Perinnöistä: muistan, että kauppakoulun oikeusopin tunnilla annettiin tärkeä ohje

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan peri mitään ennen perukirjoitusta ja siinä juuri selvitetään varat ja velat. Kaikki perilliset kutsutaan perukirjoitukseen. Kukaan ei noin vain tule kotiin pyytämään nimeä paperiin.

Perunkirjotukseen pitää kutsua kaikki perilliset, mutta sinne ei ole mikään pakko mennä. Noin voi käydä, jos ei mene peruskirjoitukseen ja joku tulee hakemaan purukirjaan allekirjoituksen, eikä sitä viitsi lukea tai ymmärrä lukemaansa ennen kuin pistää nimensä paperiin.

No sitten on kyse omasta tyhmyydestä. Eikös ole itsestään selvää ilman kauppakouluakin, ettei nimeä laiteta mihinkään paperiin sitä lukematta.

Perunkirjoitus on tehtävä ja ilmoitettava verottajalle. Siinä näkyy kuolinpesän varat ja velat.

Kysynkin tässä ketjussa, mitä sitten aikanaan pitää/kannattaa tehdä. Lasteni isällä on paljon velkoja (ulosotossa), mutta ei yhtään varallisuutta. Sitten kun hänestä joskus aika jättää, niin mitä lasten pitäisi tehdä? He varmasti haluavat isältään jääviä tavaroita, joilla ei ole rahallista arvoa, mutta tunnearvoa (esim. joihin liittyy muistoja tms). Mutta varsinaista perittävää ei ole. Sitten kun asia tulee ajankohtaiseksi, niin mitä kannattaisi tehdä, jotta velat eivät periydy lapsille? Entä mitä pitää tehdä, jos lapset ovat alaikäisenä isänsä kuollessa, eivätkä siis itse osaa tai voi hoitaa asiaa? Olen itse eronnut lasten isästä jo vuosia sitten, eli olen ulkopuolinen, mutta mikä on se taho, jonka voi pyytää hoitamaan asia?

Jos lapset kieltäytyvät "perinnöstä" (jota ei siis ole), saavatko he silti hakea isänsä luota tämän henkilökohtaisia (rahallisesti arvottomia) tavaroita ja esim. omat lapsuusmuistonsa (isänpäiväaskartelut yms)?

 

Ensin selvitetään, ketkä ovat perillisiä sukuselvityksen ja mahdollisen testamentin perusteella. Nämä perilliset ovat sitten kuolinpesän osakkaita. Kuolinpesällä tarkoitetaan vainajan omaisuutta ja velkoja. Perunkirjoitukseen, jonka hoitaa yleensä asianajaja, on oltava nämä tiedot kerättynä. Perunkirjoitus in pidettävä kolmen kuukauden sisällä vainajan kuolemasta. Perunkirjoituksen voi hoitaa periaatteessa kuka vaan, mutta on sen verran hankalaa, että käytännössä tarvitaan asianajaja. Ja sillä ainakin varmistaa sen, ettei ainakaan ketään perilisistä voi syyttää sitten vilpistä perunkirjoituskessa, kun ulkpuolinen on sen hoitanut. Sitten tehdään myös jakoehdotus, joka kuolinpesän osakkaiden pitää hyväksyä tai jättää hyväksymättä. Jos se hyväksytään, niin verottajalle lähtee tieto ja siellä määritellään perintöverot ja maksuaikataulu.

Jako riippuu paljon siitä kuka on osakas ja mikä on esim. Sukulaisuussuhde. Oma lapsi on esim. oikeutettu aina lakiosaan vanhempiensa perinnöstä, sitä ei voi edes testamentilla kieltää. Jakaessa perintöä, tulee olla tasapuolinen. Testamentissa voi esimerkiksi määrittää, että lapseni Liisa saa kesämökin ja toinen lapseni Kerttu saa asuntoni. Toki toivottavaa, että ovat n. Saman arvoisia. En ole varma tälläisessä testamenttaustilanteessa., että pitääkö sillion maksaa tasinkoa ns. Vähemmän saaneelle. Ainakin jos testamenttia ei ole ja perilliset ainoastaan omia lapsia, pesä jaetaan tasan kaikkien kesken. Esim. Jos kolme perillistä, asunnosta jokainen saa 1/3 osaa, samoin rahavaroista. Tätä ennen pesästä maksetaan vainajan velat. Jos on varaton, eikä mitään jää, niin velat vaan sitten lakkaa olemasta, eli suoraan velkaa ei kukaan voi periä. Jos perintönä on tulossa esim. Asunto josta on vielä lainaa jäljellä, voidaan asunto myydä ja siten kattaa jäljellä oleva velka.

Perinnöstä voi toki kieltäytyä, mutta aina se osuus siirtyy jollekin muulle. Esim. Omille lapsille, jolloin kuitenkin on velvollinen hoitamaan asiaa, koska on lastensa edunvalvoja. Tai omille sisaruksille, jotka hekään eivät välttämättä sitä velkaista hometaloa halua.

Itsekin olen nyt osakkaan tälläisessä kuolinpesässä, jossa syrjässä oleva hometalo. Muut osakakaat enimmäkseen mummoni sisaruksia, joita en tunne ja asuvat yli 800 kilometrin päässä. Lisäksi tätejä ja setiä ja omia sisaruksia. Enpä haluaisi olla tuossa osakkaana, mutta en voi siitä luopuakaan, kun ilmeisesti osuuteni siirtyisi omille lapsilleni tai sisaruksilleni tai jollekin muulle sukulaiselle, joista kukaan ei sitä osuutta halua... kannattaa kuunnella

Areenasta podcast Melkein kaikki rahasta, jakso Hankala perintö. Siinä napakasti kansantajuisesti selitetty asiaa, puhuttiin muistaaksni myös tuosta perinnöstä kieltäytymisestä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikean neuvon antoi. Nuo velat on mahdollisia, joskin nykypäivänä on aika todennäköistä että perintönä tulee joku 60-luvulla rakennettu kaksio Itäsuomalaisesta pikkukunnasta, joka tarvitsee putkiremontin ja jota on mahdoton myydä tai edes lahjoittaa kun kukaan täysjärkinen ei sitä halua ja siihen ei saa edes vuokralaista. Siitä on koko ajan kuluja mutta mitään et voi tehdä kuin maksaa ja toivoa että se vain palaisi poroksi.

Pesänselvitys ja luettelo varoista ja veloista on nähtävä ennen kuin mihinkään nimeänsä laittaa.

Noin surkeaan rötisköön ei vaan tänä päivänä enää putkiremontteja tehdä. Talot vedetään maan tasalle ja maksut loppuu siihen.

Eikös se "maan tasolle vetäminenkin" maksa jotain ja sitten jää vielä se maa. Jos kukaan ei osta sitä, sun pitää maksaa jotain veroa.

Entäs jos on huonokuntoinen tila ja useampi perijä, sehän voi tilanne seisoa ja venyä vaikka vuosikausia. Koko ajan pitää maksaa kuluja ja tietysti myös perintövero pitää maksaa HETI verottajalle, vaikka ei esim. lesken asumisoikeuden takia perisi käytännössä yhtään mitään. Joten kyllä tästä nyt mun mieleen tulee skenaarioita, joissa velkaantuminen on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä oli vuonna nakki ja nolla? Nukuitko tunnilla ......

En nukkunut. Tämä oli ysärillä, jolloin olin nuori ja huoleton. Tässä on kummasti nyt tullut mieleen tämmöiset perintöasiatkin vuosikymmenten myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikean neuvon antoi. Nuo velat on mahdollisia, joskin nykypäivänä on aika todennäköistä että perintönä tulee joku 60-luvulla rakennettu kaksio Itäsuomalaisesta pikkukunnasta, joka tarvitsee putkiremontin ja jota on mahdoton myydä tai edes lahjoittaa kun kukaan täysjärkinen ei sitä halua ja siihen ei saa edes vuokralaista. Siitä on koko ajan kuluja mutta mitään et voi tehdä kuin maksaa ja toivoa että se vain palaisi poroksi.

Pesänselvitys ja luettelo varoista ja veloista on nähtävä ennen kuin mihinkään nimeänsä laittaa.

Noin surkeaan rötisköön ei vaan tänä päivänä enää putkiremontteja tehdä. Talot vedetään maan tasalle ja maksut loppuu siihen.

Ongelma onkin siinä että ko. rötiskössä (kerrostalo/rivari) voi hyvin asua vielä mummoja ja pappoja ihan tyytyväisenä. Taloyhtiön tulot kattaa juuri ja juuri lämmityksen ja hiekoituksen talvella, mutta puolet huoneistoista on tyhjiä. Remppoja ei voi tehdä kun 80-vuotiaat osakkaat eivät halua/kykene maksamaan, pankki ei anna lainaa arvotonta kiinteistöä vastaan, kukaan ei halua vuokrata osakettasi, saati sitten ostaa sitä. Matalaksikaan rakennusta ei voi sitä vetää kun pitäisi kaikkien osakkaiden siihen suostua ja 50-vuotta asunnossa asuneet 80-vuotiaat asukit eivät halua muuttaa minnekään, kun eivät korvausta saisi omasta kodistaan.

Voit toki yrittää lahjoittaa osakkeen jollekin yhdistykselle, kunnalle, valtiolle tai vaikka kirjoitat Nigeriaan jollekin että olet saanut perinnön ja haluat lahjoittaa arvokiinteistön vastaanottajalle ja toivot että se onnistuu. Useammassakin paikassa Suomessa on ongelmana se että perillisillä on käsissään arvoton osake jostakin taloyhtiöstä josta mahdoton päästä eroon. Jos saat kiinteistön perintönä, sopii toivoa että se on suuressa asutuskeskuksessa. Jos on edes pienessä kaupungissa tai maalaiskylässä, olet pulassa.

Vierailija kirjoitti:

Kysynkin tässä ketjussa, mitä sitten aikanaan pitää/kannattaa tehdä. Lasteni isällä on paljon velkoja (ulosotossa), mutta ei yhtään varallisuutta. Sitten kun hänestä joskus aika jättää, niin mitä lasten pitäisi tehdä? He varmasti haluavat isältään jääviä tavaroita, joilla ei ole rahallista arvoa, mutta tunnearvoa (esim. joihin liittyy muistoja tms). Mutta varsinaista perittävää ei ole. Sitten kun asia tulee ajankohtaiseksi, niin mitä kannattaisi tehdä, jotta velat eivät periydy lapsille? Entä mitä pitää tehdä, jos lapset ovat alaikäisenä isänsä kuollessa, eivätkä siis itse osaa tai voi hoitaa asiaa? Olen itse eronnut lasten isästä jo vuosia sitten, eli olen ulkopuolinen, mutta mikä on se taho, jonka voi pyytää hoitamaan asia?

Jos lapset kieltäytyvät "perinnöstä" (jota ei siis ole), saavatko he silti hakea isänsä luota tämän henkilökohtaisia (rahallisesti arvottomia) tavaroita ja esim. omat lapsuusmuistonsa (isänpäiväaskartelut yms)?

 

No, pereiatteessa, jos kieltäytyy perinnöstä, niin kuolinpessästä ei voi silloin ottaa mitään. Nämä isänpäiväkortit ja valokuvat yms. Ovat sen kuolinpesän omaisuutta. Toki sitten jos lapsesi kieltäytyvät perinnöstä, perintö menee jollekin muulle miehen sukulaiselle. Siellä voi joku olla sitten ystäväliinen ja antaa lapsillesi nämä muistoesineet. Voi toki olla sellaineniin prosessi, että kun kaikki vaan systemaattisesti kieltäytyy perinnöstä, menee lopulta valtiolle ja sitten ei ainakaan isänpäiväkortteja voi hakea.

Mutta, ylivelkaisen pesän velkoja ei voi periä. Jos tämä on tilanne kun lastesi isä kuolee, niin heti vaan hommatkaa asianajaja, joka hoitaa nama asiat. Perunkirjoitus tulee tehdä 3kk kulueassa kuolemasta. Siinä juurikin katsotaan nämä varat ja velat ja adianajaja hoitaa niin, että ei tarvitse velkoja maksaa, näin yksinkertaistettuna....

Miten tämä "pesästä vieminen" käytännössä valvotaan? Aina kuulee juttuja, kuinka siskonmiehen vaimo jne olivat hakeneet sen ja sen aarteen ennen jakoa. Onko nää oikeita juttuja vai keksittyjä, kun jotain tavaraa ei löydykään mistään? Koska jos tämä on pesästä viemistä niin eikö siitä kuuluisi ilmoittaa johonkin?

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä "pesästä vieminen" käytännössä valvotaan? Aina kuulee juttuja, kuinka siskonmiehen vaimo jne olivat hakeneet sen ja sen aarteen ennen jakoa. Onko nää oikeita juttuja vai keksittyjä, kun jotain tavaraa ei löydykään mistään? Koska jos tämä on pesästä viemistä niin eikö siitä kuuluisi ilmoittaa johonkin?

Ei kai sitä mitenkään voi valvoa. Jos on avaimet sinne vainajan kotiin esim. niin jos oma moraali sen sallii, niin sieltä voi sitten hakea mitä haluaa. Kaipa siitä pitää tehdä rikosilmoitus, varkaus nimekkeellä se kai menisi. Poliisi sitten tutkii kuka on vienyt ja mitä jos ehtivät/viitsivät.... toki helpompi ensin sanoa (jos tekijä tiedossa), että tuosta esineestä ei ole vielä sovittu ja se täytyy palauttaa pesälle, jos ei palaudu niin sitten se rikosilmoitus...

Kyllä sitä tapahtuu, että pesästä viedään tavaraa oikein kuorma-autolla , tietysti arvokkaammat. Kun lopulta on se sovittu yhteinen tyujennyspäivä, siellä ei ole muuta kuin roskaa, kun vikkelämmän  veljen vaimo vei mummon tavarat jo.  Sinä olet siellä vuokratulla kuorma-autolla kantajien kanssa. Mutta yksi käly oli käynyt jo yöllä. Myös sattuu ettei jotain kutsuta perunkirjoitukseen, edes rintaperillistä tai suoraan rintaperillisen lasta.  Yllätyksenä voi tulla myös oman biologisen  isän kuolema  jos asuu eri paikkakunnalla. täytyyhän sekin talo käydä tyhjentämässä.  Pitää vielä hautajaiset ja perunkirjoitukset ja tehdä jotain niille kahdelle asunnolle. En ole koko vuonna ehtinyt  katasataa koko paikkaa.

Vaarallisin perintö on ylivelkainen yritys. Jos perillinen tavallaan jatkaa liiketoimintaa, koska hän ei tee lopetusilmoituksia tms, hän joutuu elinkeinotuloverolain alaiseksi, joutuu maksamaan alvit sun muut ja lopputuloksena vastuu veloista. Jonkun "perintö" on ollut katkera kalkki, joten pitää selvittää asiat ennen kuin ottaa vastaan velkaperintöjä. Juristi kannattaa palkata. Se voi tuottaa yllättävän hyvän lopputuloksen. 

Yhdessä skulaisperheessä oli tytär laiitanut kodin tavarat esille  että saa nyt tulla sisarukset   valisemaan  itselleen  mieleiset muistot.   Jostain maaseutu  paikkakunnalta ilmestyi veljen 1.  vaimo   kiljuen minä otan kaiken mitä minulle kuuluu, hän ei ollut lainkaan pesän osakas. Tarpeeksi röyhkeä, sai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Kysynkin tässä ketjussa, mitä sitten aikanaan pitää/kannattaa tehdä. Lasteni isällä on paljon velkoja (ulosotossa), mutta ei yhtään varallisuutta. Sitten kun hänestä joskus aika jättää, niin mitä lasten pitäisi tehdä? He varmasti haluavat isältään jääviä tavaroita, joilla ei ole rahallista arvoa, mutta tunnearvoa (esim. joihin liittyy muistoja tms). Mutta varsinaista perittävää ei ole. Sitten kun asia tulee ajankohtaiseksi, niin mitä kannattaisi tehdä, jotta velat eivät periydy lapsille? Entä mitä pitää tehdä, jos lapset ovat alaikäisenä isänsä kuollessa, eivätkä siis itse osaa tai voi hoitaa asiaa? Olen itse eronnut lasten isästä jo vuosia sitten, eli olen ulkopuolinen, mutta mikä on se taho, jonka voi pyytää hoitamaan asia?

Jos lapset kieltäytyvät "perinnöstä" (jota ei siis ole), saavatko he silti hakea isänsä luota tämän henkilökohtaisia (rahallisesti arvottomia) tavaroita ja esim. omat lapsuusmuistonsa (isänpäiväaskartelut yms)?

 

Velat eivät periydy lapsille, siitä ei tarvitse huolehtia. Jos ovat ainoita perillisiä ja alaikäisiä, joudut järjestämään perukirjoituksen, mistä voi tulla jotain kuluja. Jos pesä todetaan varattomaksi, hautajaisten ym. kulut maksetaan sosiaalitoimesta. Jos kuolinpesässä ei ole mitään arvokasta, niin voitte ottaa sieltä tavaroita, jotka muuten menevät roskalavalle tai kierrätykseen. Vouti vie tavarat, jotka kelpaavat myyntiin ja varat käytetään velkojen maksamiseen. Lapsille tai sinulle ei tuosta siis tule kuluja. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan peri mitään ennen perukirjoitusta ja siinä juuri selvitetään varat ja velat. Kaikki perilliset kutsutaan perukirjoitukseen. Kukaan ei noin vain tule kotiin pyytämään nimeä paperiin.

Miksei voisi? Esim. nimi jo pidetyn perukirjoituksen alle. Tai valtakirjan sinne tai ihan mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä palsta on viimeisiä paikkoja joissa kannattaa kysyä lainopillisia neuvoja.

Ai miksi? T. juristi

Vierailija kirjoitti:

Tämä palsta on viimeisiä paikkoja joissa kannattaa kysyä lainopillisia neuvoja.

Miksi? Kysytäänhän täällä lääketieteellisiäkin neuvoja..

Sen olen oppinut, että kannattaa pitää koti siistinä.

Muutimme yli 10 v sitten ja veikkaan, jos nyt muutettaisiin, olisi irtaimistoa vähemmän.

Jos me kuoltaisiin esim auto-onnettomuudessa, ei vanhemmilla menisi aikaa asunnon tyhjentämiseen.

Eikä kirjojen välissä olisi seteleitä jne.

Vierailija kirjoitti:

Sen olen oppinut, että kannattaa pitää koti siistinä.

Muutimme yli 10 v sitten ja veikkaan, jos nyt muutettaisiin, olisi irtaimistoa vähemmän.

Jos me kuoltaisiin esim auto-onnettomuudessa, ei vanhemmilla menisi aikaa asunnon tyhjentämiseen.

Eikä kirjojen välissä olisi seteleitä jne.

Jaa-a. Kirjatkin menee nykyisin kaatopaikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä palsta on viimeisiä paikkoja joissa kannattaa kysyä lainopillisia neuvoja.

Ai miksi? T. juristi

Koska täällä kuka vain voi kertoa olevansa juristi.

T. ei-juristi