Miehen kanssa kahdestaan lomalle, lapset jää isälleen??

Hyvää lomaa! :)

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:11"]

Aika kiva signaali lapsille, että äiti ja isi matkustavat mieluummin uusien kumppaneiden kanssa kuin heidän kanssaan... kukapa niitä lapsia matkalle mukaan haluaisi romanttista tunnelmaa pilaamaan. Jos omat vanhemmat olisi tehneet minulle samat temput, olisin ollut aika katkera. Kannattaa miettiä. 12 v. vielä mielellään matkustelee perheen kanssa. Muutaman vuoden päästä tilanne on toinen.

[/quote]

Voi hyvänen aika! 

Meillä on kolme lasta (9, 11 ja 14 v.) . Matkustamme harvakseltaan mieheni kanssa kahdestaan lomalle. Matkustamme myös lasten kanssa lomille, vietämme kaikki lasten pitemmät lomat yhdessä (mökillä, kotona tai matkoilla). Kun olemme miehen kanssa vaikka pitkän viikonlopun Pariisissa, lapset ovat mummolassa tai serkkulassa - tuttujen, rakkaiden ihmisten luona. Lapset ovat myös kesälomalla isovanhempien kanssa mökillä, kun me vanhemmat olemme vielä kaupungissa töissä. 

Aikuisen ihmisen elämä ei lopu siihen, että hän saa lapsia. Lapsi ei ole elämän korvike. Myös sellaisella aikuisella, jolla on lapsia, on oikeus "omiin asioihin". Vanhempi, joka luopuu omista iloistaan lapsen vuoksi, muuttuu ajan mittaan marttyyriksi ja se se vasta on lapselle haitaksi.

Lapsi tarvitsee ympärilleen rakastavia aikuisia: vanhemmat, mahd. vanhempien uudet kumppanit, isovanhemmat, sedät, enot ja tädit perheineen ... Onhan noita. Siis muitakin kuin äiti. Ja ap:n tapauksessahan lapset viettävät aikaa isänsä kanssa!

Lähde lomallesi hyvin mielin, ap.

No jos meillä olisi mieheni kanssa parisuhde kriisissä ja perheen yhteisen hyvän vuoksi olisi meidän kahdenkeskinen loma tarpeen, niin voisin itselleni selittää miksi lapset eivät pääse mukaan. Mutta jos ei ole tällaisesta kyse vaan molemmat vanhemmat matkaavat uusien kumppaneiden kanssa siksi, että se vaan on kivempaa ja helpompaa ja rahaakin säästyy, niin ihan turha uskotella itselle, ettei se lapsesta "tunnu miltään". Mitä sitten jos oli isovanhempien kanssa Turkissa? Ei tämä ole mitään nollasummapeliä. Kyse on siitä, että lapset tykkäävät viettää aikaa vanhempiensa kanssa. Itse olen sitä mieltä, että loma on perheen parasta aikaa. Siksi lomamatkoille on lapset mukana. Toki voit hoitaa huonoa omaatuntoasi miten haluat, mutta älä sorru itsepetokseen. En tiedä millaiset reissut teillä on suunnitteilla. Jos vietätte oikein hektisen kaupunkiloman aikuiseen makuun, voi olla että lapsia harmittaa vähemmän. Jos makaatte jossain tropiikissa ja nautitte merestä ja hiekkarannoista... saattaisi lasta pikkuisen ottaa päähän. Tosin itse olisin 12v:na lähtenyt mielelläni kaupunkeihinkin. Käännät asian miten päin vain, viesti lapselle on, että te ette halua heitä mukaan. Et sinä, etkä miehesi.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:30"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:11"]

Aika kiva signaali lapsille, että äiti ja isi matkustavat mieluummin uusien kumppaneiden kanssa kuin heidän kanssaan... kukapa niitä lapsia matkalle mukaan haluaisi romanttista tunnelmaa pilaamaan. Jos omat vanhemmat olisi tehneet minulle samat temput, olisin ollut aika katkera. Kannattaa miettiä. 12 v. vielä mielellään matkustelee perheen kanssa. Muutaman vuoden päästä tilanne on toinen.

[/quote]

Voi hyvänen aika! 

Meillä on kolme lasta (9, 11 ja 14 v.) . Matkustamme harvakseltaan mieheni kanssa kahdestaan lomalle. Matkustamme myös lasten kanssa lomille, vietämme kaikki lasten pitemmät lomat yhdessä (mökillä, kotona tai matkoilla). Kun olemme miehen kanssa vaikka pitkän viikonlopun Pariisissa, lapset ovat mummolassa tai serkkulassa - tuttujen, rakkaiden ihmisten luona. Lapset ovat myös kesälomalla isovanhempien kanssa mökillä, kun me vanhemmat olemme vielä kaupungissa töissä. 

Aikuisen ihmisen elämä ei lopu siihen, että hän saa lapsia. Lapsi ei ole elämän korvike. Myös sellaisella aikuisella, jolla on lapsia, on oikeus "omiin asioihin". Vanhempi, joka luopuu omista iloistaan lapsen vuoksi, muuttuu ajan mittaan marttyyriksi ja se se vasta on lapselle haitaksi.

Lapsi tarvitsee ympärilleen rakastavia aikuisia: vanhemmat, mahd. vanhempien uudet kumppanit, isovanhemmat, sedät, enot ja tädit perheineen ... Onhan noita. Siis muitakin kuin äiti. Ja ap:n tapauksessahan lapset viettävät aikaa isänsä kanssa!

Lähde lomallesi hyvin mielin, ap.

[/quote]

No tämä on ehkä VÄHÄN eri asia kuin mitä ap kertoo. Pitkä viikonloppu on eri juttu, kuin että eronneet vanhemmat kumpikin nauttivat aikuisten elämästään ilman lapsia. Joo, heillä on siinä oikeus. Minä vaan väitän tietäväni jotain siitä, mitä lapsi asiasta ajattelee. Omat vanhemmat erosivat kun olin 11v. ja tosiaan, molemmilla oli sen jälkeen "oikeus nauttia elämästä" vaikka oli lapsia ja "elämä ei lopu siihen että on lapsia"... Mitä hemmettiä??!! Eli vaikka ihmiset haluavat hankkia lapsia, he kokevat lapsiperheen elämänä "oman elämän loppumisena" jos ei tee kaikkia asioita kuten ajalla ennen lapsia??!! Itse ehdin elää ja reissata ennen lapsia, nyt reissaan lasten kanssa, ja kohta taas kaksin mieheni kanssa. Elämän kiertokulku ja sitä rataa

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:30"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:11"]

Aika kiva signaali lapsille, että äiti ja isi matkustavat mieluummin uusien kumppaneiden kanssa kuin heidän kanssaan... kukapa niitä lapsia matkalle mukaan haluaisi romanttista tunnelmaa pilaamaan. Jos omat vanhemmat olisi tehneet minulle samat temput, olisin ollut aika katkera. Kannattaa miettiä. 12 v. vielä mielellään matkustelee perheen kanssa. Muutaman vuoden päästä tilanne on toinen.

[/quote]

Voi hyvänen aika! 

Meillä on kolme lasta (9, 11 ja 14 v.) . Matkustamme harvakseltaan mieheni kanssa kahdestaan lomalle. Matkustamme myös lasten kanssa lomille, vietämme kaikki lasten pitemmät lomat yhdessä (mökillä, kotona tai matkoilla). Kun olemme miehen kanssa vaikka pitkän viikonlopun Pariisissa, lapset ovat mummolassa tai serkkulassa - tuttujen, rakkaiden ihmisten luona. Lapset ovat myös kesälomalla isovanhempien kanssa mökillä, kun me vanhemmat olemme vielä kaupungissa töissä. 

Aikuisen ihmisen elämä ei lopu siihen, että hän saa lapsia. Lapsi ei ole elämän korvike. Myös sellaisella aikuisella, jolla on lapsia, on oikeus "omiin asioihin". Vanhempi, joka luopuu omista iloistaan lapsen vuoksi, muuttuu ajan mittaan marttyyriksi ja se se vasta on lapselle haitaksi.

Lapsi tarvitsee ympärilleen rakastavia aikuisia: vanhemmat, mahd. vanhempien uudet kumppanit, isovanhemmat, sedät, enot ja tädit perheineen ... Onhan noita. Siis muitakin kuin äiti. Ja ap:n tapauksessahan lapset viettävät aikaa isänsä kanssa!

Lähde lomallesi hyvin mielin, ap.

[/quote]Tätä luin hymyssä suin, kiitos. Muutama viesti tämän yläpuolella on juuri niiden marttyyrien kirjoittamia. Minä jopa teen lyhyempää työpäivää jotta kerkeän olla enemmän lasten kanssa ja mieheni, lasten isä ja hänen vaimonsa myös huolehtivat lapsista ja aina soitellaan ja pidetään yhteyttä ja huomioidaan lapsia niin paljon kuin se vaan on mahdollista.

Meistä ei saa väännettyä mitään itsekästä uusperhe kuviota, ei vaikka katkerat parisuhteen(kin) uhraajat niin haluaisitte :)  Ap

Niin ja kiitos kaikille, vietämme varmasti virkistävän ja ihanan loman :)

Lapset = uhka parisuhteelle? No, voithan ap kysyä suoraan lapsilta että miltä se tuntuu jos sinä ja iskä lähdette kumpikin uusien kumppaneiden kanssa omille lomille, ilman heitä. Jos uskallat kysyä ja vastaus on sellainen joka tuo hyvän omatunnon, niin sitten sinulla ei ole ongelmaa.

On ihanaa, että toit taas esille tuon että me jotka teemme asioita perheenä uhraamme parisuhdettamme. Toki lomailu lasten kanssa myös kiristää pinnaa eri tavalla kuin aikuisten loma, mutta me olemme miehen kanssa tämän perhe-elämän valinneet ja näemme kumpikin vähän merta edemmäs.... siis sen, että meillä tulee olemaan kohtaa taas omaa aikaa enemmän kuin tarpeeksi. Olen niin kyllästynyt tähän aikuisen oman elämän eetokseen... kun ei sitten kuitenkaan ole valittu sitä "omaa elämää" vaan perustettu perhe(itä). Nauttikaa lomastanne, "olette sen ansainneet" jne. Toivotaan, että oma parisuhteeni pysyy kasassa vaikka panostamme perheen yhteisiin arkeen ja juhlaan. Ehkä me valitsemme väärin ;)

No, minun lapseni ei halua lähteä kaikille lomamatkoille edes mukaan, jos tiedossa on hänelle myös jotain kivaa (kuten serkkujen luona oleminen). On 12 v. ja ainoa lapsi meillä, joten lomamatkoille ei ole tarjota seuraa toisista lapsista. Matkustamme miehen kanssa sekä kaksin, että lapsen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 13:14"]

No, minun lapseni ei halua lähteä kaikille lomamatkoille edes mukaan, jos tiedossa on hänelle myös jotain kivaa (kuten serkkujen luona oleminen). On 12 v. ja ainoa lapsi meillä, joten lomamatkoille ei ole tarjota seuraa toisista lapsista. Matkustamme miehen kanssa sekä kaksin, että lapsen kanssa.

[/quote]

Aivan! Jos lapsi ei aina edes halua lähteä mukaan, niin mitään ongelmaa ei ole. Arvelen vaan, että ap tietää, että lapset saattaisivat haluta mukaan. Ja siksi juuri on huono omatunto. Maailman helpointa buukata matka jolle lapset eivät halua mukaan :D Harmi, että niitä on itselle tullut vastaan niin vähän :D Pirun penskat.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:30"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:11"]

Aika kiva signaali lapsille, että äiti ja isi matkustavat mieluummin uusien kumppaneiden kanssa kuin heidän kanssaan... kukapa niitä lapsia matkalle mukaan haluaisi romanttista tunnelmaa pilaamaan. Jos omat vanhemmat olisi tehneet minulle samat temput, olisin ollut aika katkera. Kannattaa miettiä. 12 v. vielä mielellään matkustelee perheen kanssa. Muutaman vuoden päästä tilanne on toinen.

[/quote]

Voi hyvänen aika! 

Meillä on kolme lasta (9, 11 ja 14 v.) . Matkustamme harvakseltaan mieheni kanssa kahdestaan lomalle. Matkustamme myös lasten kanssa lomille, vietämme kaikki lasten pitemmät lomat yhdessä (mökillä, kotona tai matkoilla). Kun olemme miehen kanssa vaikka pitkän viikonlopun Pariisissa, lapset ovat mummolassa tai serkkulassa - tuttujen, rakkaiden ihmisten luona. Lapset ovat myös kesälomalla isovanhempien kanssa mökillä, kun me vanhemmat olemme vielä kaupungissa töissä. 

Aikuisen ihmisen elämä ei lopu siihen, että hän saa lapsia. Lapsi ei ole elämän korvike. Myös sellaisella aikuisella, jolla on lapsia, on oikeus "omiin asioihin". Vanhempi, joka luopuu omista iloistaan lapsen vuoksi, muuttuu ajan mittaan marttyyriksi ja se se vasta on lapselle haitaksi.

Lapsi tarvitsee ympärilleen rakastavia aikuisia: vanhemmat, mahd. vanhempien uudet kumppanit, isovanhemmat, sedät, enot ja tädit perheineen ... Onhan noita. Siis muitakin kuin äiti. Ja ap:n tapauksessahan lapset viettävät aikaa isänsä kanssa!

Lähde lomallesi hyvin mielin, ap.

[/quote]Tätä luin hymyssä suin, kiitos. Muutama viesti tämän yläpuolella on juuri niiden marttyyrien kirjoittamia. Minä jopa teen lyhyempää työpäivää jotta kerkeän olla enemmän lasten kanssa ja mieheni, lasten isä ja hänen vaimonsa myös huolehtivat lapsista ja aina soitellaan ja pidetään yhteyttä ja huomioidaan lapsia niin paljon kuin se vaan on mahdollista.

Meistä ei saa väännettyä mitään itsekästä uusperhe kuviota, ei vaikka katkerat parisuhteen(kin) uhraajat niin haluaisitte :)  Ap

Niin ja kiitos kaikille, vietämme varmasti virkistävän ja ihanan loman :)

[/quote]

26 vastaa:

Kiva kun ymmärsit viestini oikein. (Vähän tekisi mieleni kysyä, että minne olette lähdössä, mutta en kysy :)) 

28:n viestiin en jaksa vastata kuin sen verran, että nähdäkseni ap:n lapset eivät elä rakkaudetonta tai turvatonta arkea ja siksi he kestävät äidin ja isäpuolen viikon mittaisen oman loman (lapset ovat 12 v.). Heillä on isä ja äiti. Heillä tuntuu myös olevan hyvät ja aktiiviset suhteet molempiin. Siinä suhteessa heitä voi verrata tasapainoisissa "ydinperheissä" eläviin lapsiin. 

Ennenkuin häippäsen totean vielä yleisellä tasolla, että oman elämänsä uhraava vanhempi rakastaa aina itseään ja omaa marttyyriuttaan enemmän kuin mitään muuta, enemmän kuin lapsiaankin. Hän ei tätä myönnä siitä yksinkertaisesta syystä, ettei hän sitä näe eikä ymmärrä. 

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:32"]

No jos meillä olisi mieheni kanssa parisuhde kriisissä ja perheen yhteisen hyvän vuoksi olisi meidän kahdenkeskinen loma tarpeen, niin voisin itselleni selittää miksi lapset eivät pääse mukaan. Mutta jos ei ole tällaisesta kyse vaan molemmat vanhemmat matkaavat uusien kumppaneiden kanssa siksi, että se vaan on kivempaa ja helpompaa ja rahaakin säästyy, niin ihan turha uskotella itselle, ettei se lapsesta "tunnu miltään". Mitä sitten jos oli isovanhempien kanssa Turkissa? Ei tämä ole mitään nollasummapeliä. Kyse on siitä, että lapset tykkäävät viettää aikaa vanhempiensa kanssa. Itse olen sitä mieltä, että loma on perheen parasta aikaa. Siksi lomamatkoille on lapset mukana. Toki voit hoitaa huonoa omaatuntoasi miten haluat, mutta älä sorru itsepetokseen. En tiedä millaiset reissut teillä on suunnitteilla. Jos vietätte oikein hektisen kaupunkiloman aikuiseen makuun, voi olla että lapsia harmittaa vähemmän. Jos makaatte jossain tropiikissa ja nautitte merestä ja hiekkarannoista... saattaisi lasta pikkuisen ottaa päähän. Tosin itse olisin 12v:na lähtenyt mielelläni kaupunkeihinkin. Käännät asian miten päin vain, viesti lapselle on, että te ette halua heitä mukaan. Et sinä, etkä miehesi.

[/quote]

Viesti lapsille on se, että kumpikaan vanhempi ei halua lomalle häntä mukaan ja hänet pannaan matkustamaan isovanhempien kanssa.

Mutta tällaistahan se uusperhe-elämä on. Lapset eivät mahdu enää elämään, kun on uusi kumppani.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 13:12"]

Lapset = uhka parisuhteelle? No, voithan ap kysyä suoraan lapsilta että miltä se tuntuu jos sinä ja iskä lähdette kumpikin uusien kumppaneiden kanssa omille lomille, ilman heitä. Jos uskallat kysyä ja vastaus on sellainen joka tuo hyvän omatunnon, niin sitten sinulla ei ole ongelmaa.

On ihanaa, että toit taas esille tuon että me jotka teemme asioita perheenä uhraamme parisuhdettamme. Toki lomailu lasten kanssa myös kiristää pinnaa eri tavalla kuin aikuisten loma, mutta me olemme miehen kanssa tämän perhe-elämän valinneet ja näemme kumpikin vähän merta edemmäs.... siis sen, että meillä tulee olemaan kohtaa taas omaa aikaa enemmän kuin tarpeeksi. Olen niin kyllästynyt tähän aikuisen oman elämän eetokseen... kun ei sitten kuitenkaan ole valittu sitä "omaa elämää" vaan perustettu perhe(itä). Nauttikaa lomastanne, "olette sen ansainneet" jne. Toivotaan, että oma parisuhteeni pysyy kasassa vaikka panostamme perheen yhteisiin arkeen ja juhlaan. Ehkä me valitsemme väärin ;)

[/quote]

Se menee kuule juuri niin, että kun ette miehen kanssa hoida parisuhdetta, niin mies jonain päivänä kyllästyy ja lähtee.

Ap tekee aivan oikein, että satsaa parisuhteeseen ja lähtee miehensä kanssa kahdeksi viikoksi parisuhteenhoitolomalle. Lapsi ei siitä rikkoudu, mutta näin hänellä säilyy ehjä koti ja ei joudu avioerolapseksi.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:53"]

Voi miten paljon ihania vastauksia, kiitos!

Lapset siis jo 12 vuotiaita ja muutenkin viettävät joka toisen viikon isällään eli viihtyvät ja pärjäävät kyllä.

Lasten isäkin on vaimonsa kanssa lähdössä viikoksi lomalle ilman lapsia ja nyt kun meillekkin tuli siihen mahdollisuus niin ajattelin että onko se lapsia kohtaan väärin että he ei nyt keväällä pääse, mahdollisesti syksyllä/alkutalvesta kyllä, vähintään huvipuisto/hotellilomalle sekä meidän että isänsä ja äitipuolen kanssa.

Nyt kun tämän tähän kirjoitan niin tuntuu ihan hassulle tämä huonon omantunnon kolkutus mutta se kai on äidin tehtävä. Ajatella aina miltä mikäkin lapsista tuntuu ja yrittää toimia parhaansa mukaan  :)

Ap

[/quote]

No totta ihmeessä voit jättää! Ihan näin uusperheen lapsena, meillä oli paljon muita ongelmia isäpuolen kanssa mutta en koskaan kokenut katkeruutta siitä, että äiti matkusti hänen kanssaan myös kahdestaan ja me olimme sillä aikaa isällä. Onhan nyt ihan normaalia, että lapset ovat lomat puoliksi erovanhemmilla.

Tosin pääsimme mekin matkoille, kuten ilmeisesti myös teidän lapsenne.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:30"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:11"]

Aika kiva signaali lapsille, että äiti ja isi matkustavat mieluummin uusien kumppaneiden kanssa kuin heidän kanssaan... kukapa niitä lapsia matkalle mukaan haluaisi romanttista tunnelmaa pilaamaan. Jos omat vanhemmat olisi tehneet minulle samat temput, olisin ollut aika katkera. Kannattaa miettiä. 12 v. vielä mielellään matkustelee perheen kanssa. Muutaman vuoden päästä tilanne on toinen.

[/quote]

Voi hyvänen aika! 

Meillä on kolme lasta (9, 11 ja 14 v.) . Matkustamme harvakseltaan mieheni kanssa kahdestaan lomalle. Matkustamme myös lasten kanssa lomille, vietämme kaikki lasten pitemmät lomat yhdessä (mökillä, kotona tai matkoilla). Kun olemme miehen kanssa vaikka pitkän viikonlopun Pariisissa, lapset ovat mummolassa tai serkkulassa - tuttujen, rakkaiden ihmisten luona. Lapset ovat myös kesälomalla isovanhempien kanssa mökillä, kun me vanhemmat olemme vielä kaupungissa töissä. 

Aikuisen ihmisen elämä ei lopu siihen, että hän saa lapsia. Lapsi ei ole elämän korvike. Myös sellaisella aikuisella, jolla on lapsia, on oikeus "omiin asioihin". Vanhempi, joka luopuu omista iloistaan lapsen vuoksi, muuttuu ajan mittaan marttyyriksi ja se se vasta on lapselle haitaksi.

Lapsi tarvitsee ympärilleen rakastavia aikuisia: vanhemmat, mahd. vanhempien uudet kumppanit, isovanhemmat, sedät, enot ja tädit perheineen ... Onhan noita. Siis muitakin kuin äiti. Ja ap:n tapauksessahan lapset viettävät aikaa isänsä kanssa!

Lähde lomallesi hyvin mielin, ap.

[/quote]Tätä luin hymyssä suin, kiitos. Muutama viesti tämän yläpuolella on juuri niiden marttyyrien kirjoittamia. Minä jopa teen lyhyempää työpäivää jotta kerkeän olla enemmän lasten kanssa ja mieheni, lasten isä ja hänen vaimonsa myös huolehtivat lapsista ja aina soitellaan ja pidetään yhteyttä ja huomioidaan lapsia niin paljon kuin se vaan on mahdollista.

Meistä ei saa väännettyä mitään itsekästä uusperhe kuviota, ei vaikka katkerat parisuhteen(kin) uhraajat niin haluaisitte :)  Ap

Niin ja kiitos kaikille, vietämme varmasti virkistävän ja ihanan loman :)

[/quote]

Hmmm, ehkä tämän takia ap on eronnut. Et vaikuta ainakaan ystävälliseltä ihmiseltä, jos puhut ihmisistä parisuhteensa uhrautujiksi, jos he haluavat matkustaa perheenä.

Toivottavasti tämä liittosi edes kestää.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 13:12"]

Lapset = uhka parisuhteelle? No, voithan ap kysyä suoraan lapsilta että miltä se tuntuu jos sinä ja iskä lähdette kumpikin uusien kumppaneiden kanssa omille lomille, ilman heitä. Jos uskallat kysyä ja vastaus on sellainen joka tuo hyvän omatunnon, niin sitten sinulla ei ole ongelmaa.

On ihanaa, että toit taas esille tuon että me jotka teemme asioita perheenä uhraamme parisuhdettamme. Toki lomailu lasten kanssa myös kiristää pinnaa eri tavalla kuin aikuisten loma, mutta me olemme miehen kanssa tämän perhe-elämän valinneet ja näemme kumpikin vähän merta edemmäs.... siis sen, että meillä tulee olemaan kohtaa taas omaa aikaa enemmän kuin tarpeeksi. Olen niin kyllästynyt tähän aikuisen oman elämän eetokseen... kun ei sitten kuitenkaan ole valittu sitä "omaa elämää" vaan perustettu perhe(itä). Nauttikaa lomastanne, "olette sen ansainneet" jne. Toivotaan, että oma parisuhteeni pysyy kasassa vaikka panostamme perheen yhteisiin arkeen ja juhlaan. Ehkä me valitsemme väärin ;)

[/quote]

Se menee kuule juuri niin, että kun ette miehen kanssa hoida parisuhdetta, niin mies jonain päivänä kyllästyy ja lähtee.

Ap tekee aivan oikein, että satsaa parisuhteeseen ja lähtee miehensä kanssa kahdeksi viikoksi parisuhteenhoitolomalle. Lapsi ei siitä rikkoudu, mutta näin hänellä säilyy ehjä koti ja ei joudu avioerolapseksi.

[/quote]

Ap.han on jo yhdessä liitossa epäonnistunut eli lastensa isän kanssa. Joten ehkä hänen on hyvä pitää edes tästä toisesta liitostaan huolta ja ulkoistaa lapset mahdollisimman paljon heidän isälleen, eikä missään nimessä uhrautua lastensa puolesta ja matkustella heidän kanssaan. Onneksi edes isovanhemmat matkustaa näiden lasten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 13:12"]

Lapset = uhka parisuhteelle? No, voithan ap kysyä suoraan lapsilta että miltä se tuntuu jos sinä ja iskä lähdette kumpikin uusien kumppaneiden kanssa omille lomille, ilman heitä. Jos uskallat kysyä ja vastaus on sellainen joka tuo hyvän omatunnon, niin sitten sinulla ei ole ongelmaa.

On ihanaa, että toit taas esille tuon että me jotka teemme asioita perheenä uhraamme parisuhdettamme. Toki lomailu lasten kanssa myös kiristää pinnaa eri tavalla kuin aikuisten loma, mutta me olemme miehen kanssa tämän perhe-elämän valinneet ja näemme kumpikin vähän merta edemmäs.... siis sen, että meillä tulee olemaan kohtaa taas omaa aikaa enemmän kuin tarpeeksi. Olen niin kyllästynyt tähän aikuisen oman elämän eetokseen... kun ei sitten kuitenkaan ole valittu sitä "omaa elämää" vaan perustettu perhe(itä). Nauttikaa lomastanne, "olette sen ansainneet" jne. Toivotaan, että oma parisuhteeni pysyy kasassa vaikka panostamme perheen yhteisiin arkeen ja juhlaan. Ehkä me valitsemme väärin ;)

[/quote]

Se menee kuule juuri niin, että kun ette miehen kanssa hoida parisuhdetta, niin mies jonain päivänä kyllästyy ja lähtee.

Ap tekee aivan oikein, että satsaa parisuhteeseen ja lähtee miehensä kanssa kahdeksi viikoksi parisuhteenhoitolomalle. Lapsi ei siitä rikkoudu, mutta näin hänellä säilyy ehjä koti ja ei joudu avioerolapseksi.

[/quote]

Kun parisuhdetta ei hoideta niin mies lähtee ;) Huh, täytyypä tsempata ettei vaan mies lähde!!!

Kauhean vieras tuntuu kaikille olevan se ajastus, että me ainakin mieheni kanssa molemmat nautimme elämästä meidän lastemme kanssa. Ja kyllä, myös lomamatkoista. Kyse ei ole siitä, että minä äitinä/naisena syötän tämän ajatuksen miehelleni, vaan molemmat olemme sitä mieltä, että haluamme näitäkin kokemuksia kerätä PERHEENÄ ja että lapsille jää yhteisistä reissuista hienoja muistoja. Se ei estä meitä tekemästä pikkureissuja kaksinkin ja parisuhdetta voi hoitaa kuulkaa monin, monin tavoin ilman ulkomaanmatkoja ;) Kyse on vaan siitä, että meidänkin akateemisten keskituloisten palkoilla ei tehdää montaa ulkomaanmatkaa vuodessa ja siksi priorisoidaan perheen yhteisiä.

Ap, tuo marttyyrikortti on täysin tarpeeton. Sehän tarkoittaisi, että me kärsimme lasten mukana matkaamisesta, mutta teemme niin koska se on "oikein". Ei, vaan meillä on ihanat lapset ja ihana perhe ja tykkäämme viettää aikaa yhdessä :) Sillä ei ole mitään tekemistä marttyyriyden kanssa. Kertoo paljon siitä, miksi sinulla omatunto kolkuttaa...

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 13:52"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:53"]

Voi miten paljon ihania vastauksia, kiitos!

Lapset siis jo 12 vuotiaita ja muutenkin viettävät joka toisen viikon isällään eli viihtyvät ja pärjäävät kyllä.

Lasten isäkin on vaimonsa kanssa lähdössä viikoksi lomalle ilman lapsia ja nyt kun meillekkin tuli siihen mahdollisuus niin ajattelin että onko se lapsia kohtaan väärin että he ei nyt keväällä pääse, mahdollisesti syksyllä/alkutalvesta kyllä, vähintään huvipuisto/hotellilomalle sekä meidän että isänsä ja äitipuolen kanssa.

Nyt kun tämän tähän kirjoitan niin tuntuu ihan hassulle tämä huonon omantunnon kolkutus mutta se kai on äidin tehtävä. Ajatella aina miltä mikäkin lapsista tuntuu ja yrittää toimia parhaansa mukaan  :)

Ap

[/quote]

No totta ihmeessä voit jättää! Ihan näin uusperheen lapsena, meillä oli paljon muita ongelmia isäpuolen kanssa mutta en koskaan kokenut katkeruutta siitä, että äiti matkusti hänen kanssaan myös kahdestaan ja me olimme sillä aikaa isällä. Onhan nyt ihan normaalia, että lapset ovat lomat puoliksi erovanhemmilla.

Tosin pääsimme mekin matkoille, kuten ilmeisesti myös teidän lapsenne.

[/quote]

Öö... no tuota jos teillä oli ongelmia isäpuolen kanssa niin se ehkä selittää miksette aina halunneet matkoille mukaan?! Ja sen miksi teitä ei aina otettu mukaan. Vähän eri juttu silloin, kun perhe on yhtenäinen -oli se biologinen tai uusperhe.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 13:37"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 12:32"]

No jos meillä olisi mieheni kanssa parisuhde kriisissä ja perheen yhteisen hyvän vuoksi olisi meidän kahdenkeskinen loma tarpeen, niin voisin itselleni selittää miksi lapset eivät pääse mukaan. Mutta jos ei ole tällaisesta kyse vaan molemmat vanhemmat matkaavat uusien kumppaneiden kanssa siksi, että se vaan on kivempaa ja helpompaa ja rahaakin säästyy, niin ihan turha uskotella itselle, ettei se lapsesta "tunnu miltään". Mitä sitten jos oli isovanhempien kanssa Turkissa? Ei tämä ole mitään nollasummapeliä. Kyse on siitä, että lapset tykkäävät viettää aikaa vanhempiensa kanssa. Itse olen sitä mieltä, että loma on perheen parasta aikaa. Siksi lomamatkoille on lapset mukana. Toki voit hoitaa huonoa omaatuntoasi miten haluat, mutta älä sorru itsepetokseen. En tiedä millaiset reissut teillä on suunnitteilla. Jos vietätte oikein hektisen kaupunkiloman aikuiseen makuun, voi olla että lapsia harmittaa vähemmän. Jos makaatte jossain tropiikissa ja nautitte merestä ja hiekkarannoista... saattaisi lasta pikkuisen ottaa päähän. Tosin itse olisin 12v:na lähtenyt mielelläni kaupunkeihinkin. Käännät asian miten päin vain, viesti lapselle on, että te ette halua heitä mukaan. Et sinä, etkä miehesi.

[/quote]

Viesti lapsille on se, että kumpikaan vanhempi ei halua lomalle häntä mukaan ja hänet pannaan matkustamaan isovanhempien kanssa.

Mutta tällaistahan se uusperhe-elämä on. Lapset eivät mahdu enää elämään, kun on uusi kumppani.

[/quote]

Käykö kateeksi. Ap.llahan on erinomainen tilanne. Lapset joka toinen viikko isällään ja on parisuhdeaikaa. Lisäksi lapset matkustaa parin viikon reissuja isovanhempien kanssa, joten taas on aikaa miehen kanssa ja pitää itsestään ja parisuhteesta huolta.

Ymmärrän, että lapsiinsa liimautuneita ämmiä katkeroittaa, kun mies etsii nuoremman, kun vielä koululaista imetetään ja teinit nukkuu vieressä.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 13:12"]

Lapset = uhka parisuhteelle? No, voithan ap kysyä suoraan lapsilta että miltä se tuntuu jos sinä ja iskä lähdette kumpikin uusien kumppaneiden kanssa omille lomille, ilman heitä. Jos uskallat kysyä ja vastaus on sellainen joka tuo hyvän omatunnon, niin sitten sinulla ei ole ongelmaa.

On ihanaa, että toit taas esille tuon että me jotka teemme asioita perheenä uhraamme parisuhdettamme. Toki lomailu lasten kanssa myös kiristää pinnaa eri tavalla kuin aikuisten loma, mutta me olemme miehen kanssa tämän perhe-elämän valinneet ja näemme kumpikin vähän merta edemmäs.... siis sen, että meillä tulee olemaan kohtaa taas omaa aikaa enemmän kuin tarpeeksi. Olen niin kyllästynyt tähän aikuisen oman elämän eetokseen... kun ei sitten kuitenkaan ole valittu sitä "omaa elämää" vaan perustettu perhe(itä). Nauttikaa lomastanne, "olette sen ansainneet" jne. Toivotaan, että oma parisuhteeni pysyy kasassa vaikka panostamme perheen yhteisiin arkeen ja juhlaan. Ehkä me valitsemme väärin ;)

[/quote]

Se menee kuule juuri niin, että kun ette miehen kanssa hoida parisuhdetta, niin mies jonain päivänä kyllästyy ja lähtee.

Ap tekee aivan oikein, että satsaa parisuhteeseen ja lähtee miehensä kanssa kahdeksi viikoksi parisuhteenhoitolomalle. Lapsi ei siitä rikkoudu, mutta näin hänellä säilyy ehjä koti ja ei joudu avioerolapseksi.

[/quote]

Kun parisuhdetta ei hoideta niin mies lähtee ;) Huh, täytyypä tsempata ettei vaan mies lähde!!!

Kauhean vieras tuntuu kaikille olevan se ajastus, että me ainakin mieheni kanssa molemmat nautimme elämästä meidän lastemme kanssa. Ja kyllä, myös lomamatkoista. Kyse ei ole siitä, että minä äitinä/naisena syötän tämän ajatuksen miehelleni, vaan molemmat olemme sitä mieltä, että haluamme näitäkin kokemuksia kerätä PERHEENÄ ja että lapsille jää yhteisistä reissuista hienoja muistoja. Se ei estä meitä tekemästä pikkureissuja kaksinkin ja parisuhdetta voi hoitaa kuulkaa monin, monin tavoin ilman ulkomaanmatkoja ;) Kyse on vaan siitä, että meidänkin akateemisten keskituloisten palkoilla ei tehdää montaa ulkomaanmatkaa vuodessa ja siksi priorisoidaan perheen yhteisiä.

Ap, tuo marttyyrikortti on täysin tarpeeton. Sehän tarkoittaisi, että me kärsimme lasten mukana matkaamisesta, mutta teemme niin koska se on "oikein". Ei, vaan meillä on ihanat lapset ja ihana perhe ja tykkäämme viettää aikaa yhdessä :) Sillä ei ole mitään tekemistä marttyyriyden kanssa. Kertoo paljon siitä, miksi sinulla omatunto kolkuttaa...

[/quote]

Kyllä mies haluaa lasten syntymän jälkeen vaimonsa olevan nainen ja kunnon, rauhallista seksiä. Kysykääpä miehiltänne, haluaako he lasten roikkuvan jokaisella lomalla matkassa vai haluaisivatko he naisensa puketuvan pitseihin ja antavan kunnon seksiä vaikka päivällä.

Avioerot ovat niin yleisiä, että kannattaisi mammojen kuunnella miehiäkin, eikä aina raahata kakaroitaan matkassa joka paikkaan.

Ei, ei käy kateeksi ero/uusperhe ja lasten kanssa vain joka toinen viikko yhdessä. On se kumma kun ihmisellä ei muka muuten jää parisuhdeaikaa kun eroamalla?! Meille on ihan näillä 24 h/vrk jäänyt sekä perhe- että parisuhdeaikaa... On se kumma, kun vielä 2000-luvulla joidenkin mielestä vain äidit ovat "liimautuneita" lapsiinsa... Mikä meissä on vikana kun miehen kanssa molemmat tykätään meidän lapsista ihan hulluna :) Minä väitän, että siitä kun perhe tekee asioita yhdessä, ei ole haittaa parisuhteelle. Ainakin on molemmille vanhemmille selvää, minkä eteen tässä töitä tehdään. Myös parisuhteessa :) Vielä jankkaan, että kyllähän me miehen kanssa tykätään tehdä kaksinkin asioita, mutta kun kaikkea ei voi saada. Meillä tää menee näin: "Olisi kiva lähteä syksyllä kahdestaan New Yorkiin"... "Mutta toisaalta sitten ei ole rahaa lähteä koko perhe talvella laskettelemaan..." "No, kumpi tehdään?" "Tehdään se Lapin matka ja vaikka joku viikonloppureissu kahdestaan Euroopassa -jos saadaan halvat lennot." Ollaanko katkeria ja marttyyreita kun ei saada kaikkea? No ei olla :)

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 14:15"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 13:52"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 11:53"]

Voi miten paljon ihania vastauksia, kiitos!

Lapset siis jo 12 vuotiaita ja muutenkin viettävät joka toisen viikon isällään eli viihtyvät ja pärjäävät kyllä.

Lasten isäkin on vaimonsa kanssa lähdössä viikoksi lomalle ilman lapsia ja nyt kun meillekkin tuli siihen mahdollisuus niin ajattelin että onko se lapsia kohtaan väärin että he ei nyt keväällä pääse, mahdollisesti syksyllä/alkutalvesta kyllä, vähintään huvipuisto/hotellilomalle sekä meidän että isänsä ja äitipuolen kanssa.

Nyt kun tämän tähän kirjoitan niin tuntuu ihan hassulle tämä huonon omantunnon kolkutus mutta se kai on äidin tehtävä. Ajatella aina miltä mikäkin lapsista tuntuu ja yrittää toimia parhaansa mukaan  :)

Ap

[/quote]

No totta ihmeessä voit jättää! Ihan näin uusperheen lapsena, meillä oli paljon muita ongelmia isäpuolen kanssa mutta en koskaan kokenut katkeruutta siitä, että äiti matkusti hänen kanssaan myös kahdestaan ja me olimme sillä aikaa isällä. Onhan nyt ihan normaalia, että lapset ovat lomat puoliksi erovanhemmilla.

Tosin pääsimme mekin matkoille, kuten ilmeisesti myös teidän lapsenne.

[/quote]

Öö... no tuota jos teillä oli ongelmia isäpuolen kanssa niin se ehkä selittää miksette aina halunneet matkoille mukaan?! Ja sen miksi teitä ei aina otettu mukaan. Vähän eri juttu silloin, kun perhe on yhtenäinen -oli se biologinen tai uusperhe.

[/quote]

Kyllä me mielellään lähdimme niille perhematkoille näistä ongelmista huolimatta. Muistan, että äiti, tämä mies ja heidän yhteinen lapsensa olivat kerran viikon matkalla kolmistaan, ja sekin oli minusta ihan ok. Olimme todella mielellään isällämme - kun saimme olla siellä pitemmän aikaa niin se tuntui etuoikeudelta. Olen varsin herkkä ja isäpuoli oli monella tapaa epäreilu meitä kohtaan, mutta jostain syytä tämä matkustusjuttu ei kolahtanut minuun eikä tietääkseni sisaruksiinikaan.

Ja nyt itse ydinperheen äitinä olen matkustanut mieheni kanssa kahdestaan, enkä pidä sitä lainkaan huonona juttuna (lyhyitä reissuja toki nyt kun lapset ovat pieniä).