Millaisia lapsia entiset koulukiusaajat kasvattaa?

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 03:57"]

Itsekkin olin yläasteella kolukiusaaja ja nyt kun lapseni on sielä tuntuu että hän on koulun kingi varmaan sen takia että on hyvin sosiaalinen ja suosittu.

Että ihan terveitä lapsia heistä tulee ja menestyjiä.

[/quote]

Saanko arvata, että sait kullannuppusi silloin, kun muut ikätoverit olivat lukiossa? Ja vanhemmuuden myötä sinulta on jäänyt nuoruuden tärkeitä kehitysvaiheita kokematta ja henkisesti olet edelleen siellä viisitoistakesäisen, ysiluokan "suositun menestyjän" tasolla?

Tiedän ainoastaan yhden kiusaajan tätä päivää, joten en voi yleistää mitenkään.

Heidän perheensä on se idyllisin, mitä tiedän, lapsia rakastetaan, kehutaan yms näkyvästi, myös facessa tykkäävät toisistaan ja tuntuu kuin muuta maailmaa ei olisikaan kuin he. Uskon, että lapsilla on hyvä olla ja toivon, etteivät toimi kuten äitinsä kouluvuosinaan.

Kiusatut: Grow up! Koittakaa antaa jo anteeksi!

Harvat koulukiusaajat onnistuvat kasvattamaan lapsistaan kunnon kansalaisia, kiusaajilla kun on ja tulee aina olemaan luonnevika. Ja ajatusmaailma on tyyliin "koulussa täytyy olla kova kun sillä itsekin selvisin siellä". Alakynteen ei saa jäädä liibalaaba... Tiedän koulukiusaajia ala -ja yläasteelta, ovat nyt lähes kolmikymppisiä eikä voi kun puristaa päätään....ja ryhtyvät perheellisiksi!

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 08:11"]

Harvat koulukiusaajat onnistuvat kasvattamaan lapsistaan kunnon kansalaisia, kiusaajilla kun on ja tulee aina olemaan luonnevika. Ja ajatusmaailma on tyyliin "koulussa täytyy olla kova kun sillä itsekin selvisin siellä". Alakynteen ei saa jäädä liibalaaba... Tiedän koulukiusaajia ala -ja yläasteelta, ovat nyt lähes kolmikymppisiä eikä voi kun puristaa päätään....ja ryhtyvät perheellisiksi!

[/quote]

Sinä tiedät kiusaajia = koko pyhä totuus

Kiusaaja kiusaa omaa epävarmuuttaan! Hyvinhän se täälläkin huomaa, että hyeenalauma hyökkää heti hyeenan lailla kimppuun, jos joku näyttää vähänkin heikolta. Itse tullut kiusatuksia vastaavasssa tilanteessa jne.

Elämällä on niin huono huumoritaju, että se opettaa näkemään oman merkityksensä ja arvonsa ja tätä kautta oppii arvostamaan muitakin.

Kai niistäkin kiusaajia tulee. Kuinkas muuten. Ei omena kauas puusta putoa. Luulen, että nämä koulukiusaajat eivät itse edes tienneet kiusaavansa ja näin huonot käytöstavat ja ilkeys jatkuvat sukupolvelta toiselle.

Ainakin yksinkertaisia ovat, vaikka eipä siihen kasvattamalla voi vaikuttaa(valitettavasti).

omakohtainen kokemus on se että kiusaaja kasvattaa omastaankin kiusaajaa, sitä tajuamatta. Hyväksytään toisen haaukkuminen ja kiusaaminen toteamalla "lapset on lapsia".

Kyllä kaikki periytyy. Kiusatun lapsista tulee kiusattuja. Kiusaajan lapsista kiusaajia.

Olen entinen kiusaaja. Lapseni ei ole vielä kouluikäinen, mutta ainakin tähän mennessä olen onnistunut kasvattamaan fiksua, empaattista ja hyväkäytöksistä tyttöstä.

Omaa kiusaamistani ja sen syitä olen osannut analysoida vasta aikuisiällä. Oma lapsuudenkotini oli komeista kulisseista huolimatta hyvin turvaton, vanhemmat jyräsivät meitä lapsia armottomasti ja kotona sai tasapainotella jatkuvassa pelossa. Paha oloni purkautui vihamielisyytenä ja agressiivisuutena koulussa. Näin tuolloin koko muun maailman vihollisena jota vastaan oli taisteltava, kotona opin että heikkoutta ei koskaan saa näyttää ja peitin omaa käytöstäni hyökkäämällä muiden kimppuun. En voinut enkä osannut puhua pahasta olostani kenellekään, en luottanut opettajiin enkä kuraattoreihin. Tämä loi noidankehän, jossa minut leimattiin koulun aikuistenkin taholta ykskantaan "pahaksi" ja "ilkeäksi", vaikka oikeasti olin erittäin, erittäin pahoinvoiva, jatkuvasti peloissani oleva nuori joka ei osannut käsitellä tunteitaan eikä nähdä omaa tilannettaan objektiivisesti. Elin koko peruskoulun "syö tai tule syödyksi" -periaatteella, en osannut asettua muiden asemaan tai välittää muiden pahasta olosta, koska olin liian syvällä omassa pahassa olossani. 

Omalle tyttärelleni en halua tätä kohtaloa. Toivon voivani välttää vanhempieni virheet, jolloin tyttäreni voisi välttää minun virheeni. Opetan tyttärelleni että negatiivisetkin tunteet saa ja pitää näyttää kotona, ja heikkoutta ei pidä pelätä. Omasta kiusaajataustastani aion kertoa tyttärelleni kun hän tulee kouluikään, toivoen että tämä opettaisi hänet näkemään myös mahdollisen kiusaajan ihmisenä joka saattaa olla todella eksyksissä vaikka ulkokuori olisi kuinka vihamielinen. Opetan tyttärelleni että kukaan ihminen ei ole paha, vaikka käyttäytyisi huonosti. Huonoa käytöstä ei tietenkään tarvitse sietää ja jos tyttäreni kohtaa kiusaamista aikanaan, toivon että osaan itse vanhempana olla ratkomassa tilannetta opettajien ja kiusaajan kanssa kypsemmin ja siten myös tehokkaammin kuin aikuiset omassa lapsuudessani. Vihainen älinä ja syyttely sai minut aikanaan entistä pahemmin puolustuskannalle, vahvisti näkemystäni muista pelkkinä vihollisina ja vain pahensi sekä tilannetta että omaa hukassa olemistani.

Minun ystäväni yläasteelta kiusasi yhtä luokkamme surkeampaa tyttöä. En silloin kouluaikana ihan tajunnut asian vakavuutta, sillä häntä kyllä kiusasivat muutkin, mutta enimmäkseen pojat. Sitten vuosia myöhemmin tämä tyttö luokkakokouksessa kiitti minua ja yhtä toista luokkakaveriani, kun emme häntä koskaan suoranaisesti kiusanneet (mutta emme ikävä kyllä erityisesti puolustaneetkaan) ja nimesi pahimmaksi kiusaajakseen tämän alussa mainitsemani ystäväni.

Nyt ystävälläni on pari päiväkoti-ikäistä lasta ja joo, täytyy sanoa, että itsekkäämpää ja epäempaattisempaa kasvattajaa en ole nähnyt.

Hassuinta on, että työkaverini kysyi hänet pari kertaa tavattuaan, että onko toi joku entinen koulukiusaaja.

Minuakin hän on varmaan tietyssä mielessä yrittänyt tässä vuosien varrella pompotella, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Itse olin pahastk koulukiusattu ja ei, en tule antamaan anteeksi _koskaan_, koska se vaikuttaa vielä tänäkin päivänä itsetuntooni ym. Yhteen koulukiusaajan lapseen olen törmännyt ja samanlainen on kuin vanhempansa. Ylimielinen, röyhkeä, maailmannapa joka todellakin tulee olemaan ylä-asteella se pahin kiusaaja. Omena ei kauas puusta putoa, varsinkaan kun nämä mulkvisti kiusaajat eivät ymmärrä olleensa kiusaajia, tai ainakaan kadu päivääkään sitä suosion ylimpänä olemista. Toivon kovasti että lapseni ei saa samaa kohtaloa kuin minä. Mutta jos kuulen häntä kiusattavan, puutun asiaan niin maan prkeleesti, että antaa olla viimeinen niitti! Kiusaajille pitäisi varsinkin ylä-asteella näyttää näitä videoita joissa lapset ovat tehneet ko. Kertonmusklipin ennen itsemurhaansa. Heitä ei takaisin saada, mutta ainakin voisi vaikuttaa toisten tulevaisuuteen.

Mun mies oli koulukiusaaja, ei mitenkään pahimmasta päästä vaan vähän sellainen öykkäri joka ei halunnut jäädä jalkoihin vaan oli äänessä yms. Se on oikeasti vasta aikuisiällä kiinnostuttuaan psykologiasta (omien lasten syntymän jälkeen) ja käytyään avoimessa yliopistossa parilla kurssilla tajunnut millaiset vaikutukset koulukiusaamisella on ollut. Aikaisemmin hän on vähätellyt asiaa ja ajatellut vain että se kuuluu poikien väliseen elämään ja vahvat pärjäävät.

Meidän omat lapset eivät tule tietämään tästä kiusaamistaustasta vaan omana esimerkkinä tottakai opetetaan toisten huomioon ottaminen, ei saa kiusata, miltä itsestä tuntuisi jos joku kohtelisi sinua noin yms. Kyllä se kotoa lähtee ja jokainen voi ottaa opikseen.. Mieheni katuu tietysti tekojaan mutta niitä ei saa tekemättömäksi ja ei todellakaan halua omista lapsistaan kiusaajia mutta ei myöskään kiusattuja eli puoliaan täytyy pitää ja jos ongelmia on niin kotona täytyy kertoa niistä.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 07:47"]

Tiedän ainoastaan yhden kiusaajan tätä päivää, joten en voi yleistää mitenkään.

Heidän perheensä on se idyllisin, mitä tiedän, lapsia rakastetaan, kehutaan yms näkyvästi, myös facessa tykkäävät toisistaan ja tuntuu kuin muuta maailmaa ei olisikaan kuin he. Uskon, että lapsilla on hyvä olla ja toivon, etteivät toimi kuten äitinsä kouluvuosinaan.

[/quote]

Kuulostaa pahalta, tuollasita kiiltokuvajulkisivua ylläpitävät yleensä voivat todella huonosti.

Omien kiusaajieni lapsista en kovin tarkkaan tiedä, mutta ylipäänsä kiusaajien elämä on mennyt täysin eri kaavalla kuin meidän useimpien muiden.

Heidät voi jakaa kahteen eri ryhmään: toiset menivät naimisiin ja hankkivat lapsia hyvin nuorena, toiset eivät vielä nelikymppisenä ole oikein löytäneet rinnalleen ketään eivätkä perustaneet perhettä, ylipäänsä eivät oikein ole löytäneet omaa juttuaan tässä aikuisuudessa vaan jotenkin haahuilevat teinimeiningillä edelleen. Vain yksi heistä on ainakin ulkoisilta puitteiltaan ns. menestyjä (erittäin korkeasti koulutettu), mutta hän teki kouluaikoina yhtäkkisen takinkäännöksen ongelmanuoresta pikkuvanhaksi lukutoukaksi ja eristäytyi sekä muista kiusaajista että meistä muista.

Näin koulukiusattuna tekee pahaa lukea koulukiusaajien voivottelua. Että heillä on vaikeaa ja siksi kiusaavat, voi raukat. No minulla oli ja on edelleen vaikeaa kiitos heidän "vaikeuksiensa". Kaikki omat kiusaajani ovat menestyneet elämässä, ainakin tähän mennessä. Minä en.

Rankkaa tunnepitoista yleistystä jolla ei ole mitään totuuspohjaa. Kiusaajia on monenlaisia, kuten kiusattuja ja niitä joita kiusaaminen ei kosketa. Kaikissa ryhmissä onnistutaan ja epäonnistutaan lasten kanssa. Kasvatustyössä on useasti mukana puoliso, joka antaa oman panoksensa lastenkasvatukseen.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 09:37"]

Näin koulukiusattuna tekee pahaa lukea koulukiusaajien voivottelua. Että heillä on vaikeaa ja siksi kiusaavat, voi raukat. No minulla oli ja on edelleen vaikeaa kiitos heidän "vaikeuksiensa". Kaikki omat kiusaajani ovat menestyneet elämässä, ainakin tähän mennessä. Minä en.

[/quote]

Sinä olet nyt aikuinen, voit tehdä jotakin omalle pahalle olollesi. Lapset/nuoret eivät siihen kykene tilanteessa jossa ovat.

Kiusaaminen on aina väärin, mutta jos lapsella/nuorella on mielenterveysongelmia on heidän hyvin vaikea siihen saada apua ilman aikuisen tukea. Ja juuri sellaisia kiusaajat ovat, ilman aikuisen tukea olevia.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 09:37"]

Näin koulukiusattuna tekee pahaa lukea koulukiusaajien voivottelua. Että heillä on vaikeaa ja siksi kiusaavat, voi raukat. No minulla oli ja on edelleen vaikeaa kiitos heidän "vaikeuksiensa". Kaikki omat kiusaajani ovat menestyneet elämässä, ainakin tähän mennessä. Minä en.

[/quote]

Sinä olet nyt aikuinen, voit tehdä jotakin omalle pahalle olollesi. Lapset/nuoret eivät siihen kykene tilanteessa jossa ovat.

Kiusaaminen on aina väärin, mutta jos lapsella/nuorella on mielenterveysongelmia on heidän hyvin vaikea siihen saada apua ilman aikuisen tukea. Ja juuri sellaisia kiusaajat ovat, ilman aikuisen tukea olevia.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 09:44"][quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 09:37"]

Näin koulukiusattuna tekee pahaa lukea koulukiusaajien voivottelua. Että heillä on vaikeaa ja siksi kiusaavat, voi raukat. No minulla oli ja on edelleen vaikeaa kiitos heidän "vaikeuksiensa". Kaikki omat kiusaajani ovat menestyneet elämässä, ainakin tähän mennessä. Minä en.

[/quote]

Sinä olet nyt aikuinen, voit tehdä jotakin omalle pahalle olollesi. Lapset/nuoret eivät siihen kykene tilanteessa jossa ovat.

Kiusaaminen on aina väärin, mutta jos lapsella/nuorella on mielenterveysongelmia on heidän hyvin vaikea siihen saada apua ilman aikuisen tukea. Ja juuri sellaisia kiusaajat ovat, ilman aikuisen tukea olevia.

[/quote]

Hyvin sanottu. Samaa mieltä.