Lue keskustelun säännöt.
Mikä teidän mielestä on "nalkuttamista"?
13.11.2020 |
Mies murusti leipää lattialle, vaikka olin just 2 tuntia sitten siivonnut. Sanoin sitten vai, että "Katso nyt vähän miten syöt. Täällä on just siivottu." Mies alkoi piikittelemään, että pitääkö taas nalkuttaa. No kyllä se nyt vähän ärsytttää, että puhdas lattia liataan heti. Mielestäni se oli huomautus, ei nalkuttamista. Entäs teidän?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta puheen kutsuminen nalkuttamiseksi on usein välinpitämättömän ja ylimielisen ihmisen tapa alentaa toisen ihmisen toiveet merkityksettömiksi ja pahoiksi.
Niin usein nalkuttamisesta puhutaan sellaisissa asiayhteyksissä että toinen on tahallaan omaa laiskuuttaan katkaissut hyvän kommunikaation koska ei halua puhua vaikka toisen yhteisen hyvän eteen näkemästä vaivasta, työnjaosta yms koska se on itselle edullisempaa ja henkisesti helpompaa niin. Ja sitten kun toinen yrittää toistuvasti yhä edelleen päästä viesteineen läpi niin sitä voikin jo sanoa nalkuttamiseksi.
Kukapa aikuinen ihminen haluaisi että jos itse siivoaa niin toinen tulee siihen hetken päästä mutustelemaan kun leipälautaset on keksitty.
Ei-nalkuttava toteava tapa olisi todeta että keittiön siisteys kuuluu sinulle tästä lähtien, jos sotkeminen tuntuu mieluisalta niin varmaan siivoaminenkin.
toisen syömisen kritisointi ei ole mielestäsi toisen mitätöintiä?
miten aloittaja syö leipänsä?
Nytkö ihmisarvo on jo siitä kiinni että pitää saada sotkea muiden siivoamia paikkoja ja se mitätöityy jos joutuu nöyrtymään siivoamaan omat jäljet tai käyttämään leipälautasta? Ok.
miten se lautanen estää leivän murustelun?
Oletko tyhmä? Murut jäävät lautaselle eivätkä tipu lattialle. Kokeile joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tämän joskus aiemminkin täällä kertonut, mutta esimerkkinä mihin sellainen turhanpäväinen nalkuttaminen voi johtaa:
Äitini oli tuollainen nalkuttava ihminen ja isäni teki hänen mielestään aina kaikki väärin. Kerran istuimme pöydän ääressä syömässä ja isä laittoi äidin mielestä liikaa voita leivän päälle ja äiti alkoi ivailemaan, että miksi laitat taas noin paljon voita, älä ota niin paljon kastiketta. Olin silloin 11 tai 12 v. Isä antoi yleensä kaiken toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tällä kertaa hän nousi ylös pöydästä, otti keittiön tuoli ja veti sen päreiksi ovenkarmiin ja huusi äidille, että nyt turpa kiinni tai sinä olet seuraava. Se oli ainoa kerta kun isä suuttui äidille. Äiti hiipi seuraavat päivät pelokkaana seiniä pitkin. Nalkuttaminen jatkui kyllä taas jossain vaiheessa, mutta muistan aina kuinka isällä vain yhtäkkiä pimahti se jatkuva sättiminen ja huomauttelu.
Oliko teillä mahdollisesti rahasta tiukkaa tai isällä suonet tukossa ja äiti olisi halunnut pitää talouden kulut aisoissa tai ansaitsevan puolison hengissä? Oli miten oli, kuinka rakentavaa on aina ”antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos” ja jättää huomiotta puolison sanomiset ja sen jälkeen käyttäytyä väkivaltaisesti ja uhkailla?! Miten olisi vastuu omista tekemisistä, kuuntelemisista, kuuntelematta jättämisistä ja tunteista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta puheen kutsuminen nalkuttamiseksi on usein välinpitämättömän ja ylimielisen ihmisen tapa alentaa toisen ihmisen toiveet merkityksettömiksi ja pahoiksi.
Niin usein nalkuttamisesta puhutaan sellaisissa asiayhteyksissä että toinen on tahallaan omaa laiskuuttaan katkaissut hyvän kommunikaation koska ei halua puhua vaikka toisen yhteisen hyvän eteen näkemästä vaivasta, työnjaosta yms koska se on itselle edullisempaa ja henkisesti helpompaa niin. Ja sitten kun toinen yrittää toistuvasti yhä edelleen päästä viesteineen läpi niin sitä voikin jo sanoa nalkuttamiseksi.
Kukapa aikuinen ihminen haluaisi että jos itse siivoaa niin toinen tulee siihen hetken päästä mutustelemaan kun leipälautaset on keksitty.
Ei-nalkuttava toteava tapa olisi todeta että keittiön siisteys kuuluu sinulle tästä lähtien, jos sotkeminen tuntuu mieluisalta niin varmaan siivoaminenkin.
toisen syömisen kritisointi ei ole mielestäsi toisen mitätöintiä?
miten aloittaja syö leipänsä?
Nytkö ihmisarvo on jo siitä kiinni että pitää saada sotkea muiden siivoamia paikkoja ja se mitätöityy jos joutuu nöyrtymään siivoamaan omat jäljet tai käyttämään leipälautasta? Ok.
miten se lautanen estää leivän murustelun?
Oletko tyhmä? Murut jäävät lautaselle eivätkä tipu lattialle. Kokeile joskus.
eli mussutat leipää lautanen kiinni naamassa? ok
Riippuu varmaan tavasta jolla asiasta sanoit, että oliko nalkutusta vai ei. Semmoinen ärsyttävä, syyllistävä valittava nuotti puheessa on nalkutusta. Jos huomautit ihan ystävällisesti, niin et nalkuttanut. Veikkaan, että miehesi koittaa kuitata sanomisesi nalkutukseksi, jottei hänen tarvitsisi tehdä mitään toisin.
Kyllähän tuo vähän ärsyttäisi ja ottaisin nalkutuksena, koska kyllähän syömisen jälkeen voi siivota murut pois. Eri asia jos mies aina murustelisi eikä siivoaisi jälkiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta puheen kutsuminen nalkuttamiseksi on usein välinpitämättömän ja ylimielisen ihmisen tapa alentaa toisen ihmisen toiveet merkityksettömiksi ja pahoiksi.
Niin usein nalkuttamisesta puhutaan sellaisissa asiayhteyksissä että toinen on tahallaan omaa laiskuuttaan katkaissut hyvän kommunikaation koska ei halua puhua vaikka toisen yhteisen hyvän eteen näkemästä vaivasta, työnjaosta yms koska se on itselle edullisempaa ja henkisesti helpompaa niin. Ja sitten kun toinen yrittää toistuvasti yhä edelleen päästä viesteineen läpi niin sitä voikin jo sanoa nalkuttamiseksi.
Kukapa aikuinen ihminen haluaisi että jos itse siivoaa niin toinen tulee siihen hetken päästä mutustelemaan kun leipälautaset on keksitty.
Ei-nalkuttava toteava tapa olisi todeta että keittiön siisteys kuuluu sinulle tästä lähtien, jos sotkeminen tuntuu mieluisalta niin varmaan siivoaminenkin.
toisen syömisen kritisointi ei ole mielestäsi toisen mitätöintiä?
miten aloittaja syö leipänsä?
Nytkö ihmisarvo on jo siitä kiinni että pitää saada sotkea muiden siivoamia paikkoja ja se mitätöityy jos joutuu nöyrtymään siivoamaan omat jäljet tai käyttämään leipälautasta? Ok.
miten se lautanen estää leivän murustelun?
Oletko tyhmä? Murut jäävät lautaselle eivätkä tipu lattialle. Kokeile joskus.
eli mussutat leipää lautanen kiinni naamassa? ok
Siis etkö todellakaan tiedä miten leipälautasta voi käyttää syömisessä apuna niin että murut jäävät lautaselle mutta lautasen ei tarvitse olla naamassa kiinni? Okei. Meillä on kaikilla omat haasteemme elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta puheen kutsuminen nalkuttamiseksi on usein välinpitämättömän ja ylimielisen ihmisen tapa alentaa toisen ihmisen toiveet merkityksettömiksi ja pahoiksi.
Niin usein nalkuttamisesta puhutaan sellaisissa asiayhteyksissä että toinen on tahallaan omaa laiskuuttaan katkaissut hyvän kommunikaation koska ei halua puhua vaikka toisen yhteisen hyvän eteen näkemästä vaivasta, työnjaosta yms koska se on itselle edullisempaa ja henkisesti helpompaa niin. Ja sitten kun toinen yrittää toistuvasti yhä edelleen päästä viesteineen läpi niin sitä voikin jo sanoa nalkuttamiseksi.
Kukapa aikuinen ihminen haluaisi että jos itse siivoaa niin toinen tulee siihen hetken päästä mutustelemaan kun leipälautaset on keksitty.
Ei-nalkuttava toteava tapa olisi todeta että keittiön siisteys kuuluu sinulle tästä lähtien, jos sotkeminen tuntuu mieluisalta niin varmaan siivoaminenkin.
toisen syömisen kritisointi ei ole mielestäsi toisen mitätöintiä?
miten aloittaja syö leipänsä?
Nytkö ihmisarvo on jo siitä kiinni että pitää saada sotkea muiden siivoamia paikkoja ja se mitätöityy jos joutuu nöyrtymään siivoamaan omat jäljet tai käyttämään leipälautasta? Ok.
miten se lautanen estää leivän murustelun?
Oletko tyhmä? Murut jäävät lautaselle eivätkä tipu lattialle. Kokeile joskus.
eli mussutat leipää lautanen kiinni naamassa? ok
Siis etkö todellakaan tiedä miten leipälautasta voi käyttää syömisessä apuna niin että murut jäävät lautaselle mutta lautasen ei tarvitse olla naamassa kiinni? Okei. Meillä on kaikilla omat haasteemme elämässä.
mitä sä sönkötät? jos et syö leipää lautanen leuan alla, se leipäsi murustaa takuulla.
miten suuri ongelma leivänmurut on elämässäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nalkutuksen tarkka määrittely on hankalaa, asia riippuu jonkin verran kontekstista ja äänensävystä ym.
Olen sitä mieltä että ”veisitkö roskat?” ei ole nalkutusta, mutta marttyyrimainen ”on se kumma että täällä aina joutuu kaiken tekemään itse vaikka miten usein sanoo, ei voi vätys tehdä edes yhtä asiaa, maataan vaan ja laiskotellaan kaiket päivät kun muut täällä raataa” -taustamelu joka vaan jatkuu ja jatkuu, on nalkuttamista. Myös kaikenlainen ivallinen ja ilkeä kuittailu tekemättömistä asioista ym. on nalkutusta. Asialliset pyynnöt ja huomautukset ei. Jos pyynnön/huomautuksen jälkeen ei anna toiselle aikaa toteuttaa tehtävää vaan jatkaa huomauttelua vähän väliä, niin se voitaneen laskea jossain vaiheessa nalkuttamiseksi.
Ylipäätään puhe, jossa on alentuva tai komentava sävy, ja joka jatkuu tarpeettoman pitkään, on nalkutusta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo on juuri sitä tyypillistä nalkuttamista. Nalkuttamisen oleellinen ominaisuus ei ole se että jostain huomautetaan vaan juuri tuo tyyli "katso nyt mitä sinä teit!".
Musta ”hei katso nyt” kuulostaa luonnolliselta reaktiolta jos on ite juuri hiki hatussa siivonnut ja näkee silmien edessä kun paikat paskaantuu hetken kuluttua. Koska siivoojalle päätelmä on siivous hiki hatussa -> sotkeminen jälkiä siivoamatta -> lisää siivoamista hiki hatussa -> eihän tässä ole mitään järkeä -> hei huomaatko ettei tässä ole järkeä, pliis älä sotke -> sotkija: en ole edes oikeasti huomannut että olet siivonnut tai ylipäänsä siivoat, mitä siinä arvostelet, lopeta nalkuttaminen, tämä on hyvä näin -> siivooja: ?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta puheen kutsuminen nalkuttamiseksi on usein välinpitämättömän ja ylimielisen ihmisen tapa alentaa toisen ihmisen toiveet merkityksettömiksi ja pahoiksi.
Niin usein nalkuttamisesta puhutaan sellaisissa asiayhteyksissä että toinen on tahallaan omaa laiskuuttaan katkaissut hyvän kommunikaation koska ei halua puhua vaikka toisen yhteisen hyvän eteen näkemästä vaivasta, työnjaosta yms koska se on itselle edullisempaa ja henkisesti helpompaa niin. Ja sitten kun toinen yrittää toistuvasti yhä edelleen päästä viesteineen läpi niin sitä voikin jo sanoa nalkuttamiseksi.
Kukapa aikuinen ihminen haluaisi että jos itse siivoaa niin toinen tulee siihen hetken päästä mutustelemaan kun leipälautaset on keksitty.
Ei-nalkuttava toteava tapa olisi todeta että keittiön siisteys kuuluu sinulle tästä lähtien, jos sotkeminen tuntuu mieluisalta niin varmaan siivoaminenkin.
toisen syömisen kritisointi ei ole mielestäsi toisen mitätöintiä?
miten aloittaja syö leipänsä?
Nytkö ihmisarvo on jo siitä kiinni että pitää saada sotkea muiden siivoamia paikkoja ja se mitätöityy jos joutuu nöyrtymään siivoamaan omat jäljet tai käyttämään leipälautasta? Ok.
miten se lautanen estää leivän murustelun?
Oletko tyhmä? Murut jäävät lautaselle eivätkä tipu lattialle. Kokeile joskus.
eli mussutat leipää lautanen kiinni naamassa? ok
Siis etkö todellakaan tiedä miten leipälautasta voi käyttää syömisessä apuna niin että murut jäävät lautaselle mutta lautasen ei tarvitse olla naamassa kiinni? Okei. Meillä on kaikilla omat haasteemme elämässä.
Tuolla kirjoittajalla lienee ongelmana käsien vapina. Kun kädet vispaa edes takas, niin eihän ne murut lautaselle päädy. Meillä muilla ei kyseitä ongelmaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Nalkutuksen tarkka määrittely on hankalaa, asia riippuu jonkin verran kontekstista ja äänensävystä ym.
Olen sitä mieltä että ”veisitkö roskat?” ei ole nalkutusta, mutta marttyyrimainen ”on se kumma että täällä aina joutuu kaiken tekemään itse vaikka miten usein sanoo, ei voi vätys tehdä edes yhtä asiaa, maataan vaan ja laiskotellaan kaiket päivät kun muut täällä raataa” -taustamelu joka vaan jatkuu ja jatkuu, on nalkuttamista. Myös kaikenlainen ivallinen ja ilkeä kuittailu tekemättömistä asioista ym. on nalkutusta. Asialliset pyynnöt ja huomautukset ei. Jos pyynnön/huomautuksen jälkeen ei anna toiselle aikaa toteuttaa tehtävää vaan jatkaa huomauttelua vähän väliä, niin se voitaneen laskea jossain vaiheessa nalkuttamiseksi.
Ylipäätään puhe, jossa on alentuva tai komentava sävy, ja joka jatkuu tarpeettoman pitkään, on nalkutusta.
Mitä sitten jos asiat ei korjaannu asiallisella sanomisella? En usko että toistamisellakaan mikään muuttuu mutta mitä voi tehdä jos on lapset ja liitto ja yhteinen asunto ja oma taakka vaan kasvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehille kaikki muu kuin miehen kehuminen ja miehen erinomaisille vitseille nauraminen on nalkuttamista. Älä anna miehen syyllistää.
Joopa joo, lopeta nalkuttaminen!
Ap'eelle tiedoksi että se miten asian esitää ja millä äänensävyllä määrää onko nalkuttamista vai ei🙂
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Nalkutus on toisen syyllistämistä ihan pikkuasioistakin.
Ap:n esimerkissä olisin hakenut harjan ja rikkalapion, kysynyt mieheltä että haluutko lakaista murut, mutta vasta sitten kun olisi syönyt. Tai sitten olisin lakaissut itse sanomatta mitään. Minulla ei ole tapana ärtyä pikkuasioista tai jäkättää jostain sotkemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoo samasta asiasta monta kertaa lyhyessä ajassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nalkutuksen tarkka määrittely on hankalaa, asia riippuu jonkin verran kontekstista ja äänensävystä ym.
Olen sitä mieltä että ”veisitkö roskat?” ei ole nalkutusta, mutta marttyyrimainen ”on se kumma että täällä aina joutuu kaiken tekemään itse vaikka miten usein sanoo, ei voi vätys tehdä edes yhtä asiaa, maataan vaan ja laiskotellaan kaiket päivät kun muut täällä raataa” -taustamelu joka vaan jatkuu ja jatkuu, on nalkuttamista. Myös kaikenlainen ivallinen ja ilkeä kuittailu tekemättömistä asioista ym. on nalkutusta. Asialliset pyynnöt ja huomautukset ei. Jos pyynnön/huomautuksen jälkeen ei anna toiselle aikaa toteuttaa tehtävää vaan jatkaa huomauttelua vähän väliä, niin se voitaneen laskea jossain vaiheessa nalkuttamiseksi.
Ylipäätään puhe, jossa on alentuva tai komentava sävy, ja joka jatkuu tarpeettoman pitkään, on nalkutusta.
Mitä sitten jos asiat ei korjaannu asiallisella sanomisella? En usko että toistamisellakaan mikään muuttuu mutta mitä voi tehdä jos on lapset ja liitto ja yhteinen asunto ja oma taakka vaan kasvaa?
Ero ja yhteinen asunto myyntiin. On myös miehiä, jotka eivät oleta naisen olevan heidän palvelijansa. Miehiä jotka haluavat että molemmilla on kotona kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nalkutuksen tarkka määrittely on hankalaa, asia riippuu jonkin verran kontekstista ja äänensävystä ym.
Olen sitä mieltä että ”veisitkö roskat?” ei ole nalkutusta, mutta marttyyrimainen ”on se kumma että täällä aina joutuu kaiken tekemään itse vaikka miten usein sanoo, ei voi vätys tehdä edes yhtä asiaa, maataan vaan ja laiskotellaan kaiket päivät kun muut täällä raataa” -taustamelu joka vaan jatkuu ja jatkuu, on nalkuttamista. Myös kaikenlainen ivallinen ja ilkeä kuittailu tekemättömistä asioista ym. on nalkutusta. Asialliset pyynnöt ja huomautukset ei. Jos pyynnön/huomautuksen jälkeen ei anna toiselle aikaa toteuttaa tehtävää vaan jatkaa huomauttelua vähän väliä, niin se voitaneen laskea jossain vaiheessa nalkuttamiseksi.
Ylipäätään puhe, jossa on alentuva tai komentava sävy, ja joka jatkuu tarpeettoman pitkään, on nalkutusta.
Mitä sitten jos asiat ei korjaannu asiallisella sanomisella? En usko että toistamisellakaan mikään muuttuu mutta mitä voi tehdä jos on lapset ja liitto ja yhteinen asunto ja oma taakka vaan kasvaa?
No sitten varmaan täytyy jatkaa nalkutusta tai luovuttaa kommunikointiyritykset perheen kanssa. Voit tehdä sen mitä jaksat ja loput jätät tekemättä. Tai uhkaat erolla jos meininki ei muutu tms.
Nalkutus on nalkutusta, riippumatta siitä tuottaako normaali puhe tulosta vai ei.
Itse en jaksaisi mäkättää jatkuvasti, varsinkaan jos mitään ei sillä saa kuitenkaan tapahtumaan. Jyrähtäisin kunnolla, mutta harvemmin. Jos ei auta, niin sitten pitäisi varmaan hakea apua parisuhteeseen muualta tai pistää lusikat jakoon. Lapsille sen verran tuntuvat sanktiot että alkaa kotityöt motivoida. Kasvatus olisi tietysti pitänyt aloittaa jo pienenä, vaikea muuttaa tapoja enää teini-iässä.
On täällä kyllä hankalia ihmisiä, en tiedä oletteko te olleet hankalia aina vai ovatko miehenne tehneet teistä sellaisia.
Monella tuntuu olevan ihan pimeä kommunikointityyli. Sanotaan miehelle kun jotain hiukkasia tippuu lattialle että "on meillä niitä leipälautasiakin", ja sitten vielä korostetaan että minä olen niin miellyttävä itseilmaisija. Ihan himmeetä, apua... Ja sitten tollanen "kato nyt hei", ehkä se oli tilanteessa eri mutta ainakin kirjotettuna kuulostaa todella ärtyneeltä, pettyneeltä, turhautuneelta.
Jos sanavalinnat on toistuvasti tuota tasoa (kun ne voisivat ihan yhtä hyvin olla oikeasti kivoja ja neutraaleja), niin ei ihme, että parisuhteessa on kaksi onnetonta osapuolta.
Minäkin lähtökohtaisesti vihaan nalkuttamisen käsitettä, näen sen juuri vallankäyttönä ja mitätöintinä. Mutta tämän ketjun esimerkit ovat kyllä valottaneet myös miesten näkökulmaa asiaan. Siis että on omassa kodissaan syömässä leipää, nauttimassa hyvin ansaittua välipalaa, ja siitä tippuu pikku murusia, ja joku syöksyy heti huomauttamaan että kato nyt hei miten sä sotket, niinkun kyseessä olisi joku ketsupin roiskiminen valkoiselle pöytäliinalle, niin ei vi*tu ihme jos miestä ahdistaa.
Jos olisin vastaavassa tilanteessa, no, todennäköisesti keskittyisin johonkin muuhun kuin niihin muruihin, mutta jos asia häiritsisi, sanoisin varmaan että hei kulta, viittitkö ottaa lautasen alle kun murustaa, mä imuroin just? Tai ojentaisin sen lautasen miehelle saatesanoin tossa, kato kun murusti vähän. Tulee noista esittelemistänne lauseista olo, että ihminen jonka ilmaisu on noin ikävää, hautoo joko oikeasti paljon negatiivisia tunteita puolisoaan kohtaan, tai sitten ei vaan välitä, miltä kuulostaa puolisonsa korvaan.
Toki jos on itselle sopimaton puoliso niin ymmärrettävää, mutta jos haluaa onnellisen parisuhteen, niin kyllä se on oikeasti panostamisen arvoinen asia, että puhuu kumppanilleen miellyttävään sävyyn.
Korostettakoon vielä että yleensä olen aina tässä nalkutusasiassa sen tyypillisesti naisen puolella, mutta tässä ketjussa heräsi sympatiat ainakin joitakin miehiä kohtaan, jotka eivät saa sämpylää syödä kotonaan ilman että joku v*ttuilee vieressä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tämän joskus aiemminkin täällä kertonut, mutta esimerkkinä mihin sellainen turhanpäväinen nalkuttaminen voi johtaa:
Äitini oli tuollainen nalkuttava ihminen ja isäni teki hänen mielestään aina kaikki väärin. Kerran istuimme pöydän ääressä syömässä ja isä laittoi äidin mielestä liikaa voita leivän päälle ja äiti alkoi ivailemaan, että miksi laitat taas noin paljon voita, älä ota niin paljon kastiketta. Olin silloin 11 tai 12 v. Isä antoi yleensä kaiken toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tällä kertaa hän nousi ylös pöydästä, otti keittiön tuoli ja veti sen päreiksi ovenkarmiin ja huusi äidille, että nyt turpa kiinni tai sinä olet seuraava. Se oli ainoa kerta kun isä suuttui äidille. Äiti hiipi seuraavat päivät pelokkaana seiniä pitkin. Nalkuttaminen jatkui kyllä taas jossain vaiheessa, mutta muistan aina kuinka isällä vain yhtäkkiä pimahti se jatkuva sättiminen ja huomauttelu.
Oliko teillä mahdollisesti rahasta tiukkaa tai isällä suonet tukossa ja äiti olisi halunnut pitää talouden kulut aisoissa tai ansaitsevan puolison hengissä? Oli miten oli, kuinka rakentavaa on aina ”antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos” ja jättää huomiotta puolison sanomiset ja sen jälkeen käyttäytyä väkivaltaisesti ja uhkailla?! Miten olisi vastuu omista tekemisistä, kuuntelemisista, kuuntelematta jättämisistä ja tunteista?
Kuule kyllä sullakin alkaisi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos sulle päivittäin oltaisiin valittamassa, skitsoilemassa, syyttämässä jne. En tiedä tietenkään miten se ennen minua oli, mutta muistamani lapsuus oli suurinpiirtein sellaista, että äiti valitti isälle aivan kaikesta ja kun isä antoi valituksen olla niin äiti siirtyi minuun. Nyt vasta vanhempana olen ymmärtänyt kuinka sairasta tuo äidin nalkutus ja valittaminen oli. Aina oli kaikki väärin tehty.
"Älä ota noin paljon kastiketta!" on 100% nalkuttamista. Taidat olla itse tuollainen samanlainen tyranni.
miten se lautanen estää leivän murustelun?