Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En uskalla jäädä lapsettomaksi
10.11.2020 |
Hei kaikki! Minulla on ongelma koska en uskalla jäädä lapsettomaksi. Tiedän että en haluaisi elää äitinä, mutta en uskalla jättää lasta tekemättä. Minulla ei ole rohkeutta elää niin. Pelkään että jään ulkopuolelle ja että en pärjää vanhana yksin. Silti ajatus lapsesta inhottaa ja pelottaa. Olenko yksin ongelmani kanssa? Haluaisin elää rauhassa, enkä kaipaa mitään vastuksia elämääni, joita lapsi tuo. Voikohan tästä seurata mitään hyvää? Olenko ainoa joka miettii tällaista?
Kommentit (160)
Syvempi tarkoitus :D :D :D :D :D :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tee lapsia, koska minulla ei ole siihen mitään syytä. Enkä pidä itseäni niin ylivertaisena, että juuri minun perimäni täytyisi saada leviämään maailmalle. Yhtä tyytymätön elämääni olisin varmasti myös niiden lasten äitinä, joten miksi antaisin heille jotain täysin keskinkertaista jossain täysin keskinkertaisessa maailmassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Olen vuosien ulkomailla vietettyjen työvuosien jälkeen palanut Suomeen ja nyt jo vuosia etsinyt sopivaa äitiä lapsilleni. Ongelmana on vain, ettei sellaista tahdo löytyä.
M50
Taatusti kukaan ei halua mitään vaaria lapsen isäksi. Juna meni kohdalkasi reilu 10 v sitten.
No esimerkiksi eräs kaunis nainen halusi lapsensa isäksi vaarin, seitsemänkymppisen presidenttimme Sauli Niinistön.
Minunkin mieheni isä oli jo 65v kun hän syntyi. Ja hyvä fiksu akateeminen pojasta kasvoi, oikein ihana mies minulle ja isä lapsillemme.
Kummatkin aika kauheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Olen vuosien ulkomailla vietettyjen työvuosien jälkeen palanut Suomeen ja nyt jo vuosia etsinyt sopivaa äitiä lapsilleni. Ongelmana on vain, ettei sellaista tahdo löytyä.
M50
Taatusti kukaan ei halua mitään vaaria lapsen isäksi. Juna meni kohdalkasi reilu 10 v sitten.
No esimerkiksi eräs kaunis nainen halusi lapsensa isäksi vaarin, seitsemänkymppisen presidenttimme Sauli Niinistön.
Minunkin mieheni isä oli jo 65v kun hän syntyi. Ja hyvä fiksu akateeminen pojasta kasvoi, oikein ihana mies minulle ja isä lapsillemme.
Kummatkin aika kauheita.
Minä ja minun ihana mies kauheita? ollaan oltu naimisissa jo kymmeniä vuosia :) ja monta lastakin. Mieheni kirjoitti aikoinaan 5 laudaturia ja on tosi älykäskin, joten 65 v isänsä antoi loistavat ja hyvin terveet geenit pojalleen.
Minun naapuri kertoi eilen että hänen isoisänsä oli saanut lapsen peräti 78 vuotiaana, ja tämän lapsen lapsi on nyt teatteriohjaaja.
Vierailija kirjoitti:
Syvempi tarkoitus :D :D :D :D :D :D :D
Et näköjään ymmärrä että koko luomakunnan, niin kasvien, eläinten kuin ihmistenkin tarkoitus on jatkaa sukua. Kukat kukkivat juuri siksi, ja koivukin tuottaa valtavasti siemeniä juuri siksi. Linnutkin laulavat juuri siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan että kadehdin ajatusta siitä että lapsiperheellisillä on sitten lasten aikuistuttua omaa aikaa ja ne lapset. Itsellä olisi vain omaa aikaa. Mutta nyt kun katson oman ikäisiä pikkulasten vanhempia, ystäviäni, ajattelen ainoastaan että onneksi olen vapaa tekemään ihan mitä haluan. Tai sitten olla tekemättä mitään. Kun on lapsia, on pakko tehdä jotain koko ajan vaikka ei haluaisikaan. Sitä tarkoitan. Mutta en tiedä osaanko nauttia tästä vapaudesta lopun elämää. Nämä ovat niin hankalia asioita kun niitä ei ennalta voi tietää.
Tunnen monta neljä-viisikymppistä lapsetonta ja myös kylläkin nykyisin yksinäistä naista, sillä mies lopulta jätti koska mies halusi lapsia.
Juuri se ns "Vapaus" alkaa ahdistaa naisia eniten ajan myötä. Vapaus on samaa kuin turhautumisen tunne, sillä että elämästä puuttuu syvempi tarkoitus. Oma ikäluokka elää lapsineen toisaalla ja yksinäisten sinkkujen seura ei enää niin paljoa kiinnosta koska elämänkokemuksia ei voi oikein jakaa.
Nämä ns " velat" ovat myöhemmin niin kateellisia että sitä on tuskallista katsoa vierestä. En oikein viitsi kutsua heitä enää kyläänkään kun tiedän miten pahalta meidän perheen onnellinen aktiivisuus heistä kenties tuntuu.
Ei hyvä luoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsi takaa mitään ja lähtökohtaisesti olisi ihan hyvä edes tykätä lapsista. Itse pidän lapsista, mutta voi pojat kuinka silti joskus toivon etten olisi tehnyt ainuttakaan lasta. Pojalla uhmaikä kestänyt monta vuotta, eikä loppua näy. Tyttö hieman helpompi tapaus.
En usko että oikeasti sydämessäsi toivot ettei sinulla olisi noita lapsia. Naurat tälle lauseellesi tulevaisuudessa. Odotahan kun lapset menevät kouluun ja aikuistuvat. Uhmaikähän tarkoittaa että olet äitiyden kalkkiviivoilla vasta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ulkopuolelle sinä muka lapsettomana jäät? Ihan samalla tavalla voit ollaulkopuolella lapsen kanssakin. Tosin en nyt yhtään ymmärrä ajatustasi. Lapsi ei myöskään turvaa vanhuuttasi mitenkään.
Minut on ainakin 28-vuotiaana lapsettomana (vela) jätetty kaveripiirin vauvakuplan ulkopuolelle ihan häikäilemättömästi, vaikka olen kyllä yrittänyt lonkeroitani ulottaa pinnasänkykeskusteluihinkin. Ennen raskausuutisia seura on kyllä kelvannut, vaan eipä enää.
No tottahan tuo. Vela ei voi koskaan ymmärtää niitä elämän tärkeimpiä ydinkokemuksia joita lapsen synnyttäneet äidit haluavat keskenään jakaa.
En minäkään jaksanut lapsettomien seuraa kun oli lapset pieniä. Helpointa ja itselle antoisinta oli kutsua toisia lapsiperheitä kylään, ongelmat oli yhteisiä ja ratkaisu ongelmiinkin löytyi yhdessä. Toisilta lapsiperheiltä saa myös hoitoapua. Nyt kuusikymppisenä kaikki nykyiset ystävyyssuhteet ovat syntyneet silloin kun lapsemme olivat samassa päiväkodissa, tai samalla luokalla tms.
Joskus yritän kutsua lapsettomia nuoruusystäviäkin kylään, jotka nykyisin yksinäisiä naisia, mutta pian huomaan etten oikein voi kertoa omasta elämästäni mitään koska he vaipuvat itsesääliin.
No ainahan voi puhua säästä tai politiikasta. Urheilu ei kiinnosta eikä autot.
Helsingin Sanomissa ihana juttu viisaasta naisesta jolla peräti 14 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ulkopuolelle sinä muka lapsettomana jäät? Ihan samalla tavalla voit ollaulkopuolella lapsen kanssakin. Tosin en nyt yhtään ymmärrä ajatustasi. Lapsi ei myöskään turvaa vanhuuttasi mitenkään.
Minut on ainakin 28-vuotiaana lapsettomana (vela) jätetty kaveripiirin vauvakuplan ulkopuolelle ihan häikäilemättömästi, vaikka olen kyllä yrittänyt lonkeroitani ulottaa pinnasänkykeskusteluihinkin. Ennen raskausuutisia seura on kyllä kelvannut, vaan eipä enää.
No tottahan tuo. Vela ei voi koskaan ymmärtää niitä elämän tärkeimpiä ydinkokemuksia joita lapsen synnyttäneet äidit haluavat keskenään jakaa.
En minäkään jaksanut lapsettomien seuraa kun oli lapset pieniä. Helpointa ja itselle antoisinta oli kutsua toisia lapsiperheitä kylään, ongelmat oli yhteisiä ja ratkaisu ongelmiinkin löytyi yhdessä. Toisilta lapsiperheiltä saa myös hoitoapua. Nyt kuusikymppisenä kaikki nykyiset ystävyyssuhteet ovat syntyneet silloin kun lapsemme olivat samassa päiväkodissa, tai samalla luokalla tms.
Joskus yritän kutsua lapsettomia nuoruusystäviäkin kylään, jotka nykyisin yksinäisiä naisia, mutta pian huomaan etten oikein voi kertoa omasta elämästäni mitään koska he vaipuvat itsesääliin.
No ainahan voi puhua säästä tai politiikasta. Urheilu ei kiinnosta eikä autot.
Se, että sinä säälit lapsettomia ihmisiä, kertonee enemmän sinusta kuin heistä. Säälitkö yhtälailla tahattomasti lapsettomia? Voisiko juttujen köyhyys löytyä siitä vuosikymmenten hiljaiselosta kun ette ole löytäneet yhteisiä puheenaiheita sinun perhekuplasi ulkopuolelta? Etkö itse pysty vieläkään puhumaan muusta kuin lapsiisi liittyvistä asioista? Muu maailma kyllä jatkaa radallaan vaikka jotkut lapsia hankkivatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ulkopuolelle sinä muka lapsettomana jäät? Ihan samalla tavalla voit ollaulkopuolella lapsen kanssakin. Tosin en nyt yhtään ymmärrä ajatustasi. Lapsi ei myöskään turvaa vanhuuttasi mitenkään.
Minut on ainakin 28-vuotiaana lapsettomana (vela) jätetty kaveripiirin vauvakuplan ulkopuolelle ihan häikäilemättömästi, vaikka olen kyllä yrittänyt lonkeroitani ulottaa pinnasänkykeskusteluihinkin. Ennen raskausuutisia seura on kyllä kelvannut, vaan eipä enää.
No tottahan tuo. Vela ei voi koskaan ymmärtää niitä elämän tärkeimpiä ydinkokemuksia joita lapsen synnyttäneet äidit haluavat keskenään jakaa.
En minäkään jaksanut lapsettomien seuraa kun oli lapset pieniä. Helpointa ja itselle antoisinta oli kutsua toisia lapsiperheitä kylään, ongelmat oli yhteisiä ja ratkaisu ongelmiinkin löytyi yhdessä. Toisilta lapsiperheiltä saa myös hoitoapua. Nyt kuusikymppisenä kaikki nykyiset ystävyyssuhteet ovat syntyneet silloin kun lapsemme olivat samassa päiväkodissa, tai samalla luokalla tms.
Joskus yritän kutsua lapsettomia nuoruusystäviäkin kylään, jotka nykyisin yksinäisiä naisia, mutta pian huomaan etten oikein voi kertoa omasta elämästäni mitään koska he vaipuvat itsesääliin.
No ainahan voi puhua säästä tai politiikasta. Urheilu ei kiinnosta eikä autot.
Se, että sinä säälit lapsettomia ihmisiä, kertonee enemmän sinusta kuin heistä. Säälitkö yhtälailla tahattomasti lapsettomia? Voisiko juttujen köyhyys löytyä siitä vuosikymmenten hiljaiselosta kun ette ole löytäneet yhteisiä puheenaiheita sinun perhekuplasi ulkopuolelta? Etkö itse pysty vieläkään puhumaan muusta kuin lapsiisi liittyvistä asioista? Muu maailma kyllä jatkaa radallaan vaikka jotkut lapsia hankkivatkin.
No mutta lapset nyt vain ovat niin iso osa elämästäni, niinkuin monilla äideillä tietääkseni. Ja huolia on yleensä kiinnostavinta jakaa vertaisten kanssa, sellaisten jolla on aiemmin ollut samantyyppisiä huolia. Ihmissuhteista haluaa saada jotain. Jos ei keskusteluista kostu mitään vaan päinvastoin tuntuu että toinen vetää omatkin energiat maahan , niin saa sellainen tyyppi minun mielestä jäädä loitommalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo että vapauteen turhautuisi. Se ei pidä paikkaansa. Vapaus on suurin syy miksi en ikinä halunnut lasta. Olen nyt 55 vuotias enkä edelleenkään kyllästy enkä turhaudu vapauteen! Se on joka ainoa päivä aivan mieletöntä ja olen onnellinen siitä ajatuksesta, ettei minun tekemiset tai tekemättä jättämiset vaikuta kehenkään.
Niin, ihmiset saavat onnen niin erilaisista asioista. Kaikki eivät voi koskaan vain sitä ymmärtää. Jos he itse ovat onnellisia jostain tietystä asiasta, he luulevat että kaikki muutkin saavat onnensa siitä samasta. Ja säälivät ihmisiä joilta "puuttuu" tämä heidän onnenlähteensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lapsi. Itse olin vähän kuin sinä. Nyt kadun ainoastaan sitä etten tehnyt lasta jo paljon aikaisemmin. Kulutin vuosia elämästäni tyystin toisarvoisiin asioihin.
Mutta silti pelkään että jään yksin. Olen yksinäinen vanhus, jonka olemassa olo ei kiinnosta ketään.
Hankkiuduin sitten raskaaksi ja nyt on paniikki päällä. Tuntuu että tein elämäni suurimman virheen. Tein eilen positiivisen raskaustestin, en olisi uskonut että se käy näin nopeasti ja helposti. Pelottaa ja kaduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Hankkiuduin sitten raskaaksi ja nyt on paniikki päällä. Tuntuu että tein elämäni suurimman virheen. Tein eilen positiivisen raskaustestin, en olisi uskonut että se käy näin nopeasti ja helposti. Pelottaa ja kaduttaa.
Ei hätää adoptioperhe tai valtio ottaa kopin. Valitettavasti muutkin lisääntyy eivätkä mieti sen pidemmälle 🙄
Nyt kun muutama viikko on kulunut, olen edelleen aivan yhtä paniikissa ja ahdistunut raskaudesta. Ruoka ei maita enkä meinaa kyetä edes työntekoon. Pahoinvointia on ollut ja voimakasta väsymystä. Toivon ainoastaan että voisin kelata aikaa taakse päin. Että voisin perua tämän kaiken. Olen niin ahdistunut.
Alue: Aihe vapaa
Tunnen monta neljä-viisikymppistä lapsetonta ja myös kylläkin nykyisin yksinäistä naista, sillä mies lopulta jätti koska mies halusi lapsia.
Juuri se ns "Vapaus" alkaa ahdistaa naisia eniten ajan myötä. Vapaus on samaa kuin turhautumisen tunne, sillä että elämästä puuttuu syvempi tarkoitus. Oma ikäluokka elää lapsineen toisaalla ja yksinäisten sinkkujen seura ei enää niin paljoa kiinnosta koska elämänkokemuksia ei voi oikein jakaa.
Nämä ns " velat" ovat myöhemmin niin kateellisia että sitä on tuskallista katsoa vierestä. En oikein viitsi kutsua heitä enää kyläänkään kun tiedän miten pahalta meidän perheen onnellinen aktiivisuus heistä kenties tuntuu.