Lue keskustelun säännöt.
Miksei minulla ole mahdollisuutta valita
11.11.2020 |
Kaikki sanoo, että saat kyllä haluamiasi asioita jos olet valmis näkemään vaivaa niiden eteen. Kyllä minä voin "rasittaa itseäni", en siis ole laiska. Mutta mihin minä sen energiani kohdistan? En pääse töihin mihinkään, koska en ole minkään alan ammattilainen. Siis mihinkään mistä voisi saada niin hyvin että pystyisi pitämään esim. autoa. En haaveile mistään miljoonista tai suuruuksista, vaan joistakin tuollaisista että pystyisi vähän katselemaan ikkunasta ulos, valitsemaan vaikka sen auton eri vaihtoehdoista. Tai valita edes hieman missä asuu. Ettei vaan jäisi sellaiseksi, että saa yhteiskunnalta minimin, jolla on tarkoitus vaan pysyä hengissä ja ruuassa. Niin sillä onkin, en tarkoita että sillä pitäisi saadakaan enempää. Voisin ihan hyvin käyttää aikaa ja vaivaa että saisin enemmän, mutta miten sen teen? Aikuisena opiskelu on kauhean epävarmaa, nuorena se olisi ollut turvallisempaa kun oli vielä vanhempien luona eikä haitannut vaikka putosi kelkasta. Jos lähden tekemään vaikka amistutkintoa, mistä tiedän pystynkö työllistymään sillä? Kun olen jo mennyt vähän tämmöiseksi syrjätapaukseksi, työnantajathan ottaa ne jotka eivät ole jääneet paikoilleen. Olenko tuomittu tähän tilanteeseen? Tuntuu umpikujalta.
Kommentit (20)
Leila Koo kirjoitti:
Jos leipoo kakun samalla vanhalla reseptillä, saa uunista entisenlaisen kakun.
Jos et enää tykkää nykyisestä kakustasi, vaihda reseptiä.
Olen itse joutunut vaikeiden kotiolojen takia jättämään koulun kesken ja menemään pienipalkkaisiin ja tylsiin töihin vuosikausiksi, kunnes sain oppikoulun suoritetuksi ja pääsin opiskelemaan mieluisaan ammattiin. Ammatin voi siis hankkia aikuisenakin, ainakin jos ei muuta vaihtoehto ole kotoa annettu.
Mitä väliä vaikka ammatin ns. voi hankkia, kun kyse on siitä voiko käytännössä työllistyä. Joku setä pöydän takana katsoo, että ei hemmetti tommosta syrjätapausta oteta mihinkään töihin, eihän se ole tehnyt juuri mitään. Se on sitten siinä, mitä minä voin tehdä enemmän? Ihan niin kuin maailma tottelisi minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vilkaiseppas vaikka niitä tilastoja niistä ammateista, joihin on tekijöistä kovin pula. Joko omalta asuinalueeltasi tai sitten sellaiselta alueelta, jonne haluaisit muuttaa. Noihin töihin aina pääsee, vaikka olisikin aikuinen vastavalmistunut.
Kun tavoiteammatti on selvillä, niin sitten selvität millaisilla koulutuksilla tai muulla osaamisella kyseisiin ammatteihin voisi päästä. TE-toimistokin voi varmasti auttaa tässä. Sieltä voi saada myös harjoittelu- ja työkokeilupaikkoja.
Ja sitten alat kartuttamaan sitä osaamista. Ja aika pian kannattaa jo alkaa hakemaan alan töitä. Vaikka paikkaa et vielä tässä vaiheessa saisikaan, niin voit kysyä että mitä jäi vielä heidän mielestä puuttumaan ja kehität sitä.
Jotta onnistut tässä, sinun täytyy tehdä tästä elämääsi niin tärkeä tavoite, että se tulee tapahtumaan ajoittaisista vastoinkäymisistä huolimatta. Jossei tärkein, niin ainakin toiseksi tärkein asia elämässä. Kyllä se siitä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Jos leipoo kakun samalla vanhalla reseptillä, saa uunista entisenlaisen kakun.
Jos et enää tykkää nykyisestä kakustasi, vaihda reseptiä.
Olen itse joutunut vaikeiden kotiolojen takia jättämään koulun kesken ja menemään pienipalkkaisiin ja tylsiin töihin vuosikausiksi, kunnes sain oppikoulun suoritetuksi ja pääsin opiskelemaan mieluisaan ammattiin. Ammatin voi siis hankkia aikuisenakin, ainakin jos ei muuta vaihtoehto ole kotoa annettu.
Mitä väliä vaikka ammatin ns. voi hankkia, kun kyse on siitä voiko käytännössä työllistyä. Joku setä pöydän takana katsoo, että ei hemmetti tommosta syrjätapausta oteta mihinkään töihin, eihän se ole tehnyt juuri mitään. Se on sitten siinä, mitä minä voin tehdä enemmän? Ihan niin kuin maailma tottelisi minua.
Jos olet tullut siihen johtopäätökseen, että et voi itse millään tavalla muuttaa omaa tilannettasi paremmaksi, niin miksi tulit kertomaan asian tälle keskustelupalstalle?
Leila Koo kirjoitti:
Jos leipoo kakun samalla vanhalla reseptillä, saa uunista entisenlaisen kakun.
Jos et enää tykkää nykyisestä kakustasi, vaihda reseptiä.
Olen itse joutunut vaikeiden kotiolojen takia jättämään koulun kesken ja menemään pienipalkkaisiin ja tylsiin töihin vuosikausiksi, kunnes sain oppikoulun suoritetuksi ja pääsin opiskelemaan mieluisaan ammattiin. Ammatin voi siis hankkia aikuisenakin, ainakin jos ei muuta vaihtoehto ole kotoa annettu.
Täti ei taida olla oikein tietoinen tämän päivän nuorten aikuisten realiteeteista.
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Jos leipoo kakun samalla vanhalla reseptillä, saa uunista entisenlaisen kakun.
Jos et enää tykkää nykyisestä kakustasi, vaihda reseptiä.
Olen itse joutunut vaikeiden kotiolojen takia jättämään koulun kesken ja menemään pienipalkkaisiin ja tylsiin töihin vuosikausiksi, kunnes sain oppikoulun suoritetuksi ja pääsin opiskelemaan mieluisaan ammattiin. Ammatin voi siis hankkia aikuisenakin, ainakin jos ei muuta vaihtoehto ole kotoa annettu.
Mitä väliä vaikka ammatin ns. voi hankkia, kun kyse on siitä voiko käytännössä työllistyä. Joku setä pöydän takana katsoo, että ei hemmetti tommosta syrjätapausta oteta mihinkään töihin, eihän se ole tehnyt juuri mitään. Se on sitten siinä, mitä minä voin tehdä enemmän? Ihan niin kuin maailma tottelisi minua.
Jos olet tullut siihen johtopäätökseen, että et voi itse millään tavalla muuttaa omaa tilannettasi paremmaksi, niin miksi tulit kertomaan asian tälle keskustelupalstalle?
Jos vaikka vertaistuen toivossa?
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Jos leipoo kakun samalla vanhalla reseptillä, saa uunista entisenlaisen kakun.
Jos et enää tykkää nykyisestä kakustasi, vaihda reseptiä.
Olen itse joutunut vaikeiden kotiolojen takia jättämään koulun kesken ja menemään pienipalkkaisiin ja tylsiin töihin vuosikausiksi, kunnes sain oppikoulun suoritetuksi ja pääsin opiskelemaan mieluisaan ammattiin. Ammatin voi siis hankkia aikuisenakin, ainakin jos ei muuta vaihtoehto ole kotoa annettu.
Mitä väliä vaikka ammatin ns. voi hankkia, kun kyse on siitä voiko käytännössä työllistyä. Joku setä pöydän takana katsoo, että ei hemmetti tommosta syrjätapausta oteta mihinkään töihin, eihän se ole tehnyt juuri mitään. Se on sitten siinä, mitä minä voin tehdä enemmän? Ihan niin kuin maailma tottelisi minua.
Jos olet tullut siihen johtopäätökseen, että et voi itse millään tavalla muuttaa omaa tilannettasi paremmaksi, niin miksi tulit kertomaan asian tälle keskustelupalstalle?
No kun jotkut kuitenkin selviää. Ensin makaa vuosikausia peiton alla kotona, sitten päättää vaan mennä töihin ja sitten ne vaan marssii. Minä saan aina kritiikkiä kaikesta. Miksi elämä on toisille niin helppoa. Ne vaan hihittelee sohvalla koirien ja miehen kanssa ja saa kaiken mitä vaan haluaa.
Jokainen, joka on saavuttanut jotain, on tehnyt töitä sen eteen, poislukien muutamat upporikkaat.
Vaikka olemme opiskelleet ammatin, ei kukaan voi varmasti luvata meille töitä. Emme elä Neuvostoliitossa, jossa oli 100% työllisyys.
Tulevaisuuden suunnittelu vaatii taloudellisia ja varsinkin ajallisia satsauksia, lisäksi kykyä sietää epävarmuutta.
Jos luovutat ennen kuin olet edes yrittänyt, haaveilet ja haikailet sitten lopun ikäsi, ja elät niillä minimipäivärahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Jos leipoo kakun samalla vanhalla reseptillä, saa uunista entisenlaisen kakun.
Jos et enää tykkää nykyisestä kakustasi, vaihda reseptiä.
Olen itse joutunut vaikeiden kotiolojen takia jättämään koulun kesken ja menemään pienipalkkaisiin ja tylsiin töihin vuosikausiksi, kunnes sain oppikoulun suoritetuksi ja pääsin opiskelemaan mieluisaan ammattiin. Ammatin voi siis hankkia aikuisenakin, ainakin jos ei muuta vaihtoehto ole kotoa annettu.
Mitä väliä vaikka ammatin ns. voi hankkia, kun kyse on siitä voiko käytännössä työllistyä. Joku setä pöydän takana katsoo, että ei hemmetti tommosta syrjätapausta oteta mihinkään töihin, eihän se ole tehnyt juuri mitään. Se on sitten siinä, mitä minä voin tehdä enemmän? Ihan niin kuin maailma tottelisi minua.
Jos olet tullut siihen johtopäätökseen, että et voi itse millään tavalla muuttaa omaa tilannettasi paremmaksi, niin miksi tulit kertomaan asian tälle keskustelupalstalle?
No kun jotkut kuitenkin selviää. Ensin makaa vuosikausia peiton alla kotona, sitten päättää vaan mennä töihin ja sitten ne vaan marssii. Minä saan aina kritiikkiä kaikesta. Miksi elämä on toisille niin helppoa. Ne vaan hihittelee sohvalla koirien ja miehen kanssa ja saa kaiken mitä vaan haluaa.
Muiden ihmisten elämä ei yleensä ole niin helppoa ja mutkatonta kuin se ulospäin näyttää. Kyllä ihmiset keskimäärin joutuvat tekemään aika paljon töitä asioiden saavuttamiseen eivätkä he siis vain saa kaikkea sormia napasuttamalla.
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Jos leipoo kakun samalla vanhalla reseptillä, saa uunista entisenlaisen kakun.
Jos et enää tykkää nykyisestä kakustasi, vaihda reseptiä.
Olen itse joutunut vaikeiden kotiolojen takia jättämään koulun kesken ja menemään pienipalkkaisiin ja tylsiin töihin vuosikausiksi, kunnes sain oppikoulun suoritetuksi ja pääsin opiskelemaan mieluisaan ammattiin. Ammatin voi siis hankkia aikuisenakin, ainakin jos ei muuta vaihtoehto ole kotoa annettu.
Mitä väliä vaikka ammatin ns. voi hankkia, kun kyse on siitä voiko käytännössä työllistyä. Joku setä pöydän takana katsoo, että ei hemmetti tommosta syrjätapausta oteta mihinkään töihin, eihän se ole tehnyt juuri mitään. Se on sitten siinä, mitä minä voin tehdä enemmän? Ihan niin kuin maailma tottelisi minua.
Muuta asenne. Mieti mitä haluat, missä haluat olla muutaman vuoden päästä. Tee lista. Ala toimia, etsi työ, koulupaikka. Hoida ne asiat yksi kerrallaan. Jos joku sanoo sinulle ei, siirry seuraavaan. Saat siitä ei:stä aina kokemusta. Älä tyydy kohtaloon.
Joillain on kyllä joskus parempi tuuri ja helpompaa mutta usko vain, ei mikään ole sitä miltä ulospäin katsoen näyttää. Ei se kenelläkään ole niin ihanaa.
Jos olet tullut siihen johtopäätökseen, että et voi itse millään tavalla muuttaa omaa tilannettasi paremmaksi, niin miksi tulit kertomaan asian tälle keskustelupalstalle?
No kun jotkut kuitenkin selviää. Ensin makaa vuosikausia peiton alla kotona, sitten päättää vaan mennä töihin ja sitten ne vaan marssii. Minä saan aina kritiikkiä kaikesta. Miksi elämä on toisille niin helppoa. Ne vaan hihittelee sohvalla koirien ja miehen kanssa ja saa kaiken mitä vaan haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläkä välitä siitä kritiikistä. Mitä väliä sillä on mitä muut sanovat. Joka tapauksessa jollain on aina jotain sanottavaa joten sama tehdä sitä mitä itse haluaa ja olla välittämättä kritisoijista. Yrität vaan uudelleen. Ja uudelleen. Menestyjät on niitä jotka on jaksaneet nousta ylös pari kertaa useammin. Ei ne niistä tappioista tai mokista kerro missään jos ei pakko ole, sinä kuulet vaan ne onnistumiset.
Elämässä nallekarkit eivät mene tasan. Siihen ei ole kukaan syyllinen, ei terveempi, ei sairaampi jne. Mutta kaikilla on varmasti omat ristinsä. Jokaisella meistä.
Jokainen on viime kädessä oman elämänsä seppä. Kukaan toinen ei voi auttaa, jos ihminen ei itse tee elämästään parasta mahdollista.
Ihminen voi toki tehdä alkaa asumaan itsesäälissään ja voimattomuudeksi naamioimassaan pelossa, mutta ei sellaisen mahdollisuus tee siitä järkevää.
Kukaan ei välitä onnistutko vaiko epäonnistut. Teet tai jätät tekemättä hyviä valintoja itsellesi.
Samat koulut ja tuet ja avoimet työpaikat ovat kaikille olemassa. Se joka yrittää on lähempänä onnistumista kuin toimeton valittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ilmeisesti jostain syystä opiskellut toista astetta silloin kun oli sen aika, 16-19v.
Suomessa on maksuton koulutus, toisin kuin monissa muissa maissa. Suomessa saa myös aikuisopintotukea.
Mahdollisuudet ovat auki edessäsi. Ota tai jätä.
Miksi elämä on toisille niin helppoa. Ne vaan hihittelee sohvalla koirien ja miehen kanssa ja saa kaiken mitä vaan haluaa.
--
Mikäli perustat tämän käsityksesi facebookiin, instaan tms, niin olet aivan väärillä jäljillä.
Minullakin on somen mukaan aina jotain kivaa menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Jos leipoo kakun samalla vanhalla reseptillä, saa uunista entisenlaisen kakun.
Jos et enää tykkää nykyisestä kakustasi, vaihda reseptiä.
Olen itse joutunut vaikeiden kotiolojen takia jättämään koulun kesken ja menemään pienipalkkaisiin ja tylsiin töihin vuosikausiksi, kunnes sain oppikoulun suoritetuksi ja pääsin opiskelemaan mieluisaan ammattiin. Ammatin voi siis hankkia aikuisenakin, ainakin jos ei muuta vaihtoehto ole kotoa annettu.
Mitä väliä vaikka ammatin ns. voi hankkia, kun kyse on siitä voiko käytännössä työllistyä. Joku setä pöydän takana katsoo, että ei hemmetti tommosta syrjätapausta oteta mihinkään töihin, eihän se ole tehnyt juuri mitään. Se on sitten siinä, mitä minä voin tehdä enemmän? Ihan niin kuin maailma tottelisi minua.
Jos olet tullut siihen johtopäätökseen, että et voi itse millään tavalla muuttaa omaa tilannettasi paremmaksi, niin miksi tulit kertomaan asian tälle keskustelupalstalle?
No kun jotkut kuitenkin selviää. Ensin makaa vuosikausia peiton alla kotona, sitten päättää vaan mennä töihin ja sitten ne vaan marssii. Minä saan aina kritiikkiä kaikesta. Miksi elämä on toisille niin helppoa. Ne vaan hihittelee sohvalla koirien ja miehen kanssa ja saa kaiken mitä vaan haluaa.
Muiden ihmisten elämä ei yleensä ole niin helppoa ja mutkatonta kuin se ulospäin näyttää. Kyllä ihmiset keskimäärin joutuvat tekemään aika paljon töitä asioiden saavuttamiseen eivätkä he siis vain saa kaikkea sormia napasuttamalla.
No mitä mystistä siinä voi TEHDÄ? Siis mitä konkreettisesti voi enää tehdä, jos kukaan ei vaan huoli töihin? Jotain rituaaleja leiritulen äärellä, loitsuja lausuen?
Pyrin useita kertoja opiskelemaan, en päässyt, mutta yritin uudestaan ja uudestaan.
Hain lukemattomia työpaikkoja kunnes tärppäsi.
Ei ne mun CVssä näy.
Näkyy tutkinto ja työkokemus, ei epäonnistumiset.
Nyt työkkäriin yhteys! Ehdotat voisitko opiskella omaehtoisesti. Tiedän tuon fiiliksen että aikuisena opiskelu epävarmaa ja ahdistaa mahdollinen opintolaina sitten työttömänä. Mutta jos pääset opiskelemaan omaehtoisesti, niin et tarvitse lainaa. Sinua voidaan tukea max. 24 kk. Tuossa ajassa kerkeät ottamaan uuden tutkinnon amiksesta tai vaihtoehtoisesti amk jonka jälkeen olet oikeutettu opintotukeen ja lainaan.
No mitä mystistä siinä voi TEHDÄ? Siis mitä konkreettisesti voi enää tehdä, jos kukaan ei vaan huoli töihin? Jotain rituaaleja leiritulen äärellä, loitsuja lausuen? [/quote]
---
No jos todella olet kolunnut kaikki Suomen työpaikat ja työnantajat läpi, niin sitten ei voi todellakaan enää tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Jos leipoo kakun samalla vanhalla reseptillä, saa uunista entisenlaisen kakun.
Jos et enää tykkää nykyisestä kakustasi, vaihda reseptiä.
Olen itse joutunut vaikeiden kotiolojen takia jättämään koulun kesken ja menemään pienipalkkaisiin ja tylsiin töihin vuosikausiksi, kunnes sain oppikoulun suoritetuksi ja pääsin opiskelemaan mieluisaan ammattiin. Ammatin voi siis hankkia aikuisenakin, ainakin jos ei muuta vaihtoehto ole kotoa annettu.
Täti ei taida olla oikein tietoinen tämän päivän nuorten aikuisten realiteeteista.
Nykyajan nuorten aikuisten realiteetit: ilmainen peruskoulu, ilmainen 2. asteen koulutus, ilmaiset korkeakouluinnot. Opintotuki, asumistuki, mahdollisuus saada lapsi kunnalliseen päivähoitoon. Boomereiden kohdalla vain kansakoulu oli maksuton. Jos halusi opiskella, oli opiskeltava työn ohella tai otettava velkaa opintoihin. Terveisin täti myös.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen, joka on saavuttanut jotain, on tehnyt töitä sen eteen, poislukien muutamat upporikkaat.
Vaikka olemme opiskelleet ammatin, ei kukaan voi varmasti luvata meille töitä. Emme elä Neuvostoliitossa, jossa oli 100% työllisyys.
Tulevaisuuden suunnittelu vaatii taloudellisia ja varsinkin ajallisia satsauksia, lisäksi kykyä sietää epävarmuutta.
Jos luovutat ennen kuin olet edes yrittänyt, haaveilet ja haikailet sitten lopun ikäsi, ja elät niillä minimipäivärahoilla.
Hyvin sanottu! Älä koskaan kuvittele, että muut ovat saaneet kivat jutut elämäänsä sormia napsauttamalla.
Välillä pitää uskaltaa ottaa tosi isoja riskejä. Esimerkiksi minä muutin parikymppisenä pieneltä paikkakunnalta Helsinkiin töiden perässä. Työt olivat kyllä oman alan töitä mutta palkka oli huono, aivan surkea, ja töitäkin oli varmasti luvattu vain 2 kuukaudeksi. Kaikki pitivät minua ihan hulluna kun tartuin johonkin noin epävarmaan. Mutta muutin Helsinkiin, aloitin työt, ja ennen kuin määräaikainen sopimus loppui he tarjosivat minulle jatkosopimusta ja sen jälkeen vakinaistivat minut. Pari vuotta sillä surkealla palkalla kitkuteltuani sain uuden työpaikan muualta, koska nyt minulla oli työkokemusta. Se oli sellainen ponnahduslauta parempaan työhön. Näin se usein menee todellisessa elämässä.
Jos leipoo kakun samalla vanhalla reseptillä, saa uunista entisenlaisen kakun.
Jos et enää tykkää nykyisestä kakustasi, vaihda reseptiä.
Olen itse joutunut vaikeiden kotiolojen takia jättämään koulun kesken ja menemään pienipalkkaisiin ja tylsiin töihin vuosikausiksi, kunnes sain oppikoulun suoritetuksi ja pääsin opiskelemaan mieluisaan ammattiin. Ammatin voi siis hankkia aikuisenakin, ainakin jos ei muuta vaihtoehto ole kotoa annettu.