Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitkä asiat ovat yllättäneet lapsiperheen arjessa?
12.11.2020 |
Osasin odottaa sitä, että pienten lasten kanssa on vähän väliä väsynyt eikä aikaa riitä kauheasti itselle tai parisuhteelle, ellei sitä erikseen järjestä.
Tätä sen sijaan en osannut odottaa: Joka päivälle pitäisi keksiä vähintään se yksi ateria, viikonloppuina kaksikin, eikä mua kiinnosta enää pätkääkään! Muilta perheenjäseniltä ei pahemmin tule apuja. Kommentit ovat tyyliin, "ihan mitä vaan" tai "yäk en tykkää".
Eihän tämä mikään iso ongelma ole, mutta kyllä se on semmoinen jatkuva pieni rasite, kun ruoanlaitto ei ole mikään lempijuttu ja ideat tuntuu aina olevan loppu. Nettihän on täynnä ohjeita ja kaikennäköisiä vinkkejä, mutta aika usein tekisi mieli sanoa, että v*ttu miettikää ite, tehkää ite, mä lähden nyt ulos syömään yksin.
Onko teillä mitään vastaavanlaisia juttuja, joita ette osanneet odottaa?
Kommentit (71)
Se, että kun lapset aloittivat koulun, he rupesivat kommunikoimaan huutamalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 46-vuotias vela ja kyllä meillä syödään (ja kokataan) ruokaa päivittäin vaikka lapsia ei olekaan. Miten voi tulla yllätyksenä???
Sinun ei ole mikään pakko kokata joka päivä, siinä on vissi ero.
Minun on pakko syödä päivittäin ja niin on lapsiperheenkin. Kokkaamalla saa ruokaa. Tai saa sitä myös ravintolasta, niin minä kuin lapsiperhekin. Itse teen kyllä parempaa.
Saahan sitä toki perhekin ravintolasta ruokaa, mutta hintakin on hieman eri kuin yhdelle ihmiselle.
Sitä on toki maksamassa kaksi ihmistä...
Vierailija kirjoitti:
Ei yksin tai kaksin asuva aikuinen hahmota lainkaan sitä ruoanlaiton määrää mitä lapsiperheessä on.
Ja lapsettomana voi korvata ateriansa ihan millä mätöllä vaan tai olla vaikak syömättä. Lasten kanssa ei voi.
En kyllä oikeasti ymmärrä mitä eroa on tehdä ruokaa kahdelle tai kolmelle. Pieni lapsi syö aika vähän, ja isot taas voi nakittaa kauppaan ja auttamaan. Paljon enemmän meillä nyt kahdestaan on vääntöä kaupasta ja ruoanlaitosta, kun lasten vielä ollessa kotona. Nyt koronan ja etäopintojen aikana ovat olleet kotikaupungissa, niin päässyt paljon helpommalla.
Vähän sama kuin ap:llä, ruoanlaitto on nykyisin pelkkää pakkopullaa. Joskus vielä kokeilin uutta usein, leivoin paljon ja viihdyin keittiössä puuhastelemassa. Nykyään päivän inhokkihetki kuten myös ruokakaupassa käynti.
Se myös yllätti miten oman tilan tarve korostuu. Lapset pitää päivät kiireisenä ja illalla se hetki kun olet sanonut viimeisellekkin hyvät yöt, painat makkarin oven kiinni perässäsi, istahdat sohvalle ja huokaiset... sitten aukeaa ulko-ovi ja mies tulee töistä kotiin, ei ollut aina murha kaukana :D
Miehen oli hyvin hankala välillä ymmärtää tuota mutta jälkeenpäin on tajunnut mistä on ollut kyse. Kyllä välillä ihmisen täytyy olla hetki yksin, oikeasti yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama kuin ap:llä, ruoanlaitto on nykyisin pelkkää pakkopullaa. Joskus vielä kokeilin uutta usein, leivoin paljon ja viihdyin keittiössä puuhastelemassa. Nykyään päivän inhokkihetki kuten myös ruokakaupassa käynti.
Se myös yllätti miten oman tilan tarve korostuu. Lapset pitää päivät kiireisenä ja illalla se hetki kun olet sanonut viimeisellekkin hyvät yöt, painat makkarin oven kiinni perässäsi, istahdat sohvalle ja huokaiset... sitten aukeaa ulko-ovi ja mies tulee töistä kotiin, ei ollut aina murha kaukana :D
Miehen oli hyvin hankala välillä ymmärtää tuota mutta jälkeenpäin on tajunnut mistä on ollut kyse. Kyllä välillä ihmisen täytyy olla hetki yksin, oikeasti yksin.
Niin ymmärrän! Varsinkin kun olen hoitolalla töissä vuodeosastolla missä työkaveri, lääkäri, potilaat, puhelin ja potilaan omaiset ovat "haluamassa" kukin vuorollaan jotain. Taukojakaan ei saa pitää erillään työstä. Aina on se härdelli käynnissä ja on oltava valmiina jatkamaan töitä kesken syömisen.. Sitten tulet kotiin, laspet haluaa ja kun ne saa nukkumaan niin mies on vieressä haluamassa! ARGH. Ja toki seuraavana päivänä kaikki uudelleen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yksin tai kaksin asuva aikuinen hahmota lainkaan sitä ruoanlaiton määrää mitä lapsiperheessä on.
Ja lapsettomana voi korvata ateriansa ihan millä mätöllä vaan tai olla vaikak syömättä. Lasten kanssa ei voi.
En kyllä oikeasti ymmärrä mitä eroa on tehdä ruokaa kahdelle tai kolmelle. Pieni lapsi syö aika vähän, ja isot taas voi nakittaa kauppaan ja auttamaan. Paljon enemmän meillä nyt kahdestaan on vääntöä kaupasta ja ruoanlaitosta, kun lasten vielä ollessa kotona. Nyt koronan ja etäopintojen aikana ovat olleet kotikaupungissa, niin päässyt paljon helpommalla.
Niin. Ethän sinä ymmärrä.
Lapsiperhehän tarkoittaa just sitä että on yksi pieni lapsi. Not.
Vierailija kirjoitti:
Ruokahuolto täälläkin yllätti. Tai kai sen nyt kaikki etukäteenkin ymmärtää, mutta konkretia onkin jo toinen juttu. Olin juuri melkein viikon kuumeessa ja kovassa flunssassa. Koronatesti näytti negaa, mutta sisällä pysyin pikkulapseni kanssa enkä kehdannut räkä valuen viedä häntä päiväkotiinkaan. Mies tekee reissuhommaa eli on arkipäivät pois. Isovanhemmat asuvat eri kaupungissa ja ovat vielä työelämässäkin, joten itse piti pärjätä.
Kuumeessa aloitin joka aamun puuron keittämisellä. Siitä sitten lounasperunoiden kimppuun ja lähes suoraan välipalan tekoon. Sitten onkin jo päivällisen paistaminen ja illalla voikin jo keittää mannapuurot. Sairastaako lapsettomatkin näin, kun kovasti aihetta ihmettelette?
No en mä kyllä kipeänä jaksaisi noin paljon ruokaa laittaa. Voisitko vähän höllätä itsekin, eihän nyt kukaan jaksa tuollaista tahtia.
Aamulla voi puuron nopeasti tehdä mikrossa, lounas ja päivällinen voi olla jotain tosi helppoa ja sitä voi tehdä isomman annoksen niin riittää 2-3 päiväksi. Mannapuuroa en myöskään jaksaisi kipeänä keitellä, ihan perus kaurapuurolla menisin, mikrossa tehtynä tietenkin.
Itsellä ei enää pieniä lapsia, mutta muistan kyllä kun joskus migreeni iski ja olin koko päivän ihan kuutamolla. En todellakaan tehnyt silloin montaa ruokaa päivän aikana vaan menin sieltä missä aita matalin. Kyllä terve itsekkyys on välillä ihan paikallaan, ei tarvitse polttaa itseään ihan loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten paljon ja usein pitää ihan koko ajan olla tekemässä ruokaa!!
Vierailija kirjoitti:
Ei yksin tai kaksin asuva aikuinen hahmota lainkaan sitä ruoanlaiton määrää mitä lapsiperheessä on.
Ja lapsettomana voi korvata ateriansa ihan millä mätöllä vaan tai olla vaikak syömättä. Lasten kanssa ei voi.
Kyllä hahmottaa varsin hyvin, ei kai ne muuten olisi lapsettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä vaiheessa toivoo salaa, että lapsi jättäisi edes joskus rauhaan. Sitten tulee vaihe, jossa ihmettelee, mihin se lapsi katosi, kun kavereista alkaa tulla tärkeämpiä kuin kotiväestä.
Alue: Aihe vapaa
Luetun ymmärtäminen ei ole sun vahvuus.