Mikä teidän mielestä on "nalkuttamista"?

kaiketi ap on lopettanut ihosolujen tuottamisenkin, kun siitä syntyy pölyä? täydellisenä ihmisenä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

leivänmurut lattialla, suomalaisnaisen suurin ongelma. jaksuja aloittajalle. 

Ja suomalaismiehen suurin ongelma tuntuu olevan se, ettei hän saa sotkea mielensä mukaan.

leivänmurut on mielestäsi tahallista sotkemista? kerro vielä miten itse syöt leipää? soseena? 

Olen eri, mutta itse teen voileivän lautaselle, vien sen lautasella pöydän ääreen jossa sen syön. Vien lautasen tiskikoneeseen ja pyyhin pöydän jälkeeni. Kuulostaa siltä, että ap:n leivänsyöntitapa on vähän toisenlainen.

Näissä viistastaluissa nyt tippuu konteksti. Me emme tiedä ap:n tilanetta, mutta kerropa nyt, oletko koskaan tiputtanut leivänumuruja lattialle? 

Eiköhän tässäki se rajanveto mene suunnilleen siinä, että onko toisella tapana olla välittämättä siisteydestä vai sotkeeko satunnaisesti. 

Tässä  puuttuu nyt se informaatio, että oliko miehelläsi aikomus siivota ne murut pois lattialta vai olisiko vain jättänyt ne lattialle? Kyllä minäkin välillä murustan, jos tulee jotain sellaista syötyä, mutta sitten siivoan ne muruset pois. Nalkuttamista on, jos samantien hyökkää kimppuun syyllistämään murustamisesta. 

Nalkutus on minustakin sellaista mainitsemista useaan kertaan, pikkuasioista. Juu tiedän, että unohdan välillä maitopurkin pöydälle pariksi tunniksi, ei se auta minua muistamaan sitä yhtään paremmin, kun nalkutat siitä joka kerta. Joskus käytin väärää tiskirättiä putsaamiseen, yms. Vanhempien kotona siis näin pienistä asioista sai kuulla.

Minä en nalkuta oikein mistään. Kämppä on välillä sotkuinen, koska en ole itsekään mikään sisäkkö, enkä jaksa olla raivaamassa ukon vaatteita joka tuolilta kokoajan yms. Olkoon. Yhdessä kuitenkin siivoillaan ja pyydetään toistakin mukaan suht säännöllisesti ja se riittää. Kaiken ei tarvitse olla tiptop.

Leivänmurujen siivoaminen lattialta ei minusta ole sen arvoista, että mainitsisin siitä.

Musta puheen kutsuminen nalkuttamiseksi on usein välinpitämättömän ja ylimielisen ihmisen tapa alentaa toisen ihmisen toiveet merkityksettömiksi ja pahoiksi.

Niin usein nalkuttamisesta puhutaan sellaisissa asiayhteyksissä että toinen on tahallaan omaa laiskuuttaan katkaissut hyvän kommunikaation koska ei halua puhua vaikka toisen yhteisen hyvän eteen näkemästä vaivasta, työnjaosta yms koska se on itselle edullisempaa ja henkisesti helpompaa niin. Ja sitten kun toinen yrittää toistuvasti yhä edelleen päästä viesteineen läpi niin sitä voikin jo sanoa nalkuttamiseksi.

Kukapa aikuinen ihminen haluaisi että jos itse siivoaa niin toinen tulee siihen hetken päästä mutustelemaan kun leipälautaset on keksitty.

Ei-nalkuttava toteava tapa olisi todeta että keittiön siisteys kuuluu sinulle tästä lähtien, jos sotkeminen tuntuu mieluisalta niin varmaan siivoaminenkin.

Vierailija kirjoitti:

Musta puheen kutsuminen nalkuttamiseksi on usein välinpitämättömän ja ylimielisen ihmisen tapa alentaa toisen ihmisen toiveet merkityksettömiksi ja pahoiksi.

Niin usein nalkuttamisesta puhutaan sellaisissa asiayhteyksissä että toinen on tahallaan omaa laiskuuttaan katkaissut hyvän kommunikaation koska ei halua puhua vaikka toisen yhteisen hyvän eteen näkemästä vaivasta, työnjaosta yms koska se on itselle edullisempaa ja henkisesti helpompaa niin. Ja sitten kun toinen yrittää toistuvasti yhä edelleen päästä viesteineen läpi niin sitä voikin jo sanoa nalkuttamiseksi.

Kukapa aikuinen ihminen haluaisi että jos itse siivoaa niin toinen tulee siihen hetken päästä mutustelemaan kun leipälautaset on keksitty.

Ei-nalkuttava toteava tapa olisi todeta että keittiön siisteys kuuluu sinulle tästä lähtien, jos sotkeminen tuntuu mieluisalta niin varmaan siivoaminenkin.

toisen syömisen kritisointi ei ole mielestäsi toisen mitätöintiä? 

miten aloittaja syö leipänsä? 

Kaikki mitä puoliso päästää suustaan

Ap. kerää ne leivänmurut ja käy heittämässä miehen auton sisään joka ikinen kerta, kun mies jättää leivänmurut siivoamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta puheen kutsuminen nalkuttamiseksi on usein välinpitämättömän ja ylimielisen ihmisen tapa alentaa toisen ihmisen toiveet merkityksettömiksi ja pahoiksi.

Niin usein nalkuttamisesta puhutaan sellaisissa asiayhteyksissä että toinen on tahallaan omaa laiskuuttaan katkaissut hyvän kommunikaation koska ei halua puhua vaikka toisen yhteisen hyvän eteen näkemästä vaivasta, työnjaosta yms koska se on itselle edullisempaa ja henkisesti helpompaa niin. Ja sitten kun toinen yrittää toistuvasti yhä edelleen päästä viesteineen läpi niin sitä voikin jo sanoa nalkuttamiseksi.

Kukapa aikuinen ihminen haluaisi että jos itse siivoaa niin toinen tulee siihen hetken päästä mutustelemaan kun leipälautaset on keksitty.

Ei-nalkuttava toteava tapa olisi todeta että keittiön siisteys kuuluu sinulle tästä lähtien, jos sotkeminen tuntuu mieluisalta niin varmaan siivoaminenkin.

toisen syömisen kritisointi ei ole mielestäsi toisen mitätöintiä? 

miten aloittaja syö leipänsä? 

Aloittaja oletettavasti siivoaa itse omat jälkensä, mies ei omiaan tunnu siivoavan.

Olen tämän joskus aiemminkin täällä kertonut, mutta esimerkkinä mihin sellainen turhanpäväinen nalkuttaminen voi johtaa:

Äitini oli tuollainen nalkuttava ihminen ja isäni teki hänen mielestään aina kaikki väärin. Kerran istuimme pöydän ääressä syömässä ja isä laittoi äidin mielestä liikaa voita leivän päälle ja äiti alkoi ivailemaan, että miksi laitat taas noin paljon voita, älä ota niin paljon kastiketta. Olin silloin 11 tai 12 v. Isä antoi yleensä kaiken toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tällä kertaa hän nousi ylös pöydästä, otti keittiön tuoli ja veti sen päreiksi ovenkarmiin ja huusi äidille, että nyt turpa kiinni tai sinä olet seuraava. Se oli ainoa kerta kun isä suuttui äidille. Äiti hiipi seuraavat päivät pelokkaana seiniä pitkin. Nalkuttaminen jatkui kyllä taas jossain vaiheessa, mutta muistan aina kuinka isällä vain yhtäkkiä pimahti se jatkuva sättiminen ja huomauttelu.

Vierailija kirjoitti:

Musta puheen kutsuminen nalkuttamiseksi on usein välinpitämättömän ja ylimielisen ihmisen tapa alentaa toisen ihmisen toiveet merkityksettömiksi ja pahoiksi.

Niin usein nalkuttamisesta puhutaan sellaisissa asiayhteyksissä että toinen on tahallaan omaa laiskuuttaan katkaissut hyvän kommunikaation koska ei halua puhua vaikka toisen yhteisen hyvän eteen näkemästä vaivasta, työnjaosta yms koska se on itselle edullisempaa ja henkisesti helpompaa niin. Ja sitten kun toinen yrittää toistuvasti yhä edelleen päästä viesteineen läpi niin sitä voikin jo sanoa nalkuttamiseksi.

Kukapa aikuinen ihminen haluaisi että jos itse siivoaa niin toinen tulee siihen hetken päästä mutustelemaan kun leipälautaset on keksitty.

Ei-nalkuttava toteava tapa olisi todeta että keittiön siisteys kuuluu sinulle tästä lähtien, jos sotkeminen tuntuu mieluisalta niin varmaan siivoaminenkin.

Näin se on. Särähtää aina pahasti korvaan, kun kuulee ihmisten, käytännössä miesten, käyttävän sanaa nalkutus. Se on äärimmäisen mitätöivää ja ylimielistä.

Vierailija kirjoitti:

Ap. kerää ne leivänmurut ja käy heittämässä miehen auton sisään joka ikinen kerta, kun mies jättää leivänmurut siivoamatta.

Eihän tässä sanottu, että mies jätti ne siivoamatta.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on kyllästynyt naiseen, niin aivan kaikki on nalkutusta, kaikki.

Tämähän voi tapahtua jo ensihuuman haihduttua eli noin kahden viikon päästä tapaamisesta. Palveluiden pitäisi kuitenkin pelata äänettömästi ja vaivattomasti.

Onneksi tuollaiset ihmissuhdehelvetit alkavat olla sukupuuttoon kuolleita.

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän joskus aiemminkin täällä kertonut, mutta esimerkkinä mihin sellainen turhanpäväinen nalkuttaminen voi johtaa:

Äitini oli tuollainen nalkuttava ihminen ja isäni teki hänen mielestään aina kaikki väärin. Kerran istuimme pöydän ääressä syömässä ja isä laittoi äidin mielestä liikaa voita leivän päälle ja äiti alkoi ivailemaan, että miksi laitat taas noin paljon voita, älä ota niin paljon kastiketta. Olin silloin 11 tai 12 v. Isä antoi yleensä kaiken toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tällä kertaa hän nousi ylös pöydästä, otti keittiön tuoli ja veti sen päreiksi ovenkarmiin ja huusi äidille, että nyt turpa kiinni tai sinä olet seuraava. Se oli ainoa kerta kun isä suuttui äidille. Äiti hiipi seuraavat päivät pelokkaana seiniä pitkin. Nalkuttaminen jatkui kyllä taas jossain vaiheessa, mutta muistan aina kuinka isällä vain yhtäkkiä pimahti se jatkuva sättiminen ja huomauttelu.

Toivottavasti isä lähetettiin vihanhallintakursseille ja hänestä tehtiin rikosilmoitus? Väkivallalla uhkailu ei ole sama kuin triviaalista asiasta huomauttaminen.

Vierailija kirjoitti:

leivänmurut lattialla, suomalaisnaisen suurin ongelma. jaksuja aloittajalle. 

Välinpitämättämyys toisen vaivannäköä kohtaan ja sotkeminen heti siivouksen loputtua on ihan yleismaailmallinen ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta puheen kutsuminen nalkuttamiseksi on usein välinpitämättömän ja ylimielisen ihmisen tapa alentaa toisen ihmisen toiveet merkityksettömiksi ja pahoiksi.

Niin usein nalkuttamisesta puhutaan sellaisissa asiayhteyksissä että toinen on tahallaan omaa laiskuuttaan katkaissut hyvän kommunikaation koska ei halua puhua vaikka toisen yhteisen hyvän eteen näkemästä vaivasta, työnjaosta yms koska se on itselle edullisempaa ja henkisesti helpompaa niin. Ja sitten kun toinen yrittää toistuvasti yhä edelleen päästä viesteineen läpi niin sitä voikin jo sanoa nalkuttamiseksi.

Kukapa aikuinen ihminen haluaisi että jos itse siivoaa niin toinen tulee siihen hetken päästä mutustelemaan kun leipälautaset on keksitty.

Ei-nalkuttava toteava tapa olisi todeta että keittiön siisteys kuuluu sinulle tästä lähtien, jos sotkeminen tuntuu mieluisalta niin varmaan siivoaminenkin.

Näin se on. Särähtää aina pahasti korvaan, kun kuulee ihmisten, käytännössä miesten, käyttävän sanaa nalkutus. Se on äärimmäisen mitätöivää ja ylimielistä.

Jos sinulle huomauttaa sinun käyttäytymisestä, se on äärimmäisen mitätöivää ja ylimielistä. Kun sinä teet niin toisele se on, mitä?

Kyllä sinä taidat nyt itse määrittää valtasuhteet niin, että toinen on jo lähtökohtaisesti väärässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

leivänmurut lattialla, suomalaisnaisen suurin ongelma. jaksuja aloittajalle. 

Ja suomalaismiehen suurin ongelma tuntuu olevan se, ettei hän saa sotkea mielensä mukaan.

leivänmurut on mielestäsi tahallista sotkemista? kerro vielä miten itse syöt leipää? soseena? 

Osaan käyttää leipälautasta ja syödä niin, etten sotke. Ja jos sotkenkin, osaan siivota jölkeni. Ylivoimaista kaltaisellesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

leivänmurut lattialla, suomalaisnaisen suurin ongelma. jaksuja aloittajalle. 

Ja suomalaismiehen suurin ongelma tuntuu olevan se, ettei hän saa sotkea mielensä mukaan.

leivänmurut on mielestäsi tahallista sotkemista? kerro vielä miten itse syöt leipää? soseena? 

Osaan käyttää leipälautasta ja syödä niin, etten sotke. Ja jos sotkenkin, osaan siivota jölkeni. Ylivoimaista kaltaisellesi?

mitenkähän se lautanen estää murustelun? syötkö leipääsi lautanen leuan alla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta puheen kutsuminen nalkuttamiseksi on usein välinpitämättömän ja ylimielisen ihmisen tapa alentaa toisen ihmisen toiveet merkityksettömiksi ja pahoiksi.

Niin usein nalkuttamisesta puhutaan sellaisissa asiayhteyksissä että toinen on tahallaan omaa laiskuuttaan katkaissut hyvän kommunikaation koska ei halua puhua vaikka toisen yhteisen hyvän eteen näkemästä vaivasta, työnjaosta yms koska se on itselle edullisempaa ja henkisesti helpompaa niin. Ja sitten kun toinen yrittää toistuvasti yhä edelleen päästä viesteineen läpi niin sitä voikin jo sanoa nalkuttamiseksi.

Kukapa aikuinen ihminen haluaisi että jos itse siivoaa niin toinen tulee siihen hetken päästä mutustelemaan kun leipälautaset on keksitty.

Ei-nalkuttava toteava tapa olisi todeta että keittiön siisteys kuuluu sinulle tästä lähtien, jos sotkeminen tuntuu mieluisalta niin varmaan siivoaminenkin.

toisen syömisen kritisointi ei ole mielestäsi toisen mitätöintiä? 

miten aloittaja syö leipänsä? 

Nytkö ihmisarvo on jo siitä kiinni että pitää saada sotkea muiden siivoamia paikkoja ja se mitätöityy jos joutuu nöyrtymään siivoamaan omat jäljet tai käyttämään leipälautasta? Ok.

Kyllähän tuo on juuri sitä tyypillistä nalkuttamista. Nalkuttamisen oleellinen ominaisuus ei ole se että jostain huomautetaan vaan juuri tuo tyyli "katso nyt mitä sinä teit!".