Kokemuksia lihavuusleikkauksesta?

Up

Kannattaa, mutta se on loppu elämän syömistapamuutos, ei väliaikainen. 

Ystäväni kuoli komplikaatioihin mitä tulivat lihavuusleikkauksesta.

Minut leikattiin 3 viikkoa sitten ja kivut vieläkin kamalat. Kyllä laihtuu kun ei pysty mitään syömään. Vatsa kuvattiin jo kerran että voitiin todeta saumojen pitävyys. Lääkäri totesi vaan että se nyt on näin, kärsi kivuistasi. Tiedän monia joilla ei leikkauksen jälkeen ole mitään kipuja, tasan ei jakaudu nälkään nallekarkit

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni kuoli komplikaatioihin mitä tulivat lihavuusleikkauksesta.

minäkin tiedän ihmisen joka kuoli lihavuusleikkauksen epäonnistuttua tai tarkemmin sanottuna sen hätäleikkaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaista. Lihavuus leikataan pois ja jäljelle jää vain hoikkuus.

Ei se noin mene. Minä ainakin aloitin urakkani käymällä endokrinologin lähetteellä ravitsemusterapeutilla. Aloitettiin lihavuusleikkaukseen johtava hoitopolku. Ensin käytiin läpi kahden viikon ruokapäiväkirjani jne. Sitten aloin syödä ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan ja laihduinkin. Pääsin endokrinologin kautta lihavuusleikkausarviointiin keskussairaalaan ja minut hyväksyttiin leikkausjonoon. Väliajalla söin kuten leikattu, mutta sain syödä sen lisäksi puoli kiloa hedelmiä, marjoja ja kasviksia. Kuukautta ennen leikkausta aloitin VLCD-kuurin, jonka lisänä oli 200 grammaa maitorahkaa tai raejuustoa joka päivä ja ne VLCD-kuurilla sallitut kasvikset. 

Ennen leikkausta osastolle mennessä tietenkin jännitti, että oliko paino laskenut kuukaudessa sitä vaadittua prosenttimäärää. Olin laihduttanut jo niin pitkään, ettei mitään 7% painonlaskua kuukauden alkupainon ja mittauspäivän painon välille syntynyt. Minulla taisi olla tuo tulos ennemminkin 5%. Lääkäri kuitenkin kävi läpi liki vuoden jatkuneen prosessin vaiheet kanssani ja totesi, että leikataan kun kerran terveysaspektit puoltavat sitä ja toiseksi olen tehnyt niin paljon töitä asian eteen pitkäjänteisesti. Hän ymmärsi, ettei ollut realistista odottaa kuukaudessa isompaa painonpudotusta. Laihtuminen hidastuu kuurin aikana, koska elimistön aineenvaihdunta hidastuu. Riittävän hyvä terveys leikattavaksi on asia, jota ei usein julkisesti korosteta. Aneemista tai todella huonokuntoista ei voi leikata. Vuotohäiriöistä ei uskalleta leikata jne. 

Leikkaus tehtiin ja aluksi sai tehdä töitä useamman viikon, että pääsi Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen lihavuusleikatuille tarkoitetun ohjevihkon annoskokoihin. Sipuli, valkosipuli ja mausteet närästivät ja oli ohje syödä närästyslääkkeitä joka päivä. Reseptin sai sairaalasta lähtiessä. Sisuskaluissa tunsi, että siellä oli leikattu jotain ja kenkien jalkaanlaittaminen sattui vatsan kohdalla. Kun alusta pääsi eteenpäin, alkoi olo tietenkin kohentua ja homma alkoi mennä omalla painollaan. 

Itse tein virheen kun opettelin juomaan kuplivaa kivenmäisvettä. Kuplivat juomat venyttävät mahalaukkua ja siksi niitä kannattaa kalorottominakin varoa. Nyt leikkauksesta on kulunut jo melkein 10 vuotta ja hyvin on paino pysynyt lukemassa, johon se asettui leikkauksesta puolentoista vuoden päähän. Itse asiassa eilen lihavuusleikkauksesta lukiessani tarkastin, että onko painoni tuossa lihavuusleikattujen 20-25% painonpudotushaarukassa ja onhan se. 22% leikkauspäivää edeltäneen lähtöpainosta putosi ja siihen ei ole tietenkään laskettu edes leikkausta edeltäneen vuoden kiloja. Olen laihtunut keski-ikäisenä 50 kiloa ja rapiat päälle ja paino on pysynyt vaihdevuosista huolimatta samana.

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin harkinnut jotakin toimenpidettä lihavuuteni takia. Leikkausta en haluaisi, mutta se vatsalaukkuun laitettava ilmapallo voisi olla minulle sopiva toimenpide. Tehdäänköhän ko. toimenpidettä Suomessa?

Kyllä Eiran sairaala ainakin laittaa Orbera-palloja jos on rahaa laitattajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin harkinnut jotakin toimenpidettä lihavuuteni takia. Leikkausta en haluaisi, mutta se vatsalaukkuun laitettava ilmapallo voisi olla minulle sopiva toimenpide. Tehdäänköhän ko. toimenpidettä Suomessa?

Ei taideta tehdä Suomessa sen komplikaatiovaaran takia, kuten ei myöskään pantaleikkauksia.

Orberassa on todella pieni komplikaatioriski. Sehän on vain pallo, joka on täytetty merisuolalla. Puolen vuoden tai vuoden päästä se poksautetaan ja se taitaa tulla ulos ulosteen mukana jos oikein muistan. Sen laittamiseen ei edes mene paljoa aikaa. Jotkut pantaleikkaukset ovat niin vanhoja menetelmiä, ettei niitä edes ole käytetty Suomessa 2000-luvun alun jälkeen. Siitäkin on jo 25 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Eräälle mun tutulle tehtiin lihavuusleikkaus. Sen jälkeen hän laihtui ihan silmissä, kunnes kilot tulivat tuplaten takaisin. Ilmeisesti hän venytti vatsalaukun entiselleen annoskokoja vähitellen kasvattamalla. Addiktio ruokaan on pahimmillaan kuin päihderiippuvuus. Ennen kuin leikataan, himo ylensyöntiin pitäisi saada selvitettyä.

Energian on ollut pakko kulkea nestemäisenä tai sitten vähän kerrallaan mutta jatkuvasti jos noin on käynyt. Lihavuusleikatun mahalaukkuun sattuu nimittäin maan perkeleesti jos sinne tunkee enemmän kuin on määritelty. Kipua voi verrata suunnilleen samaan kuin saisi vatsakalvon tulehduksen. Aika harva ihminen suostuu sellaista kipua vapaaehtoisesti ottamaan. 

Tunnesyöjille ei tietenkään lihavuusleikkaus sovi. Heidän ongelmansa pitää käsitellä terapiassa. Leikkaus ei ratkaise heidän ongelmiaan. Osa voi joutua ojasta allikkoon jos korvaa tunnesyömisen alkoholilla. Siinäkin on kaloreita. Neste kulkee leikatullakin nopeasti ohutsuoleen aikoina, jotka eivät ole puoli tuntia ennen tai jälkeen ruokailun.

Vierailija kirjoitti:

Onko ketään joka olisi käynyt leikkauksen ja pysynyt hoikkana?

Minä. En tosin ole hoikka eli BMI alle 19. BMI on nyt 22 ja se riittää minulle oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräälle mun tutulle tehtiin lihavuusleikkaus. Sen jälkeen hän laihtui ihan silmissä, kunnes kilot tulivat tuplaten takaisin. Ilmeisesti hän venytti vatsalaukun entiselleen annoskokoja vähitellen kasvattamalla. Addiktio ruokaan on pahimmillaan kuin päihderiippuvuus. Ennen kuin leikataan, himo ylensyöntiin pitäisi saada selvitettyä.

 

Mä tiedän myös tällaisen. Hän laihtui ensin hyvin, sitten vähitellen hitaammin kun alkoi lipsua herkkuihin. Mutta kun mies jätti ja työpaikka meni, ja duuni meni, alkoi lääkitä vatutusta viinalla, ja lihoa. Nestetähän pystyy juomaan pienellä mahalaukullakin rajattomasti, ja siideriä meni valtavasti. Vähitellen alkoi myös syödä enemmän. Puoli vuotta leikkauksen jälkeen laihtui, sitten repsahti ja toiset puoli vuotta niin oli entinen paino saav

Terveydenhuoltoon saa aina ottaa yhteyttä jos tuntuu siltä, että on ongelma! Ei julkisella puolella ole resursseja kutsua leikattua esimerkiksi ravitsemusterapeutin kanssa huvikseen juttelemaan syömisistä jos ei ole ongelmia. Jokainen voi ja kannattaakin pitää omaa ruokapäiväkirjaa Fineli.fi-sivustolla. Sehän maksetaan veronmaksajien rahoilla, sinunkin. Siellä saa tarkkaa tietoa, että missä mennään ravitsemuksen suhteen kun täyttää rehellisesti ruokapäiväkirjaan kaiken syömänsä ja juomansa. 

Vuosittain otettavat kontrollilabrojen kanssa olen sopinut endokrinologin kanssa ja hänen työpaineensa tuntien, että ottaa yhteyttä jos on on jotain poikkeavaa. Minulle pitää tehdä joka tapauksessa perussairauden vuoksi kontrollilabrat ja käydä muutenkin endokrinologilla vuosittain. Siten en koe, että olisin jotenkin jäänyt liian vähälle huomiolle. Perussairauden lääkitystarve ei ole poistunut mihinkään. Verenpainetauti- ja kolesterolilääkitys ovat olleet jäissä nyt leikkausvuodesta lähtien, mutta arvoja kuitenkin seurataan rutiininomaisesti ja mittaan itse verenpaineeni vanhasta tottumuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Ann Selinille tehtiin, ensin laihtui ja sitten näkyy lihoneen takaisin.

Olen lukenut, että leikkauksen onnistumisprosentti on noin viisi. Jos siis onnistuminen tarkoittaa, että laihtuminen on pysyvää.

Eli eihän noissa leikkauksissa ole yhtään mitään järkeä ellei sitten paina tyyliin 300 kiloa. Silloin leikkaus tuo varmasti joitakin ikävuosia lisää. Muuten ihan yhtä tyhjän kanssa, koska se ei oikeasti vaikuta lihomisen varsinaiseen syyhyn.

Sinulla on väärää tietoa. Kaikki laihduttaneet yhteenlaskettuina ja kaikki tavat mukaan lukien olevasta joukosta 6% pystyy pitämään pois laihduttamansa yli 5% ylipainon kuuden vuoden ajan. Loput ovat sitten joukkoa, joista osa pystyy pitämään pois hieman, osa lihoo takaisin ja osalla paino jää pyörimään samaan kolmen kilon haarukkaan. 

Suomessa lihavuusleikkaukset ovat todella turvallisia. Niihin liittyviä kuolemantapauksia on 1-2/100 000 leikkausta. Suomessa ei leikata edes 10 000 ihmistä vuodessa. Onnistumista mitataan painon lisäksi myös siten, että helpottuvatko esimerkiksi metaboliseen oireyhtymään kuuluvat sairaudet jne. Ulkopuolisella ei ole selkeää kuvaa leikatun onnistumisesta. Lääkärillä ja ravitsemusterapeutilla on. On onnistuminen jos ruokavalio terveellistyy radikaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Leikkaus vaikuttaa myös nälkätuntemukseen ja makeanhimoon, ei siis ole pelkkä ruokamäärään vaikuttava

Gastric bypass vaikuttaa noin. Gastric sleeve on leikkauksista miedompi, joka vaikuttaa myös nälkäsignaaleihin, muttei vie samalla tavalla mielihyvää rasvaisen tai sokerin syömisestä. Molemmat rajoittavat ruokamäärää, gastric bypassin jälkeen mahtuu kananmuna ja gastric sleeves jälkeen keskikokoinen banaani. Mahalaukku venyy tuosta sitten ajan myötä leikkauksen jälkeen, muttei tolkuttomasti. Suunnilleen 350 grammaa on maksimaalinen ateriakoko lopullisesti pari vuotta leikkauksen jälkeen ilman kipua ja närästystä ja niin sen pitää ollakin ravinteiden saamisen takaamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mutta sehän on silti suhteessa siihen vatsan uuteen kokoon.

Kylläisyyshormonienkin pitäisi normalisoitua leikkauksen jälkeen.

Leikatut, koetteko vaikeaksi nuo pienet määrät?

Ja sen, että se on pysyvä tapa syödä?

Arkena syöminen menee ihan helposti. Minä olen kuitannut esimerkiksi juhlissa tuputtajille ja uteliaille kyselijöille, etten nyt ota lisää kun vatsa ei vedä enempää. Valehtelen vaikka, että tuli syötyä kotona ajateltua enemmän ennen lähtöä. Eihän minun elämäni tarkoitus ole olla kenenkään toisen mieliksi syöttöporsaana. Olen ajatellut, että ongelmaa on näillä tuputtajilla ja kyselijöillä omassa itsetunnossaan kun kerran toisten syömiset ja juomiset ovat heille jonkin onnistumisen mitta. Eihän kenellekään, jolla on kova närästys, tyrkytä fiksu ihminen enempää kahvia. Tiedän toki, että moni varaa esimerkiksi juhliin tarjottavaa laskien siten, että antaa pullukoiden ja lihavien syödäkin enemmän ja kaloripitoisempaa kuin normaalin väen. Heille on varattu tavallaan sen klovnin osa juhlissa. Muilla sitten riittää ajankulua heitä kauhistessaan.

Vierailija kirjoitti:

Minut leikattiin 3 viikkoa sitten ja kivut vieläkin kamalat. Kyllä laihtuu kun ei pysty mitään syömään. Vatsa kuvattiin jo kerran että voitiin todeta saumojen pitävyys. Lääkäri totesi vaan että se nyt on näin, kärsi kivuistasi. Tiedän monia joilla ei leikkauksen jälkeen ole mitään kipuja, tasan ei jakaudu nälkään nallekarkit

Sinä olet vielä siinä vaiheessa, että ruokaa ja juomaa menee leikattuun mahaan sen verran kuin menee teelusikallinen kerrallaan. Kukaan järkevä ei oleta, että sitä pitäisi heti pystyä syömään ohjeistuksen mukaisia annoskokoja. Kipu hellittää kyllä kolmessa kuukaudessa kun lisäät annoskokoa rauhallisesti yksi teelusikallinen kerrallaan. 

Olen 50 vuotias nainen ja alkupainoni oli 97 kg ja pääsin lihavuusleikkaukseen julkiselle puolelle, koska laihtuminen oli lähestulkoon välttämätöntä myöhempää suolistoleikkausta ajatellen. Olin hämmästynyt, kun leikkausta ehdotettiin, koska en ajatellut olevani niin lihava, että pääsisin leikkaukseen. Pituutta minulla on toki vain 157 cm. Lähete terveyskeskuslääkäriltä keskussairaalaan meni toukokuussa 2024. Kävin kesän ja syksyn aikana ravitsemusterapeutilla kolme kertaa. Terapeutti sitten kirjoitti puoltavan lausunnon ja erikoislääkäri lupasi loppuvuodesta laittaa leikkausjonoon, kun 5 kg oli tiputettu. Leikkaus tehtiin vatsalaukun ohituksella huhtikuun puolessa välissä ja ennen leikkausta painoin 92 kg.

Leikkauksen jälkeiset päivät olivat kyllä hirveitä. Kipuja ei niinkään ollut, mutta mitään ei oikein saanut alas. Kaikki teki pahaa ja mitään ei haluttanut syödä. Sain pahoinvointilääkettä ja söin ja join ruokalusikallisen kerrallaan. Olo oli todella heikko ja varmasti oli myös nestehukka. Vaikeaa oli kotonakin reilun kuukauden. Mitään ei haluttanut edelleenkään, mutta jotain oli pakko syödä. Viili osoittautui parhaaksi evääksi. Vaadittu proteiinimäärä jäi haaveeksi. Ehdin jo miettiä, että teinkö elämäni virheen, kun lähdin leikkaukseen. 

Vajaan parin kuukauden jälkeen sain ruokarytmistä kiinni ja pystyin syömään 1-1,5 dl kerralla. Söin 6-7 kertaa päivässä. Heti kun kokeili jotain rasvaista ruokaa tai todella makeaa, tuli huono olo. Ruoka on aika lailla jäänyt sivuosaan ja nälkää tuntee todella harvoin. Pitää syödä hitaammin ja pieniä annoksia ja pureskella hyvin. Ennen nälän kanssa herkkuruokapöytään istuminen tuotti mielihyvää ja jälkeenpäin mielipahaa. Nyt mielihyvä tulee muista asioista ja ruoka ei näyttele niin isoa roolia elämässä. Ruokaan kuluva rahamäärä on naurettavan pieni entiseen verrattuna. Pikaruokaravintoloissa ei tule käytyä, kun annokset olisivat liian suuria ja rasvaisia ja ei haluta yhtään. Ravintoloissa olen syönyt pääruokana alkupalat. Viinilasin olen juonut silloin tällöin, mutta kihahtaa kyllä päähän melko nopeasti. 

Mitenkäs sitten paino? Nyt kolme kuukautta leikkauksesta painan 75.3 kg eli alkupainosta on tippunut 21.7 kg ja leikkauksestakin 16.7 kg. Olo on aivan mahtava ja onnellisuus huipussaan. Koko olemus on muuttunut niin, että tutut ei meinaa tunnistaa. Olen kaivanut kaikki vanhat vaatteet kaapista ja löytänyt vaikka mitä kivaa päälle pantavaa. Tuntui hullulta ostaa M koon vaatteita ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Kolmisen viikkoa sitten tajusin, että pystyn aloittamaan lenkkeilyn ja sekös vasta on ollut mahtavaa. Oli ihanaa ostaa juoksutrikoot ja näyttää niissä hyvältä. Itse en edes tajua kuinka paljon olen kaventunut. Näin vasta itsestäni kuvan ja olin ällistynyt muutoksesta. Olo on todella energinen töissä ja kotona ja päiväunet ovat jääneet. Perhekin on sitä mieltä, että olen iloinen ja onnellinen ja jaksan tehdä kaikenlaista entisen sohvalla makoilun sijaan. 

Lokakuuhun mennessä pitää painaa alle 70 kg, että pääsen toiseen leikkaukseen. Näyttää siltä, että onnistun tavoitteessa. Olisin muutenkin tyytyväinen 65 kg painoon, koska sen verran painoin ennen lapsien syntymää. Nopea laihtuminen on todella motivoivaa ja urheilu on nyt niin paljon helpompaa, että siihenkin jää koukkuun. Leikkaukseen meno oli paras päätös ikinä ja toipumisen alussa pitää vain jaksaa uskoa, että paremmat ajat koittaa. Ei aina tarvitse olla jotain sen kummallisempia syitä siihen, että on lihonut. Ruoka vain on hyvää ja sitä tulee syötyä kulutukseen nähden liikaa ja liian kaloripitoista ruokaa. Nyt vatsalaukku ei vedä ja näläntunnetta ei ole, eikä rasvaisia ja makeita ruokia haluta, niin tulosta tulee.