Mitäs tekisitte tällaisen miehen kanssa?

Mies 30v, yhdessä 2v joista 1,5v avoliitossa

Mies on yleisesti ottaen ihan normaali, pidetty, urheilullinen ja työelämässä menestyvä.Teemme saman verran töitä, miehellä välillä enemmän vapaita. Muutoin kumppanina ihan hyvä, mutta...

Mies ei tee MITÄÄN kotona. Siis mielellään ei eväänsä liikauttaisi laisinkaan.Mistähän aloittaisin luettelemisen... No, riisuu suihkuun mennessään vaatteet kalsareita ja sukkia myöten esim. keskelle olohuoneen lattiaa, eikä vie niitä pyykkiin. Ei pese pyykkiä, koska ei osaa edes käyttää pesukonetta. Ennen tapaamistamme vei pyykit äitinsä luo pestäväksi. Passauttaa minua minkä ehtii, ei käy kaupassa, vaan pyytää minua hakemaan milloin mitäkin. Ei osaa kokata, eikä edes yritä. Syömme eri ruokia, koska olen moniallerginen ja siksi omienkin ruokien laittoon kuluu melkoisia aikoja. Teen siis kahdet isot ruuat, miehelle melkeinpä päivittäin. Mies ei edes lämmitä ruokaansa itse, vaan minun pitää laittaa se mikroon hänen puolestaan, maustaa hänen mielensä mukaisesti ja tarjoilla pöytään/sohvalle/sänkyyn. Joskus hän jaksaa itse hakea jääkaapista esim. kaljan/jogurtin jos en ole tuomassa. Edes leipää ei kuitenkaan tee itse. Tiskit ja roskat jätetään lattialle/pöydälle, eikä niitä astioita todellakaan pistetä koneeseen tai sieltä kaappeihin ikinä miehen toimesta. Eiköhän se kertonut tarpeeksi kotitöiden hoidosta: ei siis tee yhtään mitään. Kaiken tämän lisäksi vaatii minulta joka aamu herättyäni ja joka ilta hierontaa, kutittelua ja hyvänä pitämistä, koska hänellä on ollut niin raskas päivä/on nukkunut huonosti. Vanhempiensa luona kyläillessämme käyttäytyy kuin pikkupoika ja kiukuttelee vanhemmilleen. Miehen asuessa omillaan asunto oli jopa todella siistissä kunnossa siellä muutamia ensikertoja vieraillessani. En tiedä, kuka siellä oli siivonnut, mutta vastuu kaatui minulle suhteen vakavoituessa.

Tiedän, mahdollistan itse miehen käytöksen palvelemalla häntä, ja varmasti moni on sitä mieltä, että tätä jatkuu niin kauan kuin minä jatkan palvelemista.

Miehen käytös ei kuitenkaan oikeastaan häiritse minua juuri tässä hetkessä, sillä olen todella äidillinen ihminen, ja huolehtimalla hänestä osoitan rakkauttani. Joskus tietysti harmittaa, että taloudenhoitamiseen menee niin paljon aikaa.

Olen puhunut miehen kanssa asiasta tiukasti ja lempeästi ja kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla, mutta muutosta ei tapahdu. 

Olen jättänyt hänen jälkensä siivoamatta, kunnes en ole enää kestänyt. Kahdessa kuukaudessa kaunis kotini muuttui kaatopaikaksi, eikä mies silti tehnyt mitään.

Muutaman kerran meille on esimerkiksi ollut tulossa vieraita, ja olen viikkoa ennen ilmoittanut miehelle, että hän saa hoitaa omien tavaroidensa paikoilleen korjaamisen siihen mennessä. Mutta niinpä vain olen saanut puolta tuntia ennen sovittua aikaa hiki hatussa keräillä niitä sukkia, kalsareita, tiskejä ja roskia ympäri kämppää.

Syy, miksi toivoisin miehen käytökseen muutosta, on mahdollinen perheenlisäys tulevaisuudessa. Mies käyttäytyy kotona kuin vauva, enkä voisi kuvitellakaan tekeväni miehen kanssa lapsia niin kauan kun hän ei ota mitään vastuuta taloudenhoidosta. Hän tuskin osallistuisi lastenhoitoonkaan lainkaan. Katson surullisena miehiä, joita näen yksin ulkoilemassa lasten kanssa, sillä jos mieheeni ei tule muutosta, ei häntä tulla varmasti ikinä näkemään samassa puuhassa. Olen puhunut miehelle myös tästä (mies haaveilee lapsista), mutta hän loukkaantuu ja väittää, että hoitaisi varmasti vauvaa ja auttaisi kotona. En kuitenkaan usko noihin puheisiin pätkääkään, ovat vain miehen suuria suunnitelmia. Jos saisimme lapsia nyt, kotimme ratkeaisi p*skasta, kun en ehtisi itse olla jatkuvasti siivoamassa. Ja silloin luultavasti eroaisimmekin, koska kaipaisin kumppania, enkä aikuista vauvaa rinnalleni.

Onko siis vielä toivoa? Onko kukaan saanut omaa laiskamatomiestään koulittua paremmaksi asuinkumppaniksi? Mitä minun pitäisi tehdä miehen suhteen? Mikään järkikeino ei tunnu auttavan..

Tuntuu tällä hetkellä typerältä ajatukselta jättää mies tällaisen takia, mutta en halua kuvitella koko loppuelämääni työssäkäyvänä kotiorjana.