Lue keskustelun säännöt.
Muistanko väärin, kun koen, että ennen vanhaan kaikilla oli oikeus mielipiteeseensä? Muistojeni mukaan välillä oltiin esim. politiikasta voimakkaasti eri mieltä
12.11.2020 |
mutta samalla hyväksyttiin, että eriäviä mielipiteitä on ja niitä saa olla.
Ei ennen ollut tällaista, että kun joku on eri mieltä kuin minä, niin minä yritän esim. somessa tuhota heidän maineensa ja elämänsä. Eikä muitakaan näitä nykyajan ilmiöitä, joissa tuntuu, että väkisin yritetään saada kaikki olemaan kaikesta samaa mieltä.
Koska tämmöinen trendi oikein alkoi?
Kommentit (53)
Kuka tosiaan keksi sen, että "minä saan olla vapaasti omaa mieltäni, mutta "sinä et"?
Tuossa erittäin yleisessä suhtautumisessa on paha looginen valuvika, mutta sillä mennään nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiskunnan historia on kollektiivinen kertomus ja osoitus siitä, että erilaisuuden hyväksyntä on tuskallisen vaikeaa.
Vaikka jo biologisesti olemme kaikki erilaisia, olemme ja pysymme.
Ennen oli näin! jos nyt puhutaan tyyliin 60- 90-luvuista, eritoten 70-luku oli kovaa politiikkaa. Työväenliike oli voimissaan ja vastakkain asettelu rajua. Mutta mieltä sai olla! toisin kuin tänäpäivänä on yksi totuus, tai näin valtaa pitävä yrittävät ainakin toimia.
Nyt esimerkinä Ohisalon rasismikortti persuille kun kritisoitiin Ohisaloa riehuvista ma_muporukoista
Erona on se, että aikanaan oltiin asioista eri mieltä, mutta kunnoitetiin sitä vastapuolta. Nyt ei keskitytä asioihin, vaan mennään henkilökohtaisuuksiin. Aikaisemmin myös oma mielipide pohjattiin tosiasioihin, vaikka niistä tehtiinkin erilaisia johtopäätöksiä eri ryhmien välillä sekä ymmärrettiin, että mielipiteen vapaus ei tarkoita sitä, että sen mielipiteensä saisi ilmaista ihan miten tahansa ja millaisia sanoja tahansa käyttäen. Nykyään ollaan valmiita keksimään vaihtoehtoisia totuuksia, joita käytetään oman mielipiteen tukena, kun faktoja ei löydy. Lisäksi ei edes yritetä enää keskustella ja löytää ratkaisuja, vaan huudetaan vain mahdollisimman kovaa sitä omaa mielipidettä ja uhriudutaan, jos muut eivät suostu uskomaan, että meidän älämölö on sitä oikeaa älämölöä ja kaikki muut on väärässä.
Aina vallassa olijat ovat halunneet kontrolloida ja vaientaa muiden mielipiteitä. Suomessa vallassa on nyt vihervasemmistolaisuus. Kyllä sen vaikutus ulottuu tännekin. Valta nyt on vain sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ennen oli näin! jos nyt puhutaan tyyliin 60- 90-luvuista, eritoten 70-luku oli kovaa politiikkaa. Työväenliike oli voimissaan ja vastakkain asettelu rajua. Mutta mieltä sai olla!"
Ei todellakaan tuolloin voinut vapaasti kritisoida Neukkulaa. Onko ihmisillä tosiaan näin lyhyt muisti?
Vierailija kirjoitti:
Suomessakin on ollut sisällissota. Siitä on rauhanomainen erimielisyys kaukana.
Juuri näin. Ja pidetään nyt jumankauta huoli, että näin kärjistettyyn tilanteeseen EI ENÄÄ JOUDUTA. Suomalaiset ollaan kaikki samalla puolella ja piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, ja 1940-luvulta alkaen ei ihan hirveästi edes hyökätty poliittisten mielipiteiden takia suoraan ihmiseen kiinni. Itse olen saanut työpaikalla kuulla, että minut pitäisi r'iskata poliittisten mielipiteideni takia. Nykyään ei enää asiat tappele vaan ihmiset käyvät toistensa kurkkuun ja ajattelevat, ettei toisella ole ihmisarvoa jos he ajattelevat eri tavalla.
40-luvulla menetit työsi väärän poliittisen kannan vuoksi hyvin herkästi.
Kyllä siellä eduskunnassakin istuu vino pino persuja, jotka saavat vapaasti puhua elleivät nyt liian törkeitä puhu esim. vainajia herjaavasti, joka yleensä ajatellaan loukkaavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erona on se, että aikanaan oltiin asioista eri mieltä, mutta kunnoitetiin sitä vastapuolta. Nyt ei keskitytä asioihin, vaan mennään henkilökohtaisuuksiin. Aikaisemmin myös oma mielipide pohjattiin tosiasioihin, vaikka niistä tehtiinkin erilaisia johtopäätöksiä eri ryhmien välillä sekä ymmärrettiin, että mielipiteen vapaus ei tarkoita sitä, että sen mielipiteensä saisi ilmaista ihan miten tahansa ja millaisia sanoja tahansa käyttäen. Nykyään ollaan valmiita keksimään vaihtoehtoisia totuuksia, joita käytetään oman mielipiteen tukena, kun faktoja ei löydy. Lisäksi ei edes yritetä enää keskustella ja löytää ratkaisuja, vaan huudetaan vain mahdollisimman kovaa sitä omaa mielipidettä ja uhriudutaan, jos muut eivät suostu uskomaan, että meidän älämölö on sitä oikeaa älämölöä ja kaikki muut on väärässä.
Mistähän ajasta mahdat puhua?
Nuorena yritin puhua ihmisoikeuksien tärkeydestä, mutta ne leimattiin ’reaganilaiseksi propagandaksi’.
Yritin myös puhua ihmisten vapaan liikkuvuuden puolesta, mutta sosialismi kuulemma tarvitsi muurit ja piikkilangat suojakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Some ja sensaatiohakuinen klikkiotsikointi tuo tämän näkyväksi. Ennen nämä selvitettiin pienissä piireissä, kun ihmisillä ei ollut mitään paikkaa, missä kehitellä someraivoa jne.
Sinänsä nykyäänhän saa oikeasti olla eri mieltä, esim joskus 80-luvulla väärästä mielipiteestä jouduit kyllä oikeasti savustetuksi ulos niistä pienistä piireistä. Hyvin ahdasmielistä aikaa.
Tällaista keskustelukulttuuriako toivot lisää:
"Voi sitä riemua
Kun selvisikin että uhri oli ns. suvaitsevainen"
Minä en. Minusta tuo on sairasta ja vastenmielistä eikä sen olisi pitänyt koskaan päästä pesiytymään keskustelukulttuuriimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erona on se, että aikanaan oltiin asioista eri mieltä, mutta kunnoitetiin sitä vastapuolta. Nyt ei keskitytä asioihin, vaan mennään henkilökohtaisuuksiin. Aikaisemmin myös oma mielipide pohjattiin tosiasioihin, vaikka niistä tehtiinkin erilaisia johtopäätöksiä eri ryhmien välillä sekä ymmärrettiin, että mielipiteen vapaus ei tarkoita sitä, että sen mielipiteensä saisi ilmaista ihan miten tahansa ja millaisia sanoja tahansa käyttäen. Nykyään ollaan valmiita keksimään vaihtoehtoisia totuuksia, joita käytetään oman mielipiteen tukena, kun faktoja ei löydy. Lisäksi ei edes yritetä enää keskustella ja löytää ratkaisuja, vaan huudetaan vain mahdollisimman kovaa sitä omaa mielipidettä ja uhriudutaan, jos muut eivät suostu uskomaan, että meidän älämölö on sitä oikeaa älämölöä ja kaikki muut on väärässä.
Mistähän ajasta mahdat puhua?
Ihan mitä tahansa aikaa sisällissodan pahempien jälkimaininkien jälkeen ja enenn 2010-lukua. Sitä vanhaa, hyvää aikaa, kun vasemmistolaisia haukuttiin kommareiksi ja punikeiksi, ei vihervassarih*oriksi tai m_amunn_ssijoiksi. Sitä aikaa, kun eduskunnassa saatettiin käydä kovaäänisiäkin kiistoja ja olla vankasti oman mielipiteen takana, mutta osattiin arvostaa myös vastapuolen työtä. Tuulahdus tästä ajasta saatiin tällä viikolla konkaripoliitikko Kanervalta - ja heti tuli ikävä noita aikoja. Sitä aikaa - sanoisin ennen viimeisintä kymmentä vuotta - kun ne eriävät, räiskyvätkin mielipiteet perustuivat faktoihin, eivät keksittyihin vaihtoehtoisiin totuuksiin. Sitä aikaa, kun luotettiin siihen, että se oma valittu poliittinen suuntaus on niin vankka ja kauaskantoinen, että se kestää kyllä vastapuolen mielipiteet, eikä perustettu valheisiin pohjautuvia "vaihtoehtoisia medioita", kun ei itsekään luoteta siihen, että oma viesti kantaisi perille asti, jos sen joutuisi pohjaamaan totuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, ja 1940-luvulta alkaen ei ihan hirveästi edes hyökätty poliittisten mielipiteiden takia suoraan ihmiseen kiinni. Itse olen saanut työpaikalla kuulla, että minut pitäisi r'iskata poliittisten mielipiteideni takia. Nykyään ei enää asiat tappele vaan ihmiset käyvät toistensa kurkkuun ja ajattelevat, ettei toisella ole ihmisarvoa jos he ajattelevat eri tavalla.
40-luvulla menetit työsi väärän poliittisen kannan vuoksi hyvin herkästi.
Kyllä jo sotien jälkeen alkoi näkyä konsensuksen aikakautta ja halua puhaltaa yhteen hiileen. 30-luku oli vielä valkoisen suomen aikaa, mutta siinä erään maailmansodan jälkeen ei ollut enää ihan kauheasti tilaa kinastella sisäpoliittisista asioista.
Ahdasmieliset ovat kauhuissaan kun kaikki eivät olekaan ahdasmielisiä. Siinä aloittajan koko asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erona on se, että aikanaan oltiin asioista eri mieltä, mutta kunnoitetiin sitä vastapuolta. Nyt ei keskitytä asioihin, vaan mennään henkilökohtaisuuksiin. Aikaisemmin myös oma mielipide pohjattiin tosiasioihin, vaikka niistä tehtiinkin erilaisia johtopäätöksiä eri ryhmien välillä sekä ymmärrettiin, että mielipiteen vapaus ei tarkoita sitä, että sen mielipiteensä saisi ilmaista ihan miten tahansa ja millaisia sanoja tahansa käyttäen. Nykyään ollaan valmiita keksimään vaihtoehtoisia totuuksia, joita käytetään oman mielipiteen tukena, kun faktoja ei löydy. Lisäksi ei edes yritetä enää keskustella ja löytää ratkaisuja, vaan huudetaan vain mahdollisimman kovaa sitä omaa mielipidettä ja uhriudutaan, jos muut eivät suostu uskomaan, että meidän älämölö on sitä oikeaa älämölöä ja kaikki muut on väärässä.
Mistähän ajasta mahdat puhua?
Ihan mitä tahansa aikaa sisällissodan pahempien jälkimaininkien jälkeen ja enenn 2010-lukua. Sitä vanhaa, hyvää aikaa, kun vasemmistolaisia haukuttiin kommareiksi ja punikeiksi, ei vihervassarih*oriksi tai m_amunn_ssijoiksi. Sitä aikaa, kun eduskunnassa saatettiin käydä kovaäänisiäkin kiistoja ja olla vankasti oman mielipiteen takana, mutta osattiin arvostaa myös vastapuolen työtä. Tuulahdus tästä ajasta saatiin tällä viikolla konkaripoliitikko Kanervalta - ja heti tuli ikävä noita aikoja. Sitä aikaa - sanoisin ennen viimeisintä kymmentä vuotta - kun ne eriävät, räiskyvätkin mielipiteet perustuivat faktoihin, eivät keksittyihin vaihtoehtoisiin totuuksiin. Sitä aikaa, kun luotettiin siihen, että se oma valittu poliittinen suuntaus on niin vankka ja kauaskantoinen, että se kestää kyllä vastapuolen mielipiteet, eikä perustettu valheisiin pohjautuvia "vaihtoehtoisia medioita", kun ei itsekään luoteta siihen, että oma viesti kantaisi perille asti, jos sen joutuisi pohjaamaan totuudelle.
Kyllä 80/90-luvun politiikassa oli henkilöitä, jotka olivat verivihollisia keskenään ja kunnioitus kaukana. Se ei vaan tullut näkyväksi samoin kuin some aikoina.
Nythän on oman edun mukaista räksyttää ja hakea huomiota, eivät asiat oikeastaan edes riitele eivätkö ihmisetkään. Se on enemmän vai huomionhakua värikkäillä puheilla.
Sodan jälkeen ei saanut olla edes ansioitunut sotaveteraani työväestön keskuudessa. 70-luvulla taistolaiset vainosivat toisinajattelijoita, mm. Haavisto on kertonut tämän olleen syy jättää yliopisto kesken. 90-luvulla pilkattiin kepua, sai olla vain Lipposen kannattaja. Onhan näitä.
"Se on enemmän vain huomionhakua värikkäillä puheilla."
Kyllä siinä aina aidon väkivallan siemen vähintään mukana silti on. Niinhän se on valtioillakin: kun puhe (diplomatia) ei riitä, tartutaan aseisiin.
Jep, ja 1940-luvulta alkaen ei ihan hirveästi edes hyökätty poliittisten mielipiteiden takia suoraan ihmiseen kiinni. Itse olen saanut työpaikalla kuulla, että minut pitäisi r'iskata poliittisten mielipiteideni takia. Nykyään ei enää asiat tappele vaan ihmiset käyvät toistensa kurkkuun ja ajattelevat, ettei toisella ole ihmisarvoa jos he ajattelevat eri tavalla.