Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita lapsettomia jotka hankkisi lapsen jos saisi 100% varmasti sektiolla?
10.11.2020 |
Olen lapseton 32v nainen ja yksi tärkein syy tähän on se, että en suostu alapääsynnytyksen riskeihin ja traumaan. Oma äitini melkein kuoli synnyttäessä sisartani ja muutenkin olen kuullut sellaisia kauhukertomuksia tuntemiltani naisilta jotka synnyttäneet alakautta, että en koskaan lähtisi siihen hommaan. Varmaan haukutaan itsekkääksi ja hemmoitelluksi ym mutta ei kiinnosta.
En varmaan ole ainoa. Kuinkahan paljon Suomessa on tällaisia naisia jotka hankkisivat ensimmäisen lapsen tai useamman kuin jo on, jos ei tarvitsisi pelätä alatiesynnytystä?
Kommentit (56)
Voi hyvä luoja näitä juttuja tässäkin ketjussa.. ”en kestä valvomista, en halua kestää yhtään kipua” joo älkää tehkö lapsia, oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat tavat koettu ja alatie sattui enemmän ja kesti kauemmin parantua, sekä normaaliin elämään palaaminen kesti kauemmin.. leikattiin välilihan joka vielä tulehtui. Sektion jälkeen sai kunnon kipulääkkeet, alatien jälkeen jotain Buranaa.
Mä toivon, että te ette lisäänny, koska pelkureita ei kaivata yhtään lisää tähän maailmaan. Kipu ja kärsimys kuuluu elämään, hyväksykää se niin johan helpottaa kaikki.
Tyhmät kanat haluaa saada kaiken valmiina, vauvankin. Parempi kun kuolette sukupuuttoon.
Vierailija kirjoitti:
Mä toivon, että te ette lisäänny, koska pelkureita ei kaivata yhtään lisää tähän maailmaan. Kipu ja kärsimys kuuluu elämään, hyväksykää se niin johan helpottaa kaikki.
Tyhmät kanat haluaa saada kaiken valmiina, vauvankin. Parempi kun kuolette sukupuuttoon.
Kuules pojankloppi, katsotaan kun tiede tästä vielä kehittyy, niin te miehet pääsette synnyttämään meidän naisten puolesta - saat sitten tuta onko kivaa työntää vesimelonin kokoista vauvaa persreikäsi kautta ulos....
Vierailija kirjoitti:
Menee vähän ohiaiheen, mutta minulle taas sektio on kauhistus, enkä haluaisi joutua siihen missään nimessä. Olen raskaana 37+4 ja neuvolan täti erehtyi tässä taannoin mainitsemaan, että kun on olemassa mahdollisuus siihen, että synnytys käynnistetään (raskaudiabeteksen takia) ja koska ensisynnyttäjillä käynnistykset voivat epäonnistua, tehtäisiinkin sektio. Järkytyin, koska ei käynyt pienessä mielessäkään, että sektiota edes ehdoteltaisiin ihan vain siksi, että synnytyksen käynnistämisessä voi ensikertalaisella kestää. Vauva kasvaa siis käyrän alareunalla, eli ei ole mitään muuta lääketieteellistä perustetta koko sektion esiin tuomiselle kuin se, että synnytys VOI kestää, JOS se käynnistetään. Eikä välttämättä edes käynnistetä (otin asian puheeksi lääkärin kanssa, koska jäi vaivaamaan), koska siihenkään ei vielä toistaiseksi ole muuta perustetta kuin verensokerit, jotka on insuliinilla hoidossa. Riskejä toki on, ja kontrollikäynti synnytyssairaalaan on varattu parin viikon päähän, jos vauva ei ennen sitä synny, mikä on todennäköisempi vaihtoehto kuin se, että menee laskettuun aikaan. Itse olen syntynyt 2,5 viikkoa etuajassa, veli 3 viikkoa ja muutenkin suvussa on synnytty viikoilla 37-38. Tuskin vauva ehtii tällä viikolla ulos, eikä tarvitsekaan mutta saa nähdä tarvitseeko edes odotella sitä kontrollikäyntiä.
Sektiosta sen verran vielä, että ainoa syy, minkä perusteella suostuisin sektioon onkin se, että
1. vauva venähtäisikin randomisti tässä parin viimeisen viikon aikana niin valtavaksi, ettei alakautta ulos mahdu, mikä ei ole todennäköistä tällä nykyisellä kasvukäyrällä
2. kehittäisin sen raskausmyrkytyksen, mikä geenien ja radin perusteella on mahdollista, mutta ei kovin todennäköistä, koska ei ole proteiinia virtsassa, verenpaineet ok ja turvotuskin on jotakuinkin kurissa,
3. vauvan sydänäänet/liikkeet heikkenisivät syystä tai toisesta, esim. istukassa häikkää, napanuora kiertynyt kaulan ympäri, ja sen takia pitäisi saada äkkiä ulos.Eli käytännössä ottaisin "vapaaehtoisen" sektion vain, jos vauvan (ja minun) selviäminen synnytyksestä sitä vaatii.
Miehelleni jo tokaisin, että ennemmin repeän vaikka persiiseen saakka kuin otan sektion muuten kuin pakon edessä, koska siitä sektiosta toipuminen vie paljon enemmän aikaa kuin mies voi isyyslomalla viettää, enkä haluaisi esikoisen hoitoa toipilaana opetella. Mieluummin toivun ja tutustun vauvaan rauhassa yhdessä puolisoni kanssa vaikka sitten kumirenkaan päällä istuen, tai olen istumatta. Ja ei, en ole muuten leikkausvastainen, mutta minusta tällaiseen isoon leikkaukseen pitää olla oikeasti kunnollinen peruste, eikä minulle riitä se, että ei välttämättä mene kuin Strömsössä. Tiedän sen ja olen varautunut siihen, mutta haluan silti yrittää luomuna.
Lisään myös, että minulle raskaus ei onneksi itsessään ole mitään ongelmia aiheuttanut tähän mennessä tuota raskausdiabetesta lukuun ottamatta. Ainoat raskausarvet on tisseissä, jotka venähtivät heti raskauden alussa sen verran, että iho ei kestänyt perässä, virtsa ei karkaile (VIELÄ, koputan puuta), iskias ei juili ja vaikka selkä toisinaan kiukuttelee, niin se teki sitä ennenkin raskautta, mutta ei ole pahentunut. Ehkä joudun uusimaan kengät kokoa isompaan raskauden jälkeen, enkä en. Vaatteiden osalta hyväksyin jo, että saattaa mennä näin 15kg lihoneena vähän aikaa ennen kuin mahtuu vanhoihin vaatteisiin, jos sittenkään.
Mitäpä luulet kuinka kauan toipumiseen menee sektioon verrattuna jos ”repeät persiiseen asti” ? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni sektion kyllä saa jos todella haluaa mutta sinuna hakisin apua tuohon kauhuun (tai ehkä et ole vielä valmis äidiksi ylipäätään). Nykyään on paljon inhimillisempi meno synnytyssairaaloissa kuin äitisi aikaan. Ja Suomessa maailman turvallisinta synnyttää!! Pelkoakin hoidetaan.
Normaali synnytys on aika peace of Cake, verrattuna yhteen suurimmista nykyään tehtävistä vatsan alueen leikkauksista, eli sektioon. Jännä myös tuo kuvitelma, että alatiestä jäisi vaurioita, mutta kun leikataan 7 kerrosta kudoksia ja mm. kohtu auki, niin siitä sitten ei jää mitään?
Kun sektiosta ne vauriot jää aina, alatiestä ei välttämättä yhtään mitään.
T: kolme
Niinpä, minä en alatiesynnytyksen ja kiireellisen sektion kokeneena ikipäivänä haluaisi sektiota, se oli helvettiä, nimenomaan se toipuminen siitä. Ei se alatiesynnytyskään hääviä ollut, mutta lastenleikkiä siihen verrattuna mitä se oli leikkauksen jälkeen.
Toki on aina niitä synnyttäjiä joilla sekä alatie että sektio on vain hip hei ja lapsi on maailmassa ja voi seuraavana päivänä lähteä lenkkeilemään ja salille, mutta normaalilla ihmisellä menee aikaa toipua.
Synnytys on vielä pientä verrattuna seuraavaan 18 vuoteen synnytyksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että on Suomessa paljon naisia, joilla on synnytystavasta kiinni se hankkivatko lapsia vai eivät.
Muiden synnytystapoihin ei minulla ole mielenkiintoa vaikuttaa ja puolestani olisikin mahtavaa jos synnytys menisi kaikilla niinkuin ovat toivoneet, olisi se sitten keisariNleikkauksella tai alaPÄITSE... .
Itse olen synnyttänyt alateitse neljä alle 3-kiloista lasta ja ihan oon ollut tyytyväinen. Sattui, mutta ei vaurioita eikä varsinkaan vaurioita tai riskejä, mitä sektiosta olisi seurannut kun näin monta muksua on halunnut kantaa.
Positiivista olen kuullut myös sektiosta varsinkin jos oli suunniteltu, varsinkin ison vauvan haluaisin ehkä itsekin sektiolla mieluummin.
Hyvä, että Suomessa on monta muuta maata vahvempi osaaminen alaPÄÄsynnytyksissä. Sektion sopisi olla mielestäni helpommin valittavissa varsinkin kun moni ei nykyään halua sitä toistakaan lasta ja se eka synnytys on yleensä juuri se vaikein.
Vierailija kirjoitti:
Synnytys on vielä pientä verrattuna seuraavaan 18 vuoteen synnytyksen jälkeen.
Joo joo. Jos noin olisi, niin kukaan äiti ei jaksaisi elää edes vauvavuoden yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä. En missään tapauksessa halua synnyttää alakautta. En mitenkään erityisesti pelkää synnyttämistä kivun takia, mutta enemmän pelkään mahdollisia vaurioita ja alapään venymistä. Kaikilla ystävilläni, jotka ovat synnyttäneet alakautta, on tullut pientä tai isompaa venymistä ja tuntoherkkyyden heikkenemistä. Itse en halua tätä ja siksi sektio. Itsellä ongelma on se, etten halua joutua jonnekin pelkopolille asiasta, koska mielestäni kohdallani kyse ei ole pelosta, vaan harkitusta synnytystavan valinnasta. Suomessa vaan niin tiukasti vastustetaan suunniteltua sektiota.
Mulla kyllä alatiesynnytys paransi seksielämääni, jotain muuttui henkisesti, tunne-elämässä.
Mistä tuntoherkkyys voi hävitä, kun klitoris on aika etäällä synnytyskanavasta ja emättimen seinät eivät ole kovin tuntoherkkiä alun perinkään. Häpyhuuletko vauroituivat kavereillasi synnytyksessä? Kuulostaa enemmän psyykkiseltä oireilulta, vulvodynia?
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä luoja näitä juttuja tässäkin ketjussa.. ”en kestä valvomista, en halua kestää yhtään kipua” joo älkää tehkö lapsia, oikeasti.
Valvominen ja kipu nyt ovat sellaisia asioita, että niitä ei kukaan kestä kovin hyvin. Ihmistä ei ole luotu valvomaan öitään, siitä on oikeasti haittaa. Ja kipu on olemassa siksi, että se varoittaa asioista, joita ei kannata tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muut naiset saavat repiä toosansa riekaleiksi ja pissiä ja kakkia housuun lopun ikäänsä, hienoa että jotkut ei näe tuossa mitään ongelmaa, kyllähän Suomi tarvitsee tulevia veronmaksajia. Itse en kuitenkaan siihen lähde sillä olen niin itsekäs ihminen että en halua loppuiäkseni elämää rajoittavaa vammaa itselleni :) Ja onneksi lisääntyvä lapsettomuus ei ole yhteiskunnalle ollenkaan ongelma kun ulkomailta tulee lisää porukkaa.
Siis luuletko sä, että synnytyksessä on jotenkin tavallistakin se, että "toosa repeytyy riekaleiksi" tai tulee virtsa- tai ulosteinkontinenssi? Ihan oikeasti nyt.
En ole tuo jolle vastasit, mutta eikö pidätyskyvyn heikkeneminen ole aika yleinen seuraus synnytyksestä? En minäkään pysty enää pomppimaan lasten kanssa trampoliinilla ilman että joku tippa lirahtaa pöksyyn. Olen tämän asian kanssa sinut eikä se suuremmin haittaa elämää, mutta ymmärrän kyllä miksei joku tahdo ottaa riskiä. Ja pahemmatkin vauriot ovat aika yleisiä, esim
tuntoherkkyyden väheneminen seksissä. Moniko mies tahtoisi lapsia jos heille saattaisi seurata sellaista?
Olen 64-vuotias neljän aikuisen lapsen äiti. Edelleenkään ei lirahtele pissa pöksyyn. Täytyy vaan ihmisen vähän liikkua eikä lojua vain sohvassa. Itse soudan Päijänteellä soutuveneelläni monta kertaa viikossa. Lihaksista täytyy pitää vain huolta, eikä syyttää synnytystä jos päästää itsensä veltostumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä. En missään tapauksessa halua synnyttää alakautta. En mitenkään erityisesti pelkää synnyttämistä kivun takia, mutta enemmän pelkään mahdollisia vaurioita ja alapään venymistä. Kaikilla ystävilläni, jotka ovat synnyttäneet alakautta, on tullut pientä tai isompaa venymistä ja tuntoherkkyyden heikkenemistä. Itse en halua tätä ja siksi sektio. Itsellä ongelma on se, etten halua joutua jonnekin pelkopolille asiasta, koska mielestäni kohdallani kyse ei ole pelosta, vaan harkitusta synnytystavan valinnasta. Suomessa vaan niin tiukasti vastustetaan suunniteltua sektiota.
Mulla kyllä alatiesynnytys paransi seksielämääni, jotain muuttui henkisesti, tunne-elämässä.
Mistä tuntoherkkyys voi hävitä, kun klitoris on aika etäällä synnytyskanavasta ja emättimen seinät eivät ole kovin tuntoherkkiä alun perinkään. Häpyhuuletko vauroituivat kavereillasi synnytyksessä? Kuulostaa enemmän psyykkiseltä oireilulta, vulvodynia?
Vaikka klitoris onkin aika etäällä synnytyskanavasta, niin ehkäpä siihen johtavat hermot eivät ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä luoja näitä juttuja tässäkin ketjussa.. ”en kestä valvomista, en halua kestää yhtään kipua” joo älkää tehkö lapsia, oikeasti.
Valvominen ja kipu nyt ovat sellaisia asioita, että niitä ei kukaan kestä kovin hyvin. Ihmistä ei ole luotu valvomaan öitään, siitä on oikeasti haittaa. Ja kipu on olemassa siksi, että se varoittaa asioista, joita ei kannata tehdä.
Tuo ei nyt ihan puolla sektioitakaan koska ei kukaan kestäisi sektion kipuja jos ei olisi täysin puudutettu ja vielä leikkauksen jälkeenkin puudutettu. Ei kannata tehdä kun varoittava kipu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muut naiset saavat repiä toosansa riekaleiksi ja pissiä ja kakkia housuun lopun ikäänsä, hienoa että jotkut ei näe tuossa mitään ongelmaa, kyllähän Suomi tarvitsee tulevia veronmaksajia. Itse en kuitenkaan siihen lähde sillä olen niin itsekäs ihminen että en halua loppuiäkseni elämää rajoittavaa vammaa itselleni :) Ja onneksi lisääntyvä lapsettomuus ei ole yhteiskunnalle ollenkaan ongelma kun ulkomailta tulee lisää porukkaa.
Siis luuletko sä, että synnytyksessä on jotenkin tavallistakin se, että "toosa repeytyy riekaleiksi" tai tulee virtsa- tai ulosteinkontinenssi? Ihan oikeasti nyt.
En ole tuo jolle vastasit, mutta eikö pidätyskyvyn heikkeneminen ole aika yleinen seuraus synnytyksestä? En minäkään pysty enää pomppimaan lasten kanssa trampoliinilla ilman että joku tippa lirahtaa pöksyyn. Olen tämän asian kanssa sinut eikä se suuremmin haittaa elämää, mutta ymmärrän kyllä miksei joku tahdo ottaa riskiä. Ja pahemmatkin vauriot ovat aika yleisiä, esim
tuntoherkkyyden väheneminen seksissä. Moniko mies tahtoisi lapsia jos heille saattaisi seurata sellaista?Olen 64-vuotias neljän aikuisen lapsen äiti. Edelleenkään ei lirahtele pissa pöksyyn. Täytyy vaan ihmisen vähän liikkua eikä lojua vain sohvassa. Itse soudan Päijänteellä soutuveneelläni monta kertaa viikossa. Lihaksista täytyy pitää vain huolta, eikä syyttää synnytystä jos päästää itsensä veltostumaan.
Inkontinenssia on paljon myös sektiolla synnyttäneillä ja synnyttämättömillä naisilla. Kaikkien alatiesynnyttäjien lirahtelut eivät johdu siis aina ja vain synnytyksestä kun kerran sitä lirahtelua on lapsettomillekin.
Ja toisaalta enemmistöllä mistään näistä ryhmistä ei ole lirahtelua jos nainen on liikunnallinen ja normaalipainoinen.
Alue: Aihe vapaa
"Miehelleni jo tokaisin, että ennemmin repeän vaikka persiiseen saakka kuin otan sektion muuten kuin pakon edessä, koska siitä sektiosta toipuminen vie paljon enemmän aikaa kuin mies voi isyyslomalla viettää, enkä haluaisi esikoisen hoitoa toipilaana opetella."
No ei välttämättä. Mieheni piti isyyslomaa 2vk ja palkatonta viikon, sen jälkeen jäimme vauvan kanssa kaksin kotiin. Ei ollut ongelmaa, paranin todella nopeasti. Kävin jo kevyitä vaunulenkkejä silloin kolmen viikon jälkeen.