Lue keskustelun säännöt.
Millaisia lapsia entiset koulukiusaajat kasvattaa?
04.03.2014 |
Kaikki yläasteen kiusaajat / häiriköt ovat nykyään perheellisiä. Mietityttää, että mitenköhän he kasvattavat tenaviaan? Sanovatko, he ettei toisia saa löydä ja kiusata vai, tajuavatko he edelleenkään tuommoisia asioita. Yläaste loppu 2006 ja monet heistä sai lapsen aika pian sen jälkeen, nyt on jo toinen / kolmas lapsi menossa. Yhelläkin jätkällä oli tapana aina hakta pienempiä luokkalaisia (lyödä limsapullolla, repulla ja töniä seinään jopa luokassa) nyt tää sama jätkä on 2. lapsen isä. Mietityttää vaan millaisia kauhukakaroita / kullannuppuja nämä kasvattavat.. Onko kokemusta.
Kommentit (96)
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:04"]
Siis luinko nyt oikein, pitäisi ymmärtää kiusaajaa joka on pahimmillaan aiheuttanut monen vuoden tuskat lapsuuttaan elävälle toiselle lapselle. Useat koulukiusatut kärsivät näistä ongelmista vielä aikuisenakin, eikä huonoa itsetuntoa tuosta noin vaan aikuisena korjata. Tämä tiedoksi sille joka sanoi että aikuisena voi itse vaikuttaa asioihin.
Kerrotko, miten voin vaikuttaa siihen että pelkään uusia tilanteita niin paljon että saan paniikkikohtauksen uusien ihmisten edessä ? Jään mieluummin kotiin, kuin juoksen erilaisissa illanvietoissa.
Tai miten vaikutan siihen, että en luota ihmisiin ollenkaan, kaikki lapsuudessa käytti vain hyväkseen tavalla tai toisella ja naureskelivat sitten koulunkäytävillä, räkivät päälle ja pyörittivät roskapöntöissä. Monta vuotta. Siitä sanallisesta kiusaamisesta en edes aloita.
Luotan vaan sokeasti ? Menen saamaan sen paniikkikohtauksen jotta siitä voidaan sitten "yhdessä" vitsailla ?
Ei kiitos.
[/quote]
Siis etsä tosiaan tiennyt, et miten nää asiat Suomessa ratkaistaan? Tässä pari maistiaista. Kerron lopussa oman kokemukseni. Kiva- koulu hankkeen kotisivuilta, toinen lause kysymyksen "mikä saa kiusaamaan" alla: "On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että kiusaamiseen syyllistyvät usein aivan tavalliset, terveet ja mukavat lapset".
Toinen, mun henkilökohtainen suosikkini ja systeemi josta olen itsekin saanut nauttia, on VERSO. Tässä kiva artikkeli, jossa on haastateltu tätä koulukiusaamisen (eikun siis anteeksi, pienien kinojen ratkaisemikseksi) poistamiseksi suunniteltua järjestelmää. Artikkelin nimi on: Kiusaaminen ei poistu kouluista koskaan.
Verso on vertaissovittelua. Se perustuu näkemykseen, jonka mukaan konflikteissa on pohjimmiltaan kyse vuorovaikutuksen puutteesta. Kun nuoret saavat siinä apua, he pystyvät itse ratkaisemaan kinansa. Sovittelija johdattelee osapuolet sopua kohti, mutta ei ratkaise ongelmaa heidän puolestaan.
"Kukaan ei Versossa saa pahiksen tai uhrin roolia. Kumpikin sopan osapuoli saa kertoa omista tunteistaan. Nuoret oppivat vuorovaikutusta, empatiaa ja konfliktin sopimista", Gellin kuvailee.
Olen itse päässyt kokemaan ton verson voiman yläasteella, josta on nyt pari vuotta. Minua kiusattiin systemaattisesti kolmosluokalta ysiluokalle, ja ysiluokalla puututtiin ensimmäisen kerran asiaan. Lapsena oli väkivaltaa, isompana kiusaaminen keskittyi joko a)täydelliseen ignooraamiseen, minua siis ei ollut olemassa eikä minua noteerattu millään tasolla, istuin hiljaa kello 8-15 b) ignooraaminen rikottiin vain satunnaisesti toisten halutessa ilmaista kuinka ruma olen, kuinka he eivät halua minua ryhmään, kuinka minun pitää istua yksin jne.
Niin tosiaan, ysillä puututtiin asiaan kun sain pitkän kirjeen luokan tytöiltä, jossa he pyysivät minua tappamaan itseni ja suosittelivat eri tapoja tähän. Luovutin kirjeen opettajalle, ja me pidettiin verso kokous, jossa oli tytöt vastaan minä. Arvaatkaapa pari kertaa, kuunneltiinko minun "vuorovaikutustaitoja "tytöt kilpaa huusivat omaa tarinaansa, vai menikö se siihen, että oli kyllä totisesti hyvin arvokas kokemus tälle nuorelle toi verso.
Juttu päätyi siihen, että pari kiusaajista valittiin koulun näytelmään esittämään pääosia, koska nuoret päätyivät purkamaan turhautumistaan ja esiintymishaluaan negatiivisella tavalla, ja tarvitsivat positiivisen kanavan tuoda itseään esiin.
Mut palkittiin asiasta niin, että tytöt pyysivät anteeksi, täysin vilpittömästi siis, ja jatkettiin täysin samaa rataa. Opettaja, joka siis on vuosikaudet hyväksynyt, että minä olen ainoa joka tekee parityöt yksin koska kukaan ei halua parikseni ja on korvaansa lotkauttamatta kuunnellut kaikki maailman haukkumasanat tunnilla mua kohtaan, kehotti lopettamaan turhan ujostelun ja menemään reippaasti porukkaan. voisin kuulemma vaikka ehdottaa tytöille yhteistä leffailtaa.
Siis leffailtaa. Oikeasti. Ihmisen kanssa, joka lupasi tarvittaessa auttaa minua etsimään sopivaa hirttoköyttä.
Minut tunnistaa tarinasta, mutta onko sillä väliä.
Mä olen pahoillani kaikkien puolesta, joiden lapsia kiusataan. Valitettavasti suomen kouluissa vain ollaan asennoiduttu siihen, että riitaan tarvii aina kaksi ja nuo tilanteet ovat "kinojen selvittelyjä", eikä sitä että kuusi on hakannut yhden matkalla kouluun ja pyritään loppuun asti muistamaan kuinka kiusaajat ovat lapsia, eli siis viattomia.
Onnea niille jotka ovat elämässään selvinneet kouluhelvetin jälkeen. Minä luultavasti tulen toteuttamaan kiusaajien toiveen.
[/quote]
Voi kulta, kyyneleet tulvahtivat silmiini. Tiedän, ettet ole minun lapseni, mutta monet asiat tapahtuivat aivan samalla tavalla hänelle. Ja ikuiset arvet jäi. Kuulema oli hänen oma syynsä, olisi itse toisenlainen eikä 'vääränlainen'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:04"]
Siis luinko nyt oikein, pitäisi ymmärtää kiusaajaa joka on pahimmillaan aiheuttanut monen vuoden tuskat lapsuuttaan elävälle toiselle lapselle. Useat koulukiusatut kärsivät näistä ongelmista vielä aikuisenakin, eikä huonoa itsetuntoa tuosta noin vaan aikuisena korjata. Tämä tiedoksi sille joka sanoi että aikuisena voi itse vaikuttaa asioihin.
Kerrotko, miten voin vaikuttaa siihen että pelkään uusia tilanteita niin paljon että saan paniikkikohtauksen uusien ihmisten edessä ? Jään mieluummin kotiin, kuin juoksen erilaisissa illanvietoissa.
Tai miten vaikutan siihen, että en luota ihmisiin ollenkaan, kaikki lapsuudessa käytti vain hyväkseen tavalla tai toisella ja naureskelivat sitten koulunkäytävillä, räkivät päälle ja pyörittivät roskapöntöissä. Monta vuotta. Siitä sanallisesta kiusaamisesta en edes aloita.
Luotan vaan sokeasti ? Menen saamaan sen paniikkikohtauksen jotta siitä voidaan sitten "yhdessä" vitsailla ?
Ei kiitos.
[/quote]
Siis etsä tosiaan tiennyt, et miten nää asiat Suomessa ratkaistaan? Tässä pari maistiaista. Kerron lopussa oman kokemukseni. Kiva- koulu hankkeen kotisivuilta, toinen lause kysymyksen "mikä saa kiusaamaan" alla: "On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että kiusaamiseen syyllistyvät usein aivan tavalliset, terveet ja mukavat lapset".
Toinen, mun henkilökohtainen suosikkini ja systeemi josta olen itsekin saanut nauttia, on VERSO. Tässä kiva artikkeli, jossa on haastateltu tätä koulukiusaamisen (eikun siis anteeksi, pienien kinojen ratkaisemikseksi) poistamiseksi suunniteltua järjestelmää. Artikkelin nimi on: Kiusaaminen ei poistu kouluista koskaan.
Verso on vertaissovittelua. Se perustuu näkemykseen, jonka mukaan konflikteissa on pohjimmiltaan kyse vuorovaikutuksen puutteesta. Kun nuoret saavat siinä apua, he pystyvät itse ratkaisemaan kinansa. Sovittelija johdattelee osapuolet sopua kohti, mutta ei ratkaise ongelmaa heidän puolestaan.
"Kukaan ei Versossa saa pahiksen tai uhrin roolia. Kumpikin sopan osapuoli saa kertoa omista tunteistaan. Nuoret oppivat vuorovaikutusta, empatiaa ja konfliktin sopimista", Gellin kuvailee.
Olen itse päässyt kokemaan ton verson voiman yläasteella, josta on nyt pari vuotta. Minua kiusattiin systemaattisesti kolmosluokalta ysiluokalle, ja ysiluokalla puututtiin ensimmäisen kerran asiaan. Lapsena oli väkivaltaa, isompana kiusaaminen keskittyi joko a)täydelliseen ignooraamiseen, minua siis ei ollut olemassa eikä minua noteerattu millään tasolla, istuin hiljaa kello 8-15 b) ignooraaminen rikottiin vain satunnaisesti toisten halutessa ilmaista kuinka ruma olen, kuinka he eivät halua minua ryhmään, kuinka minun pitää istua yksin jne.
Niin tosiaan, ysillä puututtiin asiaan kun sain pitkän kirjeen luokan tytöiltä, jossa he pyysivät minua tappamaan itseni ja suosittelivat eri tapoja tähän. Luovutin kirjeen opettajalle, ja me pidettiin verso kokous, jossa oli tytöt vastaan minä. Arvaatkaapa pari kertaa, kuunneltiinko minun "vuorovaikutustaitoja "tytöt kilpaa huusivat omaa tarinaansa, vai menikö se siihen, että oli kyllä totisesti hyvin arvokas kokemus tälle nuorelle toi verso.
Juttu päätyi siihen, että pari kiusaajista valittiin koulun näytelmään esittämään pääosia, koska nuoret päätyivät purkamaan turhautumistaan ja esiintymishaluaan negatiivisella tavalla, ja tarvitsivat positiivisen kanavan tuoda itseään esiin.
Mut palkittiin asiasta niin, että tytöt pyysivät anteeksi, täysin vilpittömästi siis, ja jatkettiin täysin samaa rataa. Opettaja, joka siis on vuosikaudet hyväksynyt, että minä olen ainoa joka tekee parityöt yksin koska kukaan ei halua parikseni ja on korvaansa lotkauttamatta kuunnellut kaikki maailman haukkumasanat tunnilla mua kohtaan, kehotti lopettamaan turhan ujostelun ja menemään reippaasti porukkaan. voisin kuulemma vaikka ehdottaa tytöille yhteistä leffailtaa.
Siis leffailtaa. Oikeasti. Ihmisen kanssa, joka lupasi tarvittaessa auttaa minua etsimään sopivaa hirttoköyttä.
Minut tunnistaa tarinasta, mutta onko sillä väliä.
Mä olen pahoillani kaikkien puolesta, joiden lapsia kiusataan. Valitettavasti suomen kouluissa vain ollaan asennoiduttu siihen, että riitaan tarvii aina kaksi ja nuo tilanteet ovat "kinojen selvittelyjä", eikä sitä että kuusi on hakannut yhden matkalla kouluun ja pyritään loppuun asti muistamaan kuinka kiusaajat ovat lapsia, eli siis viattomia.
Onnea niille jotka ovat elämässään selvinneet kouluhelvetin jälkeen. Minä luultavasti tulen toteuttamaan kiusaajien toiveen.
[/quote]hups , unohdin liittää artikkelin osoitteen: http://www.hs.fi/ihmiset/a1391836637122
57, älä vaan toteuta kiusaajien toivetta. Älä luovuta.
Sanon tämän itsekin koulukiusattuna jolle parisuhdetta tuskin koskaan tulee ja muutenkin olen aika pitkälti syrjäytynyt koko yhteiskunnasta. Ja kiusaajat ovat tietysti menestyneitä ja monet onnellisesti naimisissa. Koita jaksaa! *hali*
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 04:30"][quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 04:28"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 03:57"]Itsekkin olin yläasteella kolukiusaaja ja nyt kun lapseni on sielä tuntuu että hän on koulun kingi varmaan sen takia että on hyvin sosiaalinen ja suosittu.
Että ihan terveitä lapsia heistä tulee ja menestyjiä.
[/quote]
Voiko ihminen enään enempää sekaisin olla, lievästi sanottuna pihalla :/
[/quote]taidat olla vaan kateelinen
[/quote]Selittäähän ne hiihtäjätkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta puhut! Kyllä kiusaajista kasvaa aikuis ijällä henkisesti paljon vahvempia ihmisiä kuin kiusatuista. Kiusaajat menestyy ja kiusatut ei luonon lakeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mua oksettaa tälläset keskustelut. En hyväksy koskaan sitä että kiusaajaa hyysätään ja kiusatusta tehdään se asian ongelma. Näin tehtiin myös omalla kohdalla, käskettiin vaan kestämään ja sanottiin ettei haukku haavaa tee.
Kaikki koulukiusaajat eivät ole pahoja ihmisiä ja kaikki kiusatut eivät ole hyviä. Ei tämä ihan niin mustavalkoista ole. Kumpikin voi kasvattaa kiusattuja tai kiusaajia. Kiusaaminen on toki aina väärin ja siihen pitäisi puuttua, mutta ei ihmisen luonnetta aikuisiällä voi määritellä sen perusteella mitä hän oli esim. 8-vuotiaana.
Minua kiusattiin peruskoulussa. Minua pilkattiin milloin mistäkin ja eräs poika usein töni minut kumoon jne. Itkin lähes päivittäin ja kokemukseni ovat tietenkin muokanneet omaa persoonallisuuttani ja käsitystäni maailmasta. En kuitenkaan ajattele, että minua kiusanneet lapset (sillä lapsiahan he olivat) olisivat puhtaasti julmia ja pahoja eivätkä voisi muuttua tai oppia virheistään. Kaikki eivät toki muutu, mutta monet kylläkin kasvavat ihmisinä ajan kuluessa. Eikö ihminen muka teidän mielestänne voi olla hyväsydäminen ja empaattinen, jos hän on lapsena kiusannut toisia?
Lapset eivät osaa miettiä tekojensa ja sanojensa seurauksia kuten aikuiset. Olen antanut kiusaajilleni anteeksi ajat sitten enkä toivo heille mitään pahaa. Osa heistä on varmastikin mukavia ihmisiä ja osa taas ei edelleenkään huomioi juurikaan toisten tunteita. En kuitenkaan kuvittele tietäväni kenenkä kohdalla pätee mikäkin.
Pari vuotta sitten törmäsin kaupassa yhteen kiusaajistani. Poikaan, joka pilkkasi ja töni minua jatkuvasti. En ollut nähnyt häntä yläasteen jälkeen. Hän pyysi minulta heti anteeksi kouluaikojen käytöstään ja kertoi, että hänen omatuntonsa muistuttaa häntä edelleen usein vääristä teoistaan. Uskon hänen olevan vilpittömästi pahoillaan. Sanoin, että oli mukava kuulla hänen anteeksipyytönsä, mutta anteeksi antamisen kannalta sillä ei ole väliä, olen antanut anteeksi jo ajat sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kiusaajat tuskin muistavat tekojaan, mutt en tänä päivänäkään, yli 12 v tapahtumien jälkeen halua samaan tilaan heidän kanssaan. Mikään, ei mikään oikeuta niitä tekoja ja sanoja 6-8lk ikäisiltä lapsilta. Ne vuodet oli täyttä tuskaa, minulle.
Pahaa en heille toki toivo, mutta en kovin lämmöllä muistele mustia silmiä ja haisevia vaatteita, revittyjä koulukirjoja ja ilkeitä kirjelappusia.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 18:24"]
Minun kiusaajat tuskin muistavat tekojaan, mutt en tänä päivänäkään, yli 12 v tapahtumien jälkeen halua samaan tilaan heidän kanssaan. Mikään, ei mikään oikeuta niitä tekoja ja sanoja 6-8lk ikäisiltä lapsilta. Ne vuodet oli täyttä tuskaa, minulle.
Pahaa en heille toki toivo, mutta en kovin lämmöllä muistele mustia silmiä ja haisevia vaatteita, revittyjä koulukirjoja ja ilkeitä kirjelappusia.
[/quote]
Ei mikään oikeutakaan toisia satuttavia tekoja. Ei kiusaaminen ole koskaan oikein. Tässä on kuitenkin kyse lapsista. On kauheaa, että viatonta lasta kiusataan, mutta se tekijäkin on lapsi. Jos ei edes lapsia yritetä ymmärtää niin ketäs sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 18:33"][quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 18:24"]
Minun kiusaajat tuskin muistavat tekojaan, mutt en tänä päivänäkään, yli 12 v tapahtumien jälkeen halua samaan tilaan heidän kanssaan. Mikään, ei mikään oikeuta niitä tekoja ja sanoja 6-8lk ikäisiltä lapsilta. Ne vuodet oli täyttä tuskaa, minulle.
Pahaa en heille toki toivo, mutta en kovin lämmöllä muistele mustia silmiä ja haisevia vaatteita, revittyjä koulukirjoja ja ilkeitä kirjelappusia.
[/quote]
Ei mikään oikeutakaan toisia satuttavia tekoja. Ei kiusaaminen ole koskaan oikein. Tässä on kuitenkin kyse lapsista. On kauheaa, että viatonta lasta kiusataan, mutta se tekijäkin on lapsi. Jos ei edes lapsia yritetä ymmärtää niin ketäs sitten?
[/quote]
voi, kyllä heitä ymmärrettiin. Pikku puhuttelu ja sama meno jatkui, minun piti vaan kestää eikä tehdä kärpäsestä härkästä. Ei mitään rangaistuksia, ei mitään. Hommaa oli yhdellä puhuttelulla selvä, heidän osaltaan. Itse sain ravata ties missä psykologeilla.
Kiusasin lukion loppuun ja pikkasen yliopistossakin. Vanhin aloitti koulun ja hyvin menee. On johtajatyyppiä ja kavereita jokaiselle sormelle. Myös harrastuksessa tuli valituksi joukkueen "kapteeniksi". Oppi lukemaan jo ennen koulua, joten pientä tylsistymistä havaittavissa. Joku lapsi oli kai inissyt lapseni kiusaavan, mutta kyse on tainnut olla vain tuon toisen lapsen kateudesta ja fantasioista. Luokanopettajan kanssa golfataan samassa seurassa ja yhteydenpito kouluun toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 18:42"]
Kiusasin lukion loppuun ja pikkasen yliopistossakin. Vanhin aloitti koulun ja hyvin menee. On johtajatyyppiä ja kavereita jokaiselle sormelle. Myös harrastuksessa tuli valituksi joukkueen "kapteeniksi". Oppi lukemaan jo ennen koulua, joten pientä tylsistymistä havaittavissa. Joku lapsi oli kai inissyt lapseni kiusaavan, mutta kyse on tainnut olla vain tuon toisen lapsen kateudesta ja fantasioista. Luokanopettajan kanssa golfataan samassa seurassa ja yhteydenpito kouluun toimii.
[/quote] Joo näihän se menee ovat ne lapsekkin kateelisia toisilleen ja alkavat sitten inistä.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 18:33"][quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 18:24"]
Minun kiusaajat tuskin muistavat tekojaan, mutt en tänä päivänäkään, yli 12 v tapahtumien jälkeen halua samaan tilaan heidän kanssaan. Mikään, ei mikään oikeuta niitä tekoja ja sanoja 6-8lk ikäisiltä lapsilta. Ne vuodet oli täyttä tuskaa, minulle.
Pahaa en heille toki toivo, mutta en kovin lämmöllä muistele mustia silmiä ja haisevia vaatteita, revittyjä koulukirjoja ja ilkeitä kirjelappusia.
[/quote]
Ei mikään oikeutakaan toisia satuttavia tekoja. Ei kiusaaminen ole koskaan oikein. Tässä on kuitenkin kyse lapsista. On kauheaa, että viatonta lasta kiusataan, mutta se tekijäkin on lapsi. Jos ei edes lapsia yritetä ymmärtää niin ketäs sitten?
[/quote]
voi, kyllä heitä ymmärrettiin. Pikku puhuttelu ja sama meno jatkui, minun piti vaan kestää eikä tehdä kärpäsestä härkästä. Ei mitään rangaistuksia, ei mitään. Hommaa oli yhdellä puhuttelulla selvä, heidän osaltaan. Itse sain ravata ties missä psykologeilla.
[/quote]
Mutta ymmärrätkö, että olet periaatteessa katkera lasten käytöksestä? Tietysti kiusaamiseen pitäisi puuttua tosissaan, mutta ei ne lapset oikeasti osaa ajatella niitä seurauksia. Aikamoinen lapsinero saisi olla, jos osaisi miettiä mahdollisia psykologisia seurauksia. En ainakaan itse usko, että minua lihavaksi haukkunut 10-vuotias ajatteli aikaansaavansa sillä vääristymiä minäkuvaani tai aiheuttavansa vuosien viiveellä syömishäiriön. Niin toki kävi, mutta minun on hyvin vaikea yrittää demonisoida lasta tai ajatella, että hän teki niin pahuuttaan. Sen ikäinen nyt ei vaan osaa miettiä seurauksia samalla tavalla kuin aikuinen.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 18:49"][quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 18:33"][quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 18:24"]
Minun kiusaajat tuskin muistavat tekojaan, mutt en tänä päivänäkään, yli 12 v tapahtumien jälkeen halua samaan tilaan heidän kanssaan. Mikään, ei mikään oikeuta niitä tekoja ja sanoja 6-8lk ikäisiltä lapsilta. Ne vuodet oli täyttä tuskaa, minulle.
Pahaa en heille toki toivo, mutta en kovin lämmöllä muistele mustia silmiä ja haisevia vaatteita, revittyjä koulukirjoja ja ilkeitä kirjelappusia.
[/quote]
Ei mikään oikeutakaan toisia satuttavia tekoja. Ei kiusaaminen ole koskaan oikein. Tässä on kuitenkin kyse lapsista. On kauheaa, että viatonta lasta kiusataan, mutta se tekijäkin on lapsi. Jos ei edes lapsia yritetä ymmärtää niin ketäs sitten?
[/quote]
voi, kyllä heitä ymmärrettiin. Pikku puhuttelu ja sama meno jatkui, minun piti vaan kestää eikä tehdä kärpäsestä härkästä. Ei mitään rangaistuksia, ei mitään. Hommaa oli yhdellä puhuttelulla selvä, heidän osaltaan. Itse sain ravata ties missä psykologeilla.
[/quote]
Mutta ymmärrätkö, että olet periaatteessa katkera lasten käytöksestä? Tietysti kiusaamiseen pitäisi puuttua tosissaan, mutta ei ne lapset oikeasti osaa ajatella niitä seurauksia. Aikamoinen lapsinero saisi olla, jos osaisi miettiä mahdollisia psykologisia seurauksia. En ainakaan itse usko, että minua lihavaksi haukkunut 10-vuotias ajatteli aikaansaavansa sillä vääristymiä minäkuvaani tai aiheuttavansa vuosien viiveellä syömishäiriön. Niin toki kävi, mutta minun on hyvin vaikea yrittää demonisoida lasta tai ajatella, että hän teki niin pahuuttaan. Sen ikäinen nyt ei vaan osaa miettiä seurauksia samalla tavalla kuin aikuinen.
[/quote]
En ole katkera. Ymmärrän että vastapuoli on ollut silloin myös lapsi, mutta rajansa kaikella. Jos kiusaajien vanhemmat sanoo "ei meidän pikku x" niin on kyllä pahasti jotain vialla. Eikä siitä olisi pitänyt minun, ulkopuolisen, kiusatun saada kärsiä.
Ei toki tarvitse lapsen osata ajatella psykologisia seurauksia, mutta kyllä on jossain menty pahasti vikaan jos ei tiedä, ettei toista kiusata koska se ei ole mukavaa. Tähän ei ikävä kyllä minulle pysty selittämään yhtäkään selitystä, mikä oikeuttaisi millään tavalla kiusaamista tai minua hyväksymään sen. Kyllä vuosia jatkunut kiusaaminen on jo niin systemaattista että siinä se lapsikin, 8luokkalainen on tajunnut mitä tekee.
Yleensä kiusaajien lapset ovat huumorintajuisia, sosiaalisia ja tasapainoisia. Kiusattujen lapset taas epävakaita, itsekkäitä ja myöhemmin mielenterveysongelmaisia. Tähän vaikuttaa vanhempien esimerkki.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 19:03"]
Yleensä kiusaajien lapset ovat huumorintajuisia, sosiaalisia ja tasapainoisia. Kiusattujen lapset taas epävakaita, itsekkäitä ja myöhemmin mielenterveysongelmaisia. Tähän vaikuttaa vanhempien esimerkki.
[/quote]Näin on asia
Kun näitä kommentteja lukee niin täällä on kyllä ihan sanottu toisille että miten te voitte olla harmissanne jostain mitä lapsi on tehnyt. Täysin unohtaen että kiusattukin on ollut silloin lapsi. Suosikkini oli se että akuinen voi vapaaehtoisesti mennä terapiaan joten entisille koulukiusatuille ei empatiaa heru mutta kiusaajille kyllä. Voi apua kun jotkut elävät omassa pumpulimaailmassaan jos käsitys terapiasta on esim. tuollainen. Että sinne jos vapaaehtoisesti menee niin kaikki onkin heti hyvin.
Minun puolestani kiusaajaa saa kyllä yrittää ymmärtää ja auttaa. Mutta ei kiusatun kustannuksella. Eli kiusaaja vaan toiseen kouluun aloittamaan alusta, tai ensin vaikka toiselle luokalle ja siitä sitten erityisluokalle. Oppiipahan ettei toisia kohdella niinkuin hän kohtelee. Mitä oppivat lapset kun se ketä he sortavat lähtee pois, sen sijaan että he joutuisivat muuttamaan elämäänsä?
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 10:04"]
Siis luinko nyt oikein, pitäisi ymmärtää kiusaajaa joka on pahimmillaan aiheuttanut monen vuoden tuskat lapsuuttaan elävälle toiselle lapselle. Useat koulukiusatut kärsivät näistä ongelmista vielä aikuisenakin, eikä huonoa itsetuntoa tuosta noin vaan aikuisena korjata. Tämä tiedoksi sille joka sanoi että aikuisena voi itse vaikuttaa asioihin.
Kerrotko, miten voin vaikuttaa siihen että pelkään uusia tilanteita niin paljon että saan paniikkikohtauksen uusien ihmisten edessä ? Jään mieluummin kotiin, kuin juoksen erilaisissa illanvietoissa.
Tai miten vaikutan siihen, että en luota ihmisiin ollenkaan, kaikki lapsuudessa käytti vain hyväkseen tavalla tai toisella ja naureskelivat sitten koulunkäytävillä, räkivät päälle ja pyörittivät roskapöntöissä. Monta vuotta. Siitä sanallisesta kiusaamisesta en edes aloita.
Luotan vaan sokeasti ? Menen saamaan sen paniikkikohtauksen jotta siitä voidaan sitten "yhdessä" vitsailla ?
Ei kiitos.
[/quote]
Siis etsä tosiaan tiennyt, et miten nää asiat Suomessa ratkaistaan? Tässä pari maistiaista. Kerron lopussa oman kokemukseni. Kiva- koulu hankkeen kotisivuilta, toinen lause kysymyksen "mikä saa kiusaamaan" alla: "On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että kiusaamiseen syyllistyvät usein aivan tavalliset, terveet ja mukavat lapset".
Toinen, mun henkilökohtainen suosikkini ja systeemi josta olen itsekin saanut nauttia, on VERSO. Tässä kiva artikkeli, jossa on haastateltu tätä koulukiusaamisen (eikun siis anteeksi, pienien kinojen ratkaisemikseksi) poistamiseksi suunniteltua järjestelmää. Artikkelin nimi on: Kiusaaminen ei poistu kouluista koskaan.
Verso on vertaissovittelua. Se perustuu näkemykseen, jonka mukaan konflikteissa on pohjimmiltaan kyse vuorovaikutuksen puutteesta. Kun nuoret saavat siinä apua, he pystyvät itse ratkaisemaan kinansa. Sovittelija johdattelee osapuolet sopua kohti, mutta ei ratkaise ongelmaa heidän puolestaan.
"Kukaan ei Versossa saa pahiksen tai uhrin roolia. Kumpikin sopan osapuoli saa kertoa omista tunteistaan. Nuoret oppivat vuorovaikutusta, empatiaa ja konfliktin sopimista", Gellin kuvailee.
Olen itse päässyt kokemaan ton verson voiman yläasteella, josta on nyt pari vuotta. Minua kiusattiin systemaattisesti kolmosluokalta ysiluokalle, ja ysiluokalla puututtiin ensimmäisen kerran asiaan. Lapsena oli väkivaltaa, isompana kiusaaminen keskittyi joko a)täydelliseen ignooraamiseen, minua siis ei ollut olemassa eikä minua noteerattu millään tasolla, istuin hiljaa kello 8-15 b) ignooraaminen rikottiin vain satunnaisesti toisten halutessa ilmaista kuinka ruma olen, kuinka he eivät halua minua ryhmään, kuinka minun pitää istua yksin jne.
Niin tosiaan, ysillä puututtiin asiaan kun sain pitkän kirjeen luokan tytöiltä, jossa he pyysivät minua tappamaan itseni ja suosittelivat eri tapoja tähän. Luovutin kirjeen opettajalle, ja me pidettiin verso kokous, jossa oli tytöt vastaan minä. Arvaatkaapa pari kertaa, kuunneltiinko minun "vuorovaikutustaitoja "tytöt kilpaa huusivat omaa tarinaansa, vai menikö se siihen, että oli kyllä totisesti hyvin arvokas kokemus tälle nuorelle toi verso.
Juttu päätyi siihen, että pari kiusaajista valittiin koulun näytelmään esittämään pääosia, koska nuoret päätyivät purkamaan turhautumistaan ja esiintymishaluaan negatiivisella tavalla, ja tarvitsivat positiivisen kanavan tuoda itseään esiin.
Mut palkittiin asiasta niin, että tytöt pyysivät anteeksi, täysin vilpittömästi siis, ja jatkettiin täysin samaa rataa. Opettaja, joka siis on vuosikaudet hyväksynyt, että minä olen ainoa joka tekee parityöt yksin koska kukaan ei halua parikseni ja on korvaansa lotkauttamatta kuunnellut kaikki maailman haukkumasanat tunnilla mua kohtaan, kehotti lopettamaan turhan ujostelun ja menemään reippaasti porukkaan. voisin kuulemma vaikka ehdottaa tytöille yhteistä leffailtaa.
Siis leffailtaa. Oikeasti. Ihmisen kanssa, joka lupasi tarvittaessa auttaa minua etsimään sopivaa hirttoköyttä.
Minut tunnistaa tarinasta, mutta onko sillä väliä.
Mä olen pahoillani kaikkien puolesta, joiden lapsia kiusataan. Valitettavasti suomen kouluissa vain ollaan asennoiduttu siihen, että riitaan tarvii aina kaksi ja nuo tilanteet ovat "kinojen selvittelyjä", eikä sitä että kuusi on hakannut yhden matkalla kouluun ja pyritään loppuun asti muistamaan kuinka kiusaajat ovat lapsia, eli siis viattomia.
Onnea niille jotka ovat elämässään selvinneet kouluhelvetin jälkeen. Minä luultavasti tulen toteuttamaan kiusaajien toiveen.