Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitkä asiat ovat yllättäneet lapsiperheen arjessa?
12.11.2020 |
Osasin odottaa sitä, että pienten lasten kanssa on vähän väliä väsynyt eikä aikaa riitä kauheasti itselle tai parisuhteelle, ellei sitä erikseen järjestä.
Tätä sen sijaan en osannut odottaa: Joka päivälle pitäisi keksiä vähintään se yksi ateria, viikonloppuina kaksikin, eikä mua kiinnosta enää pätkääkään! Muilta perheenjäseniltä ei pahemmin tule apuja. Kommentit ovat tyyliin, "ihan mitä vaan" tai "yäk en tykkää".
Eihän tämä mikään iso ongelma ole, mutta kyllä se on semmoinen jatkuva pieni rasite, kun ruoanlaitto ei ole mikään lempijuttu ja ideat tuntuu aina olevan loppu. Nettihän on täynnä ohjeita ja kaikennäköisiä vinkkejä, mutta aika usein tekisi mieli sanoa, että v*ttu miettikää ite, tehkää ite, mä lähden nyt ulos syömään yksin.
Onko teillä mitään vastaavanlaisia juttuja, joita ette osanneet odottaa?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 46-vuotias vela ja kyllä meillä syödään (ja kokataan) ruokaa päivittäin vaikka lapsia ei olekaan. Miten voi tulla yllätyksenä???
Sinun ei ole mikään pakko kokata joka päivä, siinä on vissi ero.
Minun on pakko syödä päivittäin ja niin on lapsiperheenkin. Kokkaamalla saa ruokaa. Tai saa sitä myös ravintolasta, niin minä kuin lapsiperhekin. Itse teen kyllä parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllätyin siitä, miten järkyttävän raskas lasten murrosikä on. Tätä huolen määrää on ollut vaikea ennakoida.
Minut taas yllätti, miten helppo voi murrosikä olla. Ja tiedän kyllä mitä se voi olla, koska olin itse murrosikäisenä ihan kahjo. Enkä myöskään pidä itseäni minään superäitinä tai lastani erityisen kilttinä. Mutta se taisi auttaa, että lapsi pelasi koko nuoruutensa jääkiekkoa, sai siellä purettua ylimääräisen energiansa. Kotona oli vaan tyytyväinen kun sai paljon ruokaa ja huilata. Nyt hän on jo armeijassa.
Mutta ruuasta puheen ollen. Todellakin yllätti jatkuva kaupassa käynti ja ruuan laitto. Enkä tykännyt siitä yhtään. Kyllähän me nytkin miehen kanssa ruokaa tehdään, mutta se ei ole niin rutiininomaista mitä urheilijapojalle oli pakko.
Se asia, että lapsen syntymän jälkeen sinulla ja puolisollasi ei ole yhtäkään kahdenkeskeistä omaa aikaa moneen vuoteen. Ei yhtäkään. Päiväkoti on ainoa joka hoitaa lasta ja silloin vanhemmat ovat töissä.
Toinen asia mikä yllätti on se kuinka parisuhde kuolee lapsen syntymän myötä. Ehkä ylläoleva vaikuttaa asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Onpas taas ongelmaa kerrakseen jos ei osata kakaroilleen ruokaa laittaa. No vie ne vaikka hampurilaisbaariin päivästä toiseen. Vitsi mitä uusavuttomuutta.
Et ymmärtänyt mistä ihan tarkaan on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 46-vuotias vela ja kyllä meillä syödään (ja kokataan) ruokaa päivittäin vaikka lapsia ei olekaan. Miten voi tulla yllätyksenä???
Sinun ei ole mikään pakko kokata joka päivä, siinä on vissi ero.
Minun on pakko syödä päivittäin ja niin on lapsiperheenkin. Kokkaamalla saa ruokaa. Tai saa sitä myös ravintolasta, niin minä kuin lapsiperhekin. Itse teen kyllä parempaa.
Mä voin kyllä elää silloin tällöin päivän syömällä esim. pelkkää suklaatakin. Lapsille on tehtävä kunnollista ruokaa joka päivä. Raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkulapsiaikana rasitti eniten se että piti olla niin paljon tekemisissä toisten vanhempien kanssa. Ihan kivoja ihmisiä olivat, mutta vaan se että kun oli jo valmiiksi ihan kuitti ja ylisosiaalistettu, piti vielä pusertaa itsestään juttelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 46-vuotias vela ja kyllä meillä syödään (ja kokataan) ruokaa päivittäin vaikka lapsia ei olekaan. Miten voi tulla yllätyksenä???
Sinun ei ole mikään pakko kokata joka päivä, siinä on vissi ero.
Minun on pakko syödä päivittäin ja niin on lapsiperheenkin. Kokkaamalla saa ruokaa. Tai saa sitä myös ravintolasta, niin minä kuin lapsiperhekin. Itse teen kyllä parempaa.
Minulla on urheilevat teini-ikäiset kaksospojat. Olen ennen heitä ollut lapseton ja voin teille veloille sen pohjalta kertoa, että on täysin eri asia hoitaa oma tai oma+miehen ruokahuolto kuin näiden poikien. Joka päivä treenit ja lämmin ruoka on pakko olla ennen ja jälkeen treenien. Sitä pastan, perunan ja riisin määrää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 46-vuotias vela ja kyllä meillä syödään (ja kokataan) ruokaa päivittäin vaikka lapsia ei olekaan. Miten voi tulla yllätyksenä???
Sinun ei ole mikään pakko kokata joka päivä, siinä on vissi ero.
Minun on pakko syödä päivittäin ja niin on lapsiperheenkin. Kokkaamalla saa ruokaa. Tai saa sitä myös ravintolasta, niin minä kuin lapsiperhekin. Itse teen kyllä parempaa.
Saahan sitä toki perhekin ravintolasta ruokaa, mutta hintakin on hieman eri kuin yhdelle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi naiset valittaa ja vain negatiivisia asioita tuodaan esiin?
Mikä yllätti parisuhteessa? vastaus olisi tietenkin sivutolkulla vain pelkkää valivalivalitustatyyliin että likaiset sukat lattialla.
Eikä kukaan kertoisi siitäkään miten ihanaa käpertyä kainaloon ja jutella päivän murheet ja huolet pois. Tai miten ihanaa kun on kokonainen perhe jossa suloiset lapset sitä tai tätä kivaa ja kuinka mies hoitaa kotitöitä yms. Niinkuin meillä, ja kaikilla meidän tutuillakin.
Huomaan että vauvapalstalla valitetaan vain, ja pelotellaan nuoria naisia etteivät hankkisi perhettä
Vierailija kirjoitti:
miksi naiset valittaa ja vain negatiivisia asioita tuodaan esiin?
Mikä yllätti parisuhteessa? vastaus olisi tietenkin sivutolkulla vain pelkkää valivalivalitustatyyliin että likaiset sukat lattialla.
Eikä kukaan kertoisi siitäkään miten ihanaa käpertyä kainaloon ja jutella päivän murheet ja huolet pois. Tai miten ihanaa kun on kokonainen perhe jossa suloiset lapset sitä tai tätä kivaa ja kuinka mies hoitaa kotitöitä yms. Niinkuin meillä, ja kaikilla meidän tutuillakin.
Huomaan että vauvapalstalla valitetaan vain, ja pelotellaan nuoria naisia etteivät hankkisi perhettä
Koska kokonainen perhe, jossa on suloiset lapset ja kotitöitä hoitava mies on se perusoletus, jonka kanssa koko perhehaavetta yleensä uskalletaan lähteä toteuttamaan. Hiton surullista, mutta niinhän sekin on, jos nuo ovat yllätys, etenkin viimeinen. - Aikuisen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miksi naiset valittaa ja vain negatiivisia asioita tuodaan esiin?
Mikä yllätti parisuhteessa? vastaus olisi tietenkin sivutolkulla vain pelkkää valivalivalitustatyyliin että likaiset sukat lattialla.
Eikä kukaan kertoisi siitäkään miten ihanaa käpertyä kainaloon ja jutella päivän murheet ja huolet pois. Tai miten ihanaa kun on kokonainen perhe jossa suloiset lapset sitä tai tätä kivaa ja kuinka mies hoitaa kotitöitä yms. Niinkuin meillä, ja kaikilla meidän tutuillakin.
Huomaan että vauvapalstalla valitetaan vain, ja pelotellaan nuoria naisia etteivät hankkisi perhettä
Tai sitten täällä vain kehdataan kertoa totuus. Ääneen kun jotain negatiivista sanot perhe-elämästäsi niin joku naapurin Maire on jo lasua tekemässä sinusta ja lapsistasi, koska olet huono äiti kun oma perhe v i tu ttaa välillä.
Että lapsella täytyy olla ne hemmetin sisätossut joka paikkaan! Miksi ne ei voi olla sukkasillaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loputon meteli. Olin naiivi, kun kuvittelin, että lapset edes joskus olisivat rauhassa paikallaan ja keskittyisivät leikkiin. Ehei, ei todellakaan! Aamusta iltaan säntäillään edestakaisin ja suu käy koko ajan. Jos ei jaksa koko aikaa huutaa tai höpistä omiaan, niin aina voi pitää jotain älytöntä siansaksa älämölöä. Kammottavaa. Olen usein korvatulpat päässä kotona, koska en muuten jaksa sitä loputonta möykkäämistä. Komennan ihan koko ajan olemaan hiljempaa, mutta muistavat sen ehkä 20 sekuntia ja sitten show alkaa taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vähän yllätti että molemmat isovanhemmat toivoi lastenlapsia ja niin hössötti miten haluavat auttaa. Into loppui ristiäisiin.
Kummatkaan ei viitsi tavata, kertaakaan tässä 12v aikana mitä lapsia on ollut eivät ole hoitaneet lapsia, halunneet kyläillä lasten luona tai tehdä yhtään mitään lasten kanssa. Kerta vuoteen on nähty puoli tuntia, siinä kaikki. Ei mitään apua. Tukiverkottomia ollaan vaikka kahdet terveet eläkeläisisovanhemmat elossa.Näin isovanhempana sanoisin että varmaankin syy on sinussa. Olet tehnyt selväksi että aina arvostelet isovanhempia tai valitat jotain. he ovat ymmärtäneet etteivät he tai heidän apu ole tervetullutta.
Kuinka usein olet pyytänyt heidän apuaan, kuinka usein olet vienyt lapsia heille hoitoon?
Olen pyytänyt apua kolmesti, kaikista kieltäydyttiin. Sen jälkeen en ole pyytänyt. Hoitoon en ole vienyt kertaakaan. Johan se kävi ilmi viestistä että eivät tapaa lapsia! Miten sitten luulit että ne hoitaisi? Sekuntiakaan eivät ole hoitaneet eivätkä edes soita. Kuulemma jokainen sitten hoitakoon omansa. Paitsi että he itse hoidattivat isovanhemmilla....
Ruokahuolto täälläkin yllätti. Tai kai sen nyt kaikki etukäteenkin ymmärtää, mutta konkretia onkin jo toinen juttu. Olin juuri melkein viikon kuumeessa ja kovassa flunssassa. Koronatesti näytti negaa, mutta sisällä pysyin pikkulapseni kanssa enkä kehdannut räkä valuen viedä häntä päiväkotiinkaan. Mies tekee reissuhommaa eli on arkipäivät pois. Isovanhemmat asuvat eri kaupungissa ja ovat vielä työelämässäkin, joten itse piti pärjätä.
Kuumeessa aloitin joka aamun puuron keittämisellä. Siitä sitten lounasperunoiden kimppuun ja lähes suoraan välipalan tekoon. Sitten onkin jo päivällisen paistaminen ja illalla voikin jo keittää mannapuurot. Sairastaako lapsettomatkin näin, kun kovasti aihetta ihmettelette?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vähän yllätti että molemmat isovanhemmat toivoi lastenlapsia ja niin hössötti miten haluavat auttaa. Into loppui ristiäisiin.
Kummatkaan ei viitsi tavata, kertaakaan tässä 12v aikana mitä lapsia on ollut eivät ole hoitaneet lapsia, halunneet kyläillä lasten luona tai tehdä yhtään mitään lasten kanssa. Kerta vuoteen on nähty puoli tuntia, siinä kaikki. Ei mitään apua. Tukiverkottomia ollaan vaikka kahdet terveet eläkeläisisovanhemmat elossa.Näin isovanhempana sanoisin että varmaankin syy on sinussa. Olet tehnyt selväksi että aina arvostelet isovanhempia tai valitat jotain. he ovat ymmärtäneet etteivät he tai heidän apu ole tervetullutta.
Kuinka usein olet pyytänyt heidän apuaan, kuinka usein olet vienyt lapsia heille hoitoon?
Olen pyytänyt apua kolmesti, kaikista kieltäydyttiin. Sen jälkeen en ole pyytänyt. Hoitoon en ole vienyt kertaakaan. Johan se kävi ilmi viestistä että eivät tapaa lapsia! Miten sitten luulit että ne hoitaisi? Sekuntiakaan eivät ole hoitaneet eivätkä edes soita. Kuulemma jokainen sitten hoitakoon omansa. Paitsi että he itse hoidattivat isovanhemmilla....
no jaa siskollani oli ehkä samanlainen miniä. Takanapäin minullekin valitti ettei anoppi hoida lasta, ja marttyyrinä kertoi kuinka hän yksin joutuu kaiken tekemään. Sisko taas minulle suri ettei hän saa tavata lapsenlastaan koska miniä on niin ylpeä....arvostelee koko ajan häntä....
Ei yksin tai kaksin asuva aikuinen hahmota lainkaan sitä ruoanlaiton määrää mitä lapsiperheessä on.
Ja lapsettomana voi korvata ateriansa ihan millä mätöllä vaan tai olla vaikak syömättä. Lasten kanssa ei voi.
Vierailija kirjoitti:
Mun suurin yllätys oli positiivinen. Olin etukäteen seurannut lapsiperheiden stressaavalta näyttävää arkea ja kasvatushaasteita ja oikeesti mietin aika paljonkin raskauden aikana, millä kaikilla tavoilla sitä lapsivapaata ja hengähdyshetkiä sitten saa, kun hommaan väistämättä kypsyy. Halusin kyllä lapsen, mutta ajattelin olevani realisti. Tyyliin googlasin etukäteen, mille salille voi lapsen viedä minkäkin ikäisenä lapsiparkkiin ja suunnittelin, mihin ulkomaan kaupunkiin ehtisi lennähtää viikonloppuvapaalle heti sitten, kun lapsen voi laittaa yhdeksi yöksi mummolaan.
Ja se yllätykseni? Etten tarvinnut mitään näistä. :D En todellakaan halunnut viedä pikkulasta lapsiparkkiin, enkä tunne mitään halua matkustaa ilman lasta (vaan näyttää hänelle maailmaa).! En ollut tajunnut, että ulospäin näkee lapsiperheen elämästä oikeastaan ne kuormittavimmat puolet. Se kaikkea keventävä rakkaus ei näy päällepäin, eikä esimerkiksi ne rauhalliset iltahetket kun katselee nukkuvaa lasta onnesta halkeamaisillaan.
Nyt oli hyvin sanottu. Toi kaikkea keventävä rakkaus, hieno lause.
Alue: Aihe vapaa
Itse myös yllätyin päivähoidon vaikeudesta. Milloin mitäkin sulkuja ja vasuja keskellä päivää. Ja jos lapsi sairastui niin olisi pitänyt olla tyyliin vartissa hakemassa ja itsellä jo bussimatkassa meni puoli tuntia. Enkä voi samantien koskaan lähteä töistä. Koin päivähoidon älyttömän stressaavana ja huokasin helpotuksesta, kun se aika lopulta päättyi. Nykyään on onneksi etätyömahdollisuus itselläkin, mutta vielä 5 vuotta sitten tilanne oli täysin eri.
Ruokaa olen laittanut aina mielelläni, eikä se ole ollut ongelma. Teen ihan perusruokia, onneksi lapset ovat liki kaikkiruokaisia eivätkä ole koskaan haukkuneet tekemääni ruokaa pahaksi. Lapset 9 ja 13 v.
Itseeni olen ollut ehkä hieman pettynyt äitinä, ajattelin että olisin lämmin ja sydämellinen äiti, kuten omakin äiti on aina minulle ollut. Mutta varsinkin kun lapset oli pienempiä, menetin hermoni tosi usein enkä oikein jaksanut olla läsnä. En ole jaksanut lukea kirjoja, ulkoilla ym. ja kaikki uimahallikäynnit, pyörällä ajamaan opettelu ym oli itselleni hirveää pakkopullaa. Siitä huolimatta lapset ovat kuitenkin ihan täyspäisiä, kumpikin hyviä koulussa ja liikunnallisia. Ovat tosi rakkaita. Mutta pikkulapsiaika oli tosi raskasta itselleni enkä muistele sitä mielelläni. En halua lisää lapsia, en halua enää koskaan elää pikkulapsiaikaa uudelleen.