Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avaudumpa minäkin äijästäni
07.03.2014 |
Ollaan oltu nyt vuosi erilleen miehen kanssa ja meillä on lapsia, edelleen kuitenki naimisissa. Meillä oli suhteessa isoja ongelmia, joiden takia päädyttiin asumaan erilleen. Meillä mies oli se joka enemmän halusi taukoa ja miettimisaikaa. Edelleen sama ajatus hänellä, haluaisi muka aina vain lisäaikaa, miten kauan mun pää kestää... Haluaa aikaa puntaroida suhdetta, jatketaanko vai erotaanko lopullisesti. Ekavaiheen erolaput on viety, minä vein, en halunnut, MUTTA mun oli pakko oman mielenterveyden vuoksi, koska mies ei tunnu haluavan enää sitoutua minuun eikä perheeseen yleensäkään. Elää sinkkuelämää, mutta aina joskus vietetään aika perheenä, käydään syömässä, sukulaisilla, leffassa, jne. Olen kysynyt tuhansia kertoja suhteen tilasta ja hänen ajatuksistaan, vastaa niitä näitä, tai ei ollenkaan. MIKSI teen itsestäni näin törpön, etten osaa päästää irti. Suhteessa on ollut aikoinaan henkistä väkivaltaa ym.rankkoja juttuja jotka vei tasapainoa ja luottamusta suhteestamme. Tää on tää vanha kaava, huono suhde mutta jompikumpi roikkuu, ja toinen etääntyy entisestään, kun kokee olonsa nurkkaan ahdistetuksi toisen puolelta. Harkinta-aikahan ei vielä mitään tarkota, mut mä halusin kyllä jonkun suunnan elämälle ja tietää mitä sen päässä oikeasti liikkuu. Kummallakaan ei ole muita osapuolia tässä. Haluaa vain aikaa, mutta minä kärsimättömänä päätöksiä NYT ja HETI! Olen kyl ansainnu parempaa ja vakaan suhteen, kun en tunnu sitä nyt saavan, niin tarvin jostain apua ja maagisia voimia tehdä töitä sen eteen että alotteisin omaa elämää ja keskittymään muihin asioihin tällä hetkellä. Käydään pariterapiassa noin kerta / kk , joku kommentti siellä täällä miehen suusta saa toivomaan, joku toinen taas lysähtämään syvälle suohon ja omaan ahdistukseen. Auttakaa!
Kommentit (48)
Miksi haluat olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei rakasta sinua täysillä? Rakastat varmasti häntä, mutta hän ei sinua!!! Jos rakastaisi, niin olisitte normaalisti ja onnellisesti yhdessä. Sinun pitäisi nyt heti sanoa itsellesi, ettet halua olla ihmisen kanssa, joka ei halua olla sinun kanssa! Se, että mies välillä haluaa olla, tarkoittaa vain sitä että täydellinen yksinolo on mälsää ja on kiva saada jotain seuraa ja tekemistä välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea tekstiä tai ottaa siihen kantaa, mutta otsikosta pakko tulla sanomaan...
Mieti kirjoittaisitko avauduN vai avauduM.
Älä pidä yhteyttä vaan hae tosiaan eroa lopullisesti. Eiköhän siinä vaiheessa ala miehelläkin kiinnostus nousee, jos sitä vähäänkään on. Ja jos ei ole, niin sittenhän asiassa ei ole mitään epäselvää.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 17:32"]
Miksi haluat olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei rakasta sinua täysillä? Rakastat varmasti häntä, mutta hän ei sinua!!! Jos rakastaisi, niin olisitte normaalisti ja onnellisesti yhdessä. Sinun pitäisi nyt heti sanoa itsellesi, ettet halua olla ihmisen kanssa, joka ei halua olla sinun kanssa! Se, että mies välillä haluaa olla, tarkoittaa vain sitä että täydellinen yksinolo on mälsää ja on kiva saada jotain seuraa ja tekemistä välillä.
[/quote]
Sepäs se onkin, kun asiat ei ole niin mustavalkoisia... Tiedän, että hän välittää ja rakkauttakin on, mutta hän on epävarma. Haluaa aikaa, aikaa, aikaa. Jäsentää asioita päässään. Sitä mä en kestä, koska haluan kärsimättömänä ihmisenä päätöksiä "kaikkimulleheitNYT" -periaatteella... Olen sanonu, etten tule pariterapiaan enää, mutta hän onkin yllättäen tässä se joka kuitenkin sinne haluaa mennä.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 17:35"]
En jaksa lukea tekstiä tai ottaa siihen kantaa, mutta otsikosta pakko tulla sanomaan...
Mieti kirjoittaisitko avauduN vai avauduM.
[/quote]
No, laitoin sen ihan vain testimielessä että montako pilkunnussijaa tännekki tulee siitä uli-uli-uliseen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan vanhempieni tilanteelta. Lopulta äitini meni pois tolaltaan niin, että "yritti" kaksi kertaa itsemurhaa. Molemmat kerrat hetken mielijohteesta, joten ei onneksi ollut osannut ajatella tarpeeksi järkevästi, ettei onnistu ihan niin helposti alkoholilla ja lääkkeillä. Lopulta kun äitini sai pakotettua tekemään sen lopullisen päätöksen, ei mennyt kauaakaan kun hän alkoi voimaan oikeasti hyvin. Isäni on narsisti ja uskon, että tuo asioiden vetkuttaminen on ollut osa narsistista vallankäyttöä. Lisäksi eron jälkeen selvisi, että isälläni oli ollut toinen jo useamman vuoden ajan. Kenties miettinyt kumman haluaa? Tai yrittänyt päästä tosi helpolla?
Itselläni meni muutama vuosi sitten huonosti mieheni kanssa ja hänelle ehdotin, että jos kokeilisimme asua erillämme hetken. Mieheni totesi, että sillä tavalla ei parisuhdetta korjata, jos muutetaan erilleen se on lopullista. Ja ihan oikeassa hän oli. Jos todella haluaa yrittää niin silloin yritetään ja korjataan sitä elämää yhdessä, ei silloin tällöin tapailulla.
Onko kokonainen vuosi todellakin sinun mielestäsi "NYT ja HETI"?
Tunnusta itsellesi totuus: tämä romanssi oli nyt tässä eikä se sen paremmaksi tule koskaan muuttumaan. Kun mies ei tee päätöstä, sinun on tehtävä se ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 17:52"]
Kuulostaa ihan vanhempieni tilanteelta. Lopulta äitini meni pois tolaltaan niin, että "yritti" kaksi kertaa itsemurhaa. Molemmat kerrat hetken mielijohteesta, joten ei onneksi ollut osannut ajatella tarpeeksi järkevästi, ettei onnistu ihan niin helposti alkoholilla ja lääkkeillä. Lopulta kun äitini sai pakotettua tekemään sen lopullisen päätöksen, ei mennyt kauaakaan kun hän alkoi voimaan oikeasti hyvin. Isäni on narsisti ja uskon, että tuo asioiden vetkuttaminen on ollut osa narsistista vallankäyttöä. Lisäksi eron jälkeen selvisi, että isälläni oli ollut toinen jo useamman vuoden ajan. Kenties miettinyt kumman haluaa? Tai yrittänyt päästä tosi helpolla?
Itselläni meni muutama vuosi sitten huonosti mieheni kanssa ja hänelle ehdotin, että jos kokeilisimme asua erillämme hetken. Mieheni totesi, että sillä tavalla ei parisuhdetta korjata, jos muutetaan erilleen se on lopullista. Ja ihan oikeassa hän oli. Jos todella haluaa yrittää niin silloin yritetään ja korjataan sitä elämää yhdessä, ei silloin tällöin tapailulla.
[/quote]
Mua helpotti henkisesti jo tuo että vein eka vaiheen erolapun. Jo on tullut elon merkkejä ukolle minun suuntaan ton jälkeen, mutta ei siltikään tarpeeksi tuntuakseen hyvältä ja sellaselta että voitais ulkopuolisille näyttäytyä pariskuntana, saati facebookkiin päivittää "parisuhteessa henkilön xxx kanssa". Vaikeeta aikaa tää on. Mä oon sitä mieltä että joskus, JOSKUS, aikalisä on hyvä juttu, mutta sillonkin kyllä pitäis pystyä olemaan tekemisissä ja puhumaan asioista, enemmän meidän tapauksessa. Meillä mies EI ole narsisti, siitä tässä ei ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vähän aikaa sitte sama tilanne. Viime kesänä muutettiin erilleen ja ajateltiin et mietitään ja katellaan mitä kumpikin haluaa..
Pari kuukautta meni jolloin olin varma että haluan yrittää vielä uudestaan, mies oli samaa mieltä.
Pari viikkoa siinä yritettiin ja mies alkoi ahdistua, sanoi että edetään liian nopeasti eikä oo vielä varma mistään.
Taas jatkettiin nelisen kuukautta asumuserossa ja sit mulle riitti. En enää jaksanu sitä miehen vatvomista. Tein päätöksen että erotaan lopullisesti, pakko jatkaa elämää. 1,5kk aikaa tästä, ja täytyy sanoa että kyllä helpotti toi päätös. Toki mulla on ikävä exää, mutta nyt pääsee kunnolla käsittelemään tätä eroa eikä tarvii enää roikkua ja elätellä toiveita.
Tsemppiä ap!
Musta tuntuu että se ei vaan kestä lapsiperheen arkea ja muuttaa siksi omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 18:03"]
Onko kokonainen vuosi todellakin sinun mielestäsi "NYT ja HETI"?
Tunnusta itsellesi totuus: tämä romanssi oli nyt tässä eikä se sen paremmaksi tule koskaan muuttumaan. Kun mies ei tee päätöstä, sinun on tehtävä se ihan itse.
[/quote]
Miksi tunnustaisin, koska en näe tulevaisuuteen, en voi tietää. Aika voi muuttaa kyllä asioita. Ja onhan meillä ammattiauttajat. Harva mies haluaa omasta alotteesta sellaselle, kun ongelmia on. Ehkä juu olen sinisilmänen sun mielestä, mut olkoonpa sitten niin :)
Jos olet jo vuoden odotellut niin ei mielestäni voi enää edes väittää että olisin kaikki-mulle-heti -ihminen. Ja mielestäni jos vuodessa mies ei saa ajatuksiaan jäsenneltyä niin ei sitten koskaan. Itsellesi olisi parhaaksi jos vihdoin alkaisit työstää eroanne etkä roikkuisi löyhässä hirressä. Ansaitset ja saat parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 18:08"]
Musta tuntuu että se ei vaan kestä lapsiperheen arkea ja muuttaa siksi omilleen.
[/quote]
:D Lapset on kyl mun ukolle kaikki kaikessa, aina ollu ihana isä, mitään poikenpuoleista sanottavaa ei ole hänestä isänä. -ap-
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 18:10"]
Jos olet jo vuoden odotellut niin ei mielestäni voi enää edes väittää että olisin kaikki-mulle-heti -ihminen. Ja mielestäni jos vuodessa mies ei saa ajatuksiaan jäsenneltyä niin ei sitten koskaan. Itsellesi olisi parhaaksi jos vihdoin alkaisit työstää eroanne etkä roikkuisi löyhässä hirressä. Ansaitset ja saat parempaa.
[/quote]
No, kerroppas miten käytännössä? Arjessa, tälläkin hetkellä? Pyysin alkup.tekstissä apua just tuohon. En osaa jättää sitä sen "ahdistelua". Ja miksi en, haluan yrittää kaikkeni, etten voi ainakaan väittää ettenkö olis yrittänyt itse. Ja toivon, toivon koko ajan että tilanne muuttuis. Pikkujutut on antanu nyt viimesen kuukauden ajan toivoa, en usko että mies haluis lähtee pariterapiaan, jos se haluis lopullisen eron - sen verran mitä miestäni 15 vuoden ajalta tunnen.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 17:35"]En jaksa lukea tekstiä tai ottaa siihen kantaa, mutta otsikosta pakko tulla sanomaan...
Mieti kirjoittaisitko avauduN vai avauduM.
[/quote]
En ymmärrä näitä kielipoliisiulisijoita joka hemmetin keskustelussa. Kuka määrää, ettei netissä sais kirjoittaa puhekielellä, omalla murteella tai slangilla? Tärkeintähän lienee, että asia tulee ymmärretyksi. Ymmärrän kyllä, että todella "huonoa" kirjoitusta on ärsyttävä lukea ja siinä mielessä olisi hyvä, et täälläkin kirjoittajat lukis oman tekstinsä läpi ja kattois, onko se selvää. Mutta tuskiMpa kenelleKkään on epäselvää, mitä esim
Ap:n otsikko tarkoitti.
Anteeksi ot-avautuminen.
-suomen kielen maisteri
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 18:10"]
Jos olet jo vuoden odotellut niin ei mielestäni voi enää edes väittää että olisin kaikki-mulle-heti -ihminen. Ja mielestäni jos vuodessa mies ei saa ajatuksiaan jäsenneltyä niin ei sitten koskaan. Itsellesi olisi parhaaksi jos vihdoin alkaisit työstää eroanne etkä roikkuisi löyhässä hirressä. Ansaitset ja saat parempaa.
[/quote]
Tarkoitan lähinnä tuolla kaikkimullehetiNYT-jutulla, että haluaisin kovasti huutaa koko maailmalle, että me ollaan tän miehen kans aviopari, eikä mitään pikkujuttuja, pikku askelia...ehkä mun pitäis vaan olla onnellinen pienistä edistymisistä, mut kun ei riitä kärsivällisyys....
Nykyajan ihmiset eivät jaksa lukea liian pitkiä juttuja eikä vatvoa niitä. Vain pari virkettä ja mielellään hymiöitä perään.
Kuka ihme se nyt jaksaa enempään keskittyä.
Mulla ja mun äijällä on ongelmia. SURUNAAMA
Ollaan kahen vaiheilla erotakko vai ei. NAMUNAAMA
Haluisin irrottautua, mut en osaa. VIISTOSUUHYMPPÄRI
En jaksa "löysässä hirressä" enää päivääkään. SURUNAAMA
Antakaa käytännön vinkkejä miten hillitsen itseni ja päätän jatkaa omaa elämää KIITOLLINEN HYMYNAAMA
Alue: Aihe vapaa
Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että lopetat yhteydenpidon kokonaan joksikin aikaa. Muuten et pysty ajattelemaan selvästi, eikä miehesikään. Jätä täysin noteeraamatta koko mies, hän kyllä alkaa tehdä tekoja sen eteen, että suhde paranisi, jos niin haluaa.