Lapsellinen 13-vuotias poika haaveilee menevänsä rauhanturvaajaksi ulkomaille.

Puolustusvoimilla saa kyllä hienon uran tehtyä. Palkka on hyvä ja etenemismahdollisuudet upeat. Jos puolustusvoimien tehtävät kiinnostavat, niin varmasti saa merkityksellisen työn itselleen.

Tue lapsen unelmia! Ne voivat muuttua vielä moneen kertaan tai sitten eivät, mutta varmasti mieleen jää se, miten unelmiin on perheessä suhtauduttu.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta suomalaista rauhanturvaajaa on kuollut?

49. Eniten liikenneonnettomuuksissa ja sairauksiin.

http://www.holkkari.fi/rtwiki/Kriisinhallintateht%C3%A4viss%C3%A4_meneh…

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole mitään terveysjuttua, niin inttiin 7-8 vuoden kuluttua Poriin kansainvälisiin valmiusjoukkoihin. 

Rauhanturvaaja ei varsinaisesti ole ammatti. Kaikilla on joku siviilityö. Keikalle lähdetään jos käsky käy. 

Hyvä neuvo. Porin prikaatissa varusmiehenä oleminen helpottaa operaatioon pääsyä ihan valtavasti!

Suosittelen, hieno kokemus ja nyt ministeriössä jo vuosia töitä tehneenä en vaihtaisi retkeä kokemuksena kumpaakaan retkeä pois.

Aika moni teininä/lapsena sotilasurasta haaveileva huomaa intin aikana millaista paskaa se on. Aika usein käy niin, että teini joka 13-15 veenä haaveilee ammattisotilaan urasta (ammattisotilas ja rauhanturvaaja on eri asia) ei  sitten kuitenkaan päädy sinne kadettikouluun. Haaveet romuttuvat jo intin aikana, kun huomaa millaista paskaa siinä organisaatiossa on. Vastaavasti kadettikouluun hakeutuvat ne, jotka eivät siitä haaveilleet teininä. Kipinä ehkä herää vasta varusmiespalveluksen aikana. 

Onko sinulla vaikeuksia ymmärtää, että kaikki eivät välitä vaikka menettäisivät henkensä?

Vierailija kirjoitti:

Mä halusin 14-vuotiaana psykologiksija äiti sano vaan että turha niitä hulluja on auttaa:/

No, vuonna 2008 valmistuin psykologiksi ja muutin Arabiemiraatteihin. Siellä oli jonkin verran Talebanien jalkoihin jääneitä nuoria ja niitä sitten paikallisen kolleegan kanssa autettiin:) Tähänki äiti vaan sano, että tapatat ittes vapaaehtoisesti. Muutin 2014 takaisin Suomeen ja nyt Tampereella kuuntelemassa lapsia ja nuoria.

Hieno ammatti.

Hyvät tulot. Muistaakseni jotain sai verotta . Oliko se autovero tai vastaava?

Vierailija kirjoitti:

Hyvät tulot. Muistaakseni jotain sai verotta . Oliko se autovero tai vastaava?

Riippuu kohdemaasta. Afgoista ei saa autoa verotta. 

Vierailija kirjoitti:

Siihen on vielä joku 5-6 vuotta ennen kuin poika edes menee armeijaan. Hyvin aikaa miehistyä.

Ei kehitysvammaisia kuten tuon aloittajan poika oteta armeijaan. Minä olen kehitysvammaisten hoitaja ja kaikki tuntemani kehitysvammaiset miehet on vapautettu armeijasta.

Vierailija kirjoitti:

Käytä tämä hyväksi ja pistä poika urheilemaan. Kyllä se unelma kariutuu ennen pitkää, mutta liikunta jää helposti osaksi elämää.

Tuon urheilun aloittaminen on varmasti hyväksi, ihan ap:n pojan unelmia väheksymättäkin. Unelmat on tärkeitä, ne opettavat toimimaan tavoitteellisesti jotta niitä unelmiaan voisi toteuttaakin. Ehkä poika toteuttaa unelmansa, ehkä unelma vaihtuu, mutta kasvanut kunto ja päämäärätietoisuus tuskin ovat pahitteeksi, tekipä hän elämässä mitä hyvänsä.

Kannusta ap poikaa ottamaan selvää mitä unelman saavuttaminen vaatii. Anna hänen itse asettaa tavoitteensa ja kannusta häntä pitämään niistä kiinni.

Ihan yhtä hyvin sen henkensä voi menettää vaikka poliisin tai palomiehen ammatissa, mutta olisiko lainatun tekstin kirjoittaja näitä haaveita lyttäämässä samalla tavalla? Muista, että lastesi unelmat eivät ole sinun unelmiasi, teillä voi olla erilaiset mielenkiinnon kohteet ja sen luulisi olevan ihan ok?

Vierailija kirjoitti:

Hyvät tulot. Muistaakseni jotain sai verotta . Oliko se autovero tai vastaava?

https://yle.fi/uutiset/3-11410937 Ei saa enää. 

Vierailija kirjoitti:

Mä halusin 14-vuotiaana psykologiksija äiti sano vaan että turha niitä hulluja on auttaa:/

No, vuonna 2008 valmistuin psykologiksi ja muutin Arabiemiraatteihin. Siellä oli jonkin verran Talebanien jalkoihin jääneitä nuoria ja niitä sitten paikallisen kolleegan kanssa autettiin:) Tähänki äiti vaan sano, että tapatat ittes vapaaehtoisesti. Muutin 2014 takaisin Suomeen ja nyt Tampereella kuuntelemassa lapsia ja nuoria.

Tampereella? Olisit kuunnellut äitiäsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytä tämä hyväksi ja pistä poika urheilemaan. Kyllä se unelma kariutuu ennen pitkää, mutta liikunta jää helposti osaksi elämää.

Tuon urheilun aloittaminen on varmasti hyväksi, ihan ap:n pojan unelmia väheksymättäkin. Unelmat on tärkeitä, ne opettavat toimimaan tavoitteellisesti jotta niitä unelmiaan voisi toteuttaakin. Ehkä poika toteuttaa unelmansa, ehkä unelma vaihtuu, mutta kasvanut kunto ja päämäärätietoisuus tuskin ovat pahitteeksi, tekipä hän elämässä mitä hyvänsä.

Kannusta ap poikaa ottamaan selvää mitä unelman saavuttaminen vaatii. Anna hänen itse asettaa tavoitteensa ja kannusta häntä pitämään niistä kiinni.

Ihan yhtä hyvin sen henkensä voi menettää vaikka poliisin tai palomiehen ammatissa, mutta olisiko lainatun tekstin kirjoittaja näitä haaveita lyttäämässä samalla tavalla? Muista, että lastesi unelmat eivät ole sinun unelmiasi, teillä voi olla erilaiset mielenkiinnon kohteet ja sen luulisi olevan ihan ok?

Mutta pituuskasvuiässä vain ja ainoastaan fyysista kestävyyttä. Punttia ehtii vääntämään. Punttisali ja lihaskunnon kasvattaminen pituuskasvuiässä on huono idea. Pituuskasvu voi jopa pysähtyä, kun selkäranka ei ole nuorella täysin vielä kehittynyt.

Älä huolehdi. Armeijassa nuo suunnitelmat haihtuvat useimmilta.

Hienoa, että 13-vuotiaalla on unelmia. Kannattaa kehottaa käymään koulu hyvin, erityisesti englanti, matematiikka, viestintä ja äidinkieli armeijaa varten sekä historia ja yhteiskuntaoppi. Kannattaa urheilla, juosta hyvä tulos cooperissa ja liittyä vapaapalokuntaan. Ensiapukurssi on tärkeä käydä jo nuorena. Lukiossa kannattaa ahkeroida hyvä Yo-todistus. ARMEIJA JA ALIUPSEERIKOULU suorittaa. Todennäköisesti poika ei mene rauhanturvaajaksi, mutta ohjeista on hyötyä esim monelle uralle poliisista palokuntaan, ensihoitajasta lääkikseen tai kauppakorkeaan. Parempi unelmoida hienoja asioita kuin vetää marisätkää kadunkulmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä halusin 14-vuotiaana psykologiksija äiti sano vaan että turha niitä hulluja on auttaa:/

No, vuonna 2008 valmistuin psykologiksi ja muutin Arabiemiraatteihin. Siellä oli jonkin verran Talebanien jalkoihin jääneitä nuoria ja niitä sitten paikallisen kolleegan kanssa autettiin:) Tähänki äiti vaan sano, että tapatat ittes vapaaehtoisesti. Muutin 2014 takaisin Suomeen ja nyt Tampereella kuuntelemassa lapsia ja nuoria.

Tampereella? Olisit kuunnellut äitiäsi!

Älä huoli, muutan kohta Hesaan:D

Ehdota Ranskan muukalaislegioonaa niin pääsee oikeasti räiskimään Afrikkaan 😎

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta suomalaista rauhanturvaajaa on kuollut?

-

Vasta eilen tuli dokkari aiheesta. Kaskealan mainitsi luvun 'kaksi' kun puhutaan asevaikutuksestä. Kaikkiaan rauhanturvaajien kuolemia näyttäisi olevan lähes 50 vuonna 1956 alkaneissaa rauhanturvaoperaatioissa. Ylivoimaisesti suurimpana aiheuttajana on ollut paikallinen liikenne ja sekin usein vapaa-ajalla käsittääkseni.

-En toista tiedä, missä yhteisöllisyys olisi niin korkealla kuin rauhanturvaajilla; sivusta seuranneena.

Kahden reissun veteraanina voin sanoa että jengillä taitaa olla vähän väärä kuva tuosta rauhanturvaamisesta. Kyllä se on loppuen lopuksi aika leppoista hommaa. Tiukkoja tilanteita tulee vastaan aniharvalle. Isoin vaiva joka itselle tuli oli keskivartalon kasvaminen. Ruoka ja bisse maistui kiitettävän hyvin.