Lue keskustelun säännöt.
En uskalla jäädä lapsettomaksi
10.11.2020 |
Hei kaikki! Minulla on ongelma koska en uskalla jäädä lapsettomaksi. Tiedän että en haluaisi elää äitinä, mutta en uskalla jättää lasta tekemättä. Minulla ei ole rohkeutta elää niin. Pelkään että jään ulkopuolelle ja että en pärjää vanhana yksin. Silti ajatus lapsesta inhottaa ja pelottaa. Olenko yksin ongelmani kanssa? Haluaisin elää rauhassa, enkä kaipaa mitään vastuksia elämääni, joita lapsi tuo. Voikohan tästä seurata mitään hyvää? Olenko ainoa joka miettii tällaista?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Lapsen hankkimatta jättäminen ei ole kaduttanut, olen säästynyt paljolta murheelta ja isolta taakalta. Tiesin jo teininä, etten halua lapsia ja se ajatus on kantanut läpi elämän. Olen saanut tehdä elämässä juuri sitä mitä milloinkin haluan: reissata, vaihtaa paikkakuntaa, työpaikkaa, parisuhdetta oman mieleni mukaan eikä ikinä ole tarvinnut miettiä, miten lasten koulut, kaverit, hoitamiset, oma jaksaminen, ruuhkavuodet jne. Omaisuutta ei tartte kerryttää, kun sitä ei tartte säästää jälkikasvulle. Monet äidit suistuvat vuosiksi lapsiperheköyhyyteen, vaikka töissä käyvätkin ja ukkokin tienaa. Lapsen hankkiminen vaatii sitoutumista äitiyteen, se on 24/7-duuni, jonka päälle hoidat vielä palkkatyön. Täytyy hattua nostaa kaikille, jotka siihen rumbaan kiljuen ryhtyvät 🙂
Olet niin oikeassa.
t. Kolmen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajatus lapsesta inhottaa, niin silloin lapsia ei pidä hankkia. Jos lapsen saa, niin hänelle täytyy taata tasapainoinen koti ja paljon rakkautta.
Kuten täällä on todettu, lapset ei välttämättä poista vanhuuden yksinäisyyttä tai pidä yhteyttä, varsinkaan jos lapsi on jollain lailla ”inhottanut” vanhempaansa, kyllä lapsi sen aistii.
Älä hanki lapsia jos et todella halua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Olen vuosien ulkomailla vietettyjen työvuosien jälkeen palanut Suomeen ja nyt jo vuosia etsinyt sopivaa äitiä lapsilleni. Ongelmana on vain, ettei sellaista tahdo löytyä.
M50
Olet auttamatta myöhässä!
. . . .
Yli 35-vuotiailla miehillä alkoi näkyä vaikeuksia saada lapsia. Jos miehen ikä oli puolestaan yli 40-vuotta, olivat miehestä johtuvat hedelmöitysongelmat jo merkittäviä.
Ongelmat johtuvat sperman laadusta. Miesten ikääntyessä sperman DNA heikkenee. Tästä seuraa hedelmöitysvaikeuksia. Myös keskenmenoriski on korkeampi, jos mies on yli 35-vuotta.
https://www.vau.fi/Yritamme-lasta/Miehen-hedelmallisyys/Viimeinen-kaytt…
Ikä on tärkein naisen hedelmällisyyteen vaikuttava yksittäinen tekijä. Hedelmällisin ikä tulla raskaaksi on naisilla 18–25 vuotta ja miehillä alle 35 vuotta.
Hedelmällisyys alkaa laskea selvemmin 30 ikävuoden jälkeen, ja 35-vuotiaan mahdollisuudet tulla raskaaksi ovat merkittävästi aiempaa pienemmät. Tämä koskee sekä naisia että miehiä.
https://www.terveyskyla.fi/naistalo/lis%C3%A4%C3%A4ntymisterveys/hedelm…
Tiedän useamman miehen kyllä jotka ovat ihan helposti tulleet isiksi päälle 50 veenä, että ei mitään hätää välttämättä. Yksi vieläpä sellainen joka ei ensimmäisen vaimon kanssa ikinä saanut lasta ja toisen vaimon kanssa alkoi yrittää päälle 50 vuotiaana ja on nyt kolmen lapsen isä. Ja tämä näiden lasten äiti oli lähes 40 vuotias silloin kun eka syntyi. Että aivan turhaa tyrmätä heti kättelyssä!
Samaa mieltä, miehellä ei mitään kiirettä, vielä 60 vuotiaana isäksi tulleita on. Entisen työkaverin mies oli yli 60 kun saivat niin ikään kolme lasta.
Itse suosittelen lapsen tekoa, jos olet sopeutuvainen. Sopeudut kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen tekoa harvoin katuu, tekemättä jättämistä kylläkin.
Jos on hyvä tukiverkosto, saa lasta usein hoitoon tai joku tulee häntä hoitamaan, niin siten pystyy jatkaa omaakin elämäänsä. Meillä molemmat isovanhemmat asuvat 5 km säteellä ja hoitavat aikataulijensa mukaan molemmat vähintään kerran viikossa meidän poikaa. Pääsen harrastuksiin ja hoitamaan asioita aivan helposti. Äitini käy meillä myös laittamassa ruokaa usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi alapeukutatte? Onko teillä kokemusta lapsen katumisesta? Vaikuttaa siltä, kun alapeukutatte tuollaista kun kerrotaan ettei lapsen hankkimista yleensä kadu.
Vierailija kirjoitti:
En tarkoittanut että kaipaisin itselleni mitään hoitajaa vanhana, vaan olisi mukava että voisi käydä vaikka kahvilla aikuistuvan lapsen kanssa ja laittaa sunnuntaisin hänelle ruokaa. Jättää perintö hänelle. Nähdä hänen onnistuvan unelmissaan. Pikkulapsiaoka ennen kouluun menoa ahdistaa eniten. Varsinkin se että et voi "elää" kotonasi. Naida, nukkua, ryypätä ja lähteä kesäyönä kalaan. Joudut "piilotella" kotonasi asioiden kanssa jotka nyt on ihan normisettiä.
:=DDDDDDDDDDD
Ei aikuistuvaa lasta kiinnosta pätkääkään kahvitella vanhempiensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
a) vanhainkodit on täynnä vanhempia
b) lapsesta voi tulla sinulle joku jota joudut hoitamaan koko elämäsi ajan
Mitä kohtaan b tulee niin ei ole sattumaa, että vammaisen lapsen syntyessä lapsen isä yleensä häipyy ellei heti niin parin vuoden sisällä. Äiti jää loppuelämäkseen yksin vammaisen lapsen kanssa.
En missään nimessä uskalla edes harkita äitiytymistä tässä maailmantilassa.
Hyvä jos pystyy edes itsensä elättämään.
N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos lapsella olisi oma perhe, jonka kanssa hän viettää joulua, voisin mennä heidän luokseen joulunviettoon. Ei tarvitsisi aina olla yksin. Vaikka tällä hetkellä yksin olo ei minua mitenkään häiritse, mutta vanhana kun ei enää ole työelämässä ja muutenkin on paljon aikaa, luulen että yksin olo ei enää olisi yhtä mukavaa.
Oletko tullut ajatelleeksi ettet voi tunkea lapsesi perheen elämään noin vain? Perheillä on omat rutiinit ja joulunviettotavat, eivät he luultavasti lainkaan halua mitään mummeleita sotkemaan omaa juhlaansa ja kyttäämään tekemisiään. Ei heistä välttämättä ole ollenkaan kiva kun väkisin änkeät heidän luokseen.
No kyllä meillä perheenjäsenet on jouluna tervetulleita, oli ne mummeleita tai vauveleita. Yksin ei ketään jätetä, jos seuraa kaipaa. On tietysti sukulaisia, jotka eivät haluakaan nähdä jouluna vaan ovat mielellään omissa oloissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi alapeukutatte? Onko teillä kokemusta lapsen katumisesta? Vaikuttaa siltä, kun alapeukutatte tuollaista kun kerrotaan ettei lapsen hankkimista yleensä kadu.
Juurikin niin. Kukaan ei kadu lastensa hankkimista. Vauva-aika voi olla haastavaa, mutta se menee nopeasti ohi. Lasten synnyttämisen jälkeen on elämää jäljellä vielä yli 60 vuotta, ja jokaisena päivänä huomaat että omat lapset ovat loppujen lopuksi elämän arvokkain asia.
Itse olen merkittävää kansainvälistä uraa luova akateeminen nainen, ns kadehdittu kulttuurialan julkkis jolla monta lasta. Lasten myötä en todella ole koskaan joutunut luopumaan mistään, en todellakaan mistään, vaikka olin silloin nuori rahaton opiskelija joka eli opintolainalla.. Päinvastoin lapset toivat runsaasti luovaa energiaa ja myös aikaansaapaa tehokkuttaa ajankäyttööni. Ehkäpä joutilas juoruilu ja täysin turha ja tuhoava toisten panettelu vauvapalstalla vähenee, kun aika menee tärkeämpään.
Tällä palstalla kielteisiä kommentteja lähettävät elämäänsä turhautuneet ja katkeroituneet lapsettomat naiset , joilla ei ole omaa kokemusta lasten kasvamisesta aikuisiksi ja siitä miten lasten myötä koko elämän tarkoitus ja syvyys paljastuu.
Huonoista ja epävarmoistakin oloista on aina kasvanut lapsia jotka selviytyvät omasta aikuiselämästään hienosti ja kykenenvät perustamaan oman perheen ja jatkamaan sukuaan.
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä uskalla edes harkita äitiytymistä tässä maailmantilassa.
Hyvä jos pystyy edes itsensä elättämään.
N27
"Lapsi tuo leivän tullessaan" on vanha suomalainen sanalasku.
Lasta varten sinulla ei tarvitse olla rahaa tai edes työtä. Itse hankin lapset jo varhain , ja olen free-lance alalla jolla työtä ei tarjoa kukaan.
Itsekin olin lapsena köyhä, äiti oli täysin ammattitaidoton yksinhuoltaja ja meitä oli kolme pientä lasta. Mutta aah miten onnellista meillä oli, äiti rakasti meitä ja me rakastimme toisiamme paikatuissa vaatteissamme.. Ei ollut maalla vesijohtojakaan, ulkohuussissa palelimme pakkasella ja vesi nostettiin kaivosta.
Suomalainen yhteiskunta kiittää jos hankit lapsia, eli huolehdit maamme tulevaisuudesta. Yhteiskunta kyllä huolehtii, antaa lapsilisät, asumistuen, koulutuksen, terveydenhuollon, harrastukset ym. Ja hups, lapsesi on jo ammatissaan ja perustaa oman perheen,- ja kas, saattaa auttaa sinuakin taloudellisesti niinkuin minä autoin köyhää äitiäni.
Kylläpä on taas melkoisia aivopieruja joku "menestyvää kansainvälistä uranaista" larppaava mammeli käynyt tekemässä.
Yksin 90v vanhukset on banhainkodeissa. Vaikka on lapsia ja lapsenlapsen lapsia monessa polvessa. Kaikilla kiireitä. Kun kuolee, omaisuudenjakoon ilmaannutaan.
Kyllä lapsien tekemistä kadutaan, turha väittää että tasan kukaan ei muka katuisi lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Olen vuosien ulkomailla vietettyjen työvuosien jälkeen palanut Suomeen ja nyt jo vuosia etsinyt sopivaa äitiä lapsilleni. Ongelmana on vain, ettei sellaista tahdo löytyä.
M50
Taatusti kukaan ei halua mitään vaaria lapsen isäksi. Juna meni kohdalkasi reilu 10 v sitten.
No esimerkiksi eräs kaunis nainen halusi lapsensa isäksi vaarin, seitsemänkymppisen presidenttimme Sauli Niinistön.
Minunkin mieheni isä oli jo 65v kun hän syntyi. Ja hyvä fiksu akateeminen pojasta kasvoi, oikein ihana mies minulle ja isä lapsillemme.
Minusta on upeaa, että pohdit asiaa noin rehellisesti. Mielestäni kuulostaa siltä, että sinun kannattaisi jättää asia hautumaan vielä muutamaksi vuodeksi, jos ikä ei vielä ole ongelma. Ehkä ehtisit sinä aikana myös tekemään paljon niitä asioita, joita et niin helposti pystyisi tekemään sitten, jos saat lapsen.
Myönnän että itse halusin lapsen osaksi juuri siksi, että pelkäsin, mistä jäisin muuten paitsi. Kun ikä alkoi tulla vastaan, oli lopulta pakko tehdä päätös, yritetäänkö sitä lasta vai ei. Lapseni on aivan ihana, vaikkei ihan helppo luonne kuitenkaan. Mutta paras neuvoni on: älä tee lasta huonoon parisuhteeseen. Itse tajusin vasta lapsen myötä, ettei parisuhteeni ole ollenkaan hyvä, ja se on mennyt vain huonompaan suuntaan. Jos parisuhde on hyvä ja velvollisuudet saadaan jaettua molempia tyydyttävällä tavalla, on lapsenhoitokin helpompaa etkä joudu luopumaan niin paljon omista menoistasi ja harrastuksistasi.
Eli jos olisin nyt tämän päätöksen edessä, haluaisin edelleen lapsen, mutta harkitsisin todella tarkkaan, kenen kanssa.