En uskalla jäädä lapsettomaksi

Meillä ainakin on.

Kyllä minä säälin lapsettomia. He eivät tiedä elämästä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä säälin lapsettomia. He eivät tiedä elämästä mitään.

Ei se minua haittaa mitenkään. Elän miten elän. Pidä vaan säälisi. T. Vapaaehtoisesti lapseton

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä säälin lapsettomia. He eivät tiedä elämästä mitään.

Ei kannata tuhlata energiaa säälimiseen, panosta pikemminkin siihen omaan haavaasi, joka saa kirjoittamaan tällaisen kommentin. Väittäisin kyllä, että aika paljon tiedän elämästä ja näin. Se, että en tiedä käytännössä, millaista on pitää kokonaisvaltaisesti huolta toisesta ihmisestä, joka on sinusta täysin riippuvainen, jonka tarpeet sinun tulee aina asettaa omiesi edelle, siitä en tiedä ja en haluakaan tietää lapsen muodossa, siksi olenkin vapaaehtoisesti lapseton. Onnellinen sellainen, toivottavasti sinäkin onnen ja tasapainon löydät.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä säälin lapsettomia. He eivät tiedä elämästä mitään.

Minä säälin lisääntyneitä ,aivot muussia ja koko elämä paskavaippojen hajuista harmaata mössöä

Nämä vanhempi/lapseton ketjut on kyllä 50 prosenttisesti sisällöltään ihan tyhjän jankkausta. Kukaan ulkopuolinen täällä ei pysty absoluuttosesti sanomaan, tuleeko jonkun tietyn henkilön x elämä paremmaksi lapsia hankkimalla. Joillakin lapsi parantaa elämänlaatua ja joillakin huonontaa. Se on ihan kiinni siitä yksilöstä ja hänen toiveistaan kiinni, ja myös siitä arpapelistä, millaisen lapsen sattuu saamaan. Jollakin voi hyvin riittää voimavarat terveen lapsen kanssa elämiseen, mutta vakavasti vammaisen kanssa elämä ei tunnu yhtä hyvältä kuin ilman lapsia. Joku toinen taas kokee elämän hyvänä kummakin kanssa. Joku ei kummankaan. Kyllästyttää nämä provot jankkaukset siitä, kuinka joko kaikkien vanhempien elämä on paskaa tai sitten lapsettomat eivät tiedä elämästä/rakkaudesta tms. mitään. Eiköhän se asia ole pikkuisen monisyisempi ja elämän tyydyttävyyden mittaamiseen riittää ihan vain oma subjektiivinen kokemus eikä siihen tarvita naapurin Sirkan mielipiteitä vanhemmuudesta.

Täällä on moni sanonut ettei tiedä ketään joka katuisi lasten hankintaa. No oma äiti on katunut koko elämänsä. Eikä ollut edes mikään nuori edes kun lapset hankki. Katuu vielä vanhanakin. Oli meidän ollessa lapsia ihan hermoraunio aina.  Siis näki jo silloin että oli täysin kyllästynyt. Itse en ole myöskään lapsia hankkinut. Sisko hankki. Äitiä ei kiinnosta nämä lapsenlapsetkaan. Ovat kuulemma rasittavan villejä kauhukakaroita eikä ole kuulemma ennen vastaavia nähnyt. Ollaan annettu isän ja äidin olla enimmäkseen ihan kahdestaan, niin saavat nyt eläkepäivillä sen rauhan mitä ovat aina kaivanneet. 

Kyllä on maailman paskin idea tehdä lapsi siksi että ei jäisi vanhana yksin. Vaadit myös varmaan että ei saisi muuttaa pois siitä kaupungista jossa itse vanhana asut?

Vierailija kirjoitti:

Täällä on moni sanonut ettei tiedä ketään joka katuisi lasten hankintaa. No oma äiti on katunut koko elämänsä. Eikä ollut edes mikään nuori edes kun lapset hankki. Katuu vielä vanhanakin. Oli meidän ollessa lapsia ihan hermoraunio aina.  Siis näki jo silloin että oli täysin kyllästynyt. Itse en ole myöskään lapsia hankkinut. Sisko hankki. Äitiä ei kiinnosta nämä lapsenlapsetkaan. Ovat kuulemma rasittavan villejä kauhukakaroita eikä ole kuulemma ennen vastaavia nähnyt. Ollaan annettu isän ja äidin olla enimmäkseen ihan kahdestaan, niin saavat nyt eläkepäivillä sen rauhan mitä ovat aina kaivanneet. 

Niinpä, eiköhän näitä katujiakin ole. Eivät nämä tapaukset tule missään kahvipöytäkeskusteluissa esiin eikä sitä välttämättä paljasteta läheisillekään, koska oman lapsen katuminen on kuitenkin melkoinen tabu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Olen vuosien ulkomailla vietettyjen työvuosien jälkeen palanut Suomeen ja nyt jo vuosia etsinyt sopivaa äitiä lapsilleni. Ongelmana on vain, ettei sellaista tahdo löytyä.

M50

Taatusti kukaan ei halua mitään vaaria lapsen isäksi. Juna meni kohdalkasi reilu 10 v sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä säälin lapsettomia. He eivät tiedä elämästä mitään.

Minä taas tiedän elämästä sellaisia puolia joiden vuoksi en tule koskaan tekemään lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä säälin lapsettomia. He eivät tiedä elämästä mitään.

Se mitä lapsiperheet tietää elämästä ei ole tietämisen arvoista.

Jos vapautta ja omaa rauhaa arvostaa ei kannata lisääntyä. Se on ikuinen riippakivi. Itse olen tehnyt muksut aikana ,jolloin ne kuului automaattisesti asiaan halusipa tai ei. Onneksi nykyisin on sopivampaa valita toisin.

T. Kolmen lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Olen vuosien ulkomailla vietettyjen työvuosien jälkeen palanut Suomeen ja nyt jo vuosia etsinyt sopivaa äitiä lapsilleni. Ongelmana on vain, ettei sellaista tahdo löytyä.

M50

Taatusti kukaan ei halua mitään vaaria lapsen isäksi. Juna meni kohdalkasi reilu 10 v sitten.

Oon samaa mieltä. Jotkut miehet tuntuu kuvittelevan että ne voi hankkia lapsia vielä vaikka eläkeiässä. Muakin lähestyi kerran nettideiteissä joku 55-vuotias mies ja alkoi heti puhumaan vauvan hankkimisesta. Olin 27 silloin. Hyi, se mies oli vuoden vanhempi kuin mun isä. 

-sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on moni sanonut ettei tiedä ketään joka katuisi lasten hankintaa. No oma äiti on katunut koko elämänsä. Eikä ollut edes mikään nuori edes kun lapset hankki. Katuu vielä vanhanakin. Oli meidän ollessa lapsia ihan hermoraunio aina.  Siis näki jo silloin että oli täysin kyllästynyt. Itse en ole myöskään lapsia hankkinut. Sisko hankki. Äitiä ei kiinnosta nämä lapsenlapsetkaan. Ovat kuulemma rasittavan villejä kauhukakaroita eikä ole kuulemma ennen vastaavia nähnyt. Ollaan annettu isän ja äidin olla enimmäkseen ihan kahdestaan, niin saavat nyt eläkepäivillä sen rauhan mitä ovat aina kaivanneet. 

Niinpä, eiköhän näitä katujiakin ole. Eivät nämä tapaukset tule missään kahvipöytäkeskusteluissa esiin eikä sitä välttämättä paljasteta läheisillekään, koska oman lapsen katuminen on kuitenkin melkoinen tabu.

Äärimmäisillään tämä ilmiö näkyy niin että vanhempi/ vanhemmat syyttää lastaan siitä miten heidän elämänsä meni. Olisin tehnyt sitä ja tätä, päässyt sinne ja tänne, mutta sitten sinä synnyit ja niin edelleen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Olen vuosien ulkomailla vietettyjen työvuosien jälkeen palanut Suomeen ja nyt jo vuosia etsinyt sopivaa äitiä lapsilleni. Ongelmana on vain, ettei sellaista tahdo löytyä.

M50

Taatusti kukaan ei halua mitään vaaria lapsen isäksi. Juna meni kohdalkasi reilu 10 v sitten.

Oon samaa mieltä. Jotkut miehet tuntuu kuvittelevan että ne voi hankkia lapsia vielä vaikka eläkeiässä. Muakin lähestyi kerran nettideiteissä joku 55-vuotias mies ja alkoi heti puhumaan vauvan hankkimisesta. Olin 27 silloin. Hyi, se mies oli vuoden vanhempi kuin mun isä. 

-sivusta

--

Juuri näin. Biologisesti ehkä onnistuu, mutta kun lapsen äidin olisi hyvä pitää lapsen isästä, tai edes sietää tätä seksuaalisesti. Normaalisti nuoret naiset eivät tykkää vanhoista miehistä sänkykavereina, yhtä vähän kuin nuoret miehet tykkäävät vanhoista naisista sänkykavereina. Muuten voi tietysti olla kaveri minkä tahansa ikäisen kanssa, ja hyväkin että kaikki ystävät eivät ole omanikäisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta varmaan aika monen perheeseen se anoppi tai äiti on tervetullut myös jouluna, eikä häntä jätetä yksin.

Enpä usko. Nykyisin vanhemmat asuu monesti kaukana lastensa perheistä ja kaikilla on omat ympyränsä ja tapansa. Itse odotan todella aikaa että lapset alkavat viettää juhlapyhänsä omien perheidensä kanssa eivätkä tunge meille. Omulla vanhemmilla on oma elämänsä tuhannen kmn päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Olen vuosien ulkomailla vietettyjen työvuosien jälkeen palanut Suomeen ja nyt jo vuosia etsinyt sopivaa äitiä lapsilleni. Ongelmana on vain, ettei sellaista tahdo löytyä.

M50

Taatusti kukaan ei halua mitään vaaria lapsen isäksi. Juna meni kohdalkasi reilu 10 v sitten.

Oon samaa mieltä. Jotkut miehet tuntuu kuvittelevan että ne voi hankkia lapsia vielä vaikka eläkeiässä. Muakin lähestyi kerran nettideiteissä joku 55-vuotias mies ja alkoi heti puhumaan vauvan hankkimisesta. Olin 27 silloin. Hyi, se mies oli vuoden vanhempi kuin mun isä. 

-sivusta

--

Juuri näin. Biologisesti ehkä onnistuu, mutta kun lapsen äidin olisi hyvä pitää lapsen isästä, tai edes sietää tätä seksuaalisesti. Normaalisti nuoret naiset eivät tykkää vanhoista miehistä sänkykavereina, yhtä vähän kuin nuoret miehet tykkäävät vanhoista naisista sänkykavereina. Muuten voi tietysti olla kaveri minkä tahansa ikäisen kanssa, ja hyväkin että kaikki ystävät eivät ole omanikäisiä. 

Lisäksi miehen korkea ikä lisää riskiä saada vammainen lapsi. Ja kyllä se lapsiperhearki on kuormittavampaa vammaisen lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhukset on espereissä, attendoissa yms jos kerran lapset ne hoitaa? Aivan, kun ei hoida. Mutta tee toki miten itse haluat. Toi on tyhmin syy hankkia lapsi mutta eipä niitä erityisen fiksuista syistä hankitakaan.

Siinä olet oikeassa, että ei lapsia pidä hankkia vanhuuden turvaksi. Muuten et taida edes käsittää mistä puhut. Nykyään ihmiset elävät hyvin pitkään ja loppuvuodet yleensä erittäin huonokuntoisena. Lapset voivat itsekin olla jo seitsemänkymppisiä, eivätkä ole enää terveitäkään, puhumattakaan, että jaksaisivat 24/7 hoitaa esim. liikuntakyvytöntä ja muistisairasta vanhempaansa. Tai sitten ovat vielä työelämässä, eihän tämä yhteiskunta toimisi, jos yhtäkkiä ihmiset jäisivätkin hoitamaan kotiin vanhempiaan. Kotona on lähes mahdotonta hoitaa huonokuntoista vanhusta, hänelle pitäisi olla oma huone, sairaalasänky, nostolaite, pyörätuoli ja sillä pitäisi päästä asunnossa liikkumaankin. Iso pesuhuone, oma tilava vessa jnejne. Pitäisi osata hoitaa lääkitys, ottaa verikokeita, arvioida terveydentilaa, ehkä laittaa katetri ja paljon muuta. Jaksaa heräillä öisin, olla jatkuvasti läsnä, syöttää, juottaa, pukea, pestä, riisua, vaihtaa vaipat, rasvata ihoa, hoitaa jalkoja. Se on kuule ihan täyttä työtä. Ja omaishoidon tukeakin on äärimmäisen vaikea saada, eikä sillä todellakaan elä.

Suurin osa osallistuu vanhempiensa hoitoon niin paljon kuin suinkin pystyy. Itse hoidin äitiäni 7v, siihen asti kun hän pärjäsi yöt yksin kotonaan. Siivosin, hoidin kauppa-, pankki- yms asiat, pyykkäsin, laitoin ruokaa, laitoin joulut, äitienpäivät, synttärit, hoidin pihan, käytin lääkärissä, hommasin palvelut kotiin, päivystin puhelin taskussa yötäpäivää. Kävin äitini luona 2 kertaa päivässä, oman työni ja perheen ohella. Mitään omia harrastuksia ei ollut. Lopulta äitini kaatuili ja loukkasi itsensä usein, ei tiennyt missä on, ei päässyt kävelemään, itki, pelkäsi, oli jatkuvasti ahdistunut. Luojan kiitos hän sai lopulta hoitopaikan. Omaishoidon tukea en saanut.

Olemme mieheni kanssa hoitaneet myös hänen isänsä, niin, että joutui olemaan laitohoidossa vuoden verran ennen kuolemaansa. Anopin hoidimme loppuun asti kotona, vain viimeisen päivänsä hän vietti saattohoidossa sairaalassa ja sielläkin olimme hänen luonaan päivät ja yöt. Ihan samanlaista hommaa tässä maassa tekee tuhannet naiset ja jotkut miehetkin koko ajan. Että älä puhu palturia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta varmaan aika monen perheeseen se anoppi tai äiti on tervetullut myös jouluna, eikä häntä jätetä yksin.

Enpä usko. Nykyisin vanhemmat asuu monesti kaukana lastensa perheistä ja kaikilla on omat ympyränsä ja tapansa. Itse odotan todella aikaa että lapset alkavat viettää juhlapyhänsä omien perheidensä kanssa eivätkä tunge meille. Omulla vanhemmilla on oma elämänsä tuhannen kmn päässä.

Kaikki ei tykkää perhejouluista. Toisille taas perhe ja ehkä sukukin yhdessä jouluna on just se juttu. Meillä sekä minun että miehen vanhemmat ovat olleet meille aina tervetulleita joulun viettoon. Kumpikin olimme perheidemme iltatähtiä, joten vanhempien sisarusten lapset olivat jo isoja ja isovanhemmat olivat jo heillä viettäneet monta joulua, niin oli ihan luonnollista, että sitten alkoivat viettää joulut meillä. Yli 20  joulua he ovat meillä viettäneet, nyt 3 heistä on jo kuollut ja anoppi muutti vähän aikaa sitten palvelutaloon. Jos on jouluna siinä kunnossa, että voi meille tulla, niin haemme hänet. Jos ei, niin sitten vietämme hänen luonaan joulupäivän (lähempänä asuvat lapset käyvät varmaan jouluaattona).

Toivon, että saamme monta lastenlasta ja voimme viettää yhdessä jouluja heidän kanssaan. Mutta elleivät lapset puolisoineen meitä halua luokseen, niin ei sekään ole katastrofi. Tykkään kyllä myös hiljaisuudesta ja rauhasta, hyvä ruoka, joulusauna ja uusi kirja tuovat kivan joulun nekin. 

Paras vanhuuden turva on tosiaan raha. Sillä saa hyvän hoitopaikan ja hoitajan. Itselläkään tosin sitä ei ole. No ehkä meidän vanhuudessa on jo olemassa eutanasia, että jos on kovin raihnainen niin pääsee jonkun pillerin syömällä pois. Tosin omassa suvussa on ollut aika paljon aivoinfarkteja ja minullakin on niihin altistava aurallinen migreeni, niin saattaa se olla että sitä lähtee saappaat jalassa kun infarkti iskee.