Avaudumpa minäkin äijästäni
Ollaan oltu nyt vuosi erilleen miehen kanssa ja meillä on lapsia, edelleen kuitenki naimisissa. Meillä oli suhteessa isoja ongelmia, joiden takia päädyttiin asumaan erilleen. Meillä mies oli se joka enemmän halusi taukoa ja miettimisaikaa. Edelleen sama ajatus hänellä, haluaisi muka aina vain lisäaikaa, miten kauan mun pää kestää... Haluaa aikaa puntaroida suhdetta, jatketaanko vai erotaanko lopullisesti. Ekavaiheen erolaput on viety, minä vein, en halunnut, MUTTA mun oli pakko oman mielenterveyden vuoksi, koska mies ei tunnu haluavan enää sitoutua minuun eikä perheeseen yleensäkään. Elää sinkkuelämää, mutta aina joskus vietetään aika perheenä, käydään syömässä, sukulaisilla, leffassa, jne. Olen kysynyt tuhansia kertoja suhteen tilasta ja hänen ajatuksistaan, vastaa niitä näitä, tai ei ollenkaan. MIKSI teen itsestäni näin törpön, etten osaa päästää irti. Suhteessa on ollut aikoinaan henkistä väkivaltaa ym.rankkoja juttuja jotka vei tasapainoa ja luottamusta suhteestamme. Tää on tää vanha kaava, huono suhde mutta jompikumpi roikkuu, ja toinen etääntyy entisestään, kun kokee olonsa nurkkaan ahdistetuksi toisen puolelta. Harkinta-aikahan ei vielä mitään tarkota, mut mä halusin kyllä jonkun suunnan elämälle ja tietää mitä sen päässä oikeasti liikkuu. Kummallakaan ei ole muita osapuolia tässä. Haluaa vain aikaa, mutta minä kärsimättömänä päätöksiä NYT ja HETI! Olen kyl ansainnu parempaa ja vakaan suhteen, kun en tunnu sitä nyt saavan, niin tarvin jostain apua ja maagisia voimia tehdä töitä sen eteen että alotteisin omaa elämää ja keskittymään muihin asioihin tällä hetkellä. Käydään pariterapiassa noin kerta / kk , joku kommentti siellä täällä miehen suusta saa toivomaan, joku toinen taas lysähtämään syvälle suohon ja omaan ahdistukseen. Auttakaa!
Kommentit (48)
Maksaako miehesi elatusmaksut???? Jos ei maksa, niin niitähän se pakoilee!
Selvät sävelet pitää olla: elatusmaksut, tapaamisoikeudet määritetty ja päivät, jolloin huolehtii itse lapsistaan.
Jos ei halua palata yhteen, niin selvä se. Sitten ei roikuta hengailemassa, kakkua ei voi sekä syödä että säästää. Nythän hällä muitakin suhteita ja pitää sitä oikeutenaan! Törkeä mies! Kantaisi vastuunsa ja hoitaisi hommansa!
Jos haluaa kunnollisen eron jälkeen olla kaveria (sukuloida ja leffailla porukalla), niin ymmärtää sitten sen, että yhtenä päivänä kuvioissa voi olla sulla uusi mies. Että et sitten hänen perään enää uikuttele.
Otahan itseäsi niskasta! Ansaitset parempaa!
Ap, Sä olet epätoivoinen. Sä ehkä rakastat, toinen ei. Lasten vuoksi ehkä haluaa pitää takaportin auki. Sä voit roikkua löysässä hirressä vielä vaikka kuinka kauan mutta olo ei helpota ennen kuin päästät irti ja alat nauttia elämästä ilman miestä. Been there, done that.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 20:59"]
Kuulkaas naiset. Missä on teidän omanarvontunto? Mäkeen tuollaiset miehet ja heti. Pärjäätte hyvin ilman heitä, tehkää sopimus viikko/viikko lapset isällä, niin saatte omaa aikaa ja joutuu nää luuserijätkät osallistumaan.
Siinä sitten etsivät onnellisuuttaan. Onnellisuus löytyy sisältä, itsestä. Ja jos se paskaa täynnä, niin siinä ei naisen vaihto auta. Mutta tuollaset tyypit, älkää nyt perhana odotelko!!!!!!
Ero, lastenvalvojalla paperit ja elarit kuntoon. Jos ei maksa, viette käräjäoikeuteen, eikä sääliin hiventäkään.
Ansaitte parempaa. Oikeasti.
[/quote]
Mitä varten mun pitäis heittää mäkeen mies, jota rakastan? Mä haluan niin palavasti arjen ja suhteen kuntoon. Mä rakastan mun miestä. Ei elämä ole niin mustavalkoista. Ja näinkö niitä ihmissuhteita hoidetaan, että heti kun tulee vaikeampaa, erotaan. Ei, ei silleen. T. ap
Ette vain osaa. Kuka antoi luvan lisääntyä? Kaltaistesi takia maailma tarvitsee kuria. Pelle.
Kokeile sitä täydellistä välinpitämättömyyttä kuukauden tai kahden ajan. Paras neuvo näistä. Kyllä routa (tai rouva) porsaan kotiin ajaa ;) Jos hänellä tahtoa asiaan enää on. Sittenpähän tiedät.
Ripustautuminen ja löysässä hirressä roikkuminen ei ole rakkautta, se on läheisriippuvuutta. Anteeksi ap että sanon näin tylysti, mutta tuollainen vuoden roikottaminen on kaikkea muuta kuin yrittämistä. Suhteeseen tarvitaan kaksi, et sinä yksiksesi saa tuota toimimaan ja miehesi ei selkeästi halua sinua. Sinä et halua nähdä tosiasioita, vaan ripustaudut.
Suhteen eteen pitää nähdä vaivaa ja tehdä töitä, taistellakin joskus, mutta tuo ei ole parhaimmallakaan mielikuvituksella sitä, ap. Kiellät tosiasian, ettei mies enää halua sinua. Et uskalla päästää irti, vaan roikotat itseäsi. Ota itseäsi niskasta kiinni ja opettele kunnioittamaan ja rakastamaan itseäsi ap, edes lasten tähden.
Anteeksi että olin näin tyly ja suorapuheinen, mutta harmittaa puolestasi ja lastesi puolesta. Voimia sinulle ja ihan todella, aloita itsesi rakastamisesta. Olet rakkauden arvoinen, et tuollaisen roikottamisen.