Kokemuksia lihavuusleikkauksesta?

Vierailija kirjoitti:

Ainoa "lihavuusleikkaus" minkä hyväksyn on mahdollisten ylimääräisten nahkojen kiristely laihdutuksen jälkeen.

Miksi sinun tarvitsee hyväksyä muiden ihmisten asioita muutenkaan? Ei sitä kukaan sinulle varmaankaan väkisin tee?

Minulle tehtiin julkisella puolella sleeve-leikkaus 6 vuotta sitten. Olin jonkin verran ylipainoinen koko aikuisiän noin 20-40-vuotiaana. Eniten kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen.

Leikkauksen ansiosta laihduin 123 kg:sta 83 kiloon, nyt parin viime vuoden aikana nelisen kiloa on tullut takaisin. En olisi ilman leikkausta ikinä päässyt näin pysyvään tulokseen lukuisista laihdutusyrityksistä huolimatta. Olen todella tyytyväinen tulokseen.

Voin lämpimästi suositella ylipainosta kärsiville <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäe en päässyt BMI:llä 43 koska ei ollut mitään lihavuuteen liittyviä sairauksia ja paino ei ollut BMI > 40 yli viittä vuotta. Olin kiukkuinen ja meinasin jättää väliin tarjotun sairaalan painonhallintaryhmänkin, uskoen että se on tyhmä pikakuuri jonka jälkeen lihon takaisin.

Mutta ei ollut. Laihduin sen kuurin aikana 28 kg ja sen jälkeen opiskelin ravitsemusterapeutin avulla ihan uudet ruokatottumukset. Painoin 110 kg kun lääkäriin menin lihavuuden takia, tarkoitukseena päästä leikkaukseen. Nykyisin painan 64 kg. Ilman leikkausta, joten minun tapauksessa lopulta oli ihan hyvä etten päässytkään leikkaukseen. 

Sitä en vieläkään ymmärrä itsekään, miksi onnistuin laihtumaan kun olin sitä ennen aloittanut kymmeniä dieettejä ja laihtunut vähän ja lihonut takisin. En tehnyt mitään henkistä työtä, en käynyt terapiassa, en mitään ihmeempää. Kai minä vaan sisuunnuin että vaikka olisi kuinka epämukavaa se laihdutus,vaikka hitto kuolisin siihen, niin minähän en periksi anna ja laihdun. Eli opin sietämään nälkää ja epämukavuutta.

Koska dieetit eivät ole oikea ratkaisu mihinkään. Ne on roskaa. Dieetti on väliaikaista, ruokavalio taas on elämänpituinen valinta. Joo, voit laihtua hieman kun olet jollain hiton mehudieetillä. Samalla olotilasi on aivan surkea. Mutta mitäs sitten kun dieetti on ohi? No et tehnyt mitään korjauksia ruokavalioosi vaan palaat tietysti tuttuun ja turvalliseen ja kilot tulevat takaisin.

Hmm. Kyllä minä yritin muuttaa pysyvästi ruokatottumuksia niiden aiempien dieettien aikana/jälkeen. Ja minulla oli tarpeeksi tietoa ravitsemuksesta, en vaan jostain mystisestä syystä saanut pysyttyä siinä ruokavaliossa. Aloin lipsua siellä ja täällä yhä enemmän, "ihan vaan tänään", tai "ihan vähän vaan", ja lopåulta tuli joku stressi elämässä ja sitten ahmin kuin hullu. Ja siinä se sitten oli.

Tämä viimeisin, jonka tavoite (65 kg) alkoi myös äärimmäisellä pikakuurilla eli sillä sairaalan ryhmädieetillä. Eikä siinä ruokavalion muutoksessakaan itsessään ollut mitään ihmeellistä verrattuna niihin epäonnistuneisiin kertoihin. Ihan virallisterveelliseen siirryin, ja olin sitä yrittänyt ennenkin (kuten myös VHH:ta, paleota ja montaa muuta). Jostain syystä vaan enää ei ole edes stressit tai muut saaneet romahtamaan. Kai se isoin paino vaan oli niin vastenmielinen olotila, polvikipuineen ja vaikeuksineen liikkua, että peläytti tarpeeksi että nyt joku syvempi taso mielessä ottaa ihan oikeasti painoasian vakavasti, eikä anna periksi kiusauksille. Ja sen olen oppinut että se pirulle pikkusormen anto on ensiaskel käden menetykseen, eli en enää hyväksy mitään "vain tänään", "otan sen sitten takaisin syömällä kevyemmin muutaman päivän jatkossa" selittelyjä itseltäni. Kun olen nähnyt että "vain tänään" voi toistua vaikka kuukauden ja sitten onkin jo lihottu kivasti.

Pia Penttala on justiin Maikkarin viiden jälkeen ohjelmassa. Ei ole hirveän laihan näkönen, mutta on selkeesti kasvoistaan kaventunut.

Tottakai ilman leikkausta laihduttaminen on parempi ratkaisu, mutta ongelmilla on tapana kasaantua.

Kun on runsaasti ylipainoa, erilaiset vaivat ja sairaudet tulevat kuvaan mukaan. Sitten yrität huonokuntoisena hoitaa työsi ja perheen. Kuntoillakin pitäisi, tähän kaikkeen ei vaan voimat riitä. Ala siinä sitten miettimään uusia ruokavalioita ja uusia suuntia elämälle!

Negatiivinen kierre vie koko ajan alaspäin, kunnes tuntuu, ettei vaihtoehtoja ole. Jos siinä tilanteessa saa apua vaikka leikkauksesta, mielestäni siihen tilaisuuteen kannattaa tarttua, jos leikkaus on itselle muuten sopiva.

Leikkaus laihduttaa aluksi halusit tai et. Olo kevenee ja kohenee. Tulee uusia voimia. Jaksat alkaa miettimään kokonaisvaltaisesti omaa vointinasi. Uusi positiivinen kierre on syntynyt.

Ja te, jotka tuomitsette toisten valinnat, te ette tiedä muiden ihmisten koko elämän tilannetta. On kovaa ja ymmärtämätöntä sanella miten toinen saa tulla autetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäe en päässyt BMI:llä 43 koska ei ollut mitään lihavuuteen liittyviä sairauksia ja paino ei ollut BMI > 40 yli viittä vuotta. Olin kiukkuinen ja meinasin jättää väliin tarjotun sairaalan painonhallintaryhmänkin, uskoen että se on tyhmä pikakuuri jonka jälkeen lihon takaisin.

Mutta ei ollut. Laihduin sen kuurin aikana 28 kg ja sen jälkeen opiskelin ravitsemusterapeutin avulla ihan uudet ruokatottumukset. Painoin 110 kg kun lääkäriin menin lihavuuden takia, tarkoitukseena päästä leikkaukseen. Nykyisin painan 64 kg. Ilman leikkausta, joten minun tapauksessa lopulta oli ihan hyvä etten päässytkään leikkaukseen. 

Sitä en vieläkään ymmärrä itsekään, miksi onnistuin laihtumaan kun olin sitä ennen aloittanut kymmeniä dieettejä ja laihtunut vähän ja lihonut takisin. En tehnyt mitään henkistä työtä, en käynyt terapiassa, en mitään ihmeempää. Kai minä vaan sisuunnuin että vaikka olisi kuinka epämukavaa se laihdutus,vaikka hitto kuolisin siihen, niin minähän en periksi anna ja laihdun. Eli opin sietämään nälkää ja epämukavuutta.

Koska dieetit eivät ole oikea ratkaisu mihinkään. Ne on roskaa. Dieetti on väliaikaista, ruokavalio taas on elämänpituinen valinta. Joo, voit laihtua hieman kun olet jollain hiton mehudieetillä. Samalla olotilasi on aivan surkea. Mutta mitäs sitten kun dieetti on ohi? No et tehnyt mitään korjauksia ruokavalioosi vaan palaat tietysti tuttuun ja turvalliseen ja kilot tulevat takaisin.

Aika kärkkäästi puhut asiasta, jota et ymmärrä. Tarkistapa sanan dieetti merkitys.

Jos oikeasti harkitsee leikkausta niin ensin voi kokeilla toista hieman radikaalia tapaa:

https://www.hyvaterveys.fi/keskustelu/31383/olen-120kg-minulta-katosi-r…

43-vuotias, lapsesta asti ylipainoinen, BMI 40.

Jojoiluhistoriaa. Laihduttanut pienempiä laihdutuksia useita, kerran 15 kg, 20 kg pari kertaa, 

30 kg pari kertaa. 

2017 lääkäri otti puheeksi laihdutusleikkauksen, järkytyin ja kieltäydyin edes keskustelemasta siitä.

Sanoin, että yritän vielä omin voimin ja ravitsemusterapeutin neuvoin. 

Sain 23 kg pois. 

Nyt olen taas lähes samassa tilanteessa eli BMI 40 ja enää muutama kilo kaikista korkeimpaan painoon.

Olen käynyt tänä vuonna muutaman kerran ravitsemusterapeutilla ja lääkärillä

ja kuulemma laihdutusleikkausta puoltavia tekijöitä on. Annettiin lomakkeita joihin vastata jos suhtaudun myönteisesti, niin sitten aletaan selvittelemään onko estettä leikkaukselle ja lähdetäänkö leikkausta toteuttamaan. 

Sain lomakkeet torstaina. En ole vielä kyennyt lukemaan niitä. Seuraava lääkäriaika on kahden kuukauden päästä, joten minulla on nyt aikaa pohtia tätä vaihtoehtoa. 

En ole enää laihdutusleikkausta vastaan, mutta en ole vielä ihan täysin puolestakaan. 

Ymmärrän, että se edistäsi terveyttäni, ei sitä muuten tehtäisi. 

Pelottaa kuitenkin, että mitä jos saan jonkin komplikaation,

mitä jos se ei autakaan minua, mitä jos lihon takaisin,

miten työpaikkaruokailut ja kaikkien uteliaat kyselyt... 

Kertokaa te kokemuksistanne, joille on tehty tämä.

Hyviä ja huonoja, mitä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotainhan se kertoo ihmisestä ja ajatusmaailman ongelmista, jos on valmis silpouttamaan itsensä sen sijaan, että tekisi sen henkisen työn, jota laihtuminen ensisijaisesti vaatii. Eli ongelma ulkoistetaan, sitten uhriudutaan, ja ratkaisun pitäisi tulla helposti, ilman omaa työtä.

Lihavuusleikkaus ei ole mikään oikotie onneen. Vain harva onnistuu laihtumaan sen avulla pysyvästi, ja silloinkin käteen jää silvottu keho, joka ei toimi kunnolla.

Minkä ihmeen henkisen työn? Olen ravannut lääkäristä toiseen, psykiatrilla, ravitsemusterapeutilla, psykologilla. Olen koittanut vaikka mitä dieettejä ja elämäntapamuutoksia hypnotisoinnista personal traineriin. Mikään ei pysy. Olen pudottanut yli 100kg, mutta ne ovat tulleet aina takaisin. Jokin syömiskäyttäytymisessäni mättää ja olen pian 40-vuotias, eli alkaa olemaan kaikki muut keinot kokeiltu. Mitä sinä sitten sijassani tekisit?

Mutta etkö sin onneton ymmärrä, maisterintutkinnostasi huolimatta, että vatsalukkusi venyy  uudelleen leikkauksen jälkeen, kun syöt liikaa:::???!!  Juuri siksi annoskoon olisi pysyttävä pienenä, ettei vatsalaukkusi venyisi takaisin entisiin mittoin! Kuinka suuri nyt lieneekään jo.  ?

Mitä suuremmaksi olet vatsalukkusi venyttänyt, sitä enemmän tarvitset ruokaa sinne lappaa, ennekuin se on taas täysi, ja mitä täydemmäksi sen syöt, sitä enemmän laukkusi tas venyy..::)))

Olen saavuttanut elämässäni maisterintutkinnon, hyvän uran, hyvän avioliiton, olen menestynyt urheilussa nuorempana... En käsitä että mitä minä olen laiskasti ulkoistanut? Missä minä odotan mitään oikotietä?

"Mikään ei pysy." Henkisellä puolellahan se ongelma on. Tiedät, miten pitäisi syödä, mutta päätät silti syödä väärin tai liikaa. Syömiskäyttäytyminen ei ole mikään yksittäinen, kaikesta muusta irrallinen fyysinen toiminta, vaan lähtee ajatuksista ja tunteista.

Ulkoistat laihduttamisen ensin hypnotisoijalle, terapeutille, sitten leikkaukselle ja odotat, että se toisi sinulle pysyvän ratkaisun, vaikka siinäkin ongelmaksi muodostuu sinun sisäinen elämäsi. Jos et saa ajatusmalleja muuttumaan ja sisäistä, miksi sabotoit itseäsi, tulet lihomaan leikkauksen jälkeenkin. Miksi kuvittelet, että leikkaus toimisi eri tavalla kuin muut kokeilemasi keinot?

No millä ne ajatusmallit sinusta sitten muuttuisivat? Itselläni auttoi laihtumaan lääke joka poisti ruokahalun kokonaan (victoza), mutta sitä ei suositella pitkäaikaiseen käyttöön joten sitä en enää saa.

Odotan mahdolliselta leikkaukselta sitä, että sinne vatsaan ei enää saisi syötyä niin paljon kuin tähän asti, että kylläisyys tulisi nopeammin ja että yksi repsahdus ei aiheuttaisi kurimusta koska sinne vatsalaukkuun ei enää yksinkertaisesti mahdu niin paljon tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi nahkojen roikkuminen enempi ja vähempi ja niiden aiheuttamat hiertymät ja hautumat.

Nahkojen roikkumiset tulivat tutuiksi, kun viimeksi lähti yli 20 kg pois, 

hiertymiä ja hautumia ei vielä ollut, mutta kai niidenkin kanssa oppii olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotainhan se kertoo ihmisestä ja ajatusmaailman ongelmista, jos on valmis silpouttamaan itsensä sen sijaan, että tekisi sen henkisen työn, jota laihtuminen ensisijaisesti vaatii. Eli ongelma ulkoistetaan, sitten uhriudutaan, ja ratkaisun pitäisi tulla helposti, ilman omaa työtä.

Lihavuusleikkaus ei ole mikään oikotie onneen. Vain harva onnistuu laihtumaan sen avulla pysyvästi, ja silloinkin käteen jää silvottu keho, joka ei toimi kunnolla.

Minkä ihmeen henkisen työn? Olen ravannut lääkäristä toiseen, psykiatrilla, ravitsemusterapeutilla, psykologilla. Olen koittanut vaikka mitä dieettejä ja elämäntapamuutoksia hypnotisoinnista personal traineriin. Mikään ei pysy. Olen pudottanut yli 100kg, mutta ne ovat tulleet aina takaisin. Jokin syömiskäyttäytymisessäni mättää ja olen pian 40-vuotias, eli alkaa olemaan kaikki muut keinot kokeiltu. Mitä sinä sitten sijassani tekisit?

Mutta etkö sin onneton ymmärrä, maisterintutkinnostasi huolimatta, että vatsalukkusi venyy  uudelleen leikkauksen jälkeen, kun syöt liikaa:::???!!  Juuri siksi annoskoon olisi pysyttävä pienenä, ettei vatsalaukkusi venyisi takaisin entisiin mittoin! Kuinka suuri nyt lieneekään jo.  ?

Mitä suuremmaksi olet vatsalukkusi venyttänyt, sitä enemmän tarvitset ruokaa sinne lappaa, ennekuin se on taas täysi, ja mitä täydemmäksi sen syöt, sitä enemmän laukkusi tas venyy..::)))

Olen saavuttanut elämässäni maisterintutkinnon, hyvän uran, hyvän avioliiton, olen menestynyt urheilussa nuorempana... En käsitä että mitä minä olen laiskasti ulkoistanut? Missä minä odotan mitään oikotietä?

"Mikään ei pysy." Henkisellä puolellahan se ongelma on. Tiedät, miten pitäisi syödä, mutta päätät silti syödä väärin tai liikaa. Syömiskäyttäytyminen ei ole mikään yksittäinen, kaikesta muusta irrallinen fyysinen toiminta, vaan lähtee ajatuksista ja tunteista.

Ulkoistat laihduttamisen ensin hypnotisoijalle, terapeutille, sitten leikkaukselle ja odotat, että se toisi sinulle pysyvän ratkaisun, vaikka siinäkin ongelmaksi muodostuu sinun sisäinen elämäsi. Jos et saa ajatusmalleja muuttumaan ja sisäistä, miksi sabotoit itseäsi, tulet lihomaan leikkauksen jälkeenkin. Miksi kuvittelet, että leikkaus toimisi eri tavalla kuin muut kokeilemasi keinot?

No millä ne ajatusmallit sinusta sitten muuttuisivat? Itselläni auttoi laihtumaan lääke joka poisti ruokahalun kokonaan (victoza), mutta sitä ei suositella pitkäaikaiseen käyttöön joten sitä en enää saa.

Odotan mahdolliselta leikkaukselta sitä, että sinne vatsaan ei enää saisi syötyä niin paljon kuin tähän asti, että kylläisyys tulisi nopeammin ja että yksi repsahdus ei aiheuttaisi kurimusta koska sinne vatsalaukkuun ei enää yksinkertaisesti mahdu niin paljon tavaraa.

Ei siinä maisterintutkinnot auta, jos uudelleen leikkauksen jälkeen levittää vatsalaukkunsa entisiin mittoihin, syömällä liikaa. Totta kai sitten pitää taas syösä enemmän, ennekuin kylläiyydentunne tulee..... 

 Ei voi enää leikkauksen jälkeen KOSKAAN syödä kuin pieniä annoksia, ellei halua vatsalaukkuaan uudelleen venyttää. Ja tämä ei onnistu monelta. Pian ollaan taas entisissä mitoissa, ja menossa uuteen leikkaukseen. Sitten ihmetellään missä vika, ja miksei leikkaus auta, kun halutaan vaan itse jatkaa kierrettä, syömällä liikaa. 

Heille pitäsi mahdollistaa jatkuva syöminen, ilman lihomista. Sellainen ei vaan onnistu " maisteriltakaan"

Kun vika on korvien välissä niin ei se mahan leikkaaminen auta,  nuin sano meidän psykiatri suoraan yhdelle joka ois pakolla halunnu leikkaukseen .

Olen katsonut noita dieettiohjeita leikkauksen jälkeen ja ne on oikeasti ihan järkyttäviä. Tyyliin puoli desiä ruokaa maks ekat 6kk, sen jälkeen 1dl ruokaa kerralla loppuelämä. Kokeilpaaka syödä noiden ohjeiden mukaan kuukausi ilman leikkausta ja katsokaa, miltä tuntuu.

Mutta sehän on silti suhteessa siihen vatsan uuteen kokoon.

Kylläisyyshormonienkin pitäisi normalisoitua leikkauksen jälkeen.

Leikatut, koetteko vaikeaksi nuo pienet määrät?

Ja sen, että se on pysyvä tapa syödä?

Juuri törmäsin Suomessa kaverini isosiskoon, joka 10 vuotta sitten kävi laihdutusleikkauksessa ja laihtui joku 50kg. En ole häntä nähnyt vuosiin, mutta näemmä on taas todella lihava. Iski jotenkin masennus. Itsekin olen lihava, bmi 38, laihduttanut monta kertaa ja parhaimmillaan kilot pysyivät pois 6 vuotta. Nyt en ole vuosiin laihduttanut, koska ei enää yksinkertaisesti huvita. Omat syyni syömiseen ovat ne, että rakastan ruokaa ja herkkuja ja olen aina, lapsesta asti, pystynyt syömään enemmän kuin muut. En vain tule kunnolla kylläiseksi. Liikun myös aika paljon, mutta en vaan tarpeeksi syömiseen nähden.

Vierailija kirjoitti:

Juuri törmäsin Suomessa kaverini isosiskoon, joka 10 vuotta sitten kävi laihdutusleikkauksessa ja laihtui joku 50kg. En ole häntä nähnyt vuosiin, mutta näemmä on taas todella lihava. Iski jotenkin masennus. Itsekin olen lihava, bmi 38, laihduttanut monta kertaa ja parhaimmillaan kilot pysyivät pois 6 vuotta. Nyt en ole vuosiin laihduttanut, koska ei enää yksinkertaisesti huvita. Omat syyni syömiseen ovat ne, että rakastan ruokaa ja herkkuja ja olen aina, lapsesta asti, pystynyt syömään enemmän kuin muut. En vain tule kunnolla kylläiseksi. Liikun myös aika paljon, mutta en vaan tarpeeksi syömiseen nähden.

Kuinka paljon ja millaista on tuo "liikun myös aika paljon"

Hiki virtaa kunnolla jokapäivä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin harkinnut jotakin toimenpidettä lihavuuteni takia. Leikkausta en haluaisi, mutta se vatsalaukkuun laitettava ilmapallo voisi olla minulle sopiva toimenpide. Tehdäänköhän ko. toimenpidettä Suomessa?

Tuskin edes toimii.

Tehdään Eiran sairaalassa, maksaa 5000e, Kela ei korvaa.

Vierailija kirjoitti:

Jotainhan se kertoo ihmisestä ja ajatusmaailman ongelmista, jos on valmis silpouttamaan itsensä sen sijaan, että tekisi sen henkisen työn, jota laihtuminen ensisijaisesti vaatii. Eli ongelma ulkoistetaan, sitten uhriudutaan, ja ratkaisun pitäisi tulla helposti, ilman omaa työtä.

Lihavuusleikkaus ei ole mikään oikotie onneen. Vain harva onnistuu laihtumaan sen avulla pysyvästi, ja silloinkin käteen jää silvottu keho, joka ei toimi kunnolla.

Vanha ketju, mutta olipa syvästi tietämätön viesti. Kuten todettu, leikkaus tukee laihtumista. Keho toimii kyllä kunnolla. Oikotieksi onneen ei varmasti kukaan leikkausta kuvittele, eikä että ratkaisun pitäisi tulla helposti, ilman omaa työtä, tai että uhriutuisi...et ole varmaan montaa leikattua tavannut, liekö yhtäkään? Just tuttu hoitaja puhui, kuinka monen elämän leilkaus muuttanut hyvällä tavalla.

Eihän leikkaukseen edes oteta jos on syömishäiriöinen, ja pitää laihduttaa jo ennen leikkausta.

Myös jos 2 tyypin diabeetikko "paranee" remissiioon, säästö on todella suuri vuositasolla yhteiskunnalle jne.

Oon 50v ja ollut lapsesta saakka lihava. Välillä saanut laihdutettua mutta tullut takaisin sit pikkuhiljaa tai jonkun kriisin yhteydessä. Nyt mietin leikkausta Virossa. Ja arvelen että se ohitusleikkaus olisi parempi sen kannalta ettei saa uudestaan syötyä mahalaukkua suureksi. 

Tiedä joo, vika on korvien välissä ja terapiat on käytynä. Viinasta tai tupakasta on helpompi päästä irti kuin ylisyömisestä. Olen ymmärtänyt että leikkaus muuttaa hormonitoimintaakin eli ei ole kyse vain siitä että ei mahdu ruokaa mahalaukkuun. 

Onko kokemuksia Virossa leikauksesta?