Kun aina sanotaan että hädässä pyydä apua, niin käykö mielessä että sitä ei vaan kaikki saa?

Kyllä apua aina saa, jos on valmis maksamaan siitä. Ilmaisapu onkin asia erikseen.

Onpa kamala tilanne jos siis on sairastunut ja vanhemmat / appivanhemmat ei auta edes silloin.

Onko tosiaan nykymaailma näin tunteeton ja epäreilu (siis toiset saa heti kun vähän vinkuu ja toiset ei vaikka tarve on aito)?

Kyllä, nykymaailma on tällainen. Ennen suku ja läheiset välitti. Nykyään ei. Edes omat vanhemmatkaan ei välitä tipan vertaa. Mulla on myös todella tylyt ja ilkeät vanhemmat. Ikävä kyllä tämä alkaa olla yleistä.

Yleensä sitä ei saa jos vähänkään itse yrittää pärjätä.

Pyytämällä apua saa todennäköisemmin kuin silloin jos ei pyydä.

Samanlainen asia on, kun jotkut sanovat, että tulkaa kylään milloin vaan.

Yritäpä tehdä niin, niin eihän se käy.

Opetus: älä sano koskaan: "meille voi tulla milloin vain, sina ollaan kotona."

Samoin on : soita milloin vaan ...plaa

Vierailija kirjoitti:

Yleensä sitä ei saa jos vähänkään itse yrittää pärjätä.

Tämä. Mutta joskus pärjäämiseenkin voi tulla stoppi. Jaksoin 14 vuotta suorittaa ja pärjätä, ilman tuliverkkoja, ilman lepotaukoja, ilman pienintäkään lapsivapaata koskaan, aina itse muita palvellen ja uhrautuen. 14 vuotta. Ja sitten yhtenä päivänä jaksaminen loppui.

Edelleenkään apua ei saanut niinkuin ei koskaan aikaisemminkaan, mutta nyt vain keho ja elimistö sitten lopetti jaksamisen ja alkoi rapistumaan ja sairastumaan.

Aina ei itse ehkä voikaan määritellä jaksamisen rajoja. Sitä ei voi etukäteen tietää.

Minä siirryin viiltelemään itseäni.

Auttaa pieneksi aikaa.

Vain äänestämällä voit vaikuttaa. 🍆🍆🍑🍑🍄🍄

Vierailija kirjoitti:

Vain äänestämällä voit vaikuttaa. 🍆🍆🍑🍑🍄🍄

Mikään puolue ei ole kiinnostunut ns normaalien lapsiperheiden auttamisesta. Lasu-ongelmaisille on kyllä apuja tarjolla, mutta ei niille perheille joissa lasten asiat kunnossa mutta vanhemmilla uupumusta, sairautta tms.

Kerro mitä äänestät?

Koko lause on aivan klisee.

Nykyisin Suomessa on tosi vaikeaa saada yhteiskunnalta konkreettista apua. Vielä 1980-luvulla kunnilla oli kodinhoitajia, jotka nimenomaan hoitivat lapsia, siivosivat, pesivät pyykkiä, kävivät kaupassa jne, jos lasten äiti ei syystä tai toisesta pystynyt tai jaksanut. Nämä kodinhoitajat sitten vaihdettiin perhetyöntekijöiksi, joiden tärkein tehtävä on seurata äidin omaa pärjäämistä ja vuorovaikutusta lapsiinsa. Konkreettinen apu pitää ostaa itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain äänestämällä voit vaikuttaa. 🍆🍆🍑🍑🍄🍄

Mikään puolue ei ole kiinnostunut ns normaalien lapsiperheiden auttamisesta. Lasu-ongelmaisille on kyllä apuja tarjolla, mutta ei niille perheille joissa lasten asiat kunnossa mutta vanhemmilla uupumusta, sairautta tms.

Kerro mitä äänestät?

Sarkasmia. Äänestän jaloillani. Eli en äänestä. Koska en halua persekipua.

Mullakin on boomer-ikäluokan äiti, ja hän sanoi, että häntä "ahdistaa", jos joutuu auttamaan. Ja pelkää, että innostun pyytämään vielä lisää. Hän siis asuu samassa kaupungissa ja käy kerran kahdessa vuodessa kylässä. Lasten synttäreillä hän ei ole käynyt kertaakaan (tekee aina oharit).

Nämä boomeri-isovanhemmat varmaan pelkää joutuvansa samaan rooliin kuin omat vanhempansa, jos erehtyvät kerrankin auttamaan. No, ei heitä voi pakottaa, mutta turha toivoa sympatiaa sitten jos/kun itse tarvitsisivat apua 🙄

Joo nykyään on KESKUSTELUapua tarjolla eli perhetyöstä tullaan sohvalle istumaan ja keskustelemaan voimavaroista. Se ei vaan hirveästi auttanut esim tilanteessa jossa oli kotona vauvan ja taaperon kanssa, raaja murtui ja kipsattiin, ei pystynyt kävelemään ja miehen työnantaja ei antanut miehelle palkatonta.

Mitään apua ei saanut mistään ja todellakin soitin joka paikan läpi. Myös hyväkuntoiset isovanhemmat eläkkellä sanoivat että emme auta.

Sitten lapset hoidettiin ryömien ja kakkapyllyt jäi pesemättä (pyyhin liinalla).

Keskusteluapua olisi kyllä saanut :)

Apua sai viimeksi 80-luvulla. Sitten kaikki systeemit ajettiin alas (kodinhoitajat ym)

Älä viiltele ihoasi; se tulehtuu.

Veistä puuta mieluummin.

Outoa jos vain toista lasta autetaan. Tietysti jos eri paikkakunnalla niin esim. lapsenhoitoapu vaikea.

Tämä menee ohi asiasta, mutta tuttavallani on koira, jota hän pyytää joskus ulkoiluttamaan. Ok, voin tehdä sen, mutta koiraa noutaessani hänellä on tapana luetella useampi muun asian, mitkä pitäisi tehdä ulkoilutuksen lisäksi/lomassa, joten nykyään välttelen näitä keikkoja.

Olen huomannut avun saamattomuuden erittäin konkreettisesti viimeisimpien vuosien aikana etenkin. Silloin kun omat lapset olivat vielä alaikäisiä ja asuivat vielä kotona, niin mikä onni oli omat avulias omz äitini ja lasteni mummo. Hän saapui monesti ihan pyytämättäkin tarjoten auttavat kätensä. Anoppini asui kauempana, ja eli erilaisessa tilanteessa, niin en odottanutkaan apua hänen suunnaltaan. Sitten lastemme muutettua omilleen, on avun tarve muuttunut nykyisin oman elämän sujumiseen omien fyysisten vaivojen vuoksi, mutta onneksi on vielä oma aviopuoliso, joka auttaa tietyissä jutuissa. Kauhein tilanne oli kylläkin muutama vuosi taaksepäin, kun minä raihnainen puolisko jouduin väliaikaisesti hoitelemaan puolisoani väliaikaisesti, ja mistään emme mitään jelppiä saatu. Kerran otin puheeksi kotisairaanhoitajan kanssa, että olisi mukavaa saada edes siivousapua yhteiskunnan piikkiin, kun kerran niitä verojakin on makseltu ja kasvatettu uusia veronmaksajia, joita likikään moni ei enää tee, niin eihän mitään esim. kotiapua saa nykyään enää maksamatta itse, ja vaikka saisitkn verovähennystä maksamastasi esim. kotisiivouspalvelusta, niin suurin osa summasta jää joko kokonaan tmaksettavaksi ;omavastuu näet, jos vaan kerran pari kertaa olisi tarvittu siivousapua.

Veljen vaimoa pyysin ja olen pyytänyt pesemään ikkunoita pari kertaa, niin ei myöntynyt tulemaan, vaikka käykin oman puoleisia sukulaisiaan auttelemassa. Se siitä sukulaisavittamisesta.

Itsekseen on pärjättävä. Ihan turhaa on yrittääkään saada apua. Saman olen kokenut omien sairauksien suhteen, eli tutkimuksiin pääsemiseksi on vaan oltava niin sinnikäs, että niihin pääsisi. Ymmärrän hyvin oireilevia ihmisiä, jotka eivät saa asianmukaista tutkintaa lääkärikunnan puolelta. Kaikilla kun ei ole varaa yksityiselle lääkäriasemalle mennä edes sille ensimmäiselläkään arvuuttelukäynnillekään.