Narsisti yrittää provosoida – mietin, olisiko paras tapa vain olla niin kuin ei tajuaisi mitään?

Paras tapa käsitellä on lyödä hänelle verbaalisesti luu kurkkuun, niin, että alkaa pelkäämään sinua. Sen jälkeen hän jättää sinut rauhaan.

AP Millä tavalla se narsisti yrittää provosoida sinua? Millaisissa tilanteissa?

Kirsi Toinintytär kirjoitti:

Moi! Olen yksi narsistisen parisuhdelihamyllyn läpikäynyt - ja saanut valtavaa apua vertaistuesta, terapiasta sekä  ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden matskuista; ja aloin miettiä, josko voisin laittaa myös oman panokseni likoon. Niinpä käynnistin viime kuussa taloudellista hyötyä tavoittelemattoman Youtube-kanavan (+FB) 'Narsisti vs. minä', josta toivon olevan hyötyä heille, jotka ovat joko yhä narsistisessa parisuhteessa tai sellainen on historiassa. Toipuminen on pitkä prosessi, jossa muiden ihmisten avulla on suuri osuus. Toivottavasti löydän tätäkin kautta juuri ne ihmiset, kenelle tämä matsku resonoi. Kaikkea hyvää eloonne toivoilee Kirsi Toinintytär. https://www.youtube.com/channel/UCUA9IzlEdYYBpC-lOh_UEmA/videos

Varmaan ihan asiallinen kanava. Itse en tykkää kanavaa pitävän naisen puhetyylistä. Liian ivallinen hyökkäävä ja jyräävä tyyli. Siksi en katso hänen videoitaan.

Älä reagoi ärsyttämiseen yhtään mitenkään, sanot vaan nii-in tai ookoo sen juttuihin ja siinä kaikki. 

Vaikeaa esimerkiksi uskovaisissa piireissä. Hyvin usein näissä ei ns uskota psykologiaan, ja kaikelle tällaiselle naureskellaan. Ihmisiä ei saa tuomita - se on syntiä. 

Grey rocking.

-Älä ilmaise tunteita

-Älä puhu henkilökohtaisista asioista

- Jos mahdollista vastaa vain kyllä, tai ei

- Pidä itsesi ilmeettömänä

Minä yleensä vain hymistelen jotain enkä reagoi sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Narsisti. Nykyajan muotisana. Harva edes tietää mitä se oikeasti edes tarkoittaa ja pitää sisällään. Jopa monella ammattilaisella menee diagnoosit päin mäntyä kun ollaan ihan pihalla asiasta. 

Mutta sinä olet asiantuntija?

10 vuotta narsistin kanssa yhteiselämää.  Siinä.oli mulle riittävästi koulutusta ja asiaan perehdyttämistä.

Alussa sitä ei ymmärtänyt eikä nähnyt.  Olimme hyvin nuoria.

Aloin vain jossain vaiheessa ihmetellä sitä, miksi meillä on aina tällaista vääntöä ja vaikeata, kun muut seurustelevat parit tuli niin hyvin toimeen keskenään ja niillä.oli kivaa.  Minä olin kamalan rakastunut, tietenkin.  Ja siksi yritin niin kovasti olla toiselle mieliksi.

Menimme sitten avioliittoon.  Alkuun taas oli mukavaa, kun rakennettiin sitä omaa kotia ja odotettiin lastakin. Sitten alkoi taas ne ihme ongelmat.  Mieleen palasi yksi koulun oppitunti, missä kerrottiin erilaisista luonteen häiriöistä ja siellä mainittiin itseensä rakastunut Narcissos.

Silloin ei ollut nettiä, joten en voinut hakea tietoa noin vain, mutta aina joskus joku lehtiartikkeli tai kirja, jossa tästä kerrottiin, osui käsiini ja aloin ymmärtää, että olin avioliitossa ihan pesunkestävän narsistin kanssa.  Hiukan samaa piirrettä oli hänen äidissään, mutta ei niin selvästi erottuvana.  Anoppi oli kuitenkin aika järkeen käypä ihminen, mutta hyvin sellainen kaikessa kotiinpäin oleva.  Oli aina ne "hyvät me, ja huonot muut."

Mieheni oli ihan mahdoton tapaus.  Aina kukkona ja äänessä, hyvin huomionhakuinen ja itseään korostava, muita alas painava, ei mitään arvostusta koskaan muille, ei minkäänlaista empatiaa, aina ensimmäisenä ajatteli itseään.  Häntä ei voinut ilahduttaa millään, kaikki oli aina väärin tehty.  Jos oli vieraita, hän saattoi alkaa yhtäkkiä vain tuijottaa minua sellaisella kylmällä kalan katseella.  Se oli kauhean kiusallista ja pilasi tunnelman.  Eipä meillä juuri vieraita sitten käynytkään.  Sitä hän halusikin. En jaksa nyt enempää kertoa, se meni aivan mahdottomaksi lopulta, hän tarttui joka sanaani ja tekooni ja vaati selityksiä, vaikka siihen miksi katsoin ulos ikkunasta.  Haukkui minua tosi rumasti, samoin ystäväni ja sukulaiseni.

Kun jätin hänet, hän tietenkin yritti saada minutyöhemmin  takaisin, mutta sillä narsistisella omalla.tavallaan tietenkin ; vetoamalla siihen, miten raskasta HÄNELLÄ oli ja miten HÄN ei saanut nukutuksi JA HÄNELLE tehtiin vääryyttä jne.  Kertaakaan ei kysynyt, miksi lähdin tai miltä minusta tuntui.  Eli esitti uhria jota minun olisi pitänyt sääliä.

Joskus huvikseni myöhemmin luin tarkemmin narsismista ja oikeassa olin ollut.  Kirjamessuilla puhuin pitkään erään narsismista kirjan tehneen henkilön kanssa ja oli aika hedelmällinen keskustelu.  Antoi ymmärrystä ja tietoa siitä, en ihan väärässä ollut ja että tein oikein kun lähdin.  Narsistin kanssa elävä kadottaa lopulta oman itsensä.