Olen päässyt sokerikoukusta eroon! En olisi ikinä uskonut tätä...
ja siihen meni vain viikko! Mutta se oli tuskaista! Todella tuskaista. Mutten voisi olla tyytyväisempi nykyiseen tilanteeseen.
Ennen ahmein 5-6 iltaa viikossa noin vuoden ajan aivan järkyttäviä määriä sokerista ja rasvaista esim. 2 suklaalevyä, karkkipussi, pussi leipää paljolla voilla ja juustolla ja kinkulla, lihapiirakoita 4kpl ketsupilla, pullaa jne. Ja oikeasti yhdessä illassa parissa tunnissa kaikki tämä vähän vaihdellen mutta perus kaava oli vähintään pussi karkkia, suklaata (levy/3-4patukkaa), pussi leipää voilla ja täytteillä (ei kasviksia) ja sitten lisäksi joko pullaa, lihapiirakkaa, spagettia ketsupilla jne.
Olen vuoden ajan yrittänyt laihduttaa ja aloittanut aina JOKA aamu laihdutuskuurin joka on iltaan mennessä kaatunut ahmimiseen. Välillä pystyin olla päivän syömättä herkkuja mutta sitten taas ratkesin. Olen lihonnut 12kg tämän takia ja tämän viikon maanantaina päätin että nyt saa riittää.
Päätin että nyt tai ei koskaan, olen tosissani mukana tässä ja rupean syömään säännöllisesti terveellisesti ja paino tulee perässä vaikka tulisikin hitaasti. Sokerikoukusta oli päästävä eroon, se hallitsi elämääni ja peruin tapaamisia ystävieni kanssa jotta voisin mennä ostamaan kassillisen ahmittavaa ja olin kotona ahmimassa niitä. Ahmein aina semmoiseen kuntoon että vatsaan sattui ja en kyennyt edes makaamaan suorassa vaan piti olla kyttyrässä sängyllä. Ymmärsin että tämä ei voi jatkua, kuitenkin aina menin hakemaan niitä herkkuja.
Maanantaina en mennyt, olin päättänyt että tämä saa riittää. Maanantai ilta oli yhtä tuskaa. Harkitsin monesti että haen herkkuja. Huomasin että turvaudun aina ahmimiseen kun rupeaa stressaamaan. Mutta mietein että tahdonko olla tämän näköinen ahmija lopun elämääni, vai tahdonko todella muuttua ja irti sokerikoukusta? Päätin jälkimmäisen. Samaa helvettiä oli tiistai, keskiviikko, torstai-illat. Punnitsin mielessäni että tahdonko elämäni takaisin enkä olla ahmija, se on sairasta. Tahdon siitä eroon. Totaalikielto on ainut helpotus. Se teki TODELLA tiukkaa. Mutta päätin että en anna periksi.
Perjantai iltana ei enään tehnyt NIIN PALJOA mieli sokerista kun yleensä. Kuitenkin vähän, mutta se oli jo laantunut. Joka aamu katsoin itseäni peilistä ja olo oli virkeämpi kun aikoihin. Ne ahmimis iltojen jäätävät aamupöhötykset olivat poissa. Mietin sitä aamuista oloa kun telee mieli herkkuja, se on hyvä olo, muttei ole jos ahmin. Minä aion tästä eroon, ja nyt viikonloppuna ei ole tehnyt mieli herkkuja.
Tämä on kun elämäni parasta aikaa. Ruoka ei ole hallinnut elämääni muutamaan päivään. En ole viikkoon syönyt herkkuja ja aion todellakin jatkaa ilman ahmimisia. Se on VAIN JA AINOASTAAN ITSEKURISTA KIINNI. PÄÄTIN että nyt riitti. En enään hae herkkuja kaupasta.
Säästän rahaa tällä ja oloni on loistava. Ehkä vielä pääsen "normaalien"-kirjoihin eli että osaan syödä säännöllisesti ja annoskoot hallussa.
En olisi ikinä uskonut että pystyn tähän. Mutta minä pystyn. Jos minä pystyn niin pystyt sinäkin! Sinä palstailija, jos ahmit tällä hetkellä, niin lopeta HETI. Sinä voit päästä siitä eroon sinun on vaan päätettävä OIKEASTI 110% olla mukana siinä että pääset siitä eroon. Et vain oikeasti hae niitä herkkuja kaapeista tai kaupasta. Voin luvata että elämänlaatusi paranee kun ahmiminen ja sokerikoukun aiheuttama himo on poissa!
Onko muilla saman kaltaisia kokemuksia eroon ahmimisesta pääsemisestä tai sokerikoukusta eroon? Miten teit sen? Autetaan toine toisiamme, yhdessä pystymme tähän!
Kommentit (58)
Häiritsee herkkujen syönti siinä mielessä että tiedostan ettei se ole terveellistä tai normaalia että koko ajan on karkki suussa. Ja mulla on terveystietoisia kavereita ja jopa personal trainer kaveri jotka jaksaa muistuttaa siitä mitä teen keholleni :)
Ja kun tiedän että se on riippuvuus. En esim tiedä ketään muuta joka laittaa kahviin tai teehen sokeria 2 palaa + lisäksi hunajaa ...
19
19 voit päästä siitä eroon jos todella tahdot! :-) tsemppiä.
Ap
Tsemppiä!
minä luulen, että kun olet jokusen viikon sinnitellyt, niin vaikka retkahtaisitkin, ettet enää kykene ahmimaan samoja määriä vaan tulet ihan kipeäksi ja pahoinvoivaksi heti kun kohtuuden raja ylittyy. Eikä varmasti tee mieli lisää sitä "herkkua".
päivä kerrallaan, aluksi ehkä tunti kerrallaan, kyllä se siitä.
Kiitos tsempistä 25! Uskon kans että kun muutaman viikon ainakin pysyy tällä "normaalilla"ruokavaliolla niin vatsalaukkukin kutistuu normaaleihin suhteisiin ja ei vedä itseensä yhtä paljon herkkuja! Ja se, että herkut ei välttämättä ookkaan niin hyviä kun mitä on ajatellu niiden olevan, vaan vähän ällömakeita ;-) Toki riskini ratketa on aina olemassa koko loppuelämän, mutta kunhan ahmimiesta pääsisi kunnolla eroon niin voisi harvakseltaan kerran viikkoon tai kahteen jonkun herkun syyä kohtuudella :-)
Ap
Ota hiivadieetti seuraavaksi mukaan. Sillä pääsee hiivasta, joka aihuttaa sokerinhimoa. Täytyy tehdä loppuiän remontti, koska muuten hyvä alku muuttuu takaisin samaksi elämäksi kuin ennen.
Hiivaa tuhoavia luontaistuotteita Iherbistä:
- Pau D'arco
- Black Wallnut
Suomesta heikompia aineita:
- Candida Forte
- valkosipuli
Mutta tämä tarkoittaa leivän, maitotuotteiden ym. lopettamista kuukausiksi. 2 viikon dieetti ei vaikuta hiivaan lopullisesti.
Hiivan häätöön herkullisia ruokia!
http://www.thecandidadiet.com/recipes.htm
Hiivadieetillä ei tule nälkä, koska sallittuja asioita voi syödä sen verran kun tarvitsee! Laihduin itse 8 kg vajaassa kuukaudessa.
Ota hiivadieetti seuraavaksi mukaan. Sillä pääsee hiivasta, joka aihuttaa sokerinhimoa. Täytyy tehdä loppuiän remontti, koska muuten hyvä alku muuttuu takaisin samaksi elämäksi kuin ennen.
Hiivaa tuhoavia luontaistuotteita Iherbistä:
- Pau D'arco
- Black Wallnut
Suomesta heikompia aineita:
- Candida Forte
- valkosipuli
Mutta tämä tarkoittaa leivän, maitotuotteiden ym. lopettamista kuukausiksi. 2 viikon dieetti ei vaikuta hiivaan lopullisesti.
Hiivan häätöön herkullisia ruokia!
http://www.thecandidadiet.com/recipes.htm
Hiivadieetillä ei tule nälkä, koska sallittuja asioita voi syödä sen verran kun tarvitsee! Laihduin itse 8 kg vajaassa kuukaudessa.
Voi kun on ihanan motivoivaa keskustelua! Itsekin painin saman ongelman kanssa..jospa minäkin onnistuisin nyt.
Joku tuossa kyseli, että mitä söisi kun tekee mieli napostella. Mulla toimii VESIPULLO. Mulla on jääkaapissa aina pullollinen vettä ja siitä hörpin pitkin päivää, otan vesipullon myös seuraksi sohvalle, kun katson telkkaria. Ei tarvii napostella mitään.
Oon myös huomannut, että kun syö vähänkin jotain makeaa, laukaisee se mieliteon. Nollalinja on siis ehdoton, jos haluaa päästä makeanhimosta eroon. Jos otan lapsen karkkipussista yhdenkin namin, en saa rauhaa ennenkuin pussi on tyhjä. En siis ota sitä ensimmäistäkään.
Siis mikä tuo hiivadietti on? Pyritään pääsemään eroon kehon hiivoista (?) vai? Ja voisitko laittaa esimerkin päivän ruokavaliosta sillä tai eri vaihtoehtoja! :-)
29 samaa mieltä! Kerrankin asiallista keskustelua eikä provoojia joka puolella! Millainen sinun ongelmasi on? Tai missä mittakaavoissa, kuinka usein ahmit/kuinka paljon, tai minkälainen sokeririippuvuus?
Ap
Anteeksi, en jaksanut lukea muita viestejä kuin aloitusviestin, koska meinaan nukahtaa pystyyn. Pakko oli kuitenkin tulla kommentoimaan. Isot, isot onnittelut ap ja paljon tsemppiä tulevaan!! Olen itse ex-ahmija, aloitusviestisi kuulosti todella tutulta. Minä pääsin ahmimiskierteestä/sokerikoukusta karppauksen avulla. Hiilarit minimiin ja paljon rasvaa tilalle, ja nykyään pystyn kävelemään vaikka pullia, kakkuja ja karkkeja pullollaan olevan messukeskuksen halki ilman, että ajatus edes kävisi maistamisessa. Olen todella onnellinen, ja suosittelen vhh-ruokavalion koittamista muillekkin, joilla on vaikeuksia ahmimisen ja hiilariherkkujen kanssa.
Syön vieläkin isoja annoksia, enkä pelkää santsata, silti vain laihdun. Olen onneksi pysynyt suhtkoht normaalipainoisena koko ajan aiemminkin, vaikka ahminkin älyttömiä määriä.
Mäkin olen päässyt sokerikoukusta eroon - Tummalla suklaalla! Pidin sitä aina kotona ja söin vaihtelevia määriä. Nykyisin joskus ostan normisuklaata mutta se ei maistu enää hyvälle. Tummaa suklaata kuluu nykyisin muutama rivi päivässä.
Mutta... tilalle on tullut hirveä suolaisen himo :(. Tosin sitä pystyy vastustamaan helpommin mut viikonloppuisin usein syön sipsejä tai leipää ja juustoa (en siis normisti syö leipää).
29 vastaa. Mulla on paha riippuvuus...olen muutenkin herkkä addiktoitumaan kaikkeen ja sokeri varsinkin on ollut muutaman vuoden mulla himon kohteena. Minullakin kulminoituu ahmimiseen ja syön kaikkea hiilaripitoista...olen yrittänyt monta kertaa vieroittua mutta aina repsahdan ahmimaan...tää hallitsee mun elämää tosi paljon. Onnittelut sinulle!! Ihanaa että olet pystynyt olemaan erossa herkuista!! Tiedän että helppoa se ei ole.
29 vastaa. Mulla on paha riippuvuus...olen muutenkin herkkä addiktoitumaan kaikkeen ja sokeri varsinkin on ollut muutaman vuoden mulla himon kohteena. Minullakin kulminoituu ahmimiseen ja syön kaikkea hiilaripitoista...olen yrittänyt monta kertaa vieroittua mutta aina repsahdan ahmimaan...tää hallitsee mun elämää tosi paljon. Onnittelut sinulle!! Ihanaa että olet pystynyt olemaan erossa herkuista!! Tiedän että helppoa se ei ole.
29 paljon tsemppia sinulle! Kyllä sinä pystyt siihen! Nyt vain astennetta ja otat itseäsi toden teolla niskasta kiinni ja huomisesta (tai tästä hetkestä) ei enään herkkuja!! Se on vain päätettävä ja päätös lähdettävä itsestä kokonaan. Minuakin hallitsi ruoka ja tahdon elämäni takaisin! Helppoa se ei TODELLAKAAN ole mutta varmasti sen arvoista sen voin taata! :-)
32 ja 33 Onnea teille! Hyvä että ootte päässyt eroon sokeruriippuvuudesta, se on raastava vaiva! Toivottavasti minulla ja teillä kaikilla muillakin menee jatkossa hyvin ja pysytään yhdessä ilman sokeria ja ahmimisia!!
Ap
Mulla ei sinäänsä ole koskaan ollut mitään ahmimis tms ongelmaa, mutta pääsin eroon karkin syönnistä, kun mulla oli raskausdiabetes. Ennen söin pari kertaa viikossa karkkia. Nykyisin ehkä 2 kertaa kuussa ja pienempiä määriä. Ja lapsi on siis nyt vuoden.
48, jos mielestäsi nuo tulleet 2kg vaivaavat sen verta paljon niin sitten kehotan hetken totaalikieltoa tai sitten herkkupäivää kerran viikossa, jos et tahdo kaikista karkeista luopua :-) Tulehan päivittelemään miten menee jos ryhdyt karkkilakkoon tms.
Ap:llä on nyt teille huonoja uutisia tältä päivältä... :-( juhlein jo hiukan etukäteen tätä sokerikoukusta eroon pääsyä että huonosti kävi... Mutta rehellinen pitää olla joten täältä tulee:
-mandariini ja n. 10 pähkinää
-kanasalaatti
-kanasalaatti
Sitten alko ahmiminen: noin 25 pähkinää, 6 kuivattua luumua, banaani, puolipussia vaaleaa leipää voilla juustolla ja kinkulla, 4 palaa kaura leipää voilla juustolla ja kinkulla, suklaapatukka, 100g suklaata, 100g karkkia, n. 4/5 ben&jerry jääteköpaketista.
Olen 8 päivää ollut laihdutuskuurilla ja laihdunut 2kg, mutta nyt ratkesin ja rupesi niin harmittamaan joten oli pakko oksenkaa pois. Oksentamisen jälkeen paino oli +400g aamupainoon, joten toivon että yön aikana tasaantuisi taas samaan aamupainoon kun mitä oli. En aio enää ahmia enkä oksenkaa. Oksensis viimeksi syksyllä n. viikon ajan ensimmäistä kertaa ja silloin opin oksentamisen ja ai että kun se on näköjään koukuttavaa kun oli helppo oksenkaa kun osasi tekniikan. En ole kuitenkaan kun tuon yhden viikon syksyllä oksentanut ja nyt tänään, ja toivottavasti ei enää koskaan. Laihdutuskuuri jatkukoon... Olen myös semi syömishäiriöinen jos ei vielä tullut selväksi, kärsin BED(/bulimiasta) ja anoreksian ja ortoreksian piirteitä, nämä siis vaihtelee kausittain. heh onko mulla 4 syömishäiriöö sama aikaa. :-(
Surullinen Ap joka tahtoo laihtua vielä 10kg. Nyt positiivisempaa ja huomenna jatkuu parempana!!! Minä en luovuta, se on pahinta mitä voi tehdä tässä tilanteessa!! Pitäisi muuten päästä tuosta joka päivä vaa'alla ramppaamisesta eroon... Vaikka kerran viikossa jos kävisi
Minuakin vaivasi aina tuo, että pakko syyä LOPPUUN kaikki. Oli sitten kyseessä leipä tai karkkupussi tai pullia pellillinen. En tahtonut säästää mitään että voisin taas aamulla alottaa terveellisen elämän ja laihduttamisen... Eihän se onnistunut, mutta toivottavasti nyt onnistuu kun ei tee mieli syödä mielin määrin ja olen tietonen ongelmastani! Eikös sitä sanota että ongelman myöntäminen itsellensä on ensimmäinen askel paraantumisessa.
Ap