Muut akateemisesti koulutetut, onko teillä ns. duunarikavereita?
Oma tuttavapiirini koostuu lähes ainoastaan korkeasti koulutetuista ja akateemisista ihmisistä. Niin sanottujen tavallisten työssäkäyvien kanssa koen oloni vaivautuneeksi. Yhteisiä keskustelunaiheita ei tahdo löytyä, heidän mielenkiinnon kohteensa eivät minua juurikaan kiinnosta ja jos otan vaikka oman väikkärini puheeksi eivät he juuri mitään ymmärrä. Mitenkäs teillä muilla korkeasti koulutuetuilla?
Kommentit (84)
Ystäväpiirissä yliopiston käyneitä ja AMK-taustaisia. Duunareita ei ole ystävinä, mutta osa ystävistäni seurustelee/on naimisissa duunarien kanssa.
Puhuuko joku tosiaan työpaikan ulkopuolisten ystävien kanssa väikkäristä muuten kuin pintatasolla? Ja odottaa, että muut ymmärtäisi juuri sitä omaa erikoisalaa?
"jos otan oman väikkärini puheeksi"
Taidat olla aika omahyväinen?
Juu yläkouluaikaisia kavereita. Välillä kiva lähteä ottamaan muutama kalja ja jauhaa jostain turhanpäiväsestä. Kuplautuminen ei ole koskaan hyvä juttu.
Nuorempana oli, mutta duunarikaverini ovat ajautuneet kauemmas minusta. Minä kyllä pidän heistä, mutta ehkä he pitävät minua tylsänä tai kenties he kokevat alemmuuskompleksia. Monesti he ainakin itse vähättelevät itseään minulle, vaikka en todellakaan hiero koulutustani kenenkään naamaan eikä se mielestäni määrittele ihmistä. Minusta meillä olisi yhteisiä puheenaiheita, monet tuntemani duunarit ovat älykkäitä ja seuraavat maailman menoa siinä missä keskiverto maisteri.
Vähän. No ei ole oikeastaan. Oli pitkään lapsuudenkaveri mutta jotenkin sitten ei enää. Se kehittää laittaa itsensä ajattelemaan eikä oikein jaksa sellaista kehittymättömyyttä. Miksi kaikessa, vaikka kuntoilussa ajatellaan että tulee kehitystä kun kuntoilee mutta aivojen kehittymistä ja ajattelun muutosta pidetään pahana, en ole laumasielu ja kehityn. Tai vaikka että syöminen vaikuttaa ihmisen painoon, ihan samoin opiskelu vaikuttaa ihmisen mieleen.
Sitä kehittyy pois ala-asteen pihalta ja tulee uudet leikit
Olin aikoinaan "se duunarikaveri", yliopistossa opiskellut ystäväni dumppasi minut. Tiedä miksi, mutta aikoinaan kun yliopistoon lähti, niin muuttui.
Nyt olen itsekin yliopistossa. Ei tulisi mieleenkään dumppaa kavereitani siksi, koska eivät ole yliopistoa käyneet. Minä vietän aikaa ihmisten kanssa, joiden kanssa koen keskustelun helpoksi, oli toinen akateemisesti koulutettu tai ei.
Kukaan muuta alaa yliopistossa opiskelevista kavereistani ei ymmärrä minun alaani lainkaan ja minä en heidän. Että ei se siitä koulutustasosta kiinni ole.
Olen itse di ja paras ystäväni duunarihommissa tehtaalla. Kavereita, tuttavia, ystäviä löytyy kyllä ihan kaikista koulutusluokista.
Ap, korkeakoulutuksesi ei sitten ole täydentänyt kasvatuksen puutettasi - mikä toki ei sen tehtävä olekaan. Kotoako tuo asenne on tullut?
On ja on oikeasti avartavaa tarkastella monia asioita ihan eri näkökulmista kun omasta kuplasta.
Näin sitä löytyy typeryksiä akateemisistakin. Itse olen "vain amk", tuttavapiiriini kuuluu paljon akateemisia, muttei ap:n kaltaisia tolvanoita.
Toki on kaveripiirissäni sekä akateemisiä työllisiä, akateemisia työttömiä että amk ja joku amistaustainen. Nuo amk ja Amis-tyyppien kanssa meillä on yhteisiä kulttuuriin liittyviä kiinostuksrn kohteita. Sanoisin että mielenkiinnon suuntautuminen rajaa itselläni enemmän ystäväpiirin rajautumista kuin koulutustaso sinällään.
0/5 sanon minäkin. Joo - mulla on duunarikavereita, kivoja ja kekseliäitä tyyppejä. Väikkäri on tutkijan uralla vain alkua, joten voi voi, Ap, kun et tätäkään tiennyt tehdessäsi aloituksesi.
Koulutus ei takaa ihmisen fiksuutta. Joissakin tyhmyys tavallaan tiivistyy, kun ovat omahyväisessä kuplassaan. MInä en jaksa sellaisia, joilla ei ole yhtään omaa ajatusta ja jotka eivät osaatärkeilemättä ja joustavasti puhua monentasoisista asioista.
Minä en ainakaan keskustele omista tai toistenkaan töistä ja koulutuksista ystävieni kanssa.
Ap taitaa olla näitä äitinsä nurkissa asuvia peräkamarin akateemisia, jollei ole muuta puhuttavaa kuin väikkäri.
Kyllä se on niin, että toista akateemista ymmärtää vain toinen akateeminen. OIin opintojen ohella duunarihommissa ja kyllä se duunariväen halveksuminen "herroista" vielä kuului. Nämä halveksujat oli tosin vanhempaa polvea. Amisduunarit eivät useinkaan ymmärrä akateemista eikä ole samaa "kieltä".
On ystäviä/kavereita/tuttavia monista erilaisista taustoista ja kouluista valmistuneita. Kaikkien kanssa olen löytänyt jotain keskusteltavaa, kun osaa vaan poistua omasta kuplastaan. Sitä kutsutaan sosiaaliseksi älykkyydeksi.
Voi ristus mitä nyt taas