalla voidaan aina vedota siihen vanhaan sutkautukseen, että mainonnassa vain puolet rahasta tuottaa tulosta, paha vain sanoa, kumpi puoli.  t.: alalla oleva

Sama juttu kulttuuripuolellakin.

Jos haluat apurahaa, ala taiteilijaksi! Kieri alasti tai hypi mustassa sukkapuvussa näyttämöllä - olet tanssija!

Liimaa mökkiroinan päälle jotakin muuta roskaa tai tuherra maaleilla ja vie tuotos galleriaan - olet taiteilija!

Täysin toistaitoinen ja teennäinen näyttelijä, epäselvä ulosanti - mutta verkostoja vanhempien kautta - saa kuin ihmeen kaupalla jokaisen roolin.

Kukaan ei hypen keskellä kehtaa sanoa, ettei keisarilla ole vaatteita.

Hanketyö on merkityksetöntä. Pari vuotta teet hirveästi töitä jonkun asian eteen, jonka hyödyntämiseen ei ole organisaation ydintoiminnoissa resurssia saati kiinnostusta. Lopuksi kirjoitat omalla ajallasi uuden hankkeen, johon työllistyt seuraaviksi kahdeksi vuodeksi vain kohdataksesi saman pettymyksen ja uupumuksen jälleen hankkeen lopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Tekemämme tuote on laajassa käytössä, mutta se on aika huono.

Terveysteknologiaa.

Ollaankohan samassa firmassa töissä....

Ekologista kriisiä tuskin tyydyttävällä tavalla saadaan ratkaistua, kun haluja siihen on valtioilla niukasti. Alalla kuin alalla puuhaillaan kaikenlaista kosmeettista ympäristönmuutoksen hillitsemiseksi samalla kun maapallolla hukutaan roskaan ja saasteisiin.

Talouselämä voisi ehkä toimia jotenkin ekologisesti kestävämmällä pohjalla, mutta ongelma on siinä, ettei saavutetuista eduista luopuminen ei ole ihmiselle luontaista toimintaa. Ei juuri kukaan nykypäivänä vapaaehtoisesti halua palata johonkin entisaikojen maaorjan asemaan, oli sellainen elämä miten ekologista tahansa.

Bisneselämän isot johtajat ovat usein täysin epäpäteviä typeryksiä, jotka eivät selviäisi murto-osastakaan esimerkiksi assistenttien tehtävistä. Silti saavat järkyttäviä palkkoja ja kulkevat kusi päässä niin suurina johtajina.

T. Päällikkö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mainosalalla tehdään paljon sellaisia mainoksia , joilla ei lisätä tuotteen myyntiä eikä edes pyritä siihen. Fokus on esitellä mainoksentekijän luovuutta ja muita kunnianhimoja - mutta asiakkaan rahoilla. Uunot maksajat eivät ymmärrä alasta mitään, joten nyökkäilevät vain kiltisti ja maksavat viulut. Ja aika useinhan työn hyväksyjä on ison firman markkinointi- tai viestintäosastoaeikä maksettu summa ole hänen rahoistaan pois, joten mitä väliä. Ja yleensä tällainen firman edustaja on itseilmaisuleikissä mukana. Hänen oma kunnianhimonsa toteutuu katselmuksissa, joissa voi loputtomiin siirrellä jonkin itselle tärkeän yksityiskohdan sijaintia tai väriä ja funtsia isoja taiteellis-filosofis-maailmankuvallisia asioita käsi leuan alla kuin taidenäyttelyssä... kaikki saavat leikkiä itseään hienommassa roolissa, funtsia ja esittää ja työtunteja palaa ja rahaa palaa ja sillä on saatu jotain, jonka vaikutus ei todellakaan näy maksajan tuotteen menekissä viivan alla. Mutta onneksi mainosalalla voidaan aina vedota siihen vanhaan sutkautukseen, että mainonnassa vain puolet rahasta tuottaa tulosta, paha vain sanoa, kumpi puoli.  t.: alalla oleva

Sama juttu kulttuuripuolellakin.

Jos haluat apurahaa, ala taiteilijaksi! Kieri alasti tai hypi mustassa sukkapuvussa näyttämöllä - olet tanssija!

Liimaa mökkiroinan päälle jotakin muuta roskaa tai tuherra maaleilla ja vie tuotos galleriaan - olet taiteilija!

Täysin toistaitoinen ja teennäinen näyttelijä, epäselvä ulosanti - mutta verkostoja vanhempien kautta - saa kuin ihmeen kaupalla jokaisen roolin.

Kukaan ei hypen keskellä kehtaa sanoa, ettei keisarilla ole vaatteita.

On niin surullista miten galleriat täyttyvät luokattoman huonosta nykytaiteesta, kun paljon todellista lahjakkuutta jää piiloon verkostojen puutteen vuoksi ja siksi kun eivät osaa tai uskalla tyrkyttää itseään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikkia ei pitäisi väkisin pitää hengissä, vaan joskus olisi parempia antaa ns. luonnonvalinnan hoitaa homma.

T. Kokemus sekä vaikeavammaisten hoitoyksiköstä että sairaalasta 

Ei ole sinun asiasi päättää, kenen elämä on elämisen arvoista.

No enpä sellaista päätäntävaltaa haluakaan. Kerroin vain mielipiteeni, kun sitä kysyttiin. Tekopyhää hymistelyä tuollainen "kaikki elämä on yhtä arvokasta" jeesustelu. Sellaista voi huudella vain henkilö, joka ei ole nähnyt käytännössä, millaista on, kun mitään ei voi itse tehdä ja ison osan aikaa ei edes tajua, mikä maa ja mikä valuutta.  Itse ainakin haluaisin, että kuolo korjaisi, jos joutuisin tilanteeseen, jossa olen sänkyyn sidottuna enkä tule sieltä koskaan ylös pääsemään omin avuin. 

Hyvähän sinun on noin sanoa, kun et ole itse tuossa tilanteessa. Olen itse vakavasti sairas, mutta koen, että elämäni on kaikesta huolimatta elämisen arvoista.

Kai ymmärrät, että vakavasti sairas on eri asia kuin toimintakyvytön? Sinä mitä ilmeisimmin ole toimintakyvytön, kun täällä kykenet kirjoittelemaan. Ja vieläpä ihan ymmärrettävästi. Uskallan väittää, että ns. vihanneskunnossa (anteeksi karu ilmaus) olevista reilusti yli 90% ellei jopa kaikki, haluaisivat kuolla, jos toiveita tilan kohenemisesta ei ole. He vain eivät sitä kykene kertomaan ja siksi heitä pidetään väkisin hengissä. Ymmärrän omaisten näkemyksen sen suhteen, mutta realistisesti ilman tunnesidettä ajatellen, olisi parempi vain päästää toinen menemään, kun elämä on jo käytännössä ohi. 

Sinä et ymmärrä tässä. Et tunne minua. Tarvitsen apua aivan kaikessa. Toimintakykyni on rajoittunut. Kirjoittamiseen löytyy apuvälineitä ja onneksi muuhunkin, on hyvät avustajat, hoitohenkilökunta jne. En kirjoittelisi asiasta, josta et oikeasti tiedä mitään ja tekisi toisista keskustelijoista typeriä ja loukkaavia oletuksia.

Eli sinä olet maannut sängyssä TÄYSIN toimintakyvyttömän monta vuotta? Niin, että et kykene puhumaan, kirjoittamaan tai kunnolla edes ajattelemaan? Jos niin on, siinä tapauksessa ihmettelen suuresti toipumistasi, kun nyt kykenet hyvin kirjoittamaan tänne. Että eiköhän nyt pidetä puurot ja vellit erillään eikä loukkaannuta kommenteista, jotka eivät liity sinuun mitenkään.  Nyt ei puhuttu ihmisistä, jotka kykenevät käyttämään apuvälineitä. 

Minun terveyteni ei kuulu töhän keskusteluun enempää. Tarkoitus oli ainoastaan kertoa, että minulla on omakohtaisia kokemuksia vaikeavammaisuudesta pitkältä ajalta. Sinä et edes vaikuta tietävän, millaisia apuvälineitä nykyään on.

Pitäisi näköjään olla apuväline, joka auttaa luetunymmärtämisessä. Vieläkään kun ei puhuta henkilöistä, jotka kykenevät käyttämään apuvälineitä. Miksi jankkaat niistä koko ajan? Kyllä minä tiedän, että on olemassa jopa hengityskoneita, joilla ihmisiä pidetään keinotekoisesti hengissä. Sehän se minun pointtini olikin, että kaikissa tapauksissa ei ole järkevää väkisin pitää ihmistä hengissä. Ja korostan vielä, että puhuin ihmisistä, jotka eivät kykene edes apuvälineiden avulla toimimaan millään osa-alueella. 

ai miksikö tuo yksi ei halua ymmärtää ja jankkaa vain ihan selvästä asiasta? Koska hän ei halua ymmärtää. Hän on niin rakastunut marttyyrinrooliinsa, että kun on saanut vähän liepeestä kiinni, hän takertuu kaksin käsin. Jotkut saavat lähes orgastista iloa marttyyrinroolista ja tämä jankkaaja on malliesimerkki siitä. Ja mikä ihaninta, hän voi aina vetäytyä rajoittedensa taakse piiloon. Kun on vaivaa sellaista ja tällaista, on saanut putoamissuojan. Ei tarvitse koskaan tehdä muuta kuin muistuttaa siitä, että joutuu elämään täällä vähemmillä resursseilla kuin muut. Sillä voi syyllistää loputtomiin muita. Mutta tätä jos mitä ei saa sanoa ääneen... että rajoitteisissa ihmisissä on niitä, jotka eivät ole kovin kivoja ja jotka käyttävät asemaansa hyväkseen ja jotka rajattomasti ovat valmiita esittämään uhrin roolia. Jaksamista hoitohenkilökunnille ja omaishoitajille, osanne on näiden kanssa raskas, minkä tästäkin ketjusta on saanut tämän henkilön osalta kaikki keskustelijat huomata.