Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia lihavuusleikkauksesta?
10.11.2020 |
BMI on 42 ja leikkaus harkinnassa. Olen jojolaihduttanut koko ikäni ja enää en saa ruokailuani hallintaan. Haluaisin kuulla ihmisten onnistumisia ja epäonnistumisia leikkauksista!
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräälle mun tutulle tehtiin lihavuusleikkaus. Sen jälkeen hän laihtui ihan silmissä, kunnes kilot tulivat tuplaten takaisin. Ilmeisesti hän venytti vatsalaukun entiselleen annoskokoja vähitellen kasvattamalla. Addiktio ruokaan on pahimmillaan kuin päihderiippuvuus. Ennen kuin leikataan, himo ylensyöntiin pitäisi saada selvitettyä.
Mä tiedän myös tällaisen. Hän laihtui ensin hyvin, sitten vähitellen hitaammin kun alkoi lipsua herkkuihin. Mutta kun mies jätti ja työpaikka meni, ja duuni meni, alkoi lääkitä vatutusta viinalla, ja lihoa. Nestetähän pystyy juomaan pienellä mahalaukullakin rajattomasti, ja siideriä meni valtavasti. Vähitellen alkoi myös syödä enemmän. Puoli vuotta leikkauksen jälkeen laihtui, sitten repsahti ja toiset puoli vuotta niin oli entinen paino saavutettu taas.
Mä tiedän myös yhden leikkauksessa käyneen, joka on alkanut kerätä painoa takaisin. Siinä käsityksessä olen, että aika yksin ongelmiensa kanssa leikatut jäävät operaation jälkeen.
Näin käy. Eka vuotena kaksi kertaa aika ravintoterapeutille, pari kertaa labrat ja lääkäri. Sen jälkeen seuranta terveyskeskuksessa eli labrat kerran vuodessa eikä muuta.
No mutta onhan siinä jo enemmän kuin lihavilla ennen leikkausta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ann Selinille tehtiin, ensin laihtui ja sitten näkyy lihoneen takaisin.
Olen lukenut, että leikkauksen onnistumisprosentti on noin viisi. Jos siis onnistuminen tarkoittaa, että laihtuminen on pysyvää.
Eli eihän noissa leikkauksissa ole yhtään mitään järkeä ellei sitten paina tyyliin 300 kiloa. Silloin leikkaus tuo varmasti joitakin ikävuosia lisää. Muuten ihan yhtä tyhjän kanssa, koska se ei oikeasti vaikuta lihomisen varsinaiseen syyhyn.
Vaatii parin vuoden pohjatyöt ja tutkimukset sekä osoitettava, että pystyy laihtumaan ja pitämään pudottamansa kilot. Tutkitaan onko esteitä fyysisesti/henkisesti leikkaukselle. On kyettävä muuttamaan uudet ruokailutottumukset, ruokarytmi, määrä, nesteen juominen eri aikaan kuin syöminen loppuiäksi.
Varauduttava leikkauskomplikaatioihin sekä myöhemmin mahdollisiin suolentukkeumiin/kiertymiin, verensokerin nopeisiin romahteluihin, sappikiviin. Lisäksi nahkojen roikkuminen enempi ja vähempi ja niiden aiheuttamat hiertymät ja hautumat.
Ei ole helppo tie todellakaan, leikkaus on laihtumista ja painonpitämistä tukeva toimenpide, ei oikotie onneen. Työ on tehtävä itse ja itsellä suurin työ piti tehdä korvien välissä, että sain muutettua ruokatottumukseni.
Tää Raakkeli, lienöökö hänkin jo lihonut takaisin?
Lähes jokainen luulee että se leikkaus on joku ihme joka saa heti laihtumaan helposti ilman omaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikkaus vaikuttaa myös nälkätuntemukseen ja makeanhimoon, ei siis ole pelkkä ruokamäärään vaikuttava
Todella monelle tulee kaikenlaisia komplikaatioita, en suosittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TLC kanavalla tulee se Hengenvaarallisesti lihava-ohjelma. No, siinähän ne tyypit on valtavan kokoisia, mutta siinäkin siis useimmat marssitetaan terapiaan, koska se addiktio ruokaan ja syömiseen on nin vahva. Mikää leikkaus ei yksistään auta, jos ei selvitetä liikasyömisen syitä. tuossa ohjelmassakin on sanottu, että vain 5% onnistuu pysyvästi. 95% lihoo takaisin ne kilot leikkauksesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräälle mun tutulle tehtiin lihavuusleikkaus. Sen jälkeen hän laihtui ihan silmissä, kunnes kilot tulivat tuplaten takaisin. Ilmeisesti hän venytti vatsalaukun entiselleen annoskokoja vähitellen kasvattamalla. Addiktio ruokaan on pahimmillaan kuin päihderiippuvuus. Ennen kuin leikataan, himo ylensyöntiin pitäisi saada selvitettyä.
Mä tiedän myös tällaisen. Hän laihtui ensin hyvin, sitten vähitellen hitaammin kun alkoi lipsua herkkuihin. Mutta kun mies jätti ja työpaikka meni, ja duuni meni, alkoi lääkitä vatutusta viinalla, ja lihoa. Nestetähän pystyy juomaan pienellä mahalaukullakin rajattomasti, ja siideriä meni valtavasti. Vähitellen alkoi myös syödä enemmän. Puoli vuotta leikkauksen jälkeen laihtui, sitten repsahti ja toiset puoli vuotta niin oli entinen paino saavutettu taas.
Mä tiedän myös yhden leikkauksessa käyneen, joka on alkanut kerätä painoa takaisin. Siinä käsityksessä olen, että aika yksin ongelmiensa kanssa leikatut jäävät operaation jälkeen.
Näin käy. Eka vuotena kaksi kertaa aika ravintoterapeutille, pari kertaa labrat ja lääkäri. Sen jälkeen seuranta terveyskeskuksessa eli labrat kerran vuodessa eikä muuta.
No mutta onhan siinä jo enemmän kuin lihavilla ennen leikkausta?
On, mutta kyse onkin loppuiän seurannasta merkittävän elämänmuutoksen ja toimenpiteen jälkeen, että kalliin leikkauksen jälkeen saataisiin muutokset pysymään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ann Selinille tehtiin, ensin laihtui ja sitten näkyy lihoneen takaisin.
Olen lukenut, että leikkauksen onnistumisprosentti on noin viisi. Jos siis onnistuminen tarkoittaa, että laihtuminen on pysyvää.
Eli eihän noissa leikkauksissa ole yhtään mitään järkeä ellei sitten paina tyyliin 300 kiloa. Silloin leikkaus tuo varmasti joitakin ikävuosia lisää. Muuten ihan yhtä tyhjän kanssa, koska se ei oikeasti vaikuta lihomisen varsinaiseen syyhyn.
Selin leikattiin 2009 ja siitä muutaman vuoden päästä todettiin rintasyöpä. Oliko jokin aivoinfarktikin jossain kohtaa. Leikkauksen ansiosta lähti 50 kg mutta osa niistä on tullut takaisin. Ei varmaan kaikki. En oo nähnyt kuvia missä kunnossa on nykyään.
Vierailija kirjoitti:
TLC kanavalla tulee se Hengenvaarallisesti lihava-ohjelma. No, siinähän ne tyypit on valtavan kokoisia, mutta siinäkin siis useimmat marssitetaan terapiaan, koska se addiktio ruokaan ja syömiseen on nin vahva. Mikää leikkaus ei yksistään auta, jos ei selvitetä liikasyömisen syitä. tuossa ohjelmassakin on sanottu, että vain 5% onnistuu pysyvästi. 95% lihoo takaisin ne kilot leikkauksesta huolimatta.
Ohjelmaan otetaan selvästi vähävaraisia ja huonosti koulutettuja. Suomalaisilla paljon parempi tietämys ravinnosta ja sekä mahdollisuus saada tietoa/ohjausta ilmaiseksi. Kun kehoitetaan syömään kanaa niin tilaavat pikaruokalasta umpirasvassa paistettua kanaa yms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on tehty lihavuusleikkkaus v. 2015, kuten myös miehellenI v. 2017. Painoin 160 kg, mieheni 122 kg.
Painoni ei tippunut kovin nopeasti edes alussa, mutta putoaa edelleen hiljakseen ollen nyt 109 kg. Mieheni paino on 93 kg, putoaminen on pysähtynyt, mutta hän ei ole alkanut myöskään lihota takaisin.
Suosittelen leikkausta, se pelasti elämäni, samoin mieheni elämän (hänellä sairauksia). Jos lihavuus johtuu hallitsemattomasta syömishäiriöistä, ahmimisesta tms. leikkaus ei ole oikea ratkaisu.
Jotainhan se kertoo ihmisestä ja ajatusmaailman ongelmista, jos on valmis silpouttamaan itsensä sen sijaan, että tekisi sen henkisen työn, jota laihtuminen ensisijaisesti vaatii. Eli ongelma ulkoistetaan, sitten uhriudutaan, ja ratkaisun pitäisi tulla helposti, ilman omaa työtä.
Lihavuusleikkaus ei ole mikään oikotie onneen. Vain harva onnistuu laihtumaan sen avulla pysyvästi, ja silloinkin käteen jää silvottu keho, joka ei toimi kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotainhan se kertoo ihmisestä ja ajatusmaailman ongelmista, jos on valmis silpouttamaan itsensä sen sijaan, että tekisi sen henkisen työn, jota laihtuminen ensisijaisesti vaatii. Eli ongelma ulkoistetaan, sitten uhriudutaan, ja ratkaisun pitäisi tulla helposti, ilman omaa työtä.
Lihavuusleikkaus ei ole mikään oikotie onneen. Vain harva onnistuu laihtumaan sen avulla pysyvästi, ja silloinkin käteen jää silvottu keho, joka ei toimi kunnolla.
Et ymmärrä etkä haluakaan ymmärtää asiaa. Juuri tällaisten ihmisten takia en kerro lihavuusleikkauksestani, en jaksa pösilöille rautalangasta vääntää mitä leikkaus vaatii ihmiseltä ennen ja jälkeen leikkauksen
Vierailija kirjoitti:
Jotainhan se kertoo ihmisestä ja ajatusmaailman ongelmista, jos on valmis silpouttamaan itsensä sen sijaan, että tekisi sen henkisen työn, jota laihtuminen ensisijaisesti vaatii. Eli ongelma ulkoistetaan, sitten uhriudutaan, ja ratkaisun pitäisi tulla helposti, ilman omaa työtä.
Lihavuusleikkaus ei ole mikään oikotie onneen. Vain harva onnistuu laihtumaan sen avulla pysyvästi, ja silloinkin käteen jää silvottu keho, joka ei toimi kunnolla.
Minkä ihmeen henkisen työn? Olen ravannut lääkäristä toiseen, psykiatrilla, ravitsemusterapeutilla, psykologilla. Olen koittanut vaikka mitä dieettejä ja elämäntapamuutoksia hypnotisoinnista personal traineriin. Mikään ei pysy. Olen pudottanut yli 100kg, mutta ne ovat tulleet aina takaisin. Jokin syömiskäyttäytymisessäni mättää ja olen pian 40-vuotias, eli alkaa olemaan kaikki muut keinot kokeiltu. Mitä sinä sitten sijassani tekisit?
Olen saavuttanut elämässäni maisterintutkinnon, hyvän uran, hyvän avioliiton, olen menestynyt urheilussa nuorempana... En käsitä että mitä minä olen laiskasti ulkoistanut? Missä minä odotan mitään oikotietä?
Vierailija kirjoitti:
Jotainhan se kertoo ihmisestä ja ajatusmaailman ongelmista, jos on valmis silpouttamaan itsensä sen sijaan, että tekisi sen henkisen työn, jota laihtuminen ensisijaisesti vaatii. Eli ongelma ulkoistetaan, sitten uhriudutaan, ja ratkaisun pitäisi tulla helposti, ilman omaa työtä.
Lihavuusleikkaus ei ole mikään oikotie onneen. Vain harva onnistuu laihtumaan sen avulla pysyvästi, ja silloinkin käteen jää silvottu keho, joka ei toimi kunnolla.
Jos odottaa, ettei tarvitse itse tehdä työtä laihtuakseen, ei leikkaukseen kannata mennä. Minulle on käteen jäänyt muutakin kuin silvottu keho, joka ei toimi kunnolla. Kehoni toimii nimittäin moitteettomasti, samoin miehelläni. Lisäksi, vaikka minulla on edelleen laihdutettavaa, olen elämäni kunnossa. Jaksan liikkua ja olla kiinnostunut asioista, masennus on poissa, tunnen taas eläväni.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on tehty lihavuusleikkkaus v. 2015, kuten myös miehellenI v. 2017. Painoin 160 kg, mieheni 122 kg.
Painoni ei tippunut kovin nopeasti edes alussa, mutta putoaa edelleen hiljakseen ollen nyt 109 kg. Mieheni paino on 93 kg, putoaminen on pysähtynyt, mutta hän ei ole alkanut myöskään lihota takaisin.
Suosittelen leikkausta, se pelasti elämäni, samoin mieheni elämän (hänellä sairauksia). Jos lihavuus johtuu hallitsemattomasta syömishäiriöistä, ahmimisesta tms. leikkaus ei ole oikea ratkaisu.
No siis syömishäiriöhän se on kun syön tahtomattani niin paljon että BMI on 42. En kuitenkaan syö niin paljon että oksentaisin tms, joten uskoisin että voisin hyötyä leikkauksesta. Käyn nyt toki juttelemassa ravitsemusterapeutille ja lääkärille asiasta, mutta tosiaan mielelläni kuulisin kaikenlaisia kokemuksia aiheesta!
Vierailija kirjoitti:
Vaatii parin vuoden pohjatyöt ja tutkimukset sekä osoitettava, että pystyy laihtumaan ja pitämään pudottamansa kilot. Tutkitaan onko esteitä fyysisesti/henkisesti leikkaukselle. On kyettävä muuttamaan uudet ruokailutottumukset, ruokarytmi, määrä, nesteen juominen eri aikaan kuin syöminen loppuiäksi.
Varauduttava leikkauskomplikaatioihin sekä myöhemmin mahdollisiin suolentukkeumiin/kiertymiin, verensokerin nopeisiin romahteluihin, sappikiviin. Lisäksi nahkojen roikkuminen enempi ja vähempi ja niiden aiheuttamat hiertymät ja hautumat.
Ei ole helppo tie todellakaan, leikkaus on laihtumista ja painonpitämistä tukeva toimenpide, ei oikotie onneen. Työ on tehtävä itse ja itsellä suurin työ piti tehdä korvien välissä, että sain muutettua ruokatottumukseni.
No ei tuo hautova maharöllykkä joka tuohon häpykummun ylle laskeutuu ole varmasti yhtään en vähemmän haittoja aiheuttava kuin nahat. Ja nahat saa ilmeisesti poistettua leikkauksella kunhan paino on ollut 2v vakio?
Vierailija kirjoitti:
Eräälle mun tutulle tehtiin lihavuusleikkaus. Sen jälkeen hän laihtui ihan silmissä, kunnes kilot tulivat tuplaten takaisin. Ilmeisesti hän venytti vatsalaukun entiselleen annoskokoja vähitellen kasvattamalla. Addiktio ruokaan on pahimmillaan kuin päihderiippuvuus. Ennen kuin leikataan, himo ylensyöntiin pitäisi saada selvitettyä.
Tämäpä tämä.
Jos taustalla on traumaa ja itselääkintää, ei se leikkaus oikeasti auta. Jos olette katsoneet hengenvaarallisesti lihava-sarjaa, niin siinäkin ne kaikki potilaat jossain kohtaa lähetetään psykoterapiaan.
Itse menin myös psykoterapiaan, ja nyt 8kk terapian alusta huomaan, että impulssit syömiseen alkavat oikeasti vähentyä. Se psyykkinen tarve syödä ja lääkitä itseä on vähentynyt, ja elämä muuttunut muutenkin paljon paremmaksi.
Näin käy. Eka vuotena kaksi kertaa aika ravintoterapeutille, pari kertaa labrat ja lääkäri. Sen jälkeen seuranta terveyskeskuksessa eli labrat kerran vuodessa eikä muuta.