Lue keskustelun säännöt.
Uusi lapseton sukupolvi eli "aikuiset lapset"
09.03.2014 |
Kuulin radiosta, että nykyiset kolmekymppiset eivät tee lapsia laman takia. Aloin miettimään ystäväpiiriäni ja totta tosiaan, saatoin heti nimetä kymmenisen n. 35-vuotiasta ystävääni, joilla ei ole lapsia eikä tule. Ja kyse ei ole lamasta vaan uudesta elämäntyylistä, johon lapsia ei haluta. On totuttu nauttimaan kulttuurista, matkustelusta, urheilusta ja raukeasta elämästä noin yleensä eikä haluja ole tästä luopumiseen.
Ihan fine minulle, jokainen tyylillään ja uskon silti että lama ei ole syynä kolmikymppisten lapsettomuudelle.
Jäin kuitenkin miettimään, miten tämä uudenlainen, lapsettomien sukupolvi vaikuttaa yhteiskuntaan vanhetessaan?
Yksikin lapsi perheessä opettaa ihmiselle epäitsekyyttä ja luopumista omista tarpeista tai niiden siirtämistä hetkeksi syrjään, joustavuutta. Toinen lapsi perheessä opettaa vanhemmalle tai ihmiselle yksinkertaisesti elämää, suvaitsevuutta ja suhteellisuutta. Kun minulla oli vasta yksi lapsi, elin kuin hän olisi ollut koko maailman keskipiste ja suojelin leijonaemon lailla eritysesti toisten lasten satuttamiselta ja mielipahalta. Toisen synnyttyä ja erotuomarin roolia harjoitellessani keskinäisten pureskelujen estämiseksi tai sanktioimiseksi opin, että vahinkoja sattuu pienten lasten kanssa ja ei ole maailmanloppu jos naapurin 1v kopsauttaa hiekkamuotilla päähän, omista puhumattakaan. Kolmannen lapsen uskon opettavan vielä sen, että jokaisella on täysin erilainen luonne, että kolikolla on kolme puolta eikä vai joko tai.
Mielestäni lapset kasvattavat ihmisestä aikuisen. Lapsettoman elämän valinneet ystäväni jollakin tapaa jatkavat sitä parikymppisen elämää, kasvamatta, näitä yhtieskunnallisesti tärkeitä taitoja oppimatta. Ja mitä siitä seuraa yhteiskunnalle? Joustamattomuutta loppujen lopuksi, luulisin.
Jo nyt saa lukea kuinka lapsen itku julkisessa kulkuvälineessä, lentokoneessa, häiritsee joustamatonta kanssamatkustajaa, jolle jo koko kulkuväline pitäisi olla jollakin tapaa enemmän kokemus tai elämys kuin kulkuväline. Jos matkustan ilman lapsia en 1. kuule koko lapsen itkua kun ei ole oma 2. sympatisoin sitä äitiä, sillä muistan millaista oli matkustaa itkevän lapsen kanssa. Samoin lapsivapaat hotellit jne alkavat tekemään tuloaan. Lapseton naapuri valittaa pienen lapsen kuuluvasta äänestä rappukäytävässä kun kuiskaaminen ei vielä onnistu.
Hämmästelen kasvavaa joustamattomuutta esim. lapsia kohtaan. Eletään siinä omassa kuplassa, oman navan ympärillä, omien ehtojen mukaan ja jo vaaditaan muilta sopeutumista niihin omiin ehtoihin, vaikka yhteiskunnassa asiat yleensä menee toisinpäin. Lapsihan tässä on jokainen ollut ja on varmaan itsekin tullut itkettyämielipahasta, juostua, naurettua, puhuttua, harjoteltua sosiaalista kanssakäymistä jne.
Asiaa pohdittuani uskon uudentyyppisen sukupolven, "aikuisten lasten", mahdollisesti lisäävän yhteiskunnan joustamattomuutta sekä suvaitsemattomuutta. En tiedä mihin se pitkällä tähtäimellä johtaa saati globaalimmassa mittakaavassa. Toivottavasti olen väärässä!
Vietetään kaikki tänään suvaitseva päivä, huolimatta valinnoistamme!
Kommentit (128)
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 12:37"][quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 12:31"]
Kun olen lukenut merkittävissä asemissa olleiden syntymäpäivähaastatteluja, ikää siis 60-vuotiaasta ylöspäin, lähes poikkeuksetta sanovat omien lasten olevan paras saavutuksensa. Näin sekä miehet että naiset. Lapsiaan arvostaa aina vain enemmän, kun ikää kertyy.
[/quote]
Niin koska sitenkuuluu sanoa. Sitä odotetaan sen ikäisiltä ihmisiltä. Muutoin on kylmä ja paha ihminen. Tuollaiset haastattelut nyt ovat hevonpaskaa puolin ja toisin, sen enempää asianomaista, toimittajaa kuin lukijoitakaan ei kiinnosta, mutta ne nyt vaan kuuluu tehdä, koska niin on tehty aina ennenkin.
[/quote]
Sinähän sen tiedät kaikkien puolesta. Mitä jos asia on oikeasti useimmiten näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 09:03"]
No ei, vaan jos luen ensimmäisen viestini huolella, niin näet mitä lapset ja vanhemmuus on minulle opettAnut. En esim. voi surffailla netissä kun huvittaa, ostaa ihania juttuja itselle (vähemmän rahaa, ostan mieluummin lapselle tarpeelliset asiat ensin), matkustella kun mieli tekee, mennä salille kun tuntuu siltä, nukkua kun haluan jne. Toisin sanoen luopumista omista tarpeista
[/quote]
Mitä positiivista tällaisissa asioissa on? Minä nautin ainakin tavattomasti siitä, että voin tehdä noita kaikkia mainitsemiasi asioita ja nauttia vapaudestani. Se lisää elämääni paljon mielihyvää ja mielekkyyttä. En usko, että naisten kannattaisi ensisijaisesti opetella luopumista omista tarpeista vaan pikemminkin sitä, että uskaltaa ilmaista omat tarpeensa, puolustaa rajojaan ja huolehtia myös omasta onnellisuudestaan. Suvaitsevainen ja ystävällinen voi silti olla.
Mitä tulee aloitusviestin pointtiisi, oletko ajatellut, että lapsettomat eivät siirrä arvojaan seuraavalle sukupolvelle samalla tavalla kuin vanhemmat siirtävät? Tämän vuoksi vapaaehtoinen lapsettomuus ei esimerkiksi tule koskaan olemaan kovin yleistä. Minulle ovat elämässä tärkeitä aivan muut asiat kuin vanhemmuus, ja mielelläni soisin muidenkin ajattelevan samalla tavalla, mutta koska minulla ei ole jälkeläisiä, nämä arvot eivät siirry koskaan yhtä tehokkaasti kuin vanhempien oletettavasti lisääntymismyönteiset (ja ainakin sinun mukaasi epäitsekkyyttä korostavat) arvot.
Käykääpä katsomassa tämä reaaliaikainen kartta syntymistä ja kuolemista ja miettikää sen jälkeen onko lapsien tekemättä jättäminen maapallon kannalta ongelma: http://www.theatlantic.com/health/archive/2013/10/a-real-time-map-of-births-and-deaths/280609/
Turha sanoa, ettei koske Suomea. Kun luonnonvarat alkavat loppua, niin kyllä koskee. Ja luuletteko todella, ettei porukka ala ennen pitkää siirtyä ylikansoitetuista maista muualle?
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 08:30"]
Minulla on tällainen viiskymppinen tuttu kaveriporukka, jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia. Olemme tunteneet toisemme jo nuoresta asti.
Ovat viettäneet hauskaa elämää. Matkustelleet ja käyneet tunturipaikoissa bilettämässä ja ovat kertoneet hauskoista orgioista. Esim. kerran kuulemma (yksi näistä naisista kertoi) olivat vuokranneet mökin ja kun hän yöllä oli tullut, oli ollut hauskat bileet meneillään. Joka huoneessa naitiin ja sitten miehet vaihtoi vain huonetta ja taas jatkettiin.
Jossain vaiheessa kai tuli se vaihe, ettei tiedetty, halusivatko lapsia ja kukin kävi vuorollaan sairaalassa abortissa, kun ehkäisyn kanssa sähellettiin.
Nyt viiskymppisenä pari on vähän alkoholisoitunut ja turpeita ja kulahtaneita ja elämän jäljet näkyvät. Pari kuntoilee ihan hulluna ja viettää salilla kaiken vapaa-aikansa. He ovatkin ihan timmissä kunnossa. Aika monella on koira, mitä hemmottelevat.
Hauskaa elämää ovat viettäneet verrattuna siihen, mitä me muut heidän kaverit vietimme istuessa vanhempainilloissa ja päällystämässä koulukirjoja.
[/quote]
Missä kohtaa tässä kertomuksessa on se hauska?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 12:05"]
Ymmärrän,ettei kaikilla ole mahdollisuutta saada lapsia,jos vaikka ei ole oikeanaista miestä löytynyt. Mutta eipä nyt kannattaisi heittäytyä ihan niitä moittimaan, jotka lapsia haluavat ja saavatkin.Meillä ne on olleet enemmänkin lahja kuin tekemällä tehtyjä. Jos kaikki ajattelisivat niin,ettei tänne maailmaan kannata muksuja tehtailla,niin sukupuuttoon tässä kuolisi ihmiskunta. Meillä ei aina ole todellakaan ollut ruusuilla tanssimista ison perheen kanssa, mutta kyllä enemmän olen saanut kokea heistä iloa kuin murhetta. Taloudellisesti tiukoilla eläminenkin pitää nöyränä ja elämänarvot pysyy oikeissa mittasuhteissa ku ei aina kaikki tule hopeatarjottimella :) Oppii myös luottamaan Taivaan Iskään, joka pitää huolta omistaan.
[/quote]
Ihan varmaan joo kuolee ihmiskunta sukupuuttoon...
En minä teille tässä toiseksi maapalloksia voi muuttua, jos kaikkia niitä lapsia alkaa tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 08:16"]
Kuulin radiosta, että nykyiset kolmekymppiset eivät tee lapsia laman takia. Aloin miettimään ystäväpiiriäni ja totta tosiaan, saatoin heti nimetä kymmenisen n. 35-vuotiasta ystävääni, joilla ei ole lapsia eikä tule. Ja kyse ei ole lamasta vaan uudesta elämäntyylistä, johon lapsia ei haluta. On totuttu nauttimaan kulttuurista, matkustelusta, urheilusta ja raukeasta elämästä noin yleensä eikä haluja ole tästä luopumiseen.
Ihan fine minulle, jokainen tyylillään ja uskon silti että lama ei ole syynä kolmikymppisten lapsettomuudelle."
Kyllä se lama ja varsinkin 90-luvun alkupuolen laman jälkeen harjoitetun uusliberalisitisen politiikan mukainen duunarin aseman heikkeneminen ja hyvinvointivaltion mureneminen ovat niitä todellisia syitä miksi kolmekymppisillä on vähemmän lapsia kuin aiemmilla sukupolvilla. Tuo uusi lapsettomien elämäntyyli on keskiluokkaisten toimittajien lempiselitys asiaan kun yhteiskunnan todellisiin kipupisteisiin ei haluta perehtyä. Mutta ehkä työttömyys, osa-aika ja pätkä työt ovat av-mammoille tuntematon asia:D Jos pariskunnasta kumpikin on pätkätöissä ja mitään varmuutta tulevaisuuden taloudellisesta turvallisuudesta ei ole niin se laittaa miettimään yritetäänkö lasta. Suomessa on jättimäinen krooninen massatyöttömyys ja monilla aloilla palkat ovat polkeneet paikallaan jo vuosia eli reaaliansiot laskeneet. Työntekijän asemaa on koko ajan heikennetty ja mm. vuokratyö joka on käytännössä työehtosopimusten kiertämistä on lisääntynyt. Yrityksen perustaminen ei ole monelle mikään tie onneen sillä moni pienyrittäjä on käytännössä duunarin asemassa. Samaan aikaan kun tavallinen kansa kurjistuu rikkaat ovat rikastuneet entisestään.
Itse olen reilu kolmekymppinen lapseton. Työskentelen lasten parissa. En oikein ymmärrä tätä lapselliset vs. lapsettomat vastakkainasettelua. Eikö se ole hyvä, että ne jotka eivät lapsia halua ei niitä tee ja ne, jotka haluavat niitä tekevät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 09:25"]
Velojen koirailmiö on kyllä jännä. Ei kaivata lapsia mutta sitten se koira on kuitenkin aivan lapsen asemassa? Puheet täynnä "meidän Bella sitä, meidän Bella tätä", facebookissa joka viikolle tai jopa päivälle uusi Bella-kuva, aina vedotaan Bellaan jos pitäisi tehdä ylitöitä jne.
[/quote]
Ei siinä ole mitään erityisen jännää. Useimmilla on jonkinlainen hoivavietti vaikkei se lapsiin kohdistuisikaan, lemmikkiin sitä on helppo purkaa. Kyllähän lapsesta on kuitenkin huomattavasti enemmän vastuuta kuin jostain lemmikistä.
Eikö se ole nimenomaan vastuuntuntoa, ettei niitä lapsia hanki jos ei niitä välttämättä kykene elättämään. Olemme mieheni kanssa molemmat epävarmoilla, huonosti palkatuilla aloilla, emmekä tee lapsia pääasiassa juuri työelämän turvattomuuden takia. Itsemme pystymme elättämään, mutta en halua lasta kasvattaa kun en tiedä tuleeko huomenna potkut vai ei. Ajattelen sen olevan myös palvelus tuleville sukupolville, että meidän ansiostamme 25 vuoden päästä työmarkkinoilla on 1-3 kilpailijaa vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joka päivä onnellinen lapsettomuudestani. Olen kiitollinen, että minulla oli mahdollisuus valita lapsettoman naisen asema.
Minun elämäni paras asia on äitiys. En uskalla edes ajatella millaista olisi jos olisin jäänyt lapsettomaksi. Niin kauan äitiydestä haaveilin ja viimein yli 35-vuotiaana sen saavutin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 09:25"]
Velojen koirailmiö on kyllä jännä. Ei kaivata lapsia mutta sitten se koira on kuitenkin aivan lapsen asemassa? Puheet täynnä "meidän Bella sitä, meidän Bella tätä", facebookissa joka viikolle tai jopa päivälle uusi Bella-kuva, aina vedotaan Bellaan jos pitäisi tehdä ylitöitä jne.
[/quote]
Ei siinä ole mitään erityisen jännää. Useimmilla on jonkinlainen hoivavietti vaikkei se lapsiin kohdistuisikaan, lemmikkiin sitä on helppo purkaa. Kyllähän lapsesta on kuitenkin huomattavasti enemmän vastuuta kuin jostain lemmikistä.
[/quote]
Vähän ohis:
Serkkuni (vapaaehtoisesti lapseton) toi äidilleen koiran hoitoon viikonlopuksi, samalla itse toin lapsemme hoitoon omalle äidilleni ja olimme siis sopineet treffit tuonne tädilleni, eli koiran hoitajalle.
Mulla oli mukana kassillinen tavaraa, lapsi kun ei ole enää vaippaikäinen. Juteltiin tovi äidin kanssa siinä ja todettiin, ettei pitäisi olla mitään ongelmaa.
Serkulla oli A4nen koiranhoito-ohjeita ja erilaisia hätänumeroita sekä Ikean kassillinen ruokia ja ravinteita ja oma yöpaitansa jos vaikka "Rekulle" tulee eroahdistusta.
Eikä kumpikaan ollut ekaa kertaa kyseisellä taholla hoidossa. Se koira on kyllä perheessä kuin lapsi. Pelottavaa miettiä, mitä tapahtuu kun se kuolee, on jo reippaasti yli keski-iän tuo koira.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 09:42"]
Tässä on tosielämästä kaksi tapausta
a. perheellinen nainen keski-iässä. Herää ja huomaa yhtäkkiä, että lapset on maailmalla ja uhrasi itsensä aivan turhaan. Mies lähtee, kun nainen eli vain lapsilleen. Elää katkeroituneena yksin ja suree elämätöntä elämää ja katuu, kun teki lapsia ja jätti miehen huomioimatta ja ei elänyt omaa elämäänsä, eikä edennyt urallaan.
b. vela, joka herää keski-iässä. On edennyt urallaan, parisuhde on säilynyt tuoreena ja jännittävänä. Elämässään on saanut kokea paljon ja matkustella ja hemmotella itseään. On ollut aikaa kehittyä ihmisenä ja opiskella ihmistuntemusta ja etsiä sisäisiä voimavarojaan. Hän huokaisee miehensä kanssa, kuinka onnellinen on, kun ei ole väsynyt vuosien yövalvomisista ja kroppa on hyvässä kunnossa, kun raskaudet eivät ole sitä pilanneet ja rikkoneet. Yhdessä he miettivät, mitä kivaa vielä voisi elämässään tehdä.
Ja tämä on totisinta totta tosielämässä
[/quote]
Saisitko vielä jonkun kärjistetymmän ja tarkoitushakuisemman ääriesimerkin kehitettyä?
Voi blaah.. kuka jaksaa tehtailla näitä provoavia aloituksia jatkuvalla syötöllä? Varmaan joku todella suvaitsevainen ihminen itsekin?
Ihmistä ei voi koskaan todella tuntea, ennen kuin on saanut hänen kanssaan lapsen. Vanhemmuus tuo esiin piirteitä, joita ei toisessa tiennyt olevankaan, hyvässä ja pahassa.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 08:59"]
Vittu mitä paskaa. Vai oikein yhteiskunnallisia taitoja ne pyllyn pyyhkimiset ja Piltin syöttämiset ovat.
[/quote]
Lapsen kasvatus loppuu siis siihen kun jälkeläinen osaa itse pyyhiä pyllynsä ja syödä pilttinsä?
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 09:42"]
Tässä on tosielämästä kaksi tapausta
a. perheellinen nainen keski-iässä. Herää ja huomaa yhtäkkiä, että lapset on maailmalla ja uhrasi itsensä aivan turhaan. Mies lähtee, kun nainen eli vain lapsilleen. Elää katkeroituneena yksin ja suree elämätöntä elämää ja katuu, kun teki lapsia ja jätti miehen huomioimatta ja ei elänyt omaa elämäänsä, eikä edennyt urallaan.
b. vela, joka herää keski-iässä. On edennyt urallaan, parisuhde on säilynyt tuoreena ja jännittävänä. Elämässään on saanut kokea paljon ja matkustella ja hemmotella itseään. On ollut aikaa kehittyä ihmisenä ja opiskella ihmistuntemusta ja etsiä sisäisiä voimavarojaan. Hän huokaisee miehensä kanssa, kuinka onnellinen on, kun ei ole väsynyt vuosien yövalvomisista ja kroppa on hyvässä kunnossa, kun raskaudet eivät ole sitä pilanneet ja rikkoneet. Yhdessä he miettivät, mitä kivaa vielä voisi elämässään tehdä.
Ja tämä on totisinta totta tosielämässä
[/quote]
ja sitten on ne miljoona muuta tapausta.
ihan tosissasi tämän tänne kirjoitit?
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 10:04"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 10:01"]
Mietin nuorempana pitkällä tähtäimellä;: jos en tee lapsia, kuuskymppisenä en enää saa ja kiikun yksin
kiikkustuolissa.
Ja eipä niitä lapsenlapsiakaan voi sitten saada.
[/quote]Sinäpä oletkin huomattavan älykäs ja ajattelevainen yksilö! Oletko muuten pitkäaikaistyötön vai muuten syrjäytynyt? Normaali kuusikymppinen on kyllä vielä kokopäivätyössä, ja tulevaisuudessa niitä joutuvat seitsemänkymppisetkin tekemään.
[/quote]Kuuskymppisenä ollaan vielä työelämässä ja eläkkeelläkin on monella puuhaa monenmoista, matkustellaan jne