Perimmäinen totuus maailman ongelmista

Oletteko koskaan miettineet..

Maailmassa on jo liikaa ihmisiä. Resurssit hupenevat. Kuilut eri kansojen ja maiden sisäisten yhteiskuntaluokkien välillä suurenevat, Maat eivät pysty (tai halua) tarjota sitä mitä kansalaiset tarvitsisivat. Se johtaa mjaahanmuuttoon, sotiin ja väkivaltaisuuksiin. Ihmisistä tulee epätoivoisia ja näköalattomia, asuivat he sitten missä maassa tahansa. Koska välttämättä kukaan ei pysty auttamaan.

Tämä ongelma ei tule poistumaan mihinkään vaan pikemminkin vain kärjistymään entistä enemmän tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetin vähenemisen seurauksena. Lisäksi suorittavan työn määrä vähenee, ei ihmisille riitä töitä vaikka muuttaisivat mihin.

Kehittyneistä maista tulee viimeisiä linnakkeita, joiden sisälle kaikki yrittävät pyrkiä, kun maailma romahtaa.

Tieteen sovellutuksista odotetaan ratkaisua maailman ongelmiin. Mutta ehtivätkö ne ajoissa ja auttavatko ne lopulta vain hyväosaisia ja rikkaita maita, joissa on tarvittava infra, tekniikka ja osaaminen?

Oletteko koskaan miettineet, että eikö kukaan viisaampi ole jo näitä miettinyt ja todennäköisesti ymmärtänyt, mitä tulee tapahtumaan tällä vuosisadalla? Ehkä on, mutta kukaan ei ole uskaltanut tulla julki ajatustensa kanssa koska ne ovat niin järkyttäviä, että sellaista katastrofia ihmiskunta ei ole koskaan maailmassa kokenut.

Millä tavoin valtiot ja erityisesti suurvaltiot ovat valmistautuneet uhkakuviin?

Humanitaarinen apu toimii, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Se ei poista sitä että ihmisilllä ei ole töitä, he ovat epätoivoisia ja näköalattomia, vaikka he kaikki saataisiin siirrettyä kehittyneisiin maihin. Mikä sekin on mahdotonta, koska kehittyneitä maita ei enää sen jälkeen ole olemassa jos yli puolet maailman ihmisistä muuttaa näihin maihin.

Historiasta sen verran, että ihmiskunnalla on takana todella lyhyt menestyksen ja helpon ajan aikakausi. Ei tarvitse mennä historiassa takaisinpäin kuin 150 vuotta, niin se on paluu melkein keskiajalle, 24/7 pimeyteen, nälkään ja köyhyyteen lähes kaikille ihmisille. Tämäkin lyhyt aika on ollut täynnä sotia, kuten historia toki muutenkin.

Voiko nykyihminen edes ymmärtää, millaista elämä oli vaikkapa 200 vuotta sitten. Jos ihmisillä on niin paljon mielenterveys ja motivaatioon liittyviä ongelmia tässä ajassa, niin en voi kuin hämmästellä, miten joillakin ihmisillä on hävinnyt kaikki suhteellisuudentaju. Ei ymmärretä, eikä muisteta olla kiitollisia. Me saadaan nykyajassa niin paljon kaikenlaista, ja niin helpolla.

Verrattuna siihen, miten ennen piti tehdä töitä 24/7 tai kuolla nälkään, sairauksiin tai kadulle. Nykyisin ainakin täällä suomessa saa valita olla työtön.

Jos ihan realistisia ollaan, niin onnekkaita ovat vuoden 1950 jälkeen syntyneet. He ovat saaneet elää ihmiskunnan historian parasta aikaa. Mutta kysymys kuuluu, kuinka kauan se jatkuu?