Listataan tuppukylien "totuuksia"!!

Kauppaan pyjamassa ja crocseissa :D

Hesalaiset ei osaa ajaa, koska liukkailla keleillä sattuu toisinaan useamman ajoneuvon ketjukolareita. Ajotaidoistahan se on oltava kiinni, koska eihän niitä vastaavia kolareita satu tuppukylän raitillakaan, jolla saattaa ajaa jopa 10 autoa vuorokaudessa.

Kaupan kanssa tervehtii ystävällisesti ja juttelee kaikille (lue: tutuilleen). Jonossa oleva ulkopaikkakuntalainen  jää ilman tervehdystä.

nm.kokemusta on.

Käyttäjä342 kirjoitti:

Yksi ikävä asia on tuppukylällä myöskin ihan yleisesti käytössä: nimittäin itsemurha. On ihan mahdollista että semmoinen nuorehko mies aikuisuuden kynnyksellä tappaa itsensä. Ilman sen suurempaa syytä kuin että tulee liikaa juotua eikä ilmeisesti naisasiat niiden kylän muutaman vapaana olevan naisen kanssa suju. Sitten voikin lopettaa koko homman ja jättää suvun ja perheen suremaan ja häpeemään...

Sanopas muuta! Ensimmäistä kertaa, kun vierailtiin poikaystäväni kotikonnuilla pienessä kainuulaisessa kylässä ja ajeltiin katselemassa paikallisia "nähtävyyksiä", selostus meni jotakuinkin näin: "Tuossa asui veljen paras kaveri Jussi. Jussin tyttöystävä jätti, joten hän hirtti itsensä juuri ennen valmistumista...Ja tuolla asuu vanha luokkakaveri Simo! Tai siis asui, Simo kuulemma ampui viime syksynä itsensä hirvikiväärillä peijaisten päätteeksi..."

Oli himpun verran masentava reissu. Poikaystäväkin välttelee kotikylässä käymistä, vaikka on läheinen perheensä kanssa.

No, käyn kyllä kaupassa croksit jalassa, talvellakin.. 

Muutimme viisi vuotta sitten todelliseen tuppukylään, täällä on noin tuhat asukasta, lestoja 75%, kepulaisia saman verran ja yhtä sukunimeä kantaa joka kolmas väestä.. Eli siitä on paha mennä panemaan paremmaksi. 

Mutta, mikä tästä tekee tuppukylän..se, että kaikki tietävät sinun asiat paljon paremmin kuin sinä itse. Ja jos paljastuksia ei muuten tule, niitä keksitään. 

Lapsia kiusataan koulussa melkeinpä jatkuvasti, koska ovat "erilaisia", vaatteet ovat rumia tai jotain muuta yhtä järkevää käy syyksi.. 

Minä olen huora, koska en elä parisuhteessa ja annoin pakit mahtisuvun juopolle vesalle. 

Lapseni ovat auttamattomasti tyhmiä, laiskoja ja muutenkin kelvottomia, koska olen yksinhuoltaja. 

Todennäköisesti olemme vielä varkaita, ja meillä on tuomioita, ja olemme olleet vankilassa..

Lastensuojeluilmoitukset ovat arkipäivää. 

Samoin eläinsuojeluilmoitukset..

Kaikkea mistä sinut voidaan käräyttää käytetään..

Olet jatkuvan silmällä pidon kohteena.. Kaupassa sinun ostokset punnitaan ja mietitään tarkkaan. Lihoa ei kannata, koska olet taas raskaana.

Jos ostat lähikaupasta kaljaa, olet juoppo ja sinun ajokortti on kuivumassa. 

Harkitsen muuttoa pois..

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuollaiset asiat häiritsevät teitä, teillähän se ongelma on eikä tuppukylässä.

Niin nimenomaan, mutta eihän noita kukaan ongelmiksi sanonut. Kuka koki ne ongelmiksi??

Vierailija kirjoitti:

Liikunnallisuuden paheksunta. Urheileva ihminen on "hullu" ja voisi tuppukylän "sisäpiirin" mielestä käyttää ajan hyödylliseen toimintaan.(nämä käyttävät saman ajan tv:n katseluun, kaljan juontiin....)

Myös liikunnalisen lapsen vanhempia pidetään itseään parempana pitävänä, joka kuvittelee lapsesta tulevan huippu-urheilijan.

Aivan käsittämätöntä 2000-luvulla! Miksi ihmeessä suomalaisista n.80% on huonossa kunnossa? Maaseudun ihmisten kulttuurilla ja asenteella ei tooooodellakaan ole mitään tekemistä tämän kanssa.......

Paitsi jos itse tai lapsesi kuuluu siihen tuppukylän ainoaan urheiluseuraan, silloin se on hyväksyttävää ja jopa hienoa. Seuraan kuulumattomat on outoja, koska liikuntaa ei tietenkään voi eikä saa harrastaa muuten kuin siihen seuraan kuulumalla. Ja silloinhan se on hienostelua.

Ja auta armias jos tuppukylän tyttö tai poika oikeasti menestyy urheilussa, silloin kaikki on sen ja vanhempien parhaita kavereita, ja kyllä muuten aina tiedettiin miten tuo se pärjää kyllä.

Hahaa, hieno ketju! Olen asunut ensimmäiset 19v 3000 asukkaan tuppukylässä, ja niin moni asia natsaa että. Päätin n. 13-vuotiaana muuttaa Helsinkiin kun lukio on käyty lähimmässä kaupungissa. Pukeuduin mustaan ja harrastin väärien ihmisten kanssa hengaamista, inhosin sitä tasapäistä meininkiä. Jopa suuri osa lukiotutuista katseli hylkiötä pitkin nenänvartta, olin mätämuna.

Pääsin lukion jälkeen yliopistoon, nyt olen tutkijatohtori, tietynlaiset lukiotyypit on makeina kun nähdään..toisaalta mulla on edelleen hyviä ystäviä jotka on jööneet mestoille, onhan siinä jotain eroa mutta ihmisiä täs ollaan. Kotipaikka on rakas, nyt voisin periaatteessa muuttaa sinne vaikka takaisin kylähulluksi. Työt ei ehkä ihan _niin_ etänä hoituisi kuitenkaan.

"Paikkakunnalle muuttanut varmaan harvoin pääsee sisälle piireihin, koska heitä pidetään herroina tai muuten vaan epäilyttävinä. Jos ahkerasti käyt kansakoululla naisten jumpassa heiluttelemassa kilon painoja niin ehkä jossain vaiheessa sinut hyväksytään, mutta luultavasti olet kuitenkin epäilyttävä, koska olet MUUALTA."

Jos käyt jumpassa enemmän kuin kerran viikossa saat himourheilijan maineen jota päivitellään päin naamaa ja selän takana. Samoin jos et joka hemmetin kahvilla leivo ja syö pullaa ja kakkua olet ortorektikko, samoin jos painoindeksi on alle 25 niin olet liian laiha. Ja jos on erikoisruokavalio niin silloin "dieettaa". Oikea nainen käyttää aikansa puutarhanhoitoon, leipomiseen, neulomiseen ja omakotitalon hoitoon, se se on oikeaa liikuntaa. On hullua ostaa kaupasta valmista hilloa kun sen voi tehdä itse, tai ostaa marjoja kun ne voi itse poimia omasta puskasta.

"Jos joku eroaaa, muuttaa tai kylään saapuu ihan uusia ihmisiä, niin sitten kähdetään katsomaan postilaatikosta nimeä ja sen jälkeen aletaan kaivelemaan kyseisen ihmisen historiaa ja sitä kuka hän oikeasti on."

Maallakin osataan nykyisin käyttää googlea. Oikeasti, kun muutin tänne takaisin niin monetkin ihmiset(joiden kanssa en edes ollut aikaisemmin jutellut) kertoivat hakeneensa minusta tietoa googlesta, ihan naama pokkana kertoivat ja kyselivät töistäni.

"Kävelyylenkillä voidaan myös äänekkäästi kommentoida ihmisten taloja ja pihoja. Ja kävelylenkin tarkoitus on reippailla sellaisella sopivalla tavalla ja samalla saa hyvän verukkeen käydä kyttäilemässä ihmisten asioita!"

Meidän naapuriin rakennettiin vähän laadukkaampi kerrostalo hienoine asuntoineen ja näköaloineen. Siihen muutti kaupungin ikääntynyttä kermaa jotka olivat siirtäneet omakotitalonsa jälkipolville ja halusivat helpomman asumismuodon. Rakentumisen jälkeen kun muutto alkoi, tässä alkoi hirveä autoralli, monet paikalliset kävivät ihmettelemässä taloa, talon kohdalla hidastettiin tai jopa pysähdyttiin. Tiedän kun opin itsekin kylän tavoille, vilkkaamaan nahkaverhoja.

"Myös liikunnalisen lapsen vanhempia pidetään itseään parempana pitävänä, joka kuvittelee lapsesta tulevan huippu-urheilijan."

Mutta sitten kun lapsesta isona tulee oikeasti huippu-urheilija niin sitten paistatellaan polleana ison kuvan kera paikallislehden haastattelussa jossa haastatellaan voittajaurheilijan naapurinnaapuria:"meidän poika oli urheilijan rinnakkaisluokalla, kyllä nyt saa oman kylän pojasta olla ylpeä."

"Kaikissa juhlissa tarjotaan aina sama ruoka-repertuaari, joka on kannettu pöytään jo 60-luvulta asti. Ruokaa on paljon, ja oikeastaan koko juhla-aika kuluu siihen, että kotiväen naiset häärää sitä ruokaa pöytään ja vieraat lappaavat hiljaa suuhunsa omissa lähiporukoissaan. Kun on syöty ja hörpätty kahvit (pullan ja kuivakakun kera), onkin aika lähteä kotiin."

Siis karjalanpaisti, sienisalaatti, perunat, ehkä silliä. Karjalanpiirakat munavoi.  Täytekakku, pulla, voileipäkakku. Teetä ei ole tarjolla ja jos sitä joku juokin niin se on omituinen ja tämä seikka mainitaan aina puhuttaessa henkilöstä. Se jonka viereen pappi istuu saa arvostusta ja siitä puhutaan seuraavat 2 vuotta. 

On täällä hyviäkin puolia, esim. jos vaikka unohtaa autoon valot päälle niin kyllä joku kyläläinen soittaa kohta kertoakseen, niin ei akku tyhjene.

Tuo että naisen tehtävä on laittaa nisua pöytään on vieläkin voimissaan. On surullista nähdä maalaisnaisia joilta puuttuu oma elämä. He eivät saa puhua, ei poistua kotoaan, heillä ei ole ajokorttia ja ovat melkein vankeja ja orjallisesti noudattavat miehen tahtoa. Mies itse saa luuskata ties missä, vaikka ulkomaalaisten hutsujen kanssa(joku kyläläinen saattaa näitä raukkoja tuoda suomeen "töihin". Vastaan naiset eivät uskalla sanoa eivätkä varsinkaan lähteä. Edes miehen kuolema ei auta, sillä kuolemankin jälkeen nainen ajattelee että mitä mies ajattelisi jos hän vaikkapa lähtisi kylpylään tms. ei varmasti hyväksyisi. Pahimmat miehet jatkavat piinaamista kuolemansa jälkeenkin kummituksina, kuulema.

Hymy perseessä aina moikataan vaikka oikeasti jauhetaan paskaa koko kylän kanssa (:

Ihania! Lisää! Olen asunut melkoisessa tuppukylässä, ei täytä ihan kriteerejä, ja vierailen säännöllisesti. Parhaillaan viihdyttävää. Joudut häpeämään ostaessa mielialaläkettä, apteekkari alkaa kuiskia... Kaikki tuntee mutta et tunne ketään! Ja ihmiset eivät nimenomaan ole läskejä, ne on laihoja, kun monet tekee ruumiillista työtä. Se tunne, että on jatkuvasti tarkkailtu on uskomaton. Mutta. Hyvänä puolena tosiaan, että palveluja saa helposti. Kauppaan näet ajetaan autolla lähes sisään ja henkkareita ei tarvita mihinkään, edes pankissa!

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 22:48"]

Listatkaa myös niitä paikkakuntia. Haluaisin muuttaa pienelle paikkakunnalle johonkinpäin Uudenmaan rannikkoa, onko kokemuksia? Loviisa? Pernaja? Karjaa? Inkoo? Siuntio? Pohja? Tammisaari? Varoittakaa jos on aihetta!

Ääääh! Ei paljon hesalaisten jutut kiinnosta. Jos haluat täyden elämyksen, muuta johonkin Pohjanmaalle tai Savoon.

Ei tarvitse niin kauas lähteä, Vääksy riittää mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

Yksin asuva nainen on huora.

Täh? Eikös se sitten ole?

Vierailija kirjoitti:

Mulle lapsuuteni ja nuoruuteni tuppukylällä asuneena tämä ketju herättää todella paljon muistoja, hyviä ja huonoja. Ja nyt puhutaan todellakin aidosta tuppukylästä, josta lähimpään kaupunkiin (Joensuu) oli yli sata kilometriä.

Todellisuus on kuitenkn se, että hyvin pian näitä kyllä ei elää ole. Kotikylänikin on kuihtunut silmissä. Ennen pankkeja oli 4, ruokakauppoja saman verran, oli kirjakauppa, urheilukauppa, posti, monta kukkakauppaa, jopa vaatekauppa. Oli 6 kyläkoulua (nyt 1), terveyskeskuksessa monta lääkäriä. Kun oman kylän pojat pelasi lätkää naapurikylää vastaan puolet pitäjästä seisoi kaukalon reunalla armottomassa pakkasessa huutamassa naama punaisena.

Kaikki tuntee ihan kaikki, kaikki tietää kuka sä olet ja kenen tyttöjä. Ihmiset eivät ole samanarvoisia, ylimpänä on lääkärit, apteekkari, opettajat ja kunnanvirastossa töissä olevat. Lapset tehdään nuorena. Jos joku eroaa, se on iso uutinen. Muualta muuttaneet ovat hautaan asti muualta muuttaneita, outoja ja vähän pelottavia. Toisaalta, vaikka olisit miten outo ja kajahtanut, mutta sinne syntynyt, kuulut ilman muuta jengiin. Kommareita, mustilaisia, neekereitä, rättipäitä ja homoja kammotaan ja näistä puhutaan täsmälleen näillä nimillä. Toiset ei käy edes valintatalossa, sillä se on elannon seuraaja ja elanto on kommunistien juonia.

Kylälle on jäänyt se selkeästi heikoin aines, ne joilla ei ole ollut rahkeita kouluttautua. Omasta lukioluokastani ( 23) asuu kylällä nyt 3, joista 2 kaupan kassalla ja 1 peräkamarin poika. Mutta enää ei maatakaan viljele kuin harvat. Pellot on paketissa tai vuokralla naapurilla. Talot jäävät tyhjilleen.

Tuppukylässäkin on ihan hyvä elää jos olet ökytilallinen. Kyllä sieltä peräkyliltäkin pääsee talvilomalla thaikkuihin jos vain on rahaa. Duunarille noilla peräkylillä ei ole oikein mitään. Pitää olla vähintään omakotitalo vaikka sitten velalla. Tiedä sitten kuinka järkevää on talon osto kuolevalta tuppukylältä jossa tietää että jos kylän suurin työnantaja lopettaa niin työmahdollisuudet ovat sitten siinä.. Se kehutun leppoisan junttiuden takana on tiukka sosiaalinen kontrolli ja ahdistuneisuus. Pienessäkin asiassa epäonnistuminen on sosiaalinen itsemurha.  Pois lähteminen parempien työmahdollisuuksien perässä ei vain ole enää helppoa kun lama on tullut pk seudullekin ja esim. rakennusalalla virolaiset ovat polkeneet työehdot. Toisaalta eivät kaikki ole suunnanneet pk seudulle lyömään päätä seinään vaan fiksuimmat ovat hakeutuneet pohjoisessa töihin Norjaan.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 00:00"]

Romuja ei viedä kaatopaikalle tai kierrätykseen vaan ne joko jätetään johonkin vajaan tai pahimmillaan heitetään metsään.

Itä-Suomessa romut jätetään etupihalle. Mitä enemmän on rojua ja autonraatoja pihassa, sitä hienompaa.

Meillä päin taas naapurit tekivät valituksen kunnan ymäpristötoimelle muutamasta fillarista.

Asun sellaisessa isossa  kesämökkikunnassa. Mieheni ja hänen sukunsa on täältä kotoisin tietääkseni vaikka kuinka monen isänisän jne. kautta. Minä olen ns. muualta, mutta miehen kautta olen jotenkuten saanut paikkani tänne.

Sitten on näitä kesäasukkaita, jotka ovat asuneet paikkakunnalla niiden isovanhempien aikoinaan hankkimassa kesämökissä = nykyään tasoa kakkosasunto. Jotkut ovat olleet täällä jo vuosikymmeniä. Nykyään niissä kakkosasunnoissa tosiaan asutaankin liki vuoden ympäri. Lähimpään isoon kaupunkiin on vähän reilun tunnin ajomatka, joten jotkut kulkee sinne töihinkin ainakin välillä.

Mutta siitä huolimatta, vaikka ne olisi tosiaan kolmatta sukupolvea siellä niemellään, niin ne on edelleen "niitä mökkiläisiä", "kesäasukkaita" "no niitä, jotka osti sen rannan xx:ltä" "jotain kaupunkilaisia". Ja vaikka nämä "mökit" täällä näyttää maksavan jotain 400 000 ja mökkiläisten autot vielä 100 000 siihen päälle, niin ei se oikein sitä asemaa nosta. Jonkun ammatista voidaan tietää että joku on jossain ministeriössä tai valtiolla, mutta mitäpä siitä sen enenmpiä.

Asiat joilla on merkitystä on suku, mielellään mahdollisimman pitkälle samalta alueelta, ja se paljonko on maata ja mettää.

Karjalaiset sukujuuret eli sodan aikana alueelle muuttaneet, mie-ja-sie- kieltä puhuneet on juurikin niitä epäluotettavia evakkoja ja karjala nyt on karjala. Kuka siitä tietää millaista siellä silloin oli, ei siellä ole kukaan meikäläisistä käynyt. Karjalaiset itse puhuu, kuinka sinne jäi talot ja metsät mutta mistä sitä tietää että minkälaisia taloja siellä oikein oli. Ja niiden sukunimet on ihan kummallisen kuuloisia: Sikiö, Kanttura, Hurttanainen tai joku Susi tai Kärpänen...

Lisää näitä. Toivottavasti kaikki komediankirjoittajat tallentaa ketjun itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Kotituppukylässä käydessäni joku jonka henkilöllisyydestä minulla ei ole mitään käsitystä, kyselee kuulumiseni ja tietää kyllä tasan tarkkaan kuka minä olen. Erotessamme käskee sanoa vanhemmilleni terveisiä, kerron kyllä mutta en tiedä kuka ne lähetti.

Herrat, maanviljelijät ja "normaalit" menevät kuten täällä mainittukin, tosin julkisuuteen asti päässeet (urhailijat tai näyttelijät) oman kylän tytöt ja pojat ovat suuri ylpeyden aihe, varsinkin jos julkkis on asunut oman koulu/työmatkan varrella tai ollut samaan aikaan peruskoulussa, heistä ei puhuta ikinä pahaa.

Sitten se tuppukylä johon muutin opiskelujen takia. Koska olin 19 ja muutin YKSIN eli en siis miehen kanssa saman katon alle, olin tietysti sinkku (muualla olevaa poikaystävää/kihlattua/aviomiestä ei lasketa) ja heti muuttokuorman kanssa tullessa tuodaan ensimmäinen sulhasehdokas näytille. Koska ei kelvannut, ensimmäisen viikon aikana oven takana käy näytillä kaikki alle 30v poikamiehet kylältä tarjoamassa apua, myymässä jotain tai jonkun epämääräisen tekosyyn varjolla. Ihan siis soittavat ovikelloa ja ovat tunkemassa kahville. 

Mustiin pukeutuvat tai mustahiuksiset tytöt koulusta olivat noitia ja loput jotain huumehörhöjä, minä eloveenatyttönä (ja pikkupaikkakunnalta olevana) en ollut kumpaakaan vaikka opiskelinkin tuossa hörhökoulussa.

Koulun ulkopuolelta en oppinut tuntemaan yhtään naista, ainoastaan kylän miehet juttelivat minulle, yleensä tenttasivat että josko jo olisin sinkku.

Hassua kyllä, on jopa ikävä välillä sille tuppukylälle mihin muutin =)

Kankaanpää? mikä vuosikurssi ja millä linjalla?

Vierailija kirjoitti:

Miksi kyläyhteisöön sisäänpääsy on niin vaikeaa? Miksi ihmiset eivät halua toivottaa tervetulleeksi ketään ns ulkopuolista? Tämähän olisi nimittäin kunnanjohtajan märkäuni, että uusia veronmaksajia muuttaisi kuntaan? T toinen ihmettelijä

Kunnanjoihtaja on herra jota vihataan siksi että se on herra ja seurauksena vihataan ja pelätään kaikkea joka ei ole siitetty samalla paikkakunnalla ja joka ei ole herra.

Tilastollisesti 99% suomesta on tuppukylää (maantieteellisesti).

Vierailija kirjoitti:

Ihan "at the top of my head" ??  (Tuppukyla English?)  Oikea sanonta olisi "off the top of my head". Jos haluaa brassailla taidoillaan niin kannattaisi olla 100% varma etta menee oikein ;).

Ja loytyi viela viisitoista (alapeukuttajaa) jotka ovat samaa mielta etta  "at the top of my head" olisi oikein :D.