Listataan tuppukylien "totuuksia"!!

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 23:33"]

Tunnistan noista kommenteista oman kasvupaikkakuntani, vaikken ole asunut siellä 20 vuoteen. Samoin tuppukylän, jossa asuin siellä myyttisillä ulkomailla (kyllä, ulkomaillakin on tuppukyliä), jonne pakenin kasvupaikkakuntani yleistä ilmapiiriä, en yksittäisiä ihmisiä. Yksittäisissä ihmisissä nimittäin ei ole välttämättä mitään muuta vikaa kuin se, että eivät tosiaankaan pysty hirveän paljon tuppukylästä poikkeavia olosuhteita hahmottamaan.

Olen siis huomannut seuraavat asiat törmätessäni luokkakavereihin ja puolituttuihin oman tuppukyläni S-Marketissa, joka on muuten nykyään ABC aseman rakennuksessa:

- Tuppukyläläinen menee vaikeaksi, kun vastaan hänen kysymykseensä nykyisestä asuinpaikastani Helsingin. (Eikö joku Järvenpää olisi ollut turvallisempi vaihtoehto asumiseen, jos välttämättä täytyy käydä töissä Helsingissä?)

- Tuppukyläläinen menee vaikeaksi, kun vastaan jatkokysymykseen asuintavasta asuvani kerrostalossa (Tuppukylällä on yhteensä ehkä 8 kerrostaloa, joista 6 on Arava-taloja, joilla oli huono maine jo 30 vuotta sitten. Kunnon ihmiset asuvat ennen lapsien saamista rivitalo kaksiossa tai kolmiossa, sen jälkeen 120-150 neliön omakotitalossa, ei isommassa, se olisi ökyilyä.)

- Tuppukyläläinen menee vaikeaksi, kun kerron, etten sentään omista asuntoani, vaan asuvani vuokralla. (Kunnon ihmiset ovat maksaneet talonsa pankille 35-40 -vuotiaina.)

- Tuppukyläläisellä lyö täysin tyhjää, kun kerron ammatistani. (Ja tämä varmistuu, kun kuulen hänen kysyneen isältäni, joka oikeasti tuntee kaikki tuppukyläläiset, että mitä se "hänen tyttönsä" nyt oikein taas tekikään työkseen. Ammattini ei edes ole mikään akateeminen asiantuntijatehtävä tai luova hipsterityö, ihan yleinen työ isommissa kaupungeissa, sitä vain ei tunneta Tuppukylässä). 

Kaverini asiat muuten sitten yleensä tiedänkin, koska minulle tulee edelleen Tuppukylän alueen paikallislehti. Hyvin pystyn kysymään, että eikös se teidän Roosanne mennyt jo yläasteelle ja Henrinne voittanut koulujen välisten 100 metrisen neljäsluokkalaisten sarjassa. Kaverin ammatti on luultavasti sama kuin tavatessamme viimeksi 10 vuotta aiemmin, puoliso tosin on saattanut vaihtua (ja tämäkin tiedetään, kiitos paikallislehden).

[/quote]

Oikeassa tuppukylässä ei kyllä ole ainuttakaan kerrostaloa. Kunnan rivareita on ja niissä asuu se köyhälistö joka ei saanut lainaa omakotitalon rakentamiseen.

Homot ovat vähän niin kuin komediahahmoja, niitä on ehkä nähty elokuvissa ja niille naureskellaan, mutta oikeassa elämässä niitä ei ole nähty.

Eikä homojen kanssa nyt ainakaan voi kaveerata. Sehän voi yrittää saunaillassa jotain. Homoille, kun kelpaa kaikki.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 00:08"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 23:50"]

Oon asunut koko elämäni tuppukylässä ja naurettavaa lukea näitä.

[/quote]

Samaa mieltä. Onkohan nuo kirjoitukset kirjoitettu Huovisen kirjojen perusteella tai jotain? Joskus 50-luvulla voi useimpia noita juttuja voinut olla, ei nyt enää.

[/quote]

Hah, olisikin! Onnea valitsemastasi tuppukylästä, jos siellä ei tällasta meininkiä ole

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 00:08"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 23:50"]

Oon asunut koko elämäni tuppukylässä ja naurettavaa lukea näitä.

[/quote]

Samaa mieltä. Onkohan nuo kirjoitukset kirjoitettu Huovisen kirjojen perusteella tai jotain? Joskus 50-luvulla voi useimpia noita juttuja voinut olla, ei nyt enää.

[/quote]

Mä en ole lukenut mitään Huovisen kirjoja, mutta kahdessa eri tuppukylässä asunut ja vieraillut ja niistä olen nämä oppini saanut. 

Veikkaanpa, että nämä, jotka epäilevät tuppukylien meininkiä, eivät vain ole asuneet tarpeeksi pienessä tuppukylässä! Täällä nyt luullaan, että tuppukyläksi voi sanoa jotain 10 000 ihmisen kaupunkia mutta sehän on jo melkein iso kaupunki sellainen!

Ammatinvaihto ja opiskelu aikuisena ei tule kuuloonkaan. Jos omalta alalta ei saa töitä niin sitten istutaan kotona.

2

Muutettiin exäni kanssa yhteen, rivari asunto hänen kotikylällään. Olin töissä toisella paikkakunnalla, lähdin aikaisin aamulla. Naapurin mummo lopetti herätyskellon käyttämisen kun heräsi aina sopivasti siihen kun lähdin töihin. Jäin lomalle, mummo soitti ensimmäisenä lomapäivänäni ovikelloa tunti siitä kun yleensä lähdin töihin, hakkasi ovea ja huusi "sä oot nukkunu pommiin! Mä heräsin nyt vasta!"

Sain työpaikan kylän Salesta. Minulla oli autosta etuvalo rikki. Eräs naapuri tuli siitä minulle töihin ilmoittamaan. Kiitos tiedosta! No, eipä saatu sitä heti samana eikä seuraavana päivänä vaihdettua. Tuli sitten muistuttelemaan kunnes saatiin se lamppu vaihdettua.

Kävin neuvolassa papa-kokeessa. Menin siitä suoraan töihin. Niinpä sieltä tuli pornolehit ukon vaimo onnittelemaan. Mistä hemmetistä se oli tietoinen että olin käynnyt neuvolassa, sitä en tiedä! No, kuittasin takaisin "eeeen minä raskaana ole, sama onglema vaan ku sulla!"

Alkuperäiset kyläläis naiset, eivät ikinä näyttäneet minkäänlaista kiinnostusta meihin "ulkopuolisiin". Meillä ulkopaikkakuntalaisilla olikin oma naisporukka.

Posti toimi hienosti, jos et ajoissa tullut hakemaan pakettia, sieltä aivan varmasti soitettiin ja muistutettiin. Pari kuukautta sitten, useampi vuosi siitä kun muutin tuolta kylältä pois, postista soitettiin. "Sinulle on tullut tänne kirje, tässä lukee lasku mutta ei näy lähettäjää". Aikansa postitäti selitti kirjekuoren ulkonäköä ja päivitteli väärää osoitetta, kunnes sanoin että voi avata sen kirjekuoren, sittenpä tietää mistä olen saanut laskun! Johan täti rauhoittui ja pisti kirjeen minulle nykyiseen osoitteeseen.

Jos kylällä jotain sattui, tuli mummelit suoraan kaupalle kyselemään. No, me ei mukama ikinä mitään tiedetty, pyydettiin soittaan eräälle kaikkitietävälle. Ei sille kuulemma voi soittaa, "sittenhän se tietää että me ollaan kiinnostuneita".

välillä on ikävä tuota tuppukylä meininkiä. Hakeuduin töihin toiseen tuppukylään, mutta asun kaupungissa. Työajat saan taas seurailla tuppukylä meininkiä, varsin hauskaa :)

Hohoo, odotin esikoistamme ja halusin kertoa vanhemmilleni vasta rakenneultran jälkeen tulevasta lapsenlapsesta. No, lähikaupan kassa oli huomannut pyöristyvän vatsan ja alkanut kyselemään raskaudestani kyläläisiltä --> kaikki tiesivät kohta, että olen raskaana --> joku onnitteli äitiäni mummoksi tulemisesta ennen kun itse olin edes ehtinyt kertoa :p (asutaan siis samalla tuppukylällä vanhempieni kanssa)

HAH, sellaista kivaa. Tällä paikkakunnalla on tosin alle 1000 asukastakin, juorut kulkee nopeeta!

Joo, mersusta tuli mieleen, että se se vasta on puheenaihe, jos joku on mennyt ostamaan sellaisen. Viis siitä, että se on 80-luvulta ja arvo mitätön. Mutta kun se on mersu!

Ohiksena kysyn (anteeksi, mutta olen utelias kuulemaan selvitymistarinoita), että miten siinä tapauksessa toimitaan, jos halutaan toimia vastoin "yleistä normistoa"?

Mitä kun itse kouluttautuu esim. insinööriksi (nainen) ja palaa koulutuksen jälkeen omalle paikkakunnalleen perustamaan perheen? Muuttuko asenteet koulutuksen jälkeen (varsinkin kun valinnut ei-perinteisen alan naiselle)?

Miten sitten, jos haluaa vaikka juoda viiniä ruuan kanssa vaikka launtaisin, ja kyläläiset huomaavat, että joka perjantai-ilta käydään AO-liikkeesä se yksi viinipullo ostamassa?

Miten jos elää vastoin normistoa, muuttuuko suhtautuminen?

Voiko kukaan ulkopaikkakuntalainen koskaan tulla hyväksytyksi muuttaessaan esim. työn/puolison takia harkipaikkakunnalle? Miten ja millä ehdoilla/käytöksellä pääsee sisälle kyläyhteisöön? Onko mitään mahdollisuutta päästä ns. osaksi kyläläisiä ?

T pikkupaikkakunnalle muuttoa harkitseva

Joo aivan totta, mersu kuin mersu, kunhan on MERSU. Eli kaiken maailman paskakoslat lommoineen on hienoja, kunhan ovat mersuja..

Hyvät oppilaat joutuu vetämään kiltin nuoren roolia siihen asti kunnes pääsevät yliopistoon. Siellä sitten juhlitaan koko nuoruuden edestä! Opiskelijabileiden vakionaamat on todella usein maalta kotoisin. Enkä kyllä ihmettele, on se niin ihanaa päästä pois kyttääjien katseen alta :)

Nuo kylien pihakokoontumiset kävi niin, että ensin kaksi miestä jutteli, sitten paikalle sattumalta tuli kolmas, ehkä vielä neljäs ja viides, joskus kuudeskin, kaikki vuorollaan pysähtyivät näkemysten vaihtoon, jossa saattoi mennä pitkäänkin. Yleensä jos porukkaa oli 3 tai enemmän koolla niin herkemmin tuli osallistujia lisää. Ei ollut kiire, eikä kelloa katsottu niin tarkasti. Naiset eivät yleensä olleet mukana näissä palavereissa, vain miehet. Muutenkin sukupuolten työnjako oli aika perinteinen.

Peltojen ja metsien määrä oli aika yleinen puheenaihe, ja näiden vertaileminen, myös näillä kehuminen. Traktorit myös. Harvemmin karjasta puhuttiin sillä "kunnon" maatilat olivat kotiseudullani jo vähentyneet 80-90-luvuilla.

Nämä siis Etelä-Pohjanmaalla.

"rahan ja tavaran toissijaisuus arvona" Kälyni asuu tuppukylässä enkä tunne toista niin materialistista ihmistä. Rakentaa omakotitaloa ja jauhaa lakkaamatta kuinka kallis talosta tulee, paljonko mikäkin osa maksoi ja kuinka vähän heillä on velkaa. Raskas akka.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:32"]Jotenkin toivoisin asuvani tuollaisella paikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta (5000 asukasta), mutta ei se kuitenkaan ole riittävän pieni, että voisi sanoa tuppukyläksi. Lisäksi ihan vieressä on iso kaupunki, mikä aiheuttaa sen, että muuttoliikettä on suuntaan ja toiseen, kun kaupunkilaiset haluavat muuttaa lastensa kanssa "maalle".

Toisaalta esim. ikätovereistani (n. 25-vuotiaat), jotka ovat jääneet kotipaikkakunnalle, huokuu se junttius tietyllä tavalla. Pukeudutaan samalla tavalla kuin 10 vuotta sitten, hankitaan lapset heti, kun ammattitutkinto on taskussa, muutetaan vanhempien naapuriin ja ollaan isän autokorjaamolla töissä. Viikonloppuisin kaljaa ja poikien saunailta. Kerran kuussa ryhdytään hurjiksi ja lähdetään ihan kaupunkiin asti - samaan teiniräkälään, jossa ollaan käyty monta vuotta.

Olisi ihanaa voida nauttia tuollaisesta elämästä ja olla siihen tyytyväinen.
[/quote] Jep,kuvasit juuri paikkakunnan nimeltä ilmajoki. Siellä on paljon ikäisiäni noin 30v jotka eivät ole koskaan missään muualla asuneet ja kun niitä kuuntelee niin voisi luulla että Seinäjoki on ainut kaupunki suomessa. Vaasaki on niin iso ja kaukana,tampereesta nyt puhumattakaan.

Jep, ymmärrän täysin tämän "kaikki tietää asiasi, ja perheesi asiat, paremmin kuin sinä".

Toisaalta tuppukylässä asumisesta on hyviäkin muistoja. Jos kaaduit pyörällä, lähimmän talon isäntä/emäntä tuli tarkistamaan kuinka pahasti kävi, olettaen että sattuivat näkemään, tarjoten laastaria ja vanhemmillesoittoa (koska tiesivät kenen lapsi olit), mutta yleisesti ottaen tarkistamaan satutitko itsesi, tietäen kuka olet.

Tai yksinelävä vanhapoika huikkasi meille pikkulikoille, että tulkaas katsomaan kun kissani sai pentuja. Ja mehän menimme hellittelemään suloisia pikkuisia, ilman mitään epäilystä namusedistä tai että tässä olisi pienintäkään taka-ajatusta, kunhan leikimme ja miestä hymyilytti.

Ehkä se joskus oli viattomampaa... Toki varoiteltiin vaarallisista tyypeistä, mutta "oman kylän tyypit" tunsi jo ennalta :P

Asun Helsingissä ja käyn tuppukylässä katsomassa sukulaisiani aina välillä. Mä jotenkin tykkään kun kylän läpi ajaa niin kaikki moikkaavat vastaantulevista autoista (varsinkin jos lainaan serkun autoa), ja naapurijuoruilut kuulee vaikken tuntisi kys. ihmistä. Miehet käyvät metsällä ja lapsetkin saavat katsoa kuinka eläin nyljetään/roikutetaan jne. 

Asuin useita vuosia yhdessä maailman isoimmista metropoleista ja jotenkin nämä erot ovat kivoja. Tykkään molemmista. :) Ehkä siksi tuppukyläkin on ok, kun en itse asu ja ole juorujen kohde (tai mistä mä tiedän).

Tämähän on hauskaa luettava, tämä ketju!

Olen pari vuotta sitten muuttanut kaupungista pikkukylälle pohjois-Pohjanmaalle. Pikkukaupungista kotoisin, tosin eri heimoa kuin nämä ja isoissa kupungeissakin olen asunut. Koulutus alemman korkea-asteen tasoinen. Kainalossa tuli vielä vaippahousu pikkulapsi, kun emännäksi lupauduin.

Ja johan on lystiä riittänyt... Alkuun paikallisen (sen toisen) kaupan kassa hiippaili ihan hyllyjen väleissä lähemmäksi, jotta näkisi mitä mieheni kanssa ostetaan ja kuulisi mitä jutellaan. Tämä kassa on miehen exän ystäviä. Exä oli aikoinaan lähtenyt häpeän saattamana kylältä sählättyään parit avioliitot. Tietolähteet olivat näköjään säilyneet ennallaan, eikä jäänyt epäselväksi kenen leirissä. Nyttemmin kyseinen kassa hymyilee väkinäisesti irvistäen tai useammin kyllä luikkii takahuoneeseen piiloon :D

Sitten porukka alkoi hoksimaan, että mihin taloon olinkaan tullut, että jaa sinne, jaahas jaahas... Ja kun mukana pyöri pikkutaaperoinen, monen kulmat nousivat, että missäs välissä se isäntä on näin ehtinyt, kun se entinen eukko läksi kolme vuotta sitten ja nyt on näköjään uusi akka ja penikkakin.. Liekö isännälle..???? Näki päältä että monella alkoi armoton päässälasku :)

Täällä on todella vähän edes oman ammattini edustajia, joten sulahdan likimain samaan kastiin opettajien ym. kanssa. Moni on yllättynyt, että mikä minut tänne toi. No mies tietenkin, ja hyvä sellainen. Jonkinlainen astemuutos tuli asenteeseen, kun koulutus kävi selväksi esim. lapsen tarhassa. Täällä lestadiolaisten valta-alueella ihan perus ev. lut. ihmisetkin ovat kummastelleet uskonnottomuuttani, joka poikkeaa vahvasti paikallisesta valtaväestöstä. Tämä siis juurikin tulee esille lasta koskevissa kasvatuksellisissa asioissa tarhan kanssa. Monesti asioita varmistellaan, eikä siinä, hyvä kun kysyvät, tuntuu vaan olevan todella poikkeavaa tajuta, että kaltaisiani on Suomi väärällään.

Tuo miesten kokoontumisajot-ilmiö on myös tuttu, välillä ne saattaa parveilla meidänkin pihassa :D :D Alkuun en tajunnut ihan heti tuon tilanteen poliittista korrektiutta, vaan osallistuin reippaasti keskusteluun. Sitten älysin, että akkojen homma on keittää kahvia ja laittaa nisua pöytään kun miehet puhuu asiaa. En jaksa vetää hernettä nenään, siinäpähän räpättävät. Turhaan vaivaannutan maajusseja, joskus on kuitenkin hupaisaa ängetä mukaan ukkorinkiin ja vaivaannuttaa niitä vielä vähän lisää. Oma mies tajuaa tilanteen koomisuuden loistavasti.

Nyt, kun pari vuotta on kulunut, paikalliset rouvashenkilöt ovat alkaneet kauppareissuilla varoivaisesti tervehtiä nyökkäämällä ja hymyilemällä. Alan olla jo vissiin niin taajaan nähty naama, että edustanen jopa jotain pysyvyyttä enkä mitään kulkuakkaa.

Näitä ilmiöitä tuskin kaupungeissa niin kovin esille tulee. Entisenä kaupunkilaisena maalaiselämän kontrastit huomaa helpommin. Monista paikoista selviää ihan huumorilla ja sillä kuuluisalla maalaisjärjellä. Ja kättä nostan toistuvasti vastaan ajavalle, vaikken tuntisi ennestään. Vaki vastaanajajat nostaa jo takaisin räpylänsä :)