Kun aina sanotaan että hädässä pyydä apua, niin käykö mielessä että sitä ei vaan kaikki saa?
Omat vanhemmat ilmoittavat että emme auta, kukin hoitakoon omat ongelmansa, appivanhemmat ilmoittaa että emme auta, sillä autamme vain tytärtämme ja johan me tämä sanottiin. Neuvola ei auta kun ei ole perhetyötä/lapsiperheen kotiapua kunnassa ollenkaan (joo tiedän, lakia rikotaan, niin tehdään monessa kunnassa), paikallinen kotipalvelufirma ei pysty ottamaan uusia asiakkaita?
En nyt tarkemmin jaksa selittää mistä oli kyse mutta tilapäisesta raskauden ajan komplikaatio joka johti liikuntakyvyttömyyteen.
Eikä syyllä ole väliä koska avaus koskee yleistä tilannetta. Erittäin monella ihmisellä on tilanne että vaikka soittaa joka paikkaan, isovanhemmat, sossu, neuvola, seurakunta, järjestöt... aina silti sanotaan että EI, emme auta.
Tällaista on monella. Suomessa on illuusio että apua saa kun vaan rohkeasti pyytää. Tämä ei ole totta.
Ja ihan sama homma monella yksinäisellä, sairaalla, työttömällä, vanhuksella, vammaisella.
Tuon ”apua saa kun pyytää” hokeman voisi lopettaa sillä se on oikeasti vahingollinen.
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon aloittajan tarinaan koska olen lapsiperheen äiti joka meni lapsen ollessa 2v sairastumaan ohimenevästi, fyysisesti, paranevaan virustautiin joka vei vähäksi aikaa mm jalat helposti alta yms. Eli tasapainoelin tulehtui.
Soitin lastensuojeluun että tarvin muutamaksi viikoksi jonkun tänne kotiin sairauden vuoksi. Joku kesätyöntekijä kirjaimellisesti ja liioittelematta vastasi että jos et pärjää niin laitetaan lapsi perheeseen, jossa sen kanssa pärjätään.
Sanoin kiitos ei, kyllä me pärjätään ja tasan en pyydä enää sieltä tai mistään apua. (Kotikunta ei täälläkään tarjoa kotiapua vaikka pitäisi.) Minähän toivuin muutamassa viikossa ennalleni emmekä todellakaan ole lasun asiakkaita rai mitään, mutta todella, ensimmäinen ja ainut konkreettinen apu lasusta olisi ollut lapsen sijoitus.
Tuntematta meitä, ihan vain koska he voivat. Huh. Onneksi eivät soitelleet perään.
No miksi se ei käynyt, että lapsi olisi ollut viikon-kaksi hoidossa muualla? Et halunnut apua, sait kyllä.
Ei siis selvinnyt, mitä se 1800 e maksava ihmeapu oli, mitä ei rahallakaan annettu? Huono provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon aloittajan tarinaan koska olen lapsiperheen äiti joka meni lapsen ollessa 2v sairastumaan ohimenevästi, fyysisesti, paranevaan virustautiin joka vei vähäksi aikaa mm jalat helposti alta yms. Eli tasapainoelin tulehtui.
Soitin lastensuojeluun että tarvin muutamaksi viikoksi jonkun tänne kotiin sairauden vuoksi. Joku kesätyöntekijä kirjaimellisesti ja liioittelematta vastasi että jos et pärjää niin laitetaan lapsi perheeseen, jossa sen kanssa pärjätään.
Sanoin kiitos ei, kyllä me pärjätään ja tasan en pyydä enää sieltä tai mistään apua. (Kotikunta ei täälläkään tarjoa kotiapua vaikka pitäisi.) Minähän toivuin muutamassa viikossa ennalleni emmekä todellakaan ole lasun asiakkaita rai mitään, mutta todella, ensimmäinen ja ainut konkreettinen apu lasusta olisi ollut lapsen sijoitus.
Tuntematta meitä, ihan vain koska he voivat. Huh. Onneksi eivät soitelleet perään.
No miksi se ei käynyt, että lapsi olisi ollut viikon-kaksi hoidossa muualla? Et halunnut apua, sait kyllä.
Tajuatko että se ”hoitopaikka” olisi sossukoti? Siis huostalaitos.
Vierailija kirjoitti:
Ei siis selvinnyt, mitä se 1800 e maksava ihmeapu oli, mitä ei rahallakaan annettu? Huono provo.
En enää vastaa näihin.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siis selvinnyt, mitä se 1800 e maksava ihmeapu oli, mitä ei rahallakaan annettu? Huono provo.
En enää vastaa näihin.ap
Auts! Sattuu kovasti tämä menetys!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siis selvinnyt, mitä se 1800 e maksava ihmeapu oli, mitä ei rahallakaan annettu? Huono provo.
En enää vastaa näihin.ap
Auts! Sattuu kovasti tämä menetys!
Sattuu sen verran että sun pitää lopettaa jankutus.
Aivan järkyttäviä ihmisiä ketjussa. Miten tällaisia on edes olemassa? Onko täällä vain mt-ongelmalsia?
Jos nyt puhutaan yleisellä tasolla (ja on siis jo selvinnyt, että ap asuu paikkakunnalla, jossa kunta ei tarjoa palveluita), niin tosiaan monessa muussakin kunnassa on näin. Ja jos esim vanhus sattuukin pääsemään kunnallisen kotiavun piiriin, hinta saattaa nousta korkeammaksi kuin mitä yksityinen velottaisi.
Omat vanhempani ovat jo iäkkäitä ja kun olen heidän pärjäämistään kotona selvitellyt, on ollut järkevämpää hankkia palvelut yksityiseltä. Kotitalousvähennys tulee tässä vastaan. Vanhempani pystyvät vielä lämmittämään ruokaa mikrossa ja vähän itsekin kokkailemaan puolivalmisteista, joten tilaamalla verkkokaupasta kotiinkuljetuksella saa ensinnäkin halvemmalla ja lisäksi maukkaampaa ruokaa kuin mitä olisi kunnan puolelta tuleva ateriapalvelu. Siivouspalvelunkin voi ostaa tarpeen mukaan eikä tehdä jotain pidempiaiakaista sopimusta, josta joutuu maksamaan, vaikka palvelua ei joka viikko tarvitsisikaan. Vanhempani asuvat onneksi alueella, jossa apteekitkin toimittavat kotiin. Tulee halvemmaksi kuin että joku kunnan kotipalvelusta kävisi vanhuksen puolesta apteekissa.
Aikoinaan kunnat vähensivät em palveluita, mutta kotitalousvähennyksen uskottiin parantavan kuntalaisten tilannetta. On tietysti hankalaa, jos asuu paikkakunnalla, jossa ei ole mitään em alojen yrityksiä tai niitä on vähemmän kuin mitä olisi asiakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon aloittajan tarinaan koska olen lapsiperheen äiti joka meni lapsen ollessa 2v sairastumaan ohimenevästi, fyysisesti, paranevaan virustautiin joka vei vähäksi aikaa mm jalat helposti alta yms. Eli tasapainoelin tulehtui.
Soitin lastensuojeluun että tarvin muutamaksi viikoksi jonkun tänne kotiin sairauden vuoksi. Joku kesätyöntekijä kirjaimellisesti ja liioittelematta vastasi että jos et pärjää niin laitetaan lapsi perheeseen, jossa sen kanssa pärjätään.
Sanoin kiitos ei, kyllä me pärjätään ja tasan en pyydä enää sieltä tai mistään apua. (Kotikunta ei täälläkään tarjoa kotiapua vaikka pitäisi.) Minähän toivuin muutamassa viikossa ennalleni emmekä todellakaan ole lasun asiakkaita rai mitään, mutta todella, ensimmäinen ja ainut konkreettinen apu lasusta olisi ollut lapsen sijoitus.
Tuntematta meitä, ihan vain koska he voivat. Huh. Onneksi eivät soitelleet perään.
No miksi se ei käynyt, että lapsi olisi ollut viikon-kaksi hoidossa muualla? Et halunnut apua, sait kyllä.
Tajuatko että se ”hoitopaikka” olisi sossukoti? Siis huostalaitos.
Joskus aikoinaan ap:n tilanteessa lapset olisivat saaneet kiireellisen paikan päiväkodista. Eli puoliso olisi aamulla vienyt lapset päiväkotiin ja hakenut töistä tullessaan. Nykyisin tällaista ei ilmeisesti enää ole?
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttäviä ihmisiä ketjussa. Miten tällaisia on edes olemassa? Onko täällä vain mt-ongelmalsia?
Tässä ketjussa on kyllä runsaasti vertaistukea ilmeisesti ihmisiltä, joilla on todellisia ongelmia ja todellisia kokemuksia avun saannin vaikeudesta, eli yleisellä tasolla juuri sitä, mitä ap toivoi. Mitä tulee aloittajaan - hänellä ei ole muuta kuin iso ongelma korviensa välissä. Taustalla on mies ja molempien vanhemmat ja aikaa provota täällä.
Sivukommenteista voi päätellä, että aloittaja on myös luonteeltaan "kaikki tänne heti mulle nyt" tapaus, ja jos ei toteudu, madam vetää itkupotkuraivarit.
Tutullani on ollut umpisurkeat vanhemmat eikä siksi voi viedä lapsiaan heille hoitoon, jos tarvitsisi ylimääräistä hoitoapua. Sanoin tähän oma-aloitteisesti, että jos hoitajaa tarvitsee, niin minä kyllä hoidan. Minulle oli itsestäänselvää tarjota hoitoapua, koska olen auttanut tuttuani muutenkin paljon vuosien mittaan. Ja ole luotettava hoitaja. Silti tuttavani ei innostunut ajatuksesta, eikä hän osannut perustella kantaansa. Miehenikin oli tarjouksen tyrmäämisestä hyvin hämmästynyt.
Tältä pohjalta ajattelen, että joskus kyse on siitäkin, että ihan oikeasti apua tarjotaan ja se olisi hyvää ja oikein kohdistettua, mutta käsittämättömästi avusta kieltäydytään. Luonnollisestikaan tämä ei koske kaikkia avun tarvitsijoita. Mutta kerronpa kokemukseni, että joskus jonkun kohdalla siitäkin voi olla kyse, että apua ei huolita.
Ehkä tässä tapauksessa ei voida hyväksyä sitä, että omilta vanhemmilta ei apua saa. Muiden apu ei kelpaa, kun se ei tule omalta vanhemmalta. Ja sitten kuvitellaan, että apua ei saa.
Onko kukaan saanut konkreettista apua esim perhetyöstä? Meillä ainakin apu oli sohvalla kahvikupin ääressä istumista, kun olisimme tarvinneet konkreettista apua arkeen. Pari tuntia istuskeltiin sohvalla kyllä, ja kyseltiin tyhmiä. Siis sosionomit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keitä ap on auttanut? Kun se apu tapaa olla vastavuoroista. Sitten voi valittaa, kun itse on aina auttamassa kaikkia, eikä kukaan silti auta takaisin.
Omen auttanut vaikka ketä. Naapurin lapsiperheitä ja eritoten appivanhempia. Ihan turha ärsytysyritys kaataa minun syyksi tämä. Etkö osaa lukea aloitusta? Tarkoitus on keskustella yleisesti asiasta. Ap
Ja olet kaikilta pyytänyt apua, ja kaikki ovat kieltäytyneet? En usko, suomalaiset eivät kehtaa kieltäytyä auttamasta edes sellaista ihmistä, josta eivät pidä. Kun sitä porukkaa on kerran paljon joita olet auttanut, jaa se apu konkreettisiin asioihin, tyyliin a käy kaupassa, b ulkoiluttaa koiran ja c katsoo lapsia kun sinä käyt lääkärissä.
Vai mitä apua tarvitse, rahaako? Sitten voi olla eri asia. Sitäkin ihmettelen, miten huonoja suomalaiset ovat maksamaan avusta: kauppa tuo ostokset, siivooja on halpa jos tarvitsee vain tilapäisesti, ja naapuristossa joku vie koiran pientä palkkaa vastaan. Mutta on tärkeämpi säästää pari kymppiä.
Liikuntakyvyttömän kotiapu maksaa ostettuna viikossa 1800e. Ihan kaikilla ei ole sellaista rahaa. Jos ymmärtäisit lukemaasi ja äo:si oli riittävä, tajuaisit että ei ollut kyse kauppareissusta tai koiran käytöstä...
Eli tarvittava apu olisi ollut 1800 € rahaa? No en yhtään ihmettele, jos sellaista summaa ei saanut keneltäkään.
- eri -Ei ollut. Ap
Ei vaan kyse oli siitä, että joku tulee hoitamaan ja huolehtimaan liikuntakyvyttömästä, jotta Ap säästää 1800€.
Kyse oli siis raskaana olevasta. No silloin lapsiperheiden kotipalvelu tai vanhusten kotipalvelu ei tietenkään tule hätiin. Entäpä lapsen isä? Eikö hän olisi ensisijainen? Toki, jos ei kotona pärjää, niin varmaan joku sairaalapaikka on kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon aloittajan tarinaan koska olen lapsiperheen äiti joka meni lapsen ollessa 2v sairastumaan ohimenevästi, fyysisesti, paranevaan virustautiin joka vei vähäksi aikaa mm jalat helposti alta yms. Eli tasapainoelin tulehtui.
Soitin lastensuojeluun että tarvin muutamaksi viikoksi jonkun tänne kotiin sairauden vuoksi. Joku kesätyöntekijä kirjaimellisesti ja liioittelematta vastasi että jos et pärjää niin laitetaan lapsi perheeseen, jossa sen kanssa pärjätään.
Sanoin kiitos ei, kyllä me pärjätään ja tasan en pyydä enää sieltä tai mistään apua. (Kotikunta ei täälläkään tarjoa kotiapua vaikka pitäisi.) Minähän toivuin muutamassa viikossa ennalleni emmekä todellakaan ole lasun asiakkaita rai mitään, mutta todella, ensimmäinen ja ainut konkreettinen apu lasusta olisi ollut lapsen sijoitus.
Tuntematta meitä, ihan vain koska he voivat. Huh. Onneksi eivät soitelleet perään.
No miksi se ei käynyt, että lapsi olisi ollut viikon-kaksi hoidossa muualla? Et halunnut apua, sait kyllä.
Tajuatko että se ”hoitopaikka” olisi sossukoti? Siis huostalaitos.
No mikä sen olisi pitänyt olla, kuninkaanlinnako? Ei ne "huostalaitokset" ole sen kummempia kuin päivähoito, onpa vaan 24/7 hoitoa.
Jos ei apu kelpaa, ei sitä tarvitsekaan.
En ihmettele, ettei ap:n kaltaisia halua kukaan auttaa. Valitusta, saamattomuutta ja laiskuutta, uhriutumista, räyhäämistä tässäkin ketjussa kommentoiville - millainen ihmishirviö hän on sitten oikeassa elämässä?
Vierailija kirjoitti:
Ei siis selvinnyt, mitä se 1800 e maksava ihmeapu oli, mitä ei rahallakaan annettu? Huono provo.
Mä ap:n kirjoituksista ymmärsin, että hän ei olisi pystynyt hoitamaan lapsia päivällä, kun hänen miehensä oli töissä. Aikuinen ihminen kyllä ap:n tilanteessa pärjää puolison työpäivän ajan kotona yksinkin, mutta lapset olivat tässä se ongelma. Ap:n mieshän pystyi ihan hyvin hoitamaan niin lapset kuin kodinkin, käymään kaupassa jne työpäivänsä jälkeen, joten lastenhoitoavun tarve olisi koskenut vain miehen työssäoloaikaa. Kiireellinen päivähoitopaikka olisi ollut tässä tapauksessa paras ratkaisu, mutta ilmeisesti sellaisia ei ole, kun kaikessa säästetään. Tosin hämmästyttää kovin, jos ketään työtöntä ei olisi kiinnostanut tienata 1800€/viikko hoitamalla ap:n lapsia hänen miehensä työpäivän ajan. Mä olisin ottanut jopa omasta duunistani palkatonta vapaata ja tullut tuolla hinnalla ap:lle lastenhoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä suojaverkottomat (ja sehän on tiedossa jo ennen lasten hankintaa) aina putkauttelevat sen yli kaksi lasta maailmaan, ja sen jälkeen ulistaan kun apua ei saada?
Ei ihme että elämä on vaikeaa, kun ei ole minkäänlaista kykyä miettiä sitä lisääntymisen määrää resurssien riittävyyden kannalta. Lapsiparat.
Jännittävää eugeniikkaa (tuskin ymmärrät tätä sanaa) että mielestäsi lapsenteon oikeus on vain tukiverkollisilla. Multa katosi se hyvä tukiverkko. Sun mielestä varmaan lapset pitää antaa nyt pois?
Joo. Jotain sen suuntaista. Ei se ole muiden syy, ettet sinä kykene huolehtimaan lapsistasi. Älä valita muille ahneudestasi ja kyvyttömyydestäsi. Ihan oma vikasi.
Miten tuommoisella saamattomalla valittajalla on mies?
Onkohan kyseessä se ammattivalittaja?
Meitä on monta jolle on käynyt samoin. Ihmettelen miten naiiveja ketjussa jotkut on ja luulee että apua saa. Voi toki olla että heidän kohdalle ei ole osunut ns paskatilannetta. Tän uskoo kyllä sitten kun itse on hädässä ja joka paikasta apua yrittää saada - eikä saa.
Kiva maksaa vuosikymmeniä veroja ja sen kerran kun hetken apua tarvisi niin mistään ei sitä tipu.