En osaa kadehtia lihavaa ihmistä
Olen yleensä aika helposti ihmisille kateellinen milloin mistäkin, mutta lihavia ihmisiä en vaan pysty kadehtimaan, vaikka he saavuttaisivat mitä maallista mammonaa. Tämä johtuu siitä, että en usko kenenkään voivan täysin nauttia elämästään lihavana, koska lihavuus syö elämänlaatua niin paljon. Jos kaunis ja hoikka ihminen menestyy hyvin työssään ja saa hyvää palkkaa, niin voin olla kateellinen. Mutta jos lihava ihminen saa jäätävää palkkaa, niin ajattelen vaan että so what? Hän ei kuitenkaan voi ostaa kivoja vaatteita, matkustaminenkin on työlästä kun ei mahdu kunnolla lentokoneen penkkiin, ei jaksa kävellä, ei ole miellyttävää maata rannalla ym. mihin sitä ylimääräistä rahaa nyt käytetään.
Miksi tällaiset keskustelunaloitus? Haluan että te lihavat ihmiset vakuutatte minut siitä, että myös te voitte olla onnellisia. Ei siksi, että voisin olla teillekin kateellinen, vaan että pääsisin eroon tästä ajattelutavasta, että lihavan ihmisen elämä on kurjaa ja ankeaa kaikista ulkoisista tekijöistä huolimatta.
Kommentit (26)
Mikä on sitten tutkimuksissa lihavuuden määre... Kun taas on tutkimuksia joiden mukaan lievästi ylipainoiset ovat elämäänsä usein jopa tyytyväisempiä kuin muut.
Lihavuuteen kyllä liittyy paljon ennakko-oletuksia. Yleensähän lihavuus assosioituu alempiin sosioekonomisiin luokkiin. Tiedän kuitenkin myös melko menestyneitä lihavia. Tosin heidän juurensa ovat yleensä tuolloin alemmissa sosiaaliluokissa.
Toisaalta voidaan ajatella, että lihavat ovat onnellisempia. Usein ajatellaan, että raikkaan vihersalaatin syöminen ja liikunta kuuluvat onnelliseen elämään. Mutta kyllähän pullan syöminen ja jokapäiväiset kermakastikkeet ja nautinnoille antautuminen voi aivan samalla tavalla tehdä onnellikseksi.
Täytyy muistaa, että nykyinen menestykseen ja hyvään elämänhallintaan assosioituva hoikkuus on historiassa varsin uusi ilmiö. Ennen rikkaat olivat lihavia, mutta silloin kun yhteiskunnan tasa-arvo lisääntyi, alkoivat köyhätkin lihoa.
Lukemissani tutkimuksissa lihavuuden määritelmä vaihteli, mutta kyse oli useimmissa huomattavasta lihavuudesta. Ainakin Suomessa tehdään ero ylipainoisten ja lihavien (sairaalloisen lihavien) välille. Tutkimuksissa keskitytään harvoin vain lievästi ylipainoisiin.
- Opiskelija
OT mutta mä en halua ottaa ennakoivaa tekstinsyöttöä pois koska monissa tilanteissa Se toimii hyvin, mutta tuo Se tekee hulluksi. Mitä helvettiä Nokia, oikeesti...
Opiskelija, muuttuuko ihmisen etninen tausta siitä, että lihoo? Eivät nuo listaamasi asiat ole sellaisia, jotka ihmiselle tulevat lihomisen mukana, vaan lisäävät ihmisen riskiä lihoa.
Minä olin vielä kolmekymppisenä hoikka ja hyväkuntoinen, olen varakkaasta suvusta, minulla on rikas sosiaalinen elämä, vastuutehtäviä, hyvä koulutus, hyvä työpaikka, mies, joka on korkeassa asemassa yhteiskunnassa ja hyvätuloinen. Tämä kaikki ei romahtanut vain siksi, että olen nyt ylipainoinen nelikymppinen. Toki mieluummin olisin hoikempi, mutta näinkin elämäni on hyvää.
Opiskelijalle vielä, että kai ymmärrät, että suurista joukoista tehdyistä korrelaatioisra ei kuitenkaan voi vetää mitään johtopäätöksiä yksilön kohdalla.
Kysymys ei ole siitä, etteikö lihava voisi menestyä tai hoikka olla huonokuntoinen ja onneton. Useissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että lihavuus vaikuttaa elämän laatuun useilla eri mekanismeilla
- Lihavuus itsessään aiheuttaa terveysongelmia, mutta lihavien heniköiden huono terveys ei kokonaan selity lihavuudella. Lihavuus korreloi mm. työllisyyden, tulotason, koulutuksen, sosiaalisten suhteiden määrän ja laadun, psyykkisen hyvinvoinnin, terveyden ja terveydenhoidon mahdollisuuksien kanssa niin, että lihavilla henkilöillä ne ovat heikommat kuin normaalipainoisilla. (Hatzenbuehler, Phelan and Link 2013: Stigma as a fundamental cause of population health inequalities). Elämänlaatuun heikentävästi vaikuttavat tekijät usein kasautuvat. Tämä tutkimus ei tietenkään kerro kausaalisuhteista, joten ei ole mahdollista tietää onko lihavuus syy vai seuraus.
- Lihavuudella on yhteys mm. etniseen alkuperään, yhteiskuntaluokkaan ja sosioekonomiseen asemaan. Muutenkin huonommassa asemassa olevat ihmiset ovat useammin lihavia (ainakin Harjunen 2009: Women and fat: Approaches to social study of fatness käsittelee aihetta).
Toisin sanoen lihavat henkilöt eivät ole samanarvoisessa asemassa normaalipainoisiin verrattuna. Tätä en tietenkään pidä hyväksyttävänä tilanteena, vaan sitä tulisi pyrkiä muuttamaan. Lihavuuteen liitettävä stigma (ihmisiin, joilla on tietty ominaisuus, liitetään muitakin negatiivisa ominaisuuksia, kuten laiskuus) tulisi pyrkiä purkamaan. Tietysti nykyisen terveysintoilun keskellä sen purkaminen olisi hyvin haastavaa.
t. Aihetta opiskeleva