Lue keskustelun säännöt.
Kun aina sanotaan että hädässä pyydä apua, niin käykö mielessä että sitä ei vaan kaikki saa?
10.11.2020 |
Omat vanhemmat ilmoittavat että emme auta, kukin hoitakoon omat ongelmansa, appivanhemmat ilmoittaa että emme auta, sillä autamme vain tytärtämme ja johan me tämä sanottiin. Neuvola ei auta kun ei ole perhetyötä/lapsiperheen kotiapua kunnassa ollenkaan (joo tiedän, lakia rikotaan, niin tehdään monessa kunnassa), paikallinen kotipalvelufirma ei pysty ottamaan uusia asiakkaita?
En nyt tarkemmin jaksa selittää mistä oli kyse mutta tilapäisesta raskauden ajan komplikaatio joka johti liikuntakyvyttömyyteen.
Eikä syyllä ole väliä koska avaus koskee yleistä tilannetta. Erittäin monella ihmisellä on tilanne että vaikka soittaa joka paikkaan, isovanhemmat, sossu, neuvola, seurakunta, järjestöt... aina silti sanotaan että EI, emme auta.
Tällaista on monella. Suomessa on illuusio että apua saa kun vaan rohkeasti pyytää. Tämä ei ole totta.
Ja ihan sama homma monella yksinäisellä, sairaalla, työttömällä, vanhuksella, vammaisella.
Tuon ”apua saa kun pyytää” hokeman voisi lopettaa sillä se on oikeasti vahingollinen.
Kommentit (184)
Ajatelkaapa mitä tämä on tästä 20v eteenpäin. Nyt vielä rahat riittää ja suuret ikäluokat saadaan hoidettua hautaan, mutta kun me työikäiset ollaan vanhuksia niin meille ei kyllä ole mitään palveluita enää olemassa.
Veronmaksajien määrä supistuu ja rahat vähenee. Kaikki ajetaan alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehille se on ususeastaeasti selvää, että itse täällä on pärjättävä. Naisilla taas on outo tapa ja käsitys siitä, että heillä on oikeus pyytää ja vaatia muita tekemään asioita heidän puolestaan.
Useimmat miehet hoitavat lapsensakin yksin ilman naisten apua. Järjestävät omat häänsä ja tietysti hautajaisensakin. Ripottelevat vielä lopuksi omat tuhkansa muistolehtoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että miten lämminhenkisiä ihmisiä. Mitäpä jos omalla kohdalla sama tilanne, hätä päällä, mistään ei saa apua, yksin selvittävä? Vaikks miten nyt on hyvin asiat joskus saattaa tällainen tulla omalle kohdalle. Yhteiskunnan turvaverkko on harva ja reikiä täynnä.
Joo, hätä ettei kukaan tule pesemään ikkunoita? :D
Hätiin tulee varautua, aloittaa vaikka pesemällä 10 tuttunsa ikkunat ilmaiseksi, niin sitten voi vaatia samaa heiltä.
Ikkunanpesu ei ollut aihe.
Aihe oli kahden viikon palkaton työ, kuinka monen hyväksi ap on toiminut samoin?
Pitäisi olla tiedossa, ettei kunnalla ole lähettää mitään kotihengetärtä perheeseen, joka voisi palkata apua. Ellei olisi niin kamalakäytöksinen, ettei kukaan suostu tulemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että miten lämminhenkisiä ihmisiä. Mitäpä jos omalla kohdalla sama tilanne, hätä päällä, mistään ei saa apua, yksin selvittävä? Vaikks miten nyt on hyvin asiat joskus saattaa tällainen tulla omalle kohdalle. Yhteiskunnan turvaverkko on harva ja reikiä täynnä.
Joo, hätä ettei kukaan tule pesemään ikkunoita? :D
Hätiin tulee varautua, aloittaa vaikka pesemällä 10 tuttunsa ikkunat ilmaiseksi, niin sitten voi vaatia samaa heiltä.
Ikkunanpesu ei ollut aihe.
Aihe oli kahden viikon palkaton työ, kuinka monen hyväksi ap on toiminut samoin?
Pitäisi olla tiedossa, ettei kunnalla ole lähettää mitään kotihengetärtä perheeseen, joka voisi palkata apua. Ellei olisi niin kamalakäytöksinen, ettei kukaan suostu tulemaan.
Ei ollut tuokaan aihe.
Vierailija kirjoitti:
Ai että miten lämminhenkisiä ihmisiä. Mitäpä jos omalla kohdalla sama tilanne, hätä päällä, mistään ei saa apua, yksin selvittävä? Vaikks miten nyt on hyvin asiat joskus saattaa tällainen tulla omalle kohdalle. Yhteiskunnan turvaverkko on harva ja reikiä täynnä.
Mitä vikaa realismissa on? Jokaisen kannattaisi sen verran seurata aikaansa, ettei kuvittele yhteiskunnan olevan samanlainen kuin vielä 1980-luvulla. Ja sitten hädän tullen itkeä, kun maailma onkin 30:ssä vuodessa muuttunut. Tähän nyt ihan varoituksen sana, että koronan vuoksi Suomessa kuntien talous tulee olemaan vuosia ihan kuralla, joten jos joku nyt laskee sen varaan, että tulevaisuudessa saa kunnalta tarvitsemaansa apua, kannattaa laskea jo valmiiksi uudelleen.
Kun valitsee asuinpaikkaansa, kannattaa myös miettiä erilaisten palveluiden tarjontaa. Kuten itsekin kirjoitit, niin vaikka nyt onkin asiat hyvin, joskus saattaa hätätilanne osua omalle kohdalle. Miten on suunnitellut selviävänsä sellaisesta tilanteesta, jos on muuttanut jonnekin ruikonperälle? Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämpää on miettiä, millä edellytyksin pystyy asumaan siellä, missä nyt asuu. Ja hyvissä ajoin muuttaa sellaiseen paikkaan, josta palveluita on edes rahalla saatavissa.
Lähestyn eläkeikää ja niin mukavalta kuin ajatus jostain mummonmökistä maaseudulla kuulostaakin, en sellaiseen muuta, koska palvelut puuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että miten lämminhenkisiä ihmisiä. Mitäpä jos omalla kohdalla sama tilanne, hätä päällä, mistään ei saa apua, yksin selvittävä? Vaikks miten nyt on hyvin asiat joskus saattaa tällainen tulla omalle kohdalle. Yhteiskunnan turvaverkko on harva ja reikiä täynnä.
Joo, hätä ettei kukaan tule pesemään ikkunoita? :D
Hätiin tulee varautua, aloittaa vaikka pesemällä 10 tuttunsa ikkunat ilmaiseksi, niin sitten voi vaatia samaa heiltä.
Ikkunan pesut voi ostaa. Ei niitä joka vuosi tarvitse pestä.
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaapa mitä tämä on tästä 20v eteenpäin. Nyt vielä rahat riittää ja suuret ikäluokat saadaan hoidettua hautaan, mutta kun me työikäiset ollaan vanhuksia niin meille ei kyllä ole mitään palveluita enää olemassa.
Veronmaksajien määrä supistuu ja rahat vähenee. Kaikki ajetaan alas.
Tiedetään jo nyt, että soten tultua lainsäädäntö muuttuu siten että ne palvelut, joita nyt saavat vammaispalvelulain perusteella myös vanhukset jäävät pois. Vammaisuus määrittyy siten, että tulee olla ollut jo nuorena. Iän perusteella tullut asia ei kuulu enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvulla olisin muutaman pienen lapsen äitinä tarvinnut kodinhoitoapurin yhtenä päivänä ja toisenakin, sillä aviomieheni ja lastemme isä oli silloin töissä toisella paikkakunnalla komennushommissa, lasten mummo oli hoitamassa myös samaan aikaan muita lapsenlapsiaan toisella paikkakunnalla ja kaikki muut mahdolliset läheisimmät sukulaiset ja ystävät omissa töissään työpaikoillaan. No, otinpa siten puhelimella yhteyttä kaupungin kodinhoitoyksikköön, josta kysyin kodinhoitajaa, joka olisi tullut ruokaa valmistamaan ja lapsia hoitelemaan, koska heilläkin oli kova kuumeinen flunssa päällä, ja itselläni oli miltei neljäkymppiä kuumetta. Vastaus oli: "Ei nyt heti ole antaa työntekijää perheeseemme, mutta ehkä ylihuomenna järjestyy." Joo, olisin tarvinnut samana päivänä kodinhoitajan, enkä vasta ylihuomenna, joten sepä sitten siitä. Lastemme mummo ehähti tulla onneksi kotiinsa seuraavana päivänä ja riensi sittemmin auttelemaan ennen kuin mieheni saapui perjantaina viikonlopuksi töiltään kotiin muutaman satasen kilometrien päästä.
Tuolloin jo menetin luoton verorahoilla ylläpidettävään kunnalliseen kodinhoitoapuun. Onneksi siitäkin tilanteesta silloin selvisimme kuitenkin. Ja onneksi ihmisen muisti on rakennettu niin, ettei raskaimpiakaan kokemuksiaan jää myöhemmässä elämässään päivittäin muistelemaan katkerana karvaina, etenkin kun uutta raskauttavaa tulee silloin tällöin lisää elämässä tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että miten lämminhenkisiä ihmisiä. Mitäpä jos omalla kohdalla sama tilanne, hätä päällä, mistään ei saa apua, yksin selvittävä? Vaikks miten nyt on hyvin asiat joskus saattaa tällainen tulla omalle kohdalle. Yhteiskunnan turvaverkko on harva ja reikiä täynnä.
Joo, hätä ettei kukaan tule pesemään ikkunoita? :D
Hätiin tulee varautua, aloittaa vaikka pesemällä 10 tuttunsa ikkunat ilmaiseksi, niin sitten voi vaatia samaa heiltä.
Ikkunanpesu ei ollut aihe.
Aihe oli kahden viikon palkaton työ, kuinka monen hyväksi ap on toiminut samoin?
Pitäisi olla tiedossa, ettei kunnalla ole lähettää mitään kotihengetärtä perheeseen, joka voisi palkata apua. Ellei olisi niin kamalakäytöksinen, ettei kukaan suostu tulemaan.
Ei ollut tuokaan aihe.
No mikä sen ruikutuksen aihe sitten nyt ON? Etteikö ihmiset auta toisiaan? Kyllä auttavat, elleivät ne vaatimukset ole yksipuolisia ja kohtuuttomia. Palkaton työskentely huushollissa jossa on raivoava äiti ja ilmeisesti hankalat lapset (nämä kaksi asiaa yleensä kulkevat käsi kädessä) ei ole kovin kohtuullinen odotus.
Sekään ei ole yllätys, että yhteiskunta on muuttunut, ei ole olemassa mitään ilmaisia kotihengettäriä jotka tulevat passaamaan ilmaiseksi kun siltä tuntuu. Kahden aikuisen taloudessa pitää pystyä itse järjestämään tilapäistä lastenhoitoapua. Joko sopimalla tuttavien kanssa vastavuoroissuudesta, tai sitten ihan rahalla. Asuinpaikkaa valitessa pitää ottaa huomioon, että elämässä tulee erilaisia tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla olisin muutaman pienen lapsen äitinä tarvinnut kodinhoitoapurin yhtenä päivänä ja toisenakin, sillä aviomieheni ja lastemme isä oli silloin töissä toisella paikkakunnalla komennushommissa, lasten mummo oli hoitamassa myös samaan aikaan muita lapsenlapsiaan toisella paikkakunnalla ja kaikki muut mahdolliset läheisimmät sukulaiset ja ystävät omissa töissään työpaikoillaan. No, otinpa siten puhelimella yhteyttä kaupungin kodinhoitoyksikköön, josta kysyin kodinhoitajaa, joka olisi tullut ruokaa valmistamaan ja lapsia hoitelemaan, koska heilläkin oli kova kuumeinen flunssa päällä, ja itselläni oli miltei neljäkymppiä kuumetta. Vastaus oli: "Ei nyt heti ole antaa työntekijää perheeseemme, mutta ehkä ylihuomenna järjestyy." Joo, olisin tarvinnut samana päivänä kodinhoitajan, enkä vasta ylihuomenna, joten sepä sitten siitä. Lastemme mummo ehähti tulla onneksi kotiinsa seuraavana päivänä ja riensi sittemmin auttelemaan ennen kuin mieheni saapui perjantaina viikonlopuksi töiltään kotiin muutaman satasen kilometrien päästä.
Tuolloin jo menetin luoton verorahoilla ylläpidettävään kunnalliseen kodinhoitoapuun. Onneksi siitäkin tilanteesta silloin selvisimme kuitenkin. Ja onneksi ihmisen muisti on rakennettu niin, ettei raskaimpiakaan kokemuksiaan jää myöhemmässä elämässään päivittäin muistelemaan katkerana karvaina, etenkin kun uutta raskauttavaa tulee silloin tällöin lisää elämässä tässä.
Niin, että sitä kunnat pitävät vetreitä naisia reservissä, että aina kun on jollain äitykällä kuumetta, niin jo lähdetään piipaa -autolla keittelemään pilteille vellit. Muuten istutaan toimistolla pelaamassa pasianssia niinkuin palomiehet.
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla olisin muutaman pienen lapsen äitinä tarvinnut kodinhoitoapurin yhtenä päivänä ja toisenakin, sillä aviomieheni ja lastemme isä oli silloin töissä toisella paikkakunnalla komennushommissa, lasten mummo oli hoitamassa myös samaan aikaan muita lapsenlapsiaan toisella paikkakunnalla ja kaikki muut mahdolliset läheisimmät sukulaiset ja ystävät omissa töissään työpaikoillaan. No, otinpa siten puhelimella yhteyttä kaupungin kodinhoitoyksikköön, josta kysyin kodinhoitajaa, joka olisi tullut ruokaa valmistamaan ja lapsia hoitelemaan, koska heilläkin oli kova kuumeinen flunssa päällä, ja itselläni oli miltei neljäkymppiä kuumetta. Vastaus oli: "Ei nyt heti ole antaa työntekijää perheeseemme, mutta ehkä ylihuomenna järjestyy." Joo, olisin tarvinnut samana päivänä kodinhoitajan, enkä vasta ylihuomenna, joten sepä sitten siitä. Lastemme mummo ehähti tulla onneksi kotiinsa seuraavana päivänä ja riensi sittemmin auttelemaan ennen kuin mieheni saapui perjantaina viikonlopuksi töiltään kotiin muutaman satasen kilometrien päästä.
Tuolloin jo menetin luoton verorahoilla ylläpidettävään kunnalliseen kodinhoitoapuun. Onneksi siitäkin tilanteesta silloin selvisimme kuitenkin. Ja onneksi ihmisen muisti on rakennettu niin, ettei raskaimpiakaan kokemuksiaan jää myöhemmässä elämässään päivittäin muistelemaan katkerana karvaina, etenkin kun uutta raskauttavaa tulee silloin tällöin lisää elämässä tässä.
Kuinka iso reservi pitäisi olla niitä kunnan kotihengertäriä, jotta voisi joka tilanteeseen heti apua lähettää. Minusta ylihuomiseksi luvattu apu ei ole mitään kovin huono asia.
Siihen asti voisi ystävä auttaa vaikka osan aikaa, jos on sellaisia ystäviä. Tämä sitten tietysti tarkoittaa sitä, että olisi itsekin valmis nollavaroitusajalla jättämään oman perheensä ja rientämään avuksi. Jos ei itsekään ole valmis moiseen, niin aika turha valittaa, ettei kukaan auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että miten lämminhenkisiä ihmisiä. Mitäpä jos omalla kohdalla sama tilanne, hätä päällä, mistään ei saa apua, yksin selvittävä? Vaikks miten nyt on hyvin asiat joskus saattaa tällainen tulla omalle kohdalle. Yhteiskunnan turvaverkko on harva ja reikiä täynnä.
Joo, hätä ettei kukaan tule pesemään ikkunoita? :D
Hätiin tulee varautua, aloittaa vaikka pesemällä 10 tuttunsa ikkunat ilmaiseksi, niin sitten voi vaatia samaa heiltä.
Ikkunanpesu ei ollut aihe.
Aihe oli kahden viikon palkaton työ, kuinka monen hyväksi ap on toiminut samoin?
Pitäisi olla tiedossa, ettei kunnalla ole lähettää mitään kotihengetärtä perheeseen, joka voisi palkata apua. Ellei olisi niin kamalakäytöksinen, ettei kukaan suostu tulemaan.
Ei ollut tuokaan aihe.
Mä en ole ihan vakuuttunut, että 180 eurosta puhunut olisi ollut ap. Voin olla väärässäkin. Mutta oikeasti.....jos kukaan ei 7200 euron kuukausipalkalla tule hoitamaan lapsia siksi aikaa, kun perheen toinen aikuinen on töissä, niin ihmettelen suuresti.
Aihehan tässä oli se, että ap ei saanut lastenhoitoon apua. Muuta apuahan hän ei olisi tarvinnutkaan. Hänellä on mies, joka pystyi ihan hyvin käymään kaupassa, siivoamaan jne. Ei ap:n tarvinnut kipsatulla alaraajallaan niitä tehdä. Ap myös kertoi, että hänellä oli kipsi nivustaipeesta alas asti. Sellainen kipsi ei estä liikkumista vaan likkuminen onnistuu ihan hyvin kyynärsauvojen kanssa. Ei toki taaperoiden perässä juokseminen, mutta kaikki muu, mitä ap joutui miehensä työpäivän aikana tekemään (vessassa käynnit, ruuan lämmittäminen mikrossa jne) onnistuu kyllä sauvojenkin kanssa. Ap ei ehkä tiennyt, että hän olisi voinut lainata erilaisia apuvälineitä (tartuntapihdit, wc-pöntön koroke, pyörätuoli yms) terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta. Ainoa apu, mitä ap todellisuudessa siis olisi tarvinnut, oli saada lapset jonnekin miehensä työpäivien ajaksi. Tai jonkun kotiin hoitamaan lapsia siksi aikaa.
Yleisellä tasolla taas ketjussa on jo selvitetty, että kuntien tarjoamaa apua on vähennetty ja sitä kompensoimaan on olemassa kotitalousvähennys. Erilaiset palvelut ostetaan nykyisin yksityisiltä firmoilta. Yhdestä yksi palvelu, toisesta toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että miten lämminhenkisiä ihmisiä. Mitäpä jos omalla kohdalla sama tilanne, hätä päällä, mistään ei saa apua, yksin selvittävä? Vaikks miten nyt on hyvin asiat joskus saattaa tällainen tulla omalle kohdalle. Yhteiskunnan turvaverkko on harva ja reikiä täynnä.
Joo, hätä ettei kukaan tule pesemään ikkunoita? :D
Hätiin tulee varautua, aloittaa vaikka pesemällä 10 tuttunsa ikkunat ilmaiseksi, niin sitten voi vaatia samaa heiltä.
Ikkunanpesu ei ollut aihe.
Aihe oli kahden viikon palkaton työ, kuinka monen hyväksi ap on toiminut samoin?
Pitäisi olla tiedossa, ettei kunnalla ole lähettää mitään kotihengetärtä perheeseen, joka voisi palkata apua. Ellei olisi niin kamalakäytöksinen, ettei kukaan suostu tulemaan.
Ei ollut tuokaan aihe.
Mä en ole ihan vakuuttunut, että 180 eurosta puhunut olisi ollut ap. Voin olla väärässäkin. Mutta oikeasti.....jos kukaan ei 7200 euron kuukausipalkalla tule hoitamaan lapsia siksi aikaa, kun perheen toinen aikuinen on töissä, niin ihmettelen suuresti.
Aihehan tässä oli se, että ap ei saanut lastenhoitoon apua. Muuta apuahan hän ei olisi tarvinnutkaan. Hänellä on mies, joka pystyi ihan hyvin käymään kaupassa, siivoamaan jne. Ei ap:n tarvinnut kipsatulla alaraajallaan niitä tehdä. Ap myös kertoi, että hänellä oli kipsi nivustaipeesta alas asti. Sellainen kipsi ei estä liikkumista vaan likkuminen onnistuu ihan hyvin kyynärsauvojen kanssa. Ei toki taaperoiden perässä juokseminen, mutta kaikki muu, mitä ap joutui miehensä työpäivän aikana tekemään (vessassa käynnit, ruuan lämmittäminen mikrossa jne) onnistuu kyllä sauvojenkin kanssa. Ap ei ehkä tiennyt, että hän olisi voinut lainata erilaisia apuvälineitä (tartuntapihdit, wc-pöntön koroke, pyörätuoli yms) terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta. Ainoa apu, mitä ap todellisuudessa siis olisi tarvinnut, oli saada lapset jonnekin miehensä työpäivien ajaksi. Tai jonkun kotiin hoitamaan lapsia siksi aikaa.
Yleisellä tasolla taas ketjussa on jo selvitetty, että kuntien tarjoamaa apua on vähennetty ja sitä kompensoimaan on olemassa kotitalousvähennys. Erilaiset palvelut ostetaan nykyisin yksityisiltä firmoilta. Yhdestä yksi palvelu, toisesta toinen.
Siis 1800 eurosta, jäi yksi nolla pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että miten lämminhenkisiä ihmisiä. Mitäpä jos omalla kohdalla sama tilanne, hätä päällä, mistään ei saa apua, yksin selvittävä? Vaikks miten nyt on hyvin asiat joskus saattaa tällainen tulla omalle kohdalle. Yhteiskunnan turvaverkko on harva ja reikiä täynnä.
Joo, hätä ettei kukaan tule pesemään ikkunoita? :D
Hätiin tulee varautua, aloittaa vaikka pesemällä 10 tuttunsa ikkunat ilmaiseksi, niin sitten voi vaatia samaa heiltä.
Ensinäkin minä, joka pyysin tuota työtöntä kälyäni poikkeuksellisena aikana perheessämme ikkunalasimme pesemään, olisimme hommasta maksaneet korvauksen, mutta ei niin paljon kuin jollekin kodinhoidon pienyrityksen ikkunanpesijälle. En tietenkään ilmaista apua pyytänyt antamaan. Palkkionhan tämä kälyskäni sai muiltakin ikkunoitten pesuavustaan.
Mutta antaa olla, en pyydä enää apua mistään. Tarjoamaan saavat tulla tästä lähtien apuaan joka puolelta tai ollaan sitten ilman.
Joko aloitus on provo tai sitten jätetään jotakin kertomatta.
Kun valittaa etteivät muut auta, niin pitäisi pohtia, minkä verran itse auttaa muita. Eli jättäisikö vaikka oman perheensä jonkun muun perhettä auttaakseen. Ellei niin ole tehnyt, aika turha uhriutua etteivät muutkaan tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että miten lämminhenkisiä ihmisiä. Mitäpä jos omalla kohdalla sama tilanne, hätä päällä, mistään ei saa apua, yksin selvittävä? Vaikks miten nyt on hyvin asiat joskus saattaa tällainen tulla omalle kohdalle. Yhteiskunnan turvaverkko on harva ja reikiä täynnä.
Joo, hätä ettei kukaan tule pesemään ikkunoita? :D
Hätiin tulee varautua, aloittaa vaikka pesemällä 10 tuttunsa ikkunat ilmaiseksi, niin sitten voi vaatia samaa heiltä.
Ensinäkin minä, joka pyysin tuota työtöntä kälyäni poikkeuksellisena aikana perheessämme ikkunalasimme pesemään, olisimme hommasta maksaneet korvauksen, mutta ei niin paljon kuin jollekin kodinhoidon pienyrityksen ikkunanpesijälle. En tietenkään ilmaista apua pyytänyt antamaan. Palkkionhan tämä kälyskäni sai muiltakin ikkunoitten pesuavustaan.
Mutta antaa olla, en pyydä enää apua mistään. Tarjoamaan saavat tulla tästä lähtien apuaan joka puolelta tai ollaan sitten ilman.
Eli kiukkuat siitä, ettet halua maksaa käypää palkkaa. Paljonko olet itse tehnyt työtä ilman käypää palkkaa?
Joka kotipalvelufirma maksaa vähintään 45e tunti, lastenhoito usein enemmänkin (koska hoitajalla tietty koulutusvaatimus).
Näillä ketjussa viisastelevilla tukiverkollisilla tulisi äkkiä tenkkapoo jos ei olisikaan omaa ilmaista tukiverkkoa. Se hoivafirma laskuttaa lastenhoidosta työpäivän ajalta 400e per päivä. 2000e per viikko. 8000e per kuukausi. Ei kannata joutua tapaturmaan tai leikkaukseen...
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla olisin muutaman pienen lapsen äitinä tarvinnut kodinhoitoapurin yhtenä päivänä ja toisenakin, sillä aviomieheni ja lastemme isä oli silloin töissä toisella paikkakunnalla komennushommissa, lasten mummo oli hoitamassa myös samaan aikaan muita lapsenlapsiaan toisella paikkakunnalla ja kaikki muut mahdolliset läheisimmät sukulaiset ja ystävät omissa töissään työpaikoillaan. No, otinpa siten puhelimella yhteyttä kaupungin kodinhoitoyksikköön, josta kysyin kodinhoitajaa, joka olisi tullut ruokaa valmistamaan ja lapsia hoitelemaan, koska heilläkin oli kova kuumeinen flunssa päällä, ja itselläni oli miltei neljäkymppiä kuumetta. Vastaus oli: "Ei nyt heti ole antaa työntekijää perheeseemme, mutta ehkä ylihuomenna järjestyy." Joo, olisin tarvinnut samana päivänä kodinhoitajan, enkä vasta ylihuomenna, joten sepä sitten siitä. Lastemme mummo ehähti tulla onneksi kotiinsa seuraavana päivänä ja riensi sittemmin auttelemaan ennen kuin mieheni saapui perjantaina viikonlopuksi töiltään kotiin muutaman satasen kilometrien päästä.
Tuolloin jo menetin luoton verorahoilla ylläpidettävään kunnalliseen kodinhoitoapuun. Onneksi siitäkin tilanteesta silloin selvisimme kuitenkin. Ja onneksi ihmisen muisti on rakennettu niin, ettei raskaimpiakaan kokemuksiaan jää myöhemmässä elämässään päivittäin muistelemaan katkerana karvaina, etenkin kun uutta raskauttavaa tulee silloin tällöin lisää elämässä tässä.
Edellisen jutun kertojana jäi kunnallisen kodinhoidoyksikön päällikön vastauksesta kodinhoiturin saamisvastauksesta sana "... EHKÄ ylihuomiseksi ...."
Siis kaikenlisäksi epävarmaa olisi ollut, että olisiko kodinhoitaja tullut silloinkaan?
Vierailija kirjoitti:
Joko aloitus on provo tai sitten jätetään jotakin kertomatta.
Kun valittaa etteivät muut auta, niin pitäisi pohtia, minkä verran itse auttaa muita. Eli jättäisikö vaikka oman perheensä jonkun muun perhettä auttaakseen. Ellei niin ole tehnyt, aika turha uhriutua etteivät muutkaan tee.
Mun mielestä ap kyllä kertoi auttaneensa muita eli kyse ei ollut tästä. Mutta ap:n avun tarve olisi ollut kahdeksi viikoksi lastenhoitaja miehensä työpäivien ajaksi. Jos lasketaan 8 tunnin päivä ja ehkä tunti suuntaansa työmatkaa, kyseessä olisi ollut 10 tunnin työpäivät viitenä päivänä viikossa kahden viikon ajan. Mun mielestä tuo on sellainen määrä apua, ettei sitä oikeasti voi pyytää sukulaisilta tai ystäviltä. Kun tähän päälle vielä laskisi auttajan matkan ap:n luokse ja sieltä takaisin kotiin, kyse saattaa olla lähes puolesta vuorokaudesta. 1800 € viikossa - jos tämä siis oli ap:n tarjoama summa - on toki hemmetin hyvä liksa lastenhoidosta, mutta lähes täydellinen irtaantuminen omasta arjestaan ei välttämättä onnistuisi, vaikka halua olisikin. Ap ei myöskään kertonut, mitä tapahtui kahden viikon jälkeen. Saiko hän sen jälkeen lapsensa jonnekin hoitoon tai lapsille hoitajan kotiin vai saiko mies töistä vapaata. Kipsiähän pidetään paljon pidempään kuin vain kaksi viikkoa.
Kultaisella 80-luvulla kodinhoitajan saattoi saada lyhyelläkin varoitusajalla, koska kodinhoitajia oli paljon. Jos kukaan ei tarvinnut akuuttiapua, heitä annettiin avuksi esim suurperheisiin ja jotkut työskentelivät vanhainkodeissa sellaisina päivinä, kun kukaan ei tarvinnut kotiapua.
Ikkunanpesu ei ollut aihe.