Lue keskustelun säännöt.
Vaikka mies valitsikin perheensä salarakkaan sijaan niin mietin...
01.03.2014 |
Että onkohan tämä nyt sittenkään oikein? En minä tietty erotakaan haluaisi mutta jos se toinen nainen nyt vaan on jotain erityislaatuista niin parempihan se kai kaikille olisi jos valitsisi sen.
Sain ihan hirveät kilarit kun sain tietää ja kamala menettämisenpelko iski sisuksiin mutta nyt siitä akuutista kriisistä toivuttuani alan ajatella järkevästi...vai onko tämä järkevää?
Sitä paljon selvitettiin että mistä tää tilanne johtuu koska miehen mielestä syy ei ainakaan ole minussa,seksinpuutteesta tms vaan että tälle naiselle on niin helppo jutella kaikesta ja on samat mielenkiinnon kohteet ja harrastukset jne jne,ja tottahan se onkin varmasti.Joten mulla on vaan tunne että velvollisuudentunnosta päätti mun kanssa jatkaa eikä niinkään rakkaudesta. Ja nimenomaan korostin miehelle että mistään velvollisuudentunnosta ei jatketa ja sanoikin ettei kuitenkaan rakasta tätä naista vaan minua ja siksi päätti näin.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (36)
No mulla on vähän kokemusta tällaisesta: Oli ohimenevä ihastus ja rakkaussuhdekin ihmiseen, joka tuntui sielunkumppanilta ja jonka kanssa oli helppo puhua kaikesta jne. Mutta se loppui, koska se oma mies onkin just päinvastainen ja siinä on sitä kemiaa ja vetovoimaa, jota toisessa ei taas ole, kun on liian samanlainen eli suhde muuttui hyvinkin äkkiä kuin sisarussuhteeksi tai hyväksi ystävyydeksi, ei yhtään sen enempää.
Miehesi voi ap. olla tajunnut saman asian ja onhan se vanha totuus, että vastakohdat täydentävät toisiaan, ei kaksi samanlaista palapelin palasta sovi yhteen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 21:19"]Voi olla kunnioitusta ilman rakkautta ja sitä että haluaa toista seksuaalisesti. Me esimerkiksi olemme nimen omaan löytäneet sen kunnioituksen nimen omaan sen jälkeen kuin luovuimme parisuhdeyrityksistä. Totta kai lapsille on paras, että äiti ja isi on yhdessä ja rakastavat ja näyttävät sitä. Tokitoki, mutta kun joskus on valittava "huonoista vaihtoehdoista" se vähiten huonoin ja se voi tosiaan olla se, että maltetaan mieli ja pyritään tarjoamaan lapsille turvallinen ja riidaton arki ja lykätään eroa vaikka siihen, kun isoimmat lapset pystyvät kulkemaan itsenäisesti harrastuksiin ja toinen esim. palannut töihin, jotta taloudellinen tilanne on helpompi tms. Mistä nyt kullakin on kyse. Asumisen järjestäminen on yksi iso kysymys, jonka järjestelyssä on hyvä olla harkitseva.
Olen yhä sitä mieltä, että kun on pieniä lapsia, vanhempien velvollisuus on sysätä omat tunteet hetkiseksi syrjään ja tehdä muutokset rauhassa ja harkiten. Rakkaudeton ilmapiiri tuskin on lapsille paras mahdollinen, mutta tärkeintä on kuitenkin riidaton ja turvallinen arki. Se, että vanhemmat eroavat kiukuspäisssään, mahdollisesti asunto laitetaan heti myyntiin, pahimmillaan ryysitään uusiin suhteisiin ja ollaan sitten niin pirun onnellisia, ei välttämättä ole kuitenkaan lasten kannalta se paras ratkaisu.
[/quote]
Jännä, miten sä asetat "parisuhteettoman" avioliiton ja riitaisan pikaeron toisilleen vaihtoehdoiksi. Me valittiin riidaton rauhallinen ero. Lasten kotia ei ole myyty, kumpikin vanhemmista asuu siellä omalla vuorollaan. Lapset siis on aina kotona. Riidellä ei tarvitse. Toisesta vanhemmasta puhutaan lapsille vain hyvää. Uusperhekuvioita ei ole tulossa, uusia suhteita toki voi olla, mutta ei lasten aikana.
Ja kyllä mä koen, että tämä on niin paljon helpompaa näin. Nyt olen lapsilleni hyvä vanhempi. Nyt mun ei tarvitse tuhlata energiaa epäonnistumisten sulatteluun koko ajan.
Mulle ei parisuhteeton liitto sopisi. Mä haluan rakkautta mieheltä. Ex mieheltä en sitä enää saanut, nyt saan joltain toiselta.
No sanoisinko että aikas harvassa ovat nuo riidattomat ja rauhaisat erot ;)
Me päätimme mieheni kanssa jatkaa yhdessä miehen sivusuhteen jälkeen. Oma motiivini oli lähinnä suoda pienille lapsillemme idyllinen lapsuus molempien vanhempiensa kanssa. Asetin itseni ja omat tarpeeni taka-alalle, mikä ei nyt ollut kovin vaikeaa pienten lasten äitinä. Vuosien saatossa löysimme toisemme uudestaan mieheni kanssa ja suhteemme voi paremmin kuin koskaan. Elämä ei aina mene niin kuin haluaisi mutta minä voin olla tyytyväinen että kaikkien vaikeuksien keskellä pystyin suojelemaan tärkeintä saavutustani elämässä eli lapsiani.
Ei, minä en laita niitä vastakkain. Olen juuri sanonut, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Tuo ero on sellainen, johon mekin pyrimme, jos se tulee. Kyse on siitä, että yksi vaihtoehto on myös asua jonkin aikaa yhdessä "rakkaudettomasti", jos se esim. helpottaa sen järjestämistä, että voidaan jäädä samaan asuntoon eli esim. sen odottamista, että kumpikin on työelämässä tms. Kukaanhan ei tässä ole esittänyt sitä, että siinä rakkaudettomassa liitossa elettäsiiin loppuelämä. Sinä et ehkä pystynyt elämään "rakkaudettomassa" liitossa, joku toinen voi pystyä pitkäänkin. Tiedän erään parin, jossa eletään ihan tyytävisinä "kylmässä" yhteistyöliitossa lasten takia, kun toinen vaihtoehto olisi se, että toisen vanhemnman olisi pakko muuttaa toiselle paikkakunnalle ja vaikka mitä hankalia asioita.
Minäkin haluan joskus "rakkautta mieheltä". Toki haluan paljon muutakin. Nyt haluan ennen kaikkea sitä, että lapsilla on hyvä olla ja tiivis suhde kumpaankin vanhempaan. Minä koen paljon iloa joka päivä työstäni, harrastuksistani, ihmissuhteistani ja lapsista. En ole mitenkään onneton, vaikken saa rakkautta mieheltäni. Kannattaa aina pitää huolta kaikkien elämän osa-alueista, niin ei jää tyhjän päälle, jos yksi asia tökkii. Ja meillä on miehen kanssa siis ihan ok välit.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 21:19"]Voi olla kunnioitusta ilman rakkautta ja sitä että haluaa toista seksuaalisesti. Me esimerkiksi olemme nimen omaan löytäneet sen kunnioituksen nimen omaan sen jälkeen kuin luovuimme parisuhdeyrityksistä. Totta kai lapsille on paras, että äiti ja isi on yhdessä ja rakastavat ja näyttävät sitä. Tokitoki, mutta kun joskus on valittava "huonoista vaihtoehdoista" se vähiten huonoin ja se voi tosiaan olla se, että maltetaan mieli ja pyritään tarjoamaan lapsille turvallinen ja riidaton arki ja lykätään eroa vaikka siihen, kun isoimmat lapset pystyvät kulkemaan itsenäisesti harrastuksiin ja toinen esim. palannut töihin, jotta taloudellinen tilanne on helpompi tms. Mistä nyt kullakin on kyse. Asumisen järjestäminen on yksi iso kysymys, jonka järjestelyssä on hyvä olla harkitseva.
Olen yhä sitä mieltä, että kun on pieniä lapsia, vanhempien velvollisuus on sysätä omat tunteet hetkiseksi syrjään ja tehdä muutokset rauhassa ja harkiten. Rakkaudeton ilmapiiri tuskin on lapsille paras mahdollinen, mutta tärkeintä on kuitenkin riidaton ja turvallinen arki. Se, että vanhemmat eroavat kiukuspäisssään, mahdollisesti asunto laitetaan heti myyntiin, pahimmillaan ryysitään uusiin suhteisiin ja ollaan sitten niin pirun onnellisia, ei välttämättä ole kuitenkaan lasten kannalta se paras ratkaisu.
[/quote]
Jännä, miten sä asetat "parisuhteettoman" avioliiton ja riitaisan pikaeron toisilleen vaihtoehdoiksi. Me valittiin riidaton rauhallinen ero. Lasten kotia ei ole myyty, kumpikin vanhemmista asuu siellä omalla vuorollaan. Lapset siis on aina kotona. Riidellä ei tarvitse. Toisesta vanhemmasta puhutaan lapsille vain hyvää. Uusperhekuvioita ei ole tulossa, uusia suhteita toki voi olla, mutta ei lasten aikana.
Ja kyllä mä koen, että tämä on niin paljon helpompaa näin. Nyt olen lapsilleni hyvä vanhempi. Nyt mun ei tarvitse tuhlata energiaa epäonnistumisten sulatteluun koko ajan.
Mulle ei parisuhteeton liitto sopisi. Mä haluan rakkautta mieheltä. Ex mieheltä en sitä enää saanut, nyt saan joltain toiselta.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinkin voi käydä, joten ei kannata hötkyillä - varsinkaan kun on lapsia.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 21:40"]
Me päätimme mieheni kanssa jatkaa yhdessä miehen sivusuhteen jälkeen. Oma motiivini oli lähinnä suoda pienille lapsillemme idyllinen lapsuus molempien vanhempiensa kanssa. Asetin itseni ja omat tarpeeni taka-alalle, mikä ei nyt ollut kovin vaikeaa pienten lasten äitinä. Vuosien saatossa löysimme toisemme uudestaan mieheni kanssa ja suhteemme voi paremmin kuin koskaan. Elämä ei aina mene niin kuin haluaisi mutta minä voin olla tyytyväinen että kaikkien vaikeuksien keskellä pystyin suojelemaan tärkeintä saavutustani elämässä eli lapsiani.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 21:33"]No sanoisinko että aikas harvassa ovat nuo riidattomat ja rauhaisat erot ;)
[/quote]
Varmaan yhtä harvassa kuin onnistuvat rakkaudettomat ja psrisuhteettomat liitot ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tuollainen "liitto vain lasten takia" ei palvele tarkoitustaan..Miten lapsi siinä oppii millainen on hyvä parisuhde ja sen että mitä on olla isä/äiti jos mitään rakkaudenosoituksia,hellyyttä tms ei lainkaan ole vanhempien välillä?
En minä ainakaan tuohon lähtisi,kyllä ne välit joko korjataan taas uuteen kukoistukseen tai sitten muutetaan eri osoitteisiin! Kyllä lapsi huomaa kodin kylmän tunneilmaston vaikka ns.kaikki olisi hyvin ja arki sujuu. Ap
Yritä ymmärtää, ettei kaikille tuollaiset "unelmaerot" ole heti mahdollisia. Hyvin monella perheellä on se taloudellinen tilanne, että on yksi iso asunto / talo eikä mahdollisuutta vuokrata / ostaa toista asuntoa, niin, että lapst voivat jäädä vanhaan kotiin. Eli silloin ero tarkoittaa myös muuttoa ja se taas voi tarkoittaa jopa asuinalueen vaihtoa.
Eli kyllä vain voi olla hyvävaihtoa "uhrautua" joksikin aikaa lasten takia, jos siihen vain pystyy. Tietysti jos arki on silloin yhtä itkua ja ahdistusta ei tietenkään, mutta jos on ns. vahva ihminen ja paljon muita hyviä asioita elämässä, niin se voi olla mahdollista. Meillä tämä on sujunut nyt puoli vuotta varsin hyvin, tukena on minulla tosiaan hyvä ystävät ja sukulaissuhteet ja työpaikka sekä harrastukset. Lisäksi käyn hoitamassa itseäni terapiassa. Mies ei tosiaan rakasta eikä halua ja totta helvetissä se loukkaa. Hän kuitenkin hoitaa arjen velvoitteet ja kohtelee minua ystävällisesti ja kunnioittavasti. Olemme sopineet, että muita suhteita ei ole yhteiselon aikana. Eli kun loukkaantumisen tunne alkaa nostaa päätään, lähden tekemään jotain kivaa. Sitten se taas häipyy ja voi mennä viikko mukavasti. Nyt suunnittelemme perheen yhteistä matkaa.
Onhan tää tavallaan "pimeetä" ja monet haukkuu mua ihan hulluksi, kun "kestän tällaista". Nämä ihmiset ovat sitten niitä, jotka ovat kaikki eronneita millon mistäkin syystä, usein mielestäni aika pienistä. Yksikin siitä, kun loukkaantui niin verisesti, kun mies oli tavannut entisen opiskelukaverinsa kertomatta kahvin merkeissä ja eikun äijä pihalle ja nyt kaksi pientä lasta matkustaa joka toinen viikonloppu 400 kilsan päähän jä yh-äiti on väsynyt ja kiukkuinen ja vanhemmat tappelevat koko ajan.
Sanotte mitä sanotte, niin olen satavarma, että lapsillamme on tällä hetkellä kaikesta huolimatta hyvä ja turvallinen arki, vaikka vanhemmat joskus jopa vähän "feikkaavat". Ja näkeehän se siitäkin, että koulusta ja pk:sta tulee pelkästään positiivista palautetta lapsista: heillä on paljon kavereita ja he ovat keskittymiskykyisiä ja iloisia.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 21:19"]Voi olla kunnioitusta ilman rakkautta ja sitä että haluaa toista seksuaalisesti. Me esimerkiksi olemme nimen omaan löytäneet sen kunnioituksen nimen omaan sen jälkeen kuin luovuimme parisuhdeyrityksistä. Totta kai lapsille on paras, että äiti ja isi on yhdessä ja rakastavat ja näyttävät sitä. Tokitoki, mutta kun joskus on valittava "huonoista vaihtoehdoista" se vähiten huonoin ja se voi tosiaan olla se, että maltetaan mieli ja pyritään tarjoamaan lapsille turvallinen ja riidaton arki ja lykätään eroa vaikka siihen, kun isoimmat lapset pystyvät kulkemaan itsenäisesti harrastuksiin ja toinen esim. palannut töihin, jotta taloudellinen tilanne on helpompi tms. Mistä nyt kullakin on kyse. Asumisen järjestäminen on yksi iso kysymys, jonka järjestelyssä on hyvä olla harkitseva.
Olen yhä sitä mieltä, että kun on pieniä lapsia, vanhempien velvollisuus on sysätä omat tunteet hetkiseksi syrjään ja tehdä muutokset rauhassa ja harkiten. Rakkaudeton ilmapiiri tuskin on lapsille paras mahdollinen, mutta tärkeintä on kuitenkin riidaton ja turvallinen arki. Se, että vanhemmat eroavat kiukuspäisssään, mahdollisesti asunto laitetaan heti myyntiin, pahimmillaan ryysitään uusiin suhteisiin ja ollaan sitten niin pirun onnellisia, ei välttämättä ole kuitenkaan lasten kannalta se paras ratkaisu.
[/quote]
Jännä, miten sä asetat "parisuhteettoman" avioliiton ja riitaisan pikaeron toisilleen vaihtoehdoiksi. Me valittiin riidaton rauhallinen ero. Lasten kotia ei ole myyty, kumpikin vanhemmista asuu siellä omalla vuorollaan. Lapset siis on aina kotona. Riidellä ei tarvitse. Toisesta vanhemmasta puhutaan lapsille vain hyvää. Uusperhekuvioita ei ole tulossa, uusia suhteita toki voi olla, mutta ei lasten aikana.
Ja kyllä mä koen, että tämä on niin paljon helpompaa näin. Nyt olen lapsilleni hyvä vanhempi. Nyt mun ei tarvitse tuhlata energiaa epäonnistumisten sulatteluun koko ajan.
Mulle ei parisuhteeton liitto sopisi. Mä haluan rakkautta mieheltä. Ex mieheltä en sitä enää saanut, nyt saan joltain toiselta.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten takia kannattaa sinnitellä mutta jos ei onnistu niin eroa.
No meillä kyllä ollaan ihan äiti ja isä normalein lapsiin kohdistuvin hellyydenosoituksin, joten en ymmärrä, miten he eivät hellyyttä oppisi osoittamaan. Nyt ainakin osaavat hienosti.
Ja kyllä me voimme miehen kanssa taputtaa toisiamme olkapäälle tai halata tai hieroa toisiamme. Seksiä ei tietenkään harrasteta, mutta se tuskin lapsiin vaikuttaa.
Tilanne ei ole ideaali, mutta meillä eroa parempi, mutta ehkä ap teillä on toisin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä kyllä ollaan ihan äiti ja isä normalein lapsiin kohdistuvin hellyydenosoituksin, joten en ymmärrä, miten he eivät hellyyttä oppisi osoittamaan. Nyt ainakin osaavat hienosti.
Ja kyllä me voimme miehen kanssa taputtaa toisiamme olkapäälle tai halata tai hieroa toisiamme. Seksiä ei tietenkään harrasteta, mutta se tuskin lapsiin vaikuttaa.
Tilanne ei ole ideaali, mutta meillä eroa parempi, mutta ehkä ap teillä on toisin. Tsemppiä!
No meillä kyllä ollaan ihan äiti ja isä normalein lapsiin kohdistuvin hellyydenosoituksin, joten en ymmärrä, miten he eivät hellyyttä oppisi osoittamaan. Nyt ainakin osaavat hienosti.
Ja kyllä me voimme miehen kanssa taputtaa toisiamme olkapäälle tai halata tai hieroa toisiamme. Seksiä ei tietenkään harrasteta, mutta se tuskin lapsiin vaikuttaa.
Tilanne ei ole ideaali, mutta meillä eroa parempi, mutta ehkä ap teillä on toisin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 21:04"]
Noi yh lapset ovat nykyään aivan mielenvikaisia. Eivät kaikki, mutta suurin osa. Varsinkin pojat. Nuorina aikuisina ne on aivan hukassa.
Älkää yrittäkö valehdella maailmaa valkoisemmaksi mitään -"parempi lapsille kun erotaan riitaisasta suhteesta".
[/quote]
Tämä pitää paikkaansa myös tutkimusten mukaan. Lapselle on tärkeää rauhallinen, jäsentynyt arki ilman vanhempien riitelyä. Oletko tietoinen, että USA:n presidenteistä kolmannes on yksinhuoltajien jälkeläisiä, Suomen presidenteistä kaksi ovat itse olleet yksinhuoltajia. Perhemuodolla ja lasten ongelmilla ei ole mitään tekemistä keskenään.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että jatkuvan riitelyn näkeminen on pahempaa, kuin kaksi rauhallista kotia?
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 22:18"]
No meillä kyllä ollaan ihan äiti ja isä normalein lapsiin kohdistuvin hellyydenosoituksin, joten en ymmärrä, miten he eivät hellyyttä oppisi osoittamaan. Nyt ainakin osaavat hienosti.
Ja kyllä me voimme miehen kanssa taputtaa toisiamme olkapäälle tai halata tai hieroa toisiamme. Seksiä ei tietenkään harrasteta, mutta se tuskin lapsiin vaikuttaa.
Tilanne ei ole ideaali, mutta meillä eroa parempi, mutta ehkä ap teillä on toisin. Tsemppiä!
[/quote]
Voi kuule, kyllä ne lapset saa koko ajan sitä väärää mallia siellä teillä kotona. Ehkä lähtevät itse nuorena etsimään jotain tosi tulista tunnetta kun ovat kotona nähneet vain latteaa olkapäille taputtelua. Ja sitten voi tulla ylilyöntejä. Luulette ehkä toimivanne oikein, mutta todellisuudessa rikotte niitä pienä lapsia enemmän kuin ne jotka ovat onnellisia erikseen.
Entä kun lapsenne sattuu näkemään joskus teidät toisen miehen/naisen kanssa? Vai oletteko täysin selibaatissa kunnes lapset täyttävät 18v? Lapset alkavat vanhemmiten liikkua kylillä, ehkä tömäävät teihin jossain kun olette treffeillä. Mikäs järkytys siitä sitten seuraa kun äiti pussaileekin vierasta miestä, mutta omaa isää ei koskaan.
Etkö oikeasti ole koskaan ajatellut miten kieroutunut malli lapsellesi tulee parisuhteesta? Parisuhteessa ei pussailla, ei nukuta edes samassa sängyssä. Miten voit kuvitella, että lapsesikaan osaisi aikuisena vaatia onnellista parisuhdetta itselleen kun ei ole koskaan sellaista nähnytkään?
Toki voit tehdä miten haluat, mutta turha jeesustella, että toi sinun mallisi ei olisi lapsille vahingollista.
Minun exäni valitsi salarakkaansa. ja miehen syyt olivat samat: se nainen oli samanlainen kuin hän.
Mies siis ns kuunteli sydäntään. Nyt lapsilta kuulen, kuinka siellä riidellään rajusti. Siis huutavat välillä toisilleen yöllä siihen malliin, että lapset heräävät. ketä kohtaan mies teki siis oikein. Lapsiako kohtaan?