Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan hirveä äiti lapselleni
10.11.2020 |
Tein jotain aivan hirveää mitä äidin ei pitäisi koskaan tehdä lapselleen. Tukistin omaani 1 vuotista tyttö lastani kiukkuspäissäni. Olen äärimmäisen väsynyt mieheni jatkuvista pitkistä työvuoroista ja viikonloppu riennoistaan. Viime yö meni täysin valvoessa kuunnellessa vauvan itkua ja kiukkua. Mies ei auta vaikka pyydän apua. Tuijottaa vaan jotain insta beibejä ig:stä eikä edes vaivaudu auttamaan välillä. Tänään sitten päiväunille yritin tyttöä laittaa mutta ei yhtä kiukkua ja huutoa. Sitten napsahti ja tukistin vauvaani. Olen aivan hirveä äiti :(
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan lasten hakkaaja kantsii miettii lapsen antamista pois jos käyttäytyy noin omaa lasta kohtaan 🙄 Ei oo ihan tervettä tukistella omaa lasta 🙄🙄
Ps. Vihaks pistää tälläset hullut!! 😡
Tajuatkos, että se pois annettu lapsi aika todennäköisesti ei tule sen onnellisempaa elämää saamaan? Lapset eivät ole rescuekoiria. Ja koirallekin ympäristönvaihdos on iso juttu.
Ainakin tunnistat ja myönnät ongelman. Seuraavaksi yritä järjestää elämäsi niin, ettei hermot ole noin kireällä. Hae ulkopuolista apua tarvittaessa.
Monet ajattelevat, että tukistaminen, luunapit yms. ovat pikkujuttuja, mutta kun itse taaperona yritin saada äitiä ymmärtämään, millaisen hullun miehen kanssa oli naimisissa ja jonka väkivallan alle minutkin pakotti, ja äiti hiljensi luunapeilla, oli se mulle merkki, että tuo itseäni monta kertaa isompi ihminen oli valmis ylittämään sen rajan, että väkisin pakottaa minut tahtoonsa. Aloin toisaalta pelätä, kajoaako hänkin minuun joskus rajummin, ja toisaalta menetin kaiken kunnioitukseni häntä kohtaan. Ei siis ihan pikkujuttu, vaikkei fyysisesti niin hirveästi sattunutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lasta saa tukistaa, ei se oo niin vaarallista.
Jännä, että esim. Suomen laki ei tukistamista salli. Silti ap, mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Tiedostat toimineesi väärin. Nyt tarvitset lepoa ja suunnitelman, millä lailla toimit ensi kerralla, kun keittää yli. Poistu vaikka hetkeksi paikalta. Se on parempi kuin tukistaminen.
Sinä voit tosi huonosti. Oletko masentunut? Hae itsellesi apua. Yritä nukkua tarpeeksi. Sinulla on huono mies, joka aiheuttaa sinulle pahaa mieltä omalla käytöksellä. Sano että hänen on muututtava tai otat eron Miehen pitää hoitaa lasta ja kotia enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit ottaa yhteyttä myös paikkakuntasi ensi- ja turvakotiin, siellä autetaan avopalveluissa myös väkivaltaa käyttäviä naisia. Nyt on tosi tärkeää, että haet apua, kun olet ylittänyt kynnyksen fyysiseen väkivaltaan. Voit hakeutua sinne turvakotiin, jos tuntuu ettei muutakaan ole, missä voit olla turvassa vauvan kanssa.
Ehdottomasti tilanne poikki. Sinun täytyy päästä jonnekin, missä on muita aikuisia ihmisiä huolehtimassa vauvasta kriisin aikana. Onko joku sukulainen tai ystävä, minne voit mennä? Pyydä apua neuvolasta.
Kuunnelkaa tämä aina kun alkaa vihan tunteet lasta kohtaan kavamaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tunnistat ja myönnät ongelman. Seuraavaksi yritä järjestää elämäsi niin, ettei hermot ole noin kireällä. Hae ulkopuolista apua tarvittaessa.
Monet ajattelevat, että tukistaminen, luunapit yms. ovat pikkujuttuja, mutta kun itse taaperona yritin saada äitiä ymmärtämään, millaisen hullun miehen kanssa oli naimisissa ja jonka väkivallan alle minutkin pakotti, ja äiti hiljensi luunapeilla, oli se mulle merkki, että tuo itseäni monta kertaa isompi ihminen oli valmis ylittämään sen rajan, että väkisin pakottaa minut tahtoonsa. Aloin toisaalta pelätä, kajoaako hänkin minuun joskus rajummin, ja toisaalta menetin kaiken kunnioitukseni häntä kohtaan. Ei siis ihan pikkujuttu, vaikkei fyysisesti niin hirveästi sattunutkaan.
Olet ollut harvinaisen moraalioppinut lapsi taaperona. Harvemmin taapero tunnistaa sitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Se kasvatus tulee vanhemmilta. Jos on itse saanut lapsena luunappeja ja tukistuksia niin normaalilla lapsella menee aika pitkään ymmärtää, että ne eivät ole oikein ja siihen vaaditaan toisenlaisen aikuisen kasvatus.
En ole itse mitenkään fyysisen kurituksen kannalla, vielä vähemmin kannatan henkistä väkivaltaa mikä tuntuu nykyään olevan vallalla. Lapsille ei aseteta mitään rajoja ja kaikki annetaan periksi. Tuon tilanteen olisi voinut tietenkin aina hoitaa toisella tavalla, mutta sinä toimit siinä tilanteessa kuten olet toiminut. Lapsi on varmaan säikähtänyt ja hetkeksi pysähtynyt miettimään. Saattaa olla, että suurempaa traumaa et ole aiheuttanut, sillä olet muuten varmaan hyvä vanhempi. Et olisi muuten tuossa tilassa.
Sitten kun sinulla on jaksamista niin kannattaa pyrkiä löytämään juurisyy käytöksellesi. Juurisyyn etsimistä ei kannata lopettaa siihen, että on huono mies ja lapsi on haastava. Kannattaa miettiä, että oletko joskus itse kohdannut jotain väkivaltaa. Myös sitä kannattaa miettiä, että toimit muissa tilanteissa kun koet turhautumista?
En ole ensimmäinen etkä viimeinen lastaan tukistanut äiti. Lapsellesi ei jäänyt traumoja yhdestä kerrasta. Nyt sinun pitää:
-Hakea lastenhoitoapua vaikka neuvolan kautta, jos et muualta saa. Harkitse myös esim. osapäivähoitoa/päivähoitoa, jos se näyttää tarpeelliselta. Olet oikeutettu kunnan kotiapuun, joten sitä sinun pitäisi saada nopeastikin. Ja sitten:
-Soita Maria Akatemiaan. Se että stressireaktiossa tukistat lasta, kertoo että taustalla on jotain miksi se tuntuu sinulle vaihtoehdolta (oma lapsuus jne.). Saat sieltä keskusteluapua asiantuntevilta ihmisiltä.
Tsemppiä! Älä jää yksin. Älä anna syyllisyyden ja häpeän vallata energiaa vanhemmuudestasi. Nyt on aika toimia. Kun voimat ovat elpyneet niin pariterapiaan miehen kanssa ja tarvittaessa ero.