Lue keskustelun säännöt.
Abortti, näin sikiön
06.03.2014 |
Tein abortin oman terveyden takia, myös hieman asiaan painostettuna. Rv 8+6. Kävi kuitenkin niin, että sikiö ei tullut istukan ja verenvuodon mukana.... Vaan vähän myöhemmin. Tunsin kun tuli, ja jäi siteelle. Pienet sormet ja varpaat, silmät, kädet roikkui löysänä.... Siinä sitten lattialla itkin ja tuijotin. Pyysin anteeksi ainakin kymmenesti, ja hädän tullessa tiputin pönttöön. Miten tästä olosta ikinä kukaan selviää? Kaduttaa, vaikka ratkaisu olikin "oikea" oman terveyden kannalta. Silmät sulkiessa näen vain ne pienet sormet ja varpaat. Olo on kuin murhaajalla. Miksi en edes paketoinut kun laitoin pois. Miten tästä on muut selvinneet.....
Kommentit (39)
Kiitos kun jaatte omat kokemuksenne... Tiesinhän minäkin että olisi mahdollista, mutta se hetki kun tajusit mitä kädellä pitelit... Ei siihen voi varautua.
Kiitos vielä, antoi vähän voimia se että muutkin ovat tästä selvinneet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 19:17"]Joo, mene ihmeessä kriisiterapiaan senkin idiootti. Itse olet abortin tehnyt, ja kannat sen seuraukset. Ihan turha itkeä jälkeenpäin.
[/quote] mene itse, senkin idiootti. On pokkaa tuomita joku abortin takia, juuri kaltaisesi ahdasmieliset pikkusielut olisi pitänyt abortoida, jotta maailmassa olisi vähemmän tyhmiä ihmisiä.
Olen tosi pahoillani puolestasi, Ap! Itselläni on takana kaksi keskenmenoa, spontaani rv 9 ja keskeytynyt, käynnistetty rv 13. Kummallakaan kerralla en onneksi joutunut kohtaamaan vauvanalkua noin yksityiskohtaisesti. Ekalla kerralla pikkuhiljaa alkaneet kivut yltyivät yhtäkkiä aivan valtaviksi ja saman tien vessassa pönttöön hulahti jokin isompi vaalea kudosmassa, varmaan istukka + alkio, ja pahimmat kivut hellittivät saman tien. Toisella kertaa raskaus oli jo pitemmällä ja cytoteceillä käynnistetty prosessi alkoi "plop"-äänellä, kun lapsivedet lurahtivat housuun. Muutama tunti siitä näin pöntössä veren seassa vaaleamman, pienen, sikiön muotoisen kappaleen. En jäänyt tutkailemaan tarkemmin.
Jos jotain positiivista pitää tilanteesta keksiä, niin mua auttoi ainakin vähän eteenpäin sen tajuaminen, että kun olin nähnyt, miten pieni se ihmisen alku oli ollut ja jotain oli selkeästi jo siihen mennessä niin pielessä, että elämä oli kaikonnut, niin parempi ettei raskaus enää jatkunut yhtään pitempään. Voi alkaa käsitellä asiaa, surra, eikä jäädä vatvomaan sitä, mille ei enää mitään voi.
Voi AP, tosi surullista. Muista että sä voit mennä juttelemaan psykologille (tai vastaavalle), apua on saatavilla.
Ai että, puhuitkin abortista, Ap - uppouduin omiin keskenmenoihini enkä ihan huomioinut sun tilannettasi vastauksessani... Voimia silti, Ap. Asiat eivät ole mustavalkoisia eikä aborttipäätös ollenkaan välttämättä ole syyllistämisen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joutuuhan sen yksin kohtaamaan sairaalassakin. Itsellä jäi napanuorasta roikkumaan jalkoväliin, kamalaa sekin (rv 18).
Mullakin ollut keskenmeno. Jotain huljahti vessaan, mutta en siinä verisyöksyssä jäänyt miettimään, mitä tarkalleen. Silti, oli sitten kyse abortista tai keskenmenosta, se on vasta ihmisen alku, toive, mutta ei vielä ihminen. tämän tajuaminen auttoi keskenmenosurun yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 20:27"]
Mullakin ollut keskenmeno. Jotain huljahti vessaan, mutta en siinä verisyöksyssä jäänyt miettimään, mitä tarkalleen. Silti, oli sitten kyse abortista tai keskenmenosta, se on vasta ihmisen alku, toive, mutta ei vielä ihminen. tämän tajuaminen auttoi keskenmenosurun yli.
[/quote]
Kyllä se on ihminen ihan alussakin. Sitä on turha kiistää. Kyllä saa surra keskenmenoa ja aborttia, mutta ihan tosiasiat huomioonottaen.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 19:33"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 19:08"]
Hyi, kuvottavaa. Ajatella, että tuollainen kasvaa ihmisen sisällä. :/
[/quote]
Säkin olet kasvanut jonkun sisällä, mietippä sitä.
[/quote]
Entä sitten? Onhan tuo nyt silti aivan kuvottava mielikuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin siskon tukena kun hän teki abortin. Sairaalassa vessassa metalliseen astiaan plumpsahti 5cm pitkä pikku-ihminen... Siskoni oli aivan järkyttynyt, samoin minä koska siskoni pakotti mut katsomaan sitä.
Surullista :(
Kun näin sen pienen, tiesin etten ikinä pystyisi tekemään aborttia.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 20:30"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 20:27"]
Mullakin ollut keskenmeno. Jotain huljahti vessaan, mutta en siinä verisyöksyssä jäänyt miettimään, mitä tarkalleen. Silti, oli sitten kyse abortista tai keskenmenosta, se on vasta ihmisen alku, toive, mutta ei vielä ihminen. tämän tajuaminen auttoi keskenmenosurun yli.
[/quote]
Kyllä se on ihminen ihan alussakin. Sitä on turha kiistää. Kyllä saa surra keskenmenoa ja aborttia, mutta ihan tosiasiat huomioonottaen.
[/quote]
Ihmisen alku vasta, kuten toinen sanoi. Ihminen alussakin, ihmisen alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttää ajatellakin, että ihmisen alku huuhdellaan vessanpöntöstä alas.
Ihmisen alku, siis ihminen. Ihmisen loppukin on ihminen. Jokaisella oma osansa ja oman pituisensa elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvasi tiesi jo taivaassa sinut äidiksi valitessaan, että teet abortin. Hän hyväksyi sen, ja on antanut sinulle anteeksi jo ennen kuin teit sen. Saat lapsesi tämän elämän jälkeen, hän kulkee vierelläsi aina kun häntä tarvitset. Älä sure!
38 jatkaa: lapsesi rakastaa sinua täydestä sydämestään! Sinun ei tarvitse kuin pyytää, niin hän tulee taivaasta vierellesi ja lohduttaa sinua. Mutta mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut, saatte toisenne tämän elämän jälkeen!
Paskat mitään vauva tiennyt 38 ja 39. Ei kuollut voi mitään anteeksi antaa.
Ihminen siitä olisi aikanaan kasvanut niin kuin sinä tai minä. Abortti on julma teko, riistää hengen.
Kuinkahan monta sikiötä Suomessa joutuu vuosittain vessanpyttyyn? Eikö ne pitäisi edes haudata tai polttaa jossain?
Itselläni aivan vastaava kokemus vieläpä samoilla raskausviikoilla ja päivillä. Noin 2 cm pitkä alkio jäi siteeseen. Silmät, pienet sieraimet, pienen pienet sormet... Oli todellakin pystäyttävä näky, joka vieläkin kummittelee joskus mielessä. Tottakai tiesin, että on mahdollista nähdä alkio, mutta kyllä se silti järkytti.