Lue keskustelun säännöt.
Kun aina sanotaan että hädässä pyydä apua, niin käykö mielessä että sitä ei vaan kaikki saa?
10.11.2020 |
Omat vanhemmat ilmoittavat että emme auta, kukin hoitakoon omat ongelmansa, appivanhemmat ilmoittaa että emme auta, sillä autamme vain tytärtämme ja johan me tämä sanottiin. Neuvola ei auta kun ei ole perhetyötä/lapsiperheen kotiapua kunnassa ollenkaan (joo tiedän, lakia rikotaan, niin tehdään monessa kunnassa), paikallinen kotipalvelufirma ei pysty ottamaan uusia asiakkaita?
En nyt tarkemmin jaksa selittää mistä oli kyse mutta tilapäisesta raskauden ajan komplikaatio joka johti liikuntakyvyttömyyteen.
Eikä syyllä ole väliä koska avaus koskee yleistä tilannetta. Erittäin monella ihmisellä on tilanne että vaikka soittaa joka paikkaan, isovanhemmat, sossu, neuvola, seurakunta, järjestöt... aina silti sanotaan että EI, emme auta.
Tällaista on monella. Suomessa on illuusio että apua saa kun vaan rohkeasti pyytää. Tämä ei ole totta.
Ja ihan sama homma monella yksinäisellä, sairaalla, työttömällä, vanhuksella, vammaisella.
Tuon ”apua saa kun pyytää” hokeman voisi lopettaa sillä se on oikeasti vahingollinen.
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut avun saamattomuuden erittäin konkreettisesti viimeisimpien vuosien aikana etenkin. Silloin kun omat lapset olivat vielä alaikäisiä ja asuivat vielä kotona, niin mikä onni oli omat avulias omz äitini ja lasteni mummo. Hän saapui monesti ihan pyytämättäkin tarjoten auttavat kätensä. Anoppini asui kauempana, ja eli erilaisessa tilanteessa, niin en odottanutkaan apua hänen suunnaltaan. Sitten lastemme muutettua omilleen, on avun tarve muuttunut nykyisin oman elämän sujumiseen omien fyysisten vaivojen vuoksi, mutta onneksi on vielä oma aviopuoliso, joka auttaa tietyissä jutuissa. Kauhein tilanne oli kylläkin muutama vuosi taaksepäin, kun minä raihnainen puolisko jouduin väliaikaisesti hoitelemaan puolisoani väliaikaisesti, ja mistään emme mitään jelppiä saatu. Kerran otin puheeksi kotisairaanhoitajan kanssa, että olisi mukavaa saada edes siivousapua yhteiskunnan piikkiin, kun kerran niitä verojakin on makseltu ja kasvatettu uusia veronmaksajia, joita likikään moni ei enää tee, niin eihän mitään esim. kotiapua saa nykyään enää maksamatta itse, ja vaikka saisitkn verovähennystä maksamastasi esim. kotisiivouspalvelusta, niin suurin osa summasta jää joko kokonaan tmaksettavaksi ;omavastuu näet, jos vaan kerran pari kertaa olisi tarvittu siivousapua.
Veljen vaimoa pyysin ja olen pyytänyt pesemään ikkunoita pari kertaa, niin ei myöntynyt tulemaan, vaikka käykin oman puoleisia sukulaisiaan auttelemassa. Se siitä sukulaisavittamisesta.
Itsekseen on pärjättävä. Ihan turhaa on yrittääkään saada apua. Saman olen kokenut omien sairauksien suhteen, eli tutkimuksiin pääsemiseksi on vaan oltava niin sinnikäs, että niihin pääsisi. Ymmärrän hyvin oireilevia ihmisiä, jotka eivät saa asianmukaista tutkintaa lääkärikunnan puolelta. Kaikilla kun ei ole varaa yksityiselle lääkäriasemalle mennä edes sille ensimmäiselläkään arvuuttelukäynnillekään.Mitä ihmettä! Miksi olet pyytänyt veljen vaimoa etkä veljeäsi? Eihän se veljen vaimo mikään sukulaisesi ole. Kun aikaa on rajallisesti eikä omasta arjestakaan tahdo selvitä, niin vaikea kuvitella, että siinä ensimmäisenä menisi pesemään ikkunoita jollekin miehen siskolle. Kyllä ne ensisijaiset autettavat on ne omat vanhemmat, omat lapset ja jos aikaa jää niin omat sisarukset.
:Djuu. Seuraavan kerran kun tarvitsen apua ikkunoiden pesussa tai siivouksessa, niin pyydänpä sitten veljeäni, ja voinen kertoa jo etukäteen, että aivan turhaan, ei hän tule!
Jätänkin siis ikkunat pesemättä, menkööt liasta umpeen. Ihan sama se.
Sitä paitsi joskus voisi vastaajat miettiä sitä, etteivät omat ihmissuhteet ja tilanteensa millään osiolla ole systemaattisen samankaltaisia kuin mitä itsellään inttäjällä on.
Ollaan vaan omillaan, ja onneksi avun tarvekkin joskus päättyy, ja jos nyt edes haudattua muut ihmiset saisivat itse kunkin, ettei mätänemään jäisi maan pinnalle kovin kauaksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas kerran: tukiverkottoman kannattaa salata tilanteensa. Paskaa saa niskaan jos asiasta puhuu. Sataan kertaan huomattu palsralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut avun saamattomuuden erittäin konkreettisesti viimeisimpien vuosien aikana etenkin. Silloin kun omat lapset olivat vielä alaikäisiä ja asuivat vielä kotona, niin mikä onni oli omat avulias omz äitini ja lasteni mummo. Hän saapui monesti ihan pyytämättäkin tarjoten auttavat kätensä. Anoppini asui kauempana, ja eli erilaisessa tilanteessa, niin en odottanutkaan apua hänen suunnaltaan. Sitten lastemme muutettua omilleen, on avun tarve muuttunut nykyisin oman elämän sujumiseen omien fyysisten vaivojen vuoksi, mutta onneksi on vielä oma aviopuoliso, joka auttaa tietyissä jutuissa. Kauhein tilanne oli kylläkin muutama vuosi taaksepäin, kun minä raihnainen puolisko jouduin väliaikaisesti hoitelemaan puolisoani väliaikaisesti, ja mistään emme mitään jelppiä saatu. Kerran otin puheeksi kotisairaanhoitajan kanssa, että olisi mukavaa saada edes siivousapua yhteiskunnan piikkiin, kun kerran niitä verojakin on makseltu ja kasvatettu uusia veronmaksajia, joita likikään moni ei enää tee, niin eihän mitään esim. kotiapua saa nykyään enää maksamatta itse, ja vaikka saisitkn verovähennystä maksamastasi esim. kotisiivouspalvelusta, niin suurin osa summasta jää joko kokonaan tmaksettavaksi ;omavastuu näet, jos vaan kerran pari kertaa olisi tarvittu siivousapua.
Veljen vaimoa pyysin ja olen pyytänyt pesemään ikkunoita pari kertaa, niin ei myöntynyt tulemaan, vaikka käykin oman puoleisia sukulaisiaan auttelemassa. Se siitä sukulaisavittamisesta.
Itsekseen on pärjättävä. Ihan turhaa on yrittääkään saada apua. Saman olen kokenut omien sairauksien suhteen, eli tutkimuksiin pääsemiseksi on vaan oltava niin sinnikäs, että niihin pääsisi. Ymmärrän hyvin oireilevia ihmisiä, jotka eivät saa asianmukaista tutkintaa lääkärikunnan puolelta. Kaikilla kun ei ole varaa yksityiselle lääkäriasemalle mennä edes sille ensimmäiselläkään arvuuttelukäynnillekään.Mitä ihmettä! Miksi olet pyytänyt veljen vaimoa etkä veljeäsi? Eihän se veljen vaimo mikään sukulaisesi ole. Kun aikaa on rajallisesti eikä omasta arjestakaan tahdo selvitä, niin vaikea kuvitella, että siinä ensimmäisenä menisi pesemään ikkunoita jollekin miehen siskolle. Kyllä ne ensisijaiset autettavat on ne omat vanhemmat, omat lapset ja jos aikaa jää niin omat sisarukset.
:Djuu. Seuraavan kerran kun tarvitsen apua ikkunoiden pesussa tai siivouksessa, niin pyydänpä sitten veljeäni, ja voinen kertoa jo etukäteen, että aivan turhaan, ei hän tule!
Jätänkin siis ikkunat pesemättä, menkööt liasta umpeen. Ihan sama se.
Sitä paitsi joskus voisi vastaajat miettiä sitä, etteivät omat ihmissuhteet ja tilanteensa millään osiolla ole systemaattisen samankaltaisia kuin mitä itsellään inttäjällä on.
Ollaan vaan omillaan, ja onneksi avun tarvekkin joskus päättyy, ja jos nyt edes haudattua muut ihmiset saisivat itse kunkin, ettei mätänemään jäisi maan pinnalle kovin kauaksi aikaa.
Miksi hänen vaimonsa sitten pitäisi tulla? Siivousfirmat hoitavat ikkunoiden pesunkin, jos muita et keksi apuun.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kyseessä se ammattivalittaja?
Vähän kuulostaa. Oikeasti 1800e:llä saa maaseudulla ihan varmasti jonkun kotiin pariksi viikoksi miehen työpäivien ajaksi. Kaupungissa senkun tilaa MLL:ltä.
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran: tukiverkottoman kannattaa salata tilanteensa. Paskaa saa niskaan jos asiasta puhuu. Sataan kertaan huomattu palsralla.
Ei vaan tukiverkottomien pitää ymmärtää, että kunnat vähensivät palveluitaan jo vuosikymmeniä sitten ja että nykyisin tarvittavat palvelut ostetaan niitä tuottavilta firmoilta. Ja että kotitalousvähennys on olemassa tätä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut avun saamattomuuden erittäin konkreettisesti viimeisimpien vuosien aikana etenkin. Silloin kun omat lapset olivat vielä alaikäisiä ja asuivat vielä kotona, niin mikä onni oli omat avulias omz äitini ja lasteni mummo. Hän saapui monesti ihan pyytämättäkin tarjoten auttavat kätensä. Anoppini asui kauempana, ja eli erilaisessa tilanteessa, niin en odottanutkaan apua hänen suunnaltaan. Sitten lastemme muutettua omilleen, on avun tarve muuttunut nykyisin oman elämän sujumiseen omien fyysisten vaivojen vuoksi, mutta onneksi on vielä oma aviopuoliso, joka auttaa tietyissä jutuissa. Kauhein tilanne oli kylläkin muutama vuosi taaksepäin, kun minä raihnainen puolisko jouduin väliaikaisesti hoitelemaan puolisoani väliaikaisesti, ja mistään emme mitään jelppiä saatu. Kerran otin puheeksi kotisairaanhoitajan kanssa, että olisi mukavaa saada edes siivousapua yhteiskunnan piikkiin, kun kerran niitä verojakin on makseltu ja kasvatettu uusia veronmaksajia, joita likikään moni ei enää tee, niin eihän mitään esim. kotiapua saa nykyään enää maksamatta itse, ja vaikka saisitkn verovähennystä maksamastasi esim. kotisiivouspalvelusta, niin suurin osa summasta jää joko kokonaan tmaksettavaksi ;omavastuu näet, jos vaan kerran pari kertaa olisi tarvittu siivousapua.
Veljen vaimoa pyysin ja olen pyytänyt pesemään ikkunoita pari kertaa, niin ei myöntynyt tulemaan, vaikka käykin oman puoleisia sukulaisiaan auttelemassa. Se siitä sukulaisavittamisesta.
Itsekseen on pärjättävä. Ihan turhaa on yrittääkään saada apua. Saman olen kokenut omien sairauksien suhteen, eli tutkimuksiin pääsemiseksi on vaan oltava niin sinnikäs, että niihin pääsisi. Ymmärrän hyvin oireilevia ihmisiä, jotka eivät saa asianmukaista tutkintaa lääkärikunnan puolelta. Kaikilla kun ei ole varaa yksityiselle lääkäriasemalle mennä edes sille ensimmäiselläkään arvuuttelukäynnillekään.Mitä ihmettä! Miksi olet pyytänyt veljen vaimoa etkä veljeäsi? Eihän se veljen vaimo mikään sukulaisesi ole. Kun aikaa on rajallisesti eikä omasta arjestakaan tahdo selvitä, niin vaikea kuvitella, että siinä ensimmäisenä menisi pesemään ikkunoita jollekin miehen siskolle. Kyllä ne ensisijaiset autettavat on ne omat vanhemmat, omat lapset ja jos aikaa jää niin omat sisarukset.
:Djuu. Seuraavan kerran kun tarvitsen apua ikkunoiden pesussa tai siivouksessa, niin pyydänpä sitten veljeäni, ja voinen kertoa jo etukäteen, että aivan turhaan, ei hän tule!
Jätänkin siis ikkunat pesemättä, menkööt liasta umpeen. Ihan sama se.
Sitä paitsi joskus voisi vastaajat miettiä sitä, etteivät omat ihmissuhteet ja tilanteensa millään osiolla ole systemaattisen samankaltaisia kuin mitä itsellään inttäjällä on.
Ollaan vaan omillaan, ja onneksi avun tarvekkin joskus päättyy, ja jos nyt edes haudattua muut ihmiset saisivat itse kunkin, ettei mätänemään jäisi maan pinnalle kovin kauaksi aikaa.
Siivousfirma pesee ikkunat, eikä ikkunat nyt ihan viikossa-kahdessa umpeen likaannu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä apua aina saa, jos on valmis maksamaan siitä. Ilmaisapu onkin asia erikseen.
Ei pidä paikkaansa. Ei kaikkia yrittäjiä kiinnosta antaa edes tarjousta asiakkaalle, jos keikka on yrittäjän mielestä liian pieni. Pätee erityisesti rakennusalalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut avun saamattomuuden erittäin konkreettisesti viimeisimpien vuosien aikana etenkin. Silloin kun omat lapset olivat vielä alaikäisiä ja asuivat vielä kotona, niin mikä onni oli omat avulias omz äitini ja lasteni mummo. Hän saapui monesti ihan pyytämättäkin tarjoten auttavat kätensä. Anoppini asui kauempana, ja eli erilaisessa tilanteessa, niin en odottanutkaan apua hänen suunnaltaan. Sitten lastemme muutettua omilleen, on avun tarve muuttunut nykyisin oman elämän sujumiseen omien fyysisten vaivojen vuoksi, mutta onneksi on vielä oma aviopuoliso, joka auttaa tietyissä jutuissa. Kauhein tilanne oli kylläkin muutama vuosi taaksepäin, kun minä raihnainen puolisko jouduin väliaikaisesti hoitelemaan puolisoani väliaikaisesti, ja mistään emme mitään jelppiä saatu. Kerran otin puheeksi kotisairaanhoitajan kanssa, että olisi mukavaa saada edes siivousapua yhteiskunnan piikkiin, kun kerran niitä verojakin on makseltu ja kasvatettu uusia veronmaksajia, joita likikään moni ei enää tee, niin eihän mitään esim. kotiapua saa nykyään enää maksamatta itse, ja vaikka saisitkn verovähennystä maksamastasi esim. kotisiivouspalvelusta, niin suurin osa summasta jää joko kokonaan tmaksettavaksi ;omavastuu näet, jos vaan kerran pari kertaa olisi tarvittu siivousapua.
Veljen vaimoa pyysin ja olen pyytänyt pesemään ikkunoita pari kertaa, niin ei myöntynyt tulemaan, vaikka käykin oman puoleisia sukulaisiaan auttelemassa. Se siitä sukulaisavittamisesta.
Itsekseen on pärjättävä. Ihan turhaa on yrittääkään saada apua. Saman olen kokenut omien sairauksien suhteen, eli tutkimuksiin pääsemiseksi on vaan oltava niin sinnikäs, että niihin pääsisi. Ymmärrän hyvin oireilevia ihmisiä, jotka eivät saa asianmukaista tutkintaa lääkärikunnan puolelta. Kaikilla kun ei ole varaa yksityiselle lääkäriasemalle mennä edes sille ensimmäiselläkään arvuuttelukäynnillekään.Mitä ihmettä! Miksi olet pyytänyt veljen vaimoa etkä veljeäsi? Eihän se veljen vaimo mikään sukulaisesi ole. Kun aikaa on rajallisesti eikä omasta arjestakaan tahdo selvitä, niin vaikea kuvitella, että siinä ensimmäisenä menisi pesemään ikkunoita jollekin miehen siskolle. Kyllä ne ensisijaiset autettavat on ne omat vanhemmat, omat lapset ja jos aikaa jää niin omat sisarukset.
:Djuu. Seuraavan kerran kun tarvitsen apua ikkunoiden pesussa tai siivouksessa, niin pyydänpä sitten veljeäni, ja voinen kertoa jo etukäteen, että aivan turhaan, ei hän tule!
Jätänkin siis ikkunat pesemättä, menkööt liasta umpeen. Ihan sama se.
Sitä paitsi joskus voisi vastaajat miettiä sitä, etteivät omat ihmissuhteet ja tilanteensa millään osiolla ole systemaattisen samankaltaisia kuin mitä itsellään inttäjällä on.
Ollaan vaan omillaan, ja onneksi avun tarvekkin joskus päättyy, ja jos nyt edes haudattua muut ihmiset saisivat itse kunkin, ettei mätänemään jäisi maan pinnalle kovin kauaksi aikaa.
Olet siis oikeasti sitä mieltä, että sinun ikkunasi ovat tärkeämpi asia kuin mahdolliset muut asiat muiden ihmisten elämässä? Ikkunoille ihan sama, ei niitä tarvi pestä ja muutaman vuoden välein voi tilata siivousfirman pesemään jos kovasti häiritsee.
Nykyelämä on kiireistä ja kuormittaavaa suurimmalle osalle ihmisistä ja ainakin meillä omatkin ikkunat pestään vain jos keretään (joka vuosi ei keretä). Ei siinä kaiken kiireen keskellä lähdetä millekkään miehen siskoille ikkunoita pesemään. Ja tottakai sukulaiset ja avun tarpeet pistetään järjestykseen. Mielestäni on huomattavasti tärkeämäpää yrittää järjestää aikaa sairaan äitini käyttämiseen sairaalassa kuin jonkun kummin kaiman ikkunoiden pesuun.
Hetkinen, miksei mies auttanut ap:n tapauksessa? Ehkä olisi voinut ottaa lomaa / palkatonta, jos tosi kyseessä? Tai sitten tosiaan etsiä sitä maksullista apua jos tuo ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisellä tasolla: todella kannattaa miettiä niitä tukiverkkoja etukäteen. Niin sanotaan jo pelkän lemmikin hankkijoille, että onko joku joka hoitaa lemmikin, jos/kun sairastut.
Mutta lapsen jotkut hankkivat yhtään miettimättä että mitkä on rahkeet, ja sitten itku-potku-raivari kun ei tosiaan ole ketään, mikä on kyllä yleensä ollut ennalta tiedossa.
Ei tuen tarvetta pidä salata, lapsi siinä kärsii kun vanhempi esittää että kaikki on kotona ok, vaikka oikeasti ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon aloittajan tarinaan koska olen lapsiperheen äiti joka meni lapsen ollessa 2v sairastumaan ohimenevästi, fyysisesti, paranevaan virustautiin joka vei vähäksi aikaa mm jalat helposti alta yms. Eli tasapainoelin tulehtui.
Soitin lastensuojeluun että tarvin muutamaksi viikoksi jonkun tänne kotiin sairauden vuoksi. Joku kesätyöntekijä kirjaimellisesti ja liioittelematta vastasi että jos et pärjää niin laitetaan lapsi perheeseen, jossa sen kanssa pärjätään.
Sanoin kiitos ei, kyllä me pärjätään ja tasan en pyydä enää sieltä tai mistään apua. (Kotikunta ei täälläkään tarjoa kotiapua vaikka pitäisi.) Minähän toivuin muutamassa viikossa ennalleni emmekä todellakaan ole lasun asiakkaita rai mitään, mutta todella, ensimmäinen ja ainut konkreettinen apu lasusta olisi ollut lapsen sijoitus.
Tuntematta meitä, ihan vain koska he voivat. Huh. Onneksi eivät soitelleet perään.
No miksi se ei käynyt, että lapsi olisi ollut viikon-kaksi hoidossa muualla? Et halunnut apua, sait kyllä.
Tajuatko että se ”hoitopaikka” olisi sossukoti? Siis huostalaitos.
Vastaanottoperheessä olisi asunut pari viikkoa, palautettu sitten kotiin. Mitä luulit? Että nykyisessä taloustilanteessa varaa on joka lapsi erikseen hoitaa 24/7 kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä apua aina saa, jos on valmis maksamaan siitä. Ilmaisapu onkin asia erikseen.
Ei pidä paikkaansa. Ei kaikkia yrittäjiä kiinnosta antaa edes tarjousta asiakkaalle, jos keikka on yrittäjän mielestä liian pieni. Pätee erityisesti rakennusalalla.
No kuule rakennusurakat on ihan eri asia kun apu. Ei ole mikään uutinen, että pieni työmaa ei ole se ensisijainen kohde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut avun saamattomuuden erittäin konkreettisesti viimeisimpien vuosien aikana etenkin. Silloin kun omat lapset olivat vielä alaikäisiä ja asuivat vielä kotona, niin mikä onni oli omat avulias omz äitini ja lasteni mummo. Hän saapui monesti ihan pyytämättäkin tarjoten auttavat kätensä. Anoppini asui kauempana, ja eli erilaisessa tilanteessa, niin en odottanutkaan apua hänen suunnaltaan. Sitten lastemme muutettua omilleen, on avun tarve muuttunut nykyisin oman elämän sujumiseen omien fyysisten vaivojen vuoksi, mutta onneksi on vielä oma aviopuoliso, joka auttaa tietyissä jutuissa. Kauhein tilanne oli kylläkin muutama vuosi taaksepäin, kun minä raihnainen puolisko jouduin väliaikaisesti hoitelemaan puolisoani väliaikaisesti, ja mistään emme mitään jelppiä saatu. Kerran otin puheeksi kotisairaanhoitajan kanssa, että olisi mukavaa saada edes siivousapua yhteiskunnan piikkiin, kun kerran niitä verojakin on makseltu ja kasvatettu uusia veronmaksajia, joita likikään moni ei enää tee, niin eihän mitään esim. kotiapua saa nykyään enää maksamatta itse, ja vaikka saisitkn verovähennystä maksamastasi esim. kotisiivouspalvelusta, niin suurin osa summasta jää joko kokonaan tmaksettavaksi ;omavastuu näet, jos vaan kerran pari kertaa olisi tarvittu siivousapua.
Veljen vaimoa pyysin ja olen pyytänyt pesemään ikkunoita pari kertaa, niin ei myöntynyt tulemaan, vaikka käykin oman puoleisia sukulaisiaan auttelemassa. Se siitä sukulaisavittamisesta.
Itsekseen on pärjättävä. Ihan turhaa on yrittääkään saada apua. Saman olen kokenut omien sairauksien suhteen, eli tutkimuksiin pääsemiseksi on vaan oltava niin sinnikäs, että niihin pääsisi. Ymmärrän hyvin oireilevia ihmisiä, jotka eivät saa asianmukaista tutkintaa lääkärikunnan puolelta. Kaikilla kun ei ole varaa yksityiselle lääkäriasemalle mennä edes sille ensimmäiselläkään arvuuttelukäynnillekään.Mitä ihmettä! Miksi olet pyytänyt veljen vaimoa etkä veljeäsi? Eihän se veljen vaimo mikään sukulaisesi ole. Kun aikaa on rajallisesti eikä omasta arjestakaan tahdo selvitä, niin vaikea kuvitella, että siinä ensimmäisenä menisi pesemään ikkunoita jollekin miehen siskolle. Kyllä ne ensisijaiset autettavat on ne omat vanhemmat, omat lapset ja jos aikaa jää niin omat sisarukset.
:Djuu. Seuraavan kerran kun tarvitsen apua ikkunoiden pesussa tai siivouksessa, niin pyydänpä sitten veljeäni, ja voinen kertoa jo etukäteen, että aivan turhaan, ei hän tule!
Jätänkin siis ikkunat pesemättä, menkööt liasta umpeen. Ihan sama se.
Sitä paitsi joskus voisi vastaajat miettiä sitä, etteivät omat ihmissuhteet ja tilanteensa millään osiolla ole systemaattisen samankaltaisia kuin mitä itsellään inttäjällä on.
Ollaan vaan omillaan, ja onneksi avun tarvekkin joskus päättyy, ja jos nyt edes haudattua muut ihmiset saisivat itse kunkin, ettei mätänemään jäisi maan pinnalle kovin kauaksi aikaa.
Buhuu vää-vää-vää! T: itseoppinut marttyyri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että miten lämminhenkisiä ihmisiä. Mitäpä jos omalla kohdalla sama tilanne, hätä päällä, mistään ei saa apua, yksin selvittävä? Vaikks miten nyt on hyvin asiat joskus saattaa tällainen tulla omalle kohdalle. Yhteiskunnan turvaverkko on harva ja reikiä täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen, miksei mies auttanut ap:n tapauksessa? Ehkä olisi voinut ottaa lomaa / palkatonta, jos tosi kyseessä? Tai sitten tosiaan etsiä sitä maksullista apua jos tuo ei onnistu.
Luitko edes aloitusta? -ohis
Muistaako joku mikä oli sen taannoisen ketjun nimi jossa oli paljon näitä? Oliko joku lastensuojelu ei toimi tms? Mullakin silmät aukesi siinä ketjussa miten asiat on suomessa nykyään.
Niin? Aloituksessa ei selvästikään haettu kuin jotain kotipalvelua jota kunnassa ei ole. Maksullista lastenhoito yms apua tarjoaa moni muukin instanssi, samoin siivous yms apua.
Lukekaapa se ketju jossa oli erityislasten vanhemmista vastaava juttu. Mitään apua ei saa vaikka soittelee, anoo, itkien rukoilee. Ja vain hirveällä virkamiesvalitus protokollalla voi jotain pientä saada.
Vierailija kirjoitti:
Ai että miten lämminhenkisiä ihmisiä. Mitäpä jos omalla kohdalla sama tilanne, hätä päällä, mistään ei saa apua, yksin selvittävä? Vaikks miten nyt on hyvin asiat joskus saattaa tällainen tulla omalle kohdalle. Yhteiskunnan turvaverkko on harva ja reikiä täynnä.
Joo, hätä ettei kukaan tule pesemään ikkunoita? :D
Hätiin tulee varautua, aloittaa vaikka pesemällä 10 tuttunsa ikkunat ilmaiseksi, niin sitten voi vaatia samaa heiltä.
Mistä sitä lastenhoitoapua on haettu, kun ei rahallakaan ole saatu? Jos asuu jossakin korvessa jossa ei ole mitään eikä ketään, niin se on sitten ihan oma ratkaisu. Silloin pitää varautua ennalta.
Eikö se 1800 kelvannut kenellekään, ei sukulaiselle, ei tutulle, ei naapurille? Sitten on persoonassa vika, ja tuo raivoaminen tukee ajatusta, että osa ihmisistä on niin hankalakäytöksisiä, että heidän huusholliinsa ei kukaan haluaa tulla. Katsetta peiliin, että miksi ei.