Miksi yksinolijaa ravintoloissa/kahviloissa pitää katsoa säälivästi?
Lyhyesti, käyn paljon yksin kahviloissa ja ravintoloissa työmatkojen ohella. Monesti saan sääliviä katseita ihan kuin yksin oleminen olisi huono ja surullinen asia.
Yksin oleminen ei ole kummoista ja välillä todella virkistävää. En halua jättää mitään tekemättä koska en saa ketään mukaani tekemiseen.
Taustatiedoksi, seuruustelen ja omaan laajan ystäpiirin. Työmatkoilla heitä vain ei ole mukana eikä se haittaa
Kommentit (20)
Pitääkö? En oo tiennyt, anteeksi! Katson jatkossa, lupaan.
Taidat projisoida omaa epävarmuuttasi. En ole itse ikinä kokenut tuollaista, vaikka käyn paljon yksin kahviloissa, baareissa ja ruokaravintoloissa (normaaliaikana). Etelä- Euroopassa yksin ravintolaan menevälle naiselle tarjotaan helposti huonointa pöytää mutta Suomessa kukaan tuskin edes noteeraa, että joku on yksin liikkeellä.
Minä tykkään käydä yksin milloin missäkin, enkä ole koskaan kokenut, että minua katsottaisiin säälivästi - päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Taidat projisoida omaa epävarmuuttasi. En ole itse ikinä kokenut tuollaista, vaikka käyn paljon yksin kahviloissa, baareissa ja ruokaravintoloissa (normaaliaikana). Etelä- Euroopassa yksin ravintolaan menevälle naiselle tarjotaan helposti huonointa pöytää mutta Suomessa kukaan tuskin edes noteeraa, että joku on yksin liikkeellä.
Itsellä aivan eri kokemus. Italiassa syödessä sain aina ravintoloista loistavan paikan.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin saat, ei ketään kiinnosta.
Näin kyllä itsekin oletan. Kuka nyt alkaa kyylätä muita kahvila/ ravintola-asiakkaita.
Vaimo on kyllä kertonut, että joskus on saanut ravintolassa yksin odottaa tarjoilijaa pitkään ja lopulta tarjoilija on tullut kysymään, että odottaako tämä jotain. Eli ilmeisesti jopa henkilökunnalla on kuitenkin joskus vaikea ymmärtää yksinäistä naista ravintolassa.
Ei hyvää päivää. Oikeesti ketään ei kiinnosta oletko yksin vai porukassa. Itse käyn oikein mielelläni yksin kahviloissa tms koska viihdyn paljon yksikseni. Siinä sitten katselen muita ihmisiä ihan rauhassa mutten koskaan säälivästi.
Itse huomannut eroja paikkakuntien välillä. Isoissa kaupungeissa kukaan ei kiinnitä huomioita, kun tääs kotikaupungissa kyllä tuijotetaan ilman minkäänlaista häpeää
Olen kokenut joissain paikoissa saman fiiliksen kuin ap. Yhdessä kauppakeskuksen ketjuravintolassa tarjoilija kohteli selvästi vähän säälivästi ja puhui minulle lässyttäen, kuin tarvitsisin jotain erityiskohtelua. Suurimmassa osassa kahviloita ja ravintoloita on kyllä kohdeltu ihan normaalisti, nuo muut tilanteet voi laskea yhden käden sormilla.
Käyn useimmiten yksin syömässä. En ole koskaan huomannut mitään huonompaa kohtelua tai sääliviä katseita. Enemmänkin siinä keskittyy vain omaan rauhaan kun kerrankin saa rauhassa syödä eikä keskittyä kaverin kyselyyn tai lasten tappeluun. Jos jossain maissa yksin olevaa naista kohdellaan huonosti niin kyseessä on todennäköisesti aika sovinistinen maa, joten vaadi palvelua tai boikotoi.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut joissain paikoissa saman fiiliksen kuin ap. Yhdessä kauppakeskuksen ketjuravintolassa tarjoilija kohteli selvästi vähän säälivästi ja puhui minulle lässyttäen, kuin tarvitsisin jotain erityiskohtelua. Suurimmassa osassa kahviloita ja ravintoloita on kyllä kohdeltu ihan normaalisti, nuo muut tilanteet voi laskea yhden käden sormilla.
Jos joku tarjoilija alkaisi minulle lässyttämään keräisin kamppeeni ja kysyisin missä on po. lässyttäjän esimies, että voin lähtiessäni tehdä selväksi mitä mieltä olen.
Usko pois, ei kukaan katso eikä ketään kiinnosta. Maailma on täynnä yksin matkustelevia ihmisiä ja työmatkalaisia.
Komppaan, kukaan ei katso säälivästi eikä ketään kiinnosta. Projisoinnit meneillään.
Ei pidäkään katsoa! Tai katsokoot jos katsoo, se on lähinnä katsojat jotka ovat säälittäviä!
Sitä mitä minä taas vihaan että jos istuu yksin, niin muut seurueet vievät tuolit pöydästä, aivan kuten siinä Zen Cafén biisisä "Mies jonka ympäriltä tuolit viedään".
Kerran olin Töölössä yhdessä "kalaravintoloista "ja paikka oli muuten tyhjä lukuunottamatta yhtä hipsteriseuruetta. Kun olin mennyt tuoppini kanssa istumaan perällä olevaan pöytään niin tuli yksi punatukkainen tyttö seurueesta vetämään tuolit pois mun pöydästä, vaikka olisi ollut tyhjiäkin pöytiä josta viedä tuoleja. Tuli oikein riita siitä miksi hänen piti viedä mun pöydästä tuolit, kun hänen mielestä se oli oikein koska mä olen yksin. Mä sanoin mitä se sulle kuuluu olenko yksin vai ordotanko ketään. Lopulta hän suostui ottamaan tuolit tyhjistä pöydstä ja sitten tulikin kymmenkunta lisää seurueeseen mekastamaan.
Käyn usein yksin syömässä. En usko, että ketään kiinnostaa. Oma seura, paras seura :)
Lounaalla yksin käyvään tuskin kukaan kiinnittää ainakaan huomiota.
Jossain Kreikassa tuntuu että ihmettelevät kun käy yksin illallisella.
En kyllä ikinä ole huomannut samaa. Varsinkin arki-iltaisin noin puolet on illalla yksin syömässä varsinkin hotellin ravintoloissa.
Eihän sitä kahvilan Iltistä saisi edes luettua, jos siinä olisi joku kaveri hälisemässä.
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään käydä yksin milloin missäkin, enkä ole koskaan kokenut, että minua katsottaisiin säälivästi - päinvastoin.
Samoin. Osaan aikuisena miehenä käydä yksin luonasravintolassa, elokuvateatterissa ja jopa lenkillä ilman että tarvitsee varta vasten houkutella jotain toista mukaan. Joskus voi kylläkin tavata vanhoja tuttuja aivan sattumalta jossain kauppakeskuksen kahvilassa.
anteeksi. koitin katsoa himokkaasti