Muita lapsettomia jotka hankkisi lapsen jos saisi 100% varmasti sektiolla?

Nämä uniikit lumihiutaleet, harhaiset velat, ”en revi toosaani”, jäävät lapsettomiksi ja SE ON HYVÄ ASIA. Huonot geenit poistuvat.

Sektion saa kyllä haluamalla kunhan esittää asiansa asiallisesti.

Kolme lasta synnytin alakautta ja yhden sain sektiolla. Jos vielä joskus saan lapsen niin todellakin toivon, että normaali synnytys onnistuu. Sektio ei ollut yhtään mukava tai helppo. Alakerta paranee parissa kuukaudessa. Sektiossa kipuja oli melkein vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut naiset saavat repiä toosansa riekaleiksi ja pissiä ja kakkia housuun lopun ikäänsä, hienoa että jotkut ei näe tuossa mitään ongelmaa, kyllähän Suomi tarvitsee tulevia veronmaksajia. Itse en kuitenkaan siihen lähde sillä olen niin itsekäs ihminen että en halua loppuiäkseni elämää rajoittavaa vammaa itselleni :) Ja onneksi lisääntyvä lapsettomuus ei ole yhteiskunnalle ollenkaan ongelma kun ulkomailta tulee lisää porukkaa.

Siis luuletko sä, että synnytyksessä on jotenkin tavallistakin se, että "toosa repeytyy riekaleiksi" tai tulee virtsa- tai ulosteinkontinenssi? Ihan oikeasti nyt.

Synnytyksen jälkeisestä virtsankarkailusta kärsii useampi kuin jopa yksi kolmasosa naisista.

Vielä vuosi synnytyksen jälkeen ponnistusvirtsankarkailusta kärsii jopa viidennes äideistä

Eli kyllä se aika yleistä on. Ulostetta puolestaan karkailee puoli vuotta synnytyksen jälkeen 7-8 prosentilla äideistä.

Ei nämä mitään urbaaneja satuja ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut naiset saavat repiä toosansa riekaleiksi ja pissiä ja kakkia housuun lopun ikäänsä, hienoa että jotkut ei näe tuossa mitään ongelmaa, kyllähän Suomi tarvitsee tulevia veronmaksajia. Itse en kuitenkaan siihen lähde sillä olen niin itsekäs ihminen että en halua loppuiäkseni elämää rajoittavaa vammaa itselleni :) Ja onneksi lisääntyvä lapsettomuus ei ole yhteiskunnalle ollenkaan ongelma kun ulkomailta tulee lisää porukkaa.

Siis luuletko sä, että synnytyksessä on jotenkin tavallistakin se, että "toosa repeytyy riekaleiksi" tai tulee virtsa- tai ulosteinkontinenssi? Ihan oikeasti nyt.

Synnytyksen jälkeisestä virtsankarkailusta kärsii useampi kuin jopa yksi kolmasosa naisista.

Vielä vuosi synnytyksen jälkeen ponnistusvirtsankarkailusta kärsii jopa viidennes äideistä

Eli kyllä se aika yleistä on. Ulostetta puolestaan karkailee puoli vuotta synnytyksen jälkeen 7-8 prosentilla äideistä.

Ei nämä mitään urbaaneja satuja ole.

Kyllä synnytyksestä ja raskaudesta palautuminen aikansa ottaa, mutta ei se tarkoita, että ne vaivat jäisivät pysyviksi.

Vierailija kirjoitti:

...

En varmaan ole ainoa. Kuinkahan paljon Suomessa on tällaisia naisia jotka hankkisivat ensimmäisen lapsen tai useamman kuin jo on, jos ei tarvitsisi pelätä alatiesynnytystä?

No sitten et tee lapsia. Ei kai tässä sen kummempaa ole? Poliitikot tietysti huutelevat, että lisää lapsia, mutta ei tuolle vaatimukselle ole mitään järkevää syytä.

Kohdunvuokrauksella olisin voinut harkita. Se kiellettiin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut naiset saavat repiä toosansa riekaleiksi ja pissiä ja kakkia housuun lopun ikäänsä, hienoa että jotkut ei näe tuossa mitään ongelmaa, kyllähän Suomi tarvitsee tulevia veronmaksajia. Itse en kuitenkaan siihen lähde sillä olen niin itsekäs ihminen että en halua loppuiäkseni elämää rajoittavaa vammaa itselleni :) Ja onneksi lisääntyvä lapsettomuus ei ole yhteiskunnalle ollenkaan ongelma kun ulkomailta tulee lisää porukkaa.

Siis luuletko sä, että synnytyksessä on jotenkin tavallistakin se, että "toosa repeytyy riekaleiksi" tai tulee virtsa- tai ulosteinkontinenssi? Ihan oikeasti nyt.

Itse asiassa on. Missä haavehöttömaailmassa sinä oikein elät?

Vierailija kirjoitti:

Nämä uniikit lumihiutaleet, harhaiset velat, ”en revi toosaani”, jäävät lapsettomiksi ja SE ON HYVÄ ASIA. Huonot geenit poistuvat.

Vela ei halua lapsia, saisi ne sitten synnyttää miyä kautta tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut naiset saavat repiä toosansa riekaleiksi ja pissiä ja kakkia housuun lopun ikäänsä, hienoa että jotkut ei näe tuossa mitään ongelmaa, kyllähän Suomi tarvitsee tulevia veronmaksajia. Itse en kuitenkaan siihen lähde sillä olen niin itsekäs ihminen että en halua loppuiäkseni elämää rajoittavaa vammaa itselleni :) Ja onneksi lisääntyvä lapsettomuus ei ole yhteiskunnalle ollenkaan ongelma kun ulkomailta tulee lisää porukkaa.

Siis luuletko sä, että synnytyksessä on jotenkin tavallistakin se, että "toosa repeytyy riekaleiksi" tai tulee virtsa- tai ulosteinkontinenssi? Ihan oikeasti nyt.

Itse asiassa on. Missä haavehöttömaailmassa sinä oikein elät?

No itse asiassa ei ole. Taidat elää siellä haavehöttömaailmassa itse.

Vierailija kirjoitti:

Ei_vittu_te_ÄMMÄT_olette päästä pipejä! Yhyy yhyy pillu ei saa venyä, haluan olla kuin Madonna. Jos synnytän ei pillu kelpaa enää miehille.

___SaatananHUORAT__

Mene poika hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut naiset saavat repiä toosansa riekaleiksi ja pissiä ja kakkia housuun lopun ikäänsä, hienoa että jotkut ei näe tuossa mitään ongelmaa, kyllähän Suomi tarvitsee tulevia veronmaksajia. Itse en kuitenkaan siihen lähde sillä olen niin itsekäs ihminen että en halua loppuiäkseni elämää rajoittavaa vammaa itselleni :) Ja onneksi lisääntyvä lapsettomuus ei ole yhteiskunnalle ollenkaan ongelma kun ulkomailta tulee lisää porukkaa.

Siis luuletko sä, että synnytyksessä on jotenkin tavallistakin se, että "toosa repeytyy riekaleiksi" tai tulee virtsa- tai ulosteinkontinenssi? Ihan oikeasti nyt.

En ole tuo jolle vastasit, mutta eikö pidätyskyvyn heikkeneminen ole aika yleinen seuraus synnytyksestä? En minäkään pysty enää pomppimaan lasten kanssa trampoliinilla ilman että joku tippa lirahtaa pöksyyn. Olen tämän asian kanssa sinut eikä se suuremmin haittaa elämää, mutta ymmärrän kyllä miksei joku tahdo ottaa riskiä. Ja pahemmatkin vauriot ovat aika yleisiä, esim

tuntoherkkyyden väheneminen seksissä. Moniko mies tahtoisi lapsia jos heille saattaisi seurata sellaista?

En ole lapseton, vaan kahden lapsen (alatielapsi ja sektiolapsi) äiti. Fakta on, että ketään ei pakoteta synnyttämään alateitse. ”Lupauksen” pelon takia tehtävästä sektiosta saa valitettavasti vasta lähellä synnytystä, koska ”mieli saattaa kypsyä.......”. Kuitenkin voit aivan rauhallisin mielin ryhtyä suunnittelemaan raskautta, koska sinä tulet saamaan sektion, jos niin haluat. Näin se menee nykypäivän Suomessa. Kun raskaudut, puhu heti asiasta äitiysneuvolassa, miten oleellinen asia synnytyspelko sinulle on. Asiaa käsitellään neuvolassa raskauden aikana ja synnytyssairaalan pelkopoliklinikalle pääset loppuraskaudessa. Siellä sitten päätetään, että lapsesi syntyy sektiolla, jos pelkosi sitä edellyttää.

Ota kaikki mahdollinen apu vastaan, keskustele asiantuntijoiden ja maallikoiden kanssa ja tutustu raskaus- ja synnytysasioihin kunnolla lukemalla tietoa kirjoista, ei pelkästään vauvapalstalta. Varaudu puhumaan tunteistasi rehellisesti ja perustelemaan sanomasi huolella. Tsemppiä, toivottavasti saat vielä syliisi oman pienen vauvan.

Sinänsä ei, mutta paljon oon miettinyt nimenomaan raskauden ja joko sektion tai synnytyksen pelossa, kannattaako hankkia lapsia. Mielelläni kyllä kasvattaisin ihmisen aikuiseksi viisivuotiaasta eteenpäin, mutta kun olen tosi kipuherkkä ja enkä kovin hyvin kestä fyysistä epämukavuutta (kuten pitkiä unettomuuskausia), niin raskaus, synnytys ja pikkulapsiaika tuntuvat aika mahdottomilta toteuttaa.

Jos tulisin raskaaksi, ottaisin sektion siksi, että siinä ei tarvitse "itse" tehdä mitään eli ponnistaa kivun läpi. Pelkään että pidättelisin vauvaa tai myöhemmin syyttelisin itseäni, jos tulisikin jotakin ongelmaa joko minulle tai vauvalle. Pahimmassa tapauksessa leikkaus sitä paitsi joudutaan joka tapauksessa tekemään, joten mieluummin otan suunnitellut sektion. Ne jälkikivutkin sietää helpommin siinä vaiheessa kun vauva on jo olemassa, eikä tarvitse turvautua mihinkään mielikuvaan.

Eka lapsi alateitse, toinen sektiolla ja mulla kyllä oli se alatie paljon helpompi ja vähemmän vaivoja aiheuttanut. Eikä se kipu mitenkään sietämätöntä ollut, kun epiduraalin otin.

Alatien jälkeen ainoa ongelma oli repeämä välilihassa, joka muutaman viikon kipuili pissatessa ja istuessa. Sitten parani eikä mitään. Sektion jälkeen oli kovat kivut leikkaushaavassa pitkään ja haava vielä tulehtui. Pitkäaikaisena jälkihaittana vatsaonteloon muodostuneet kiinnikkeet, jotka aiheuttavat kipua, ja pikkuhaittana ruma arpi johon on kasvanut kukkakaalimaista keloidikudosta ja jonka päälle on jäänyt nahkaa roikkumaan.

Oman kokemukseni jälkeen ihmettelen miksi joku haluaa sektion jos ei ole pakko...

Vierailija kirjoitti:

Minä. En missään tapauksessa halua synnyttää alakautta. En mitenkään erityisesti pelkää synnyttämistä kivun takia, mutta enemmän pelkään mahdollisia vaurioita ja alapään venymistä. Kaikilla ystävilläni, jotka ovat synnyttäneet alakautta, on tullut pientä tai isompaa venymistä ja tuntoherkkyyden heikkenemistä. Itse en halua tätä ja siksi sektio. Itsellä ongelma on se, etten halua joutua jonnekin pelkopolille asiasta, koska mielestäni kohdallani kyse ei ole pelosta, vaan harkitusta synnytystavan valinnasta. Suomessa vaan niin tiukasti vastustetaan suunniteltua sektiota.

Ja aina alatiesynnytystä ylistävissä jutuissa kehutaan, kuinka tuntoherkkyys paranee, ja seksielämä on aivan uudella tasolla synnytyksen jälkeen.

Täällä toinen! Mulla on todella kauhea synnytyspelko ja olen tästä käynyt juttelemassakin, mutta ei auta ei! Mulla olisi kaikki edellytykset lapsen saamiselle, mutta en hanki lasta, jos mulle ei luvata sektiota.

Menee vähän ohiaiheen, mutta minulle taas sektio on kauhistus, enkä haluaisi joutua siihen missään nimessä. Olen raskaana 37+4 ja neuvolan täti erehtyi tässä taannoin mainitsemaan, että kun on olemassa mahdollisuus siihen, että synnytys käynnistetään (raskaudiabeteksen takia) ja koska ensisynnyttäjillä käynnistykset voivat epäonnistua, tehtäisiinkin sektio. Järkytyin, koska ei käynyt pienessä mielessäkään, että sektiota edes ehdoteltaisiin ihan vain siksi, että synnytyksen käynnistämisessä voi ensikertalaisella kestää. Vauva kasvaa siis käyrän alareunalla, eli ei ole mitään muuta lääketieteellistä perustetta koko sektion esiin tuomiselle kuin se, että synnytys VOI kestää, JOS se käynnistetään. Eikä välttämättä edes käynnistetä (otin asian puheeksi lääkärin kanssa, koska jäi vaivaamaan), koska siihenkään ei vielä toistaiseksi ole muuta perustetta kuin verensokerit, jotka on insuliinilla hoidossa. Riskejä toki on, ja kontrollikäynti synnytyssairaalaan on varattu parin viikon päähän, jos vauva ei ennen sitä synny, mikä on todennäköisempi vaihtoehto kuin se, että menee laskettuun aikaan. Itse olen syntynyt 2,5 viikkoa etuajassa, veli 3 viikkoa ja muutenkin suvussa on synnytty viikoilla 37-38. Tuskin vauva ehtii tällä viikolla ulos, eikä tarvitsekaan mutta saa nähdä tarvitseeko edes odotella sitä kontrollikäyntiä.

Sektiosta sen verran vielä, että ainoa syy, minkä perusteella suostuisin sektioon onkin se, että

1. vauva venähtäisikin randomisti tässä parin viimeisen viikon aikana niin valtavaksi, ettei alakautta ulos mahdu, mikä ei ole todennäköistä tällä nykyisellä kasvukäyrällä

2. kehittäisin sen raskausmyrkytyksen, mikä geenien ja radin perusteella on mahdollista, mutta ei kovin todennäköistä, koska ei ole proteiinia virtsassa, verenpaineet ok ja turvotuskin on jotakuinkin kurissa,

3. vauvan sydänäänet/liikkeet heikkenisivät syystä tai toisesta, esim. istukassa häikkää, napanuora kiertynyt kaulan ympäri, ja sen takia pitäisi saada äkkiä ulos.

Eli käytännössä ottaisin "vapaaehtoisen" sektion vain, jos vauvan (ja minun) selviäminen synnytyksestä sitä vaatii.

Miehelleni jo tokaisin, että ennemmin repeän vaikka persiiseen saakka kuin otan sektion muuten kuin pakon edessä, koska siitä sektiosta toipuminen vie paljon enemmän aikaa kuin mies voi isyyslomalla viettää, enkä haluaisi esikoisen hoitoa toipilaana opetella. Mieluummin toivun ja tutustun vauvaan rauhassa yhdessä puolisoni kanssa vaikka sitten kumirenkaan päällä istuen, tai olen istumatta. Ja ei, en ole muuten leikkausvastainen, mutta minusta tällaiseen isoon leikkaukseen pitää olla oikeasti kunnollinen peruste, eikä minulle riitä se, että ei välttämättä mene kuin Strömsössä. Tiedän sen ja olen varautunut siihen, mutta haluan silti yrittää luomuna.

Lisään myös, että minulle raskaus ei onneksi itsessään ole mitään ongelmia aiheuttanut tähän mennessä tuota raskausdiabetesta lukuun ottamatta. Ainoat raskausarvet on tisseissä, jotka venähtivät heti raskauden alussa sen verran, että iho ei kestänyt perässä, virtsa ei karkaile (VIELÄ, koputan puuta), iskias ei juili ja vaikka selkä toisinaan kiukuttelee, niin se teki sitä ennenkin raskautta, mutta ei ole pahentunut. Ehkä joudun uusimaan kengät kokoa isompaan raskauden jälkeen, enkä en. Vaatteiden osalta hyväksyin jo, että saattaa mennä näin 15kg lihoneena vähän aikaa ennen kuin mahtuu vanhoihin vaatteisiin, jos sittenkään.

No mulle synnytyksen lisäksi ongelma on ensinnäkin se itse raskausaika:D Ahdistaa ja inhottaa ajatus, että mun sisällä kasvaa joku, jota en saa halutessani pois.

Itse kiireellisen sektion kokeneena neuvoisin, että älkää lietsoko noita sektio-kauhutarinoita.

Itse pelkäsin alatiesynnytystä. Kaikkialla sitten kerrottiin kauhutarinoita sektiosta, niin että lopulta pelkäsin sektiotakin.

Ja kävi lopulta niin, ettei synnystapa ollut valittavissani, kun lapsen ahdingon takia lähdettiin kiireesti leikkaukseen. Koko sen matkan leikkaussaliin pelkäsin, että nyt sitten käy ne kaikki kauheudet, joilla koko raskausaika oltiin peloteltu.

No, ei käynyt. Olin leikkauksessa hereillä, mutta puudutteet toimivat hyvin. Oli rauhallinen tunnelma, tunsin olevani hyvissä käsissä.

Lapsi syntyi terveenä, itse toivuin suht nopeasti.

Kyllähän sektion saa niin halutessaan. Leikkaus on kuitenkin aina leikkaus, pitää tiedostaa, että siinä on omat riskinsä ja murheensa myös.