Keskenmenon kokeneet ensiyrittäjät
Tämä on ryhmä keskenmenon/keskenmenoja kokeneille, ensimmäistä lasta yrittäville. Tämän ryhmän tarkoitus ei ole kilpailla vauva sille ja sille vuodelle -ryhmien kanssa, eikä ryhmän tarkoituksena ole väheksyä niiden keskenmenon kokeneiden tuskaa, joilla on jo lapsi/lapsia. Kuitenkin, kun keskenmeno tulee ensiraskauden kohdalla, ei sitä voi oikein ymmärtää kuin toinen saman kokenut. Eikä yritysaika ole enää samanlaista, kuin ennen menetystä. Joten tuetaan me toisiamme! Tervetuloa jakamaan kokemuksia ja kommentoimaan, kannustetaan ja lohdutetaan toisiamme. Sillä ei ole väliä, onko raskauden uusi yrittäminen jo alkanut aktiivisesti ja kauanko menetyksestäsi on, jos vain kaipaat juttuseuraa, olet tervetullut.
Taustaa itsestäni: aloitimme mieheni kanssa ensiraskauden yrittämisen 5/20, plussa pärähti testiin 30.6. Keskenmeno todettiin 13.8, yritys alkoi uudelleen heti jälkivuodon loputtua, eikä raskautta ole nyt kuulunut. Haasteena on ollut KM:n jälkeen sekoileva kierto ja tiputtelu, josta olen menossa gynelle nyt parin viikon päästä.
Pyrin käväisemään täällä päivittäin, joten jos yhtään tuntuu siltä, että tahtoisit jutella, laita ihmeessä viestiä. En tiedä, saadaanko miten aktiivinen ryhmä aikaiseksi, mutta jos yksikään saisi tästä ryhmästä helpotusta, on ryhmä täyttänyt tehtävänsä.
N25, M30. Esikoisen yrittäminen aloitettu 5/20. KM 8/20.
Kommentit (62)
Kiitos viestistäsi, Lasilintu! Itseäni tosiaan ahdistaa ihan pirusti tuo hokema 3:sta kuukaudesta, vaikka tiedän, että se tuo muille toivoa.
Huominen jännittää. Elättelen toiveita, että tutkimuksissa paljastuisi raskaus, mikä on ihan hullua ja rasittaa kauheasti, turhan toivon ylläpitäminen on henkisesti nii raskasta. Kunpa kaikki olisi vain hyvin.
Mieli rakentelee raskausoireita jatkuvalla syötöllä, mutta kun ajattelen niitä järjellä, eivät ne ole totta. Puhdasta kuvitelmaa ja toiveajattelua vain.
N25, M30. Esikoisen yrittäminen aloitettu 5/20. KM 8/20.
Plumeria kirjoitti:
Minäkin vähän surin tuota tietoa 3kk km jälkeen kohonneesta hedelmällisyydestä. Minulla raskaus alkoi 5/2020, kkm 7/2020 ja sen jälkeen ei ole plussannut.
Menkkojen pitäisi alkaa taas 6 päivän päästä ja olen aika varma että alkavat.
Tervetuloa mukaan, Plumeria 💕
On ristiriitaista saada tähän ryhmään uutta porukkaa: surettaa, että toinenkin on kokenut menetyksen, mutta toisaalta on mukavaa, että me kohtalotoverit löydämme toisemme täältä netin syövereistä. Toivotaan, että pikku ryhmämme saisi pikkuhiljaa näkyvyyttä, että mahdollisimman moni löytäisi tänne.
Me mennään melko samoissa Plumeria, me plussattiin 6/20 ja KM tuli 8/20.
Olin tänään gynellä, ja kaikki oli priimaa! Oli tosi hyvä fiilis, oli tosi asiantunteva ja mukava gyne, selitti kaiken ihan juurta jaksain.
Minulla tiputtelu johtuu siis kiertohäiriöstä - ne ovat tavallisia keskenmenon ym jälkeen. Kroppa yrittää siis saada kiertoa käyntiin ja kuukautisia tulille, mutta keltarauhashormoni ei pelitä, jolloin en siis ovuloi, joten menkkoja ei tapahdu, joten en ovuloi, saatte noidankehästä kiinni. Sain terolutit tukemaan kiertoa, sain ohjeeksi käyttää kerran kierrossa 10 päivän ajan, niin kauas jos plussaan. Gyne sanoi "kun plussaan", mutta olen liian taikauskoinen moiseen.
PCOS:ia olin jo kohdallani miettinyt, gyne ampui sen heti alas, mistä tuli tosi huojentunut olo. Samoin epäilty endimetrioosi kohdallani ei olisi ongelma, kun olen kuitenkin ollut kerran onnistuneesti raskaana, eli munanjohtimet ovat auki. Ylipäätään raskaus, menetettykin, on tosi hyvä juttu tulevien kannalta.
N25, M30. Esikoisen yrittäminen aloitettu 5/20. KM 8/20.
Kultakala kirjoitti:
Itseäni ärsyttää kanssa tuo ainainen hokeminen siitä, että kun lakkaa stressaamasta, raskaus alkaa. Tällä logiikalla kaikilla sotatila- ja luonnonkatastrofialueilla pitäisi olla äärimmäisen alhainen syntyvyys. Ja kyllä, ihmiset ovat jatkuvasti äärimmäisen stressaantuneita tuolloin, ei siihen "totu". Myös gynekologit ovat tyrmänneet tuon stressiteorian monta kertaa. Ainoastaan silloin, jos nainen kärsii niin voimakkaasta ahdistuksesta, että kuukautiset lakkaavat tulemasta, voi sillä olla vaikutusta raskaaksi tulemiseen, mutta tämäkin vaatii jonkun poikkeavan voimakkaan, yleensä traumaperäisen reaktion. Toivoisin, että ihmiset lakkaisivat hokemasta tuota suoraan sanoen idioottimaista teoriaa, sillä vain aiheutetaan syyllisyyttä raskautta toivovalle, että "oma vikasi, kun olet vielä lapseton."
Joillakin jo vähäisempikin stressi viivästyttää tai estää ovulaation jolloin ei tietysti raskauskaan ala. Jos ovuloi, sitten voi se raskauskin tulla.
Pco, km 10/19 ja 11/20, kaksosten la 11/21
Lisäksi tuosta 3kk hedelmällisemmästä kaudesta... Keskustelin siitä tänään ystäväni kanssa, ja hän napakkana maalaisjärjen ihmisenä totesi, että kuulostaa melko huuhaalta. Se piristi 😄vaikka ymmärrän, että vasta keskenmenon saaneena siihen takertuu. Minäkin takerruin. Mutta nuo hormonitasapainot ym ovat niiiin yksilöllisiä, että on hassua, että tuota hedelmällisyysjuttua viljellään niin hartaasti.
Ylipäätään olen tänään miettinyt raskaaksi tulemista, ja mitä se vaatii. Gyne totesi, että keskenmeno oli vain huonoa tuuria, mitä se olikin.
Ajattelin sitten, että raskaaksi tulo siihen kuuluisaan ekaan kiertoon on sekin täysin puhtaasti tuuria. Jotkut mielellään leijuvat sillä, että tulevat nopeasti raskaaksi. Minäkin ajattelin salaa mielessäni, että olin tehnyt jotain erityisen oikein, kun tulin raskaaksi helposti, ja olin varma, että tulisin uudelleen yhtä helposti. Mutta tajusin tänään, että se on vähän sama, kuin että olisin voittanut lotossa, ja olettaisin heti seuraavana lauantaina, että voitan uudelleen. Koska voitin viimeksi, niin miksen myös nyt?
Raskaaksi tulemiseen nyt on onneksi vähän paremmat prosentit kuin lottovoittoon, mutta kuitenkin, niin kauan kun ei ole mitään vikoja todettu, niin kyse on puhtaasti tuurista. Tämä ajatus on rauhoittanut minua tänään valtavasti. Elän terveellisesti, olen siis tehnyt voitavani. Nyt voin vain lemmiskellä miestäni, popsia pillerit ohjeen mukaan ja toivoa parasta. 😊
N25, M30. Esikoisen yrittäminen aloitettu 5/20. KM 8/20.
Kultakala kirjoitti:
Lisäksi tuosta 3kk hedelmällisemmästä kaudesta... Keskustelin siitä tänään ystäväni kanssa, ja hän napakkana maalaisjärjen ihmisenä totesi, että kuulostaa melko huuhaalta. Se piristi 😄vaikka ymmärrän, että vasta keskenmenon saaneena siihen takertuu. Minäkin takerruin. Mutta nuo hormonitasapainot ym ovat niiiin yksilöllisiä, että on hassua, että tuota hedelmällisyysjuttua viljellään niin hartaasti.
Nettiin kirjoittelijoilla on mielestäni tietty vastuu sanomisistaan. Ensinnäkin ihan maalaisjärjelläkin keskenmenon jälkeinen korkeampi fertiliteetti on ihan looginen, sillä hormonitasot ovat paitsi koholla raskauden tapahduttua, myös ovat mahdollistaneet aiemman raskauden ja olot ovat siten "todistetusti" otollisemmat kiinnittymiselle. Lisäksi tämä 3kk ajan korkeampi hedelmällisyys ei ole mitään mutuilua vaan ihan tilastollinen seikka.
Pco, km 10/19 ja 11/20, kaksosten la 11/21
Tulppaanitar kirjoitti:
Kultakala kirjoitti:
Lisäksi tuosta 3kk hedelmällisemmästä kaudesta... Keskustelin siitä tänään ystäväni kanssa, ja hän napakkana maalaisjärjen ihmisenä totesi, että kuulostaa melko huuhaalta. Se piristi 😄vaikka ymmärrän, että vasta keskenmenon saaneena siihen takertuu. Minäkin takerruin. Mutta nuo hormonitasapainot ym ovat niiiin yksilöllisiä, että on hassua, että tuota hedelmällisyysjuttua viljellään niin hartaasti.
Nettiin kirjoittelijoilla on mielestäni tietty vastuu sanomisistaan. Ensinnäkin ihan maalaisjärjelläkin keskenmenon jälkeinen korkeampi fertiliteetti on ihan looginen, sillä hormonitasot ovat paitsi koholla raskauden tapahduttua, myös ovat mahdollistaneet aiemman raskauden ja olot ovat siten "todistetusti" otollisemmat kiinnittymiselle. Lisäksi tämä 3kk ajan korkeampi hedelmällisyys ei ole mitään mutuilua vaan ihan tilastollinen seikka.
Mistä löytyy tätä tutkittua tietoa asiasta? En siis missään nimessä halua riidellä, Tulppaanitar, olen oikeasti kiinnostunut tietämään. Olen googletellut asiaa, mutta löydän ainoastaan eri keskustelupalstoja, jossa asiaa pohditaan ja vertaillaan, miten kauan uuteen raskauteen on mennyt. Sen tiedon, että jos raskaus alkaa 6kk kuluttua keskenmenosta niin uudessa raskaudessa on pienempi riski komplikaatioihin, löytää helposti, mutta tätä 3kk rajaa en. En tosin hakenut englanniksi, voi olla että siellä vaikka tilastoa sitten löytyisi.
N25, M30. Esikoisen yrittäminen aloitettu 5/20. KM 8/20.
Tässä nyt ekat jotka tuli vastaan:
https://academic.oup.com/humupd/article/23/2/221/2605931
https://www.fertstert.org/article/S0015-0282(02)04694-0/fulltext
ja kansankielisemmin: https://www.fatherly.com/health-science/pregnancy-after-miscarriage-whe…
Pco, km 10/19 ja 11/20, kaksosten la 11/21
Kultakala kirjoitti:
Lisäksi tuosta 3kk hedelmällisemmästä kaudesta... Keskustelin siitä tänään ystäväni kanssa, ja hän napakkana maalaisjärjen ihmisenä totesi, että kuulostaa melko huuhaalta. Se piristi 😄vaikka ymmärrän, että vasta keskenmenon saaneena siihen takertuu. Minäkin takerruin. Mutta nuo hormonitasapainot ym ovat niiiin yksilöllisiä, että on hassua, että tuota hedelmällisyysjuttua viljellään niin hartaasti.
En nyt varsinaisesti kuulu tähän ketjuun, mutta itselläkin on takana keskenmeno ennen ensimmäistä lasta. Sitä ennen vuosia sitten abortti ja sen jälkeen lapsi, keskenmeno ja nyt taas raskaana.
Kultakala voi hyvin olla totta että hedelmällisyys on suurella osalla koholla keskenmenon jälkeen. Kuulostaa siltä että sulla on ollut kierto sekaisin ja jos sen nyt lääkkeillä saa käyntiin niin mahdollisuudet raskauteen on tosi hyvät!
Pakko vaan kommentoida noista prosenteista sen verran, että ne on kaikki kyllä myös jotain keskivertoja. Esim. kun itse olen tullut raskaaksi ihan joka kierrosta jossa on ollut pienikin mahdollisuus että olisin voinut tulla raskaaksi, useamman kerran niinkin ettei ole harrastettu seksiä mielestäni oikeaan aikaan. Kun nyt olen tullut viisi kertaa raskaaksi, niin olisi 0.032 % mahdollisuus että oma todennäköisyyteni raskautua olisi se 20 % per kierto ja oli vaan tuuria joka kerta. Sen sijaan mulla on kaksi keskenmenoa viikolla 8, eli oma todennäköisyyteni siihen että keskenmenoriski olisi oikeasti vaikka sen 20 % on aika pieni.
Kaikilla meillä on ongelmamme, mutta näissä on kyllä paljon mukana henkilökohtaista vaihtelua. Sulla on kaikki mahdollisuudet olla siinä hyvin raskautuvassa ryhmässä nyt kun sait ne lääkkeet.
Pahoittelen, jos joku koki kommentointini kärkkääksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että tilanteet ovat todella yksilöllisiä, eikä varmastikaan ole tilannetta, jossa voitaisiin sanoa, että tilanne on 100%:n todennäköisyydellä juuri näin. Itseäni on tosiaan stressannut ihan turhaan tuon toistelu, että 3kk keskenmenon jälkeen olisi otollinen aika, ja selkeästi monia muitakin. On kuitenkin fakta, että naisia tulee raskaaksi myös yli 3kk keskenmenon jälkeen, ja vieläpä hyvin onnistuneesti. On turhaa ottaa hirveitä paineita asiasta, kun me olemme kaikki yksilöitä. Niille, joilla keskenmenosta on vasta vähän aikaa - toivon sydämestäni, että kuulut siihen ryhmään, jolla nappaa alle 3kk sisällä! Meille muille, joilla kestää kauemmin - ei se mitään, sekin on normaalia 💖
Ja rpl2, kiitos osallistumisestasi, tarkoitit varmasti hyvää. Mutta minusta tuntuvat tällä hetkellä todella pahalta nuo toivotukset, että "saatat olla helposti raskaaksi tulevaa tyyppiä". Se luo vain paineita, joita olen nyt kovasti yrittänyt välttää. Suoraan sanottuna minua nyt vähän itkettää, kun olin jo niin rennosti asennoitunut siihen, että tässä nyt vain tällä hetkellä kestää kuukausia ja se on ihan ok ja normaalia. Yritän tavoitella taas sitä mielentilaa, että tässä kestää eikä se ole epänormaalia ja meillä on mahdollisuus miehen kanssa tulla vanhemmiksi sitten joskus😊
Mitä muuten kuuluu sinulle, Lasilintu? Onko tiputtelua vielä ollut? Entä te muut, mitkä fiilikset?
Itse tein tänään taas vähän typerästi, ja laskeskelin millä viikolla olisin, jos olisin raskauden saanut pitää. Sekin varmasti herkistää mieltä.
Mutta eilisestä gynekäynnistä on edelleen tosi hyvä mieli 😄 odotan nyt ihan malttamattomana, että pääsen popsimaan niitä terolutteja. Saadaan ehkä sieltä menkat joskus aikaan ja kierto pyörimään, tuntuu hyvältä että asiat ehkä alkavat edetä edes johonkin suuntaan.
N25, M30. Esikoisen yrittäminen aloitettu 5/20. KM 8/20.
Kultakala kirjoitti:
Plumeria kirjoitti:
Minäkin vähän surin tuota tietoa 3kk km jälkeen kohonneesta hedelmällisyydestä. Minulla raskaus alkoi 5/2020, kkm 7/2020 ja sen jälkeen ei ole plussannut.
Menkkojen pitäisi alkaa taas 6 päivän päästä ja olen aika varma että alkavat.
Tervetuloa mukaan, Plumeria 💕
On ristiriitaista saada tähän ryhmään uutta porukkaa: surettaa, että toinenkin on kokenut menetyksen, mutta toisaalta on mukavaa, että me kohtalotoverit löydämme toisemme täältä netin syövereistä. Toivotaan, että pikku ryhmämme saisi pikkuhiljaa näkyvyyttä, että mahdollisimman moni löytäisi tänne.
Me mennään melko samoissa Plumeria, me plussattiin 6/20 ja KM tuli 8/20.
Olin tänään gynellä, ja kaikki oli priimaa! Oli tosi hyvä fiilis, oli tosi asiantunteva ja mukava gyne, selitti kaiken ihan juurta jaksain.
Minulla tiputtelu johtuu siis kiertohäiriöstä - ne ovat tavallisia keskenmenon ym jälkeen. Kroppa yrittää siis saada kiertoa käyntiin ja kuukautisia tulille, mutta keltarauhashormoni ei pelitä, jolloin en siis ovuloi, joten menkkoja ei tapahdu, joten en ovuloi, saatte noidankehästä kiinni. Sain terolutit tukemaan kiertoa, sain ohjeeksi käyttää kerran kierrossa 10 päivän ajan, niin kauas jos plussaan. Gyne sanoi "kun plussaan", mutta olen liian taikauskoinen moiseen.
PCOS:ia olin jo kohdallani miettinyt, gyne ampui sen heti alas, mistä tuli tosi huojentunut olo. Samoin epäilty endimetrioosi kohdallani ei olisi ongelma, kun olen kuitenkin ollut kerran onnistuneesti raskaana, eli munanjohtimet ovat auki. Ylipäätään raskaus, menetettykin, on tosi hyvä juttu tulevien kannalta.
Ihana kuulla hyviä uutisia Kultakala ❤️. Ja kiva, että gyne määräsi heti tukea kiertoon ja selitti asioita. Tutkiko gyne siis, että sulla ei ole ovulaatiota tapahtunut? Tai ehkä se on merkki, jos kuukautisia ei tule, tätä en kohdallasi muistanut. Mullahan on ultrassa todettu ovulaation tapahtuvan, mutta tiputtelulle ei löytynyt syytä. Mutta muuten sanottiin samaa, että tiputtelu johtuu kiertohäiriöstä.
En usko, että itselläni on endometrioosia, mutta kiva kuulla tuollainen näkemys.
On kyllä hyvä, kun näistä asioista jutellaan. Minullekin on tuota sanottu, että menetettykin raskaus on hyvä merkki, mutten aina ole oikein jaksanut uskoa siihen. Nyt kun toinen siitä kirjoittaa, nyökyttelen täällä itsekseni, että juuri näinhän se on. Muutenkin ajatuksiin tulee perspektiiviä.
Oli kiva kuulla sinusta, Lasilintu 😊 miten te muut?
En siis ole ainakaan tässä kierrossa ovuloinut, gyne ei osannut varmaksi sanoa, että olenko ovuloinut ollenkaan koko aikana, hankala se tietenkin olisi tietää varmasti. Kroppani oli siis oletettuna ovulaatiopäivänä tilassa, että kuukautiset olisivat aivan valmiina alkavaksi, mutta eivät vain ole alkaneet. Diagnoosi oli siis kiertohäiriö, mitä siis on todella monilla tässä tilanteessa.
Totta on juuri tuo, että se alkanut raskaus, menetettykin, tietäisi hyvää, vaikka tietenkin sitä on ollut välillä vaikea nähdä. Minusta on usein tuntunut, että olisi ollut helpompaa, ettei sitä menetettyä raskautta olisi koskaan kokenut, ei olisi tarvinnut tuntea sitä toivoa ja sitten sitä riipivää tunnetta, kun toivo otetaan pois. Mutta, kun ajattelee positiiviselta kannalta, niin onpahan nyt melko varma merkki siitä, että ainakin munanjohtimet ovat auki ja kaikki ns. niin kuin pitää. Että yrittää olla kiitollinen tästäkin, vaikka toki suru puserossa on aina välillä, vaikka paljon vähemmän kuin aikaisemmin.
Itsellä on nyt kyllä ollut sen gynekäynnin jälkeen aika rento olo, että tässä nyt sitten kestää mutta mitäpä siitä, ei se nopea tärppikään keskenmenon jälkeen onnistunutta raskautta takaa.
Joulu nyt vähän jännittää tänä vuonna, minun piti olla jo tosi tukevasti raskaana, mutta kun ei niin ei. Eniten pelottaa, että jotkut (vanhemmat) sukulaiset alkavat tenttaamaan vauvasuunnitelmista, vaikka korona taitaa tänä vuonna estää isot sukujoulut. En tässä tilanteessa harmittele sitä kauheasti... Ihmiset ovat välillä kauhean tahdittomia.
N25, M30. Esikoisen yrittäminen aloitettu 5/20. KM 8/20.
Heippa kaikille, oli niin kiire viikko että nyt vasta pääsin tsekkaamaan keskustelun mun edellisen viestin jälkeen :) Huojentavaa kuulla että muillakin henkisellä puolella ajatukset ollu vähän samansuuntaisia.. itsesyytökset ja epätietoisuus saadaanko me koskaan vauvaa mulla eniten pinnalla. Mietin vielä soittaisinko neuvolaan jos sitä kautta olis mahdollista saada keskusteluapua ja fiiliksiä avattua ja käsiteltyä paremmin. Onko kellään kokemusta?
Kkm:n jälkeen ekat menkat loppui vihdoin pari päivää sitten. Halusin käydä heti gynellä tarkistuttamassa tilanteen ja sainkin ajan yksityiseltä perjantaille. Ikävä kyllä selvisi että mun toisessa munasarjassa on isohko kysta ja gynen mukaan nyt kannattaisi laittaa yritys tauolle, odottaa kahdet menkat ja tulla sit uudestaan tarkastukseen. Sanoi et yleensä tällaset kystat vaan häviää itsekseen mut mahdollisuus tietenkin on et niin ei käykään ja siksi suositteli seurantaa. Menin kyllä siinä ihan lukkoon enkä oikein saanut kysyttyä mitään järkevää (esim. mistä nää johtuu yms) ja itkeskelin koko kotimatkan. Ehkä tauko yrittämisestä tekis ihan hyvääkin. Ahdistaa silti tosi paljon.
Onneksi Kultakala sulla meni gynekäynti hyvin ja kiva kuulla et jäi rento olo. Toivottavasti teroluteista on sulle apua! :) mulla kans samat fiilikset joulusta.. saa nähdä mitä siitä tulee.
Kultakala kirjoitti:
Oli kiva kuulla sinusta, Lasilintu 😊 miten te muut?
En siis ole ainakaan tässä kierrossa ovuloinut, gyne ei osannut varmaksi sanoa, että olenko ovuloinut ollenkaan koko aikana, hankala se tietenkin olisi tietää varmasti. Kroppani oli siis oletettuna ovulaatiopäivänä tilassa, että kuukautiset olisivat aivan valmiina alkavaksi, mutta eivät vain ole alkaneet. Diagnoosi oli siis kiertohäiriö, mitä siis on todella monilla tässä tilanteessa.
Totta on juuri tuo, että se alkanut raskaus, menetettykin, tietäisi hyvää, vaikka tietenkin sitä on ollut välillä vaikea nähdä. Minusta on usein tuntunut, että olisi ollut helpompaa, ettei sitä menetettyä raskautta olisi koskaan kokenut, ei olisi tarvinnut tuntea sitä toivoa ja sitten sitä riipivää tunnetta, kun toivo otetaan pois. Mutta, kun ajattelee positiiviselta kannalta, niin onpahan nyt melko varma merkki siitä, että ainakin munanjohtimet ovat auki ja kaikki ns. niin kuin pitää. Että yrittää olla kiitollinen tästäkin, vaikka toki suru puserossa on aina välillä, vaikka paljon vähemmän kuin aikaisemmin.
Itsellä on nyt kyllä ollut sen gynekäynnin jälkeen aika rento olo, että tässä nyt sitten kestää mutta mitäpä siitä, ei se nopea tärppikään keskenmenon jälkeen onnistunutta raskautta takaa.
Joulu nyt vähän jännittää tänä vuonna, minun piti olla jo tosi tukevasti raskaana, mutta kun ei niin ei. Eniten pelottaa, että jotkut (vanhemmat) sukulaiset alkavat tenttaamaan vauvasuunnitelmista, vaikka korona taitaa tänä vuonna estää isot sukujoulut. En tässä tilanteessa harmittele sitä kauheasti... Ihmiset ovat välillä kauhean tahdittomia.
Kiva kuulla, että olosi on ollut rennompi. Hyvä tosiaan, että sulla oli hyvä ja keskusteleva gyne. Itse silloin kesällä jäin vähän sen varaan, että ”raskaus todennäköisesti alkaa seuraavan kolmen kuukauden aikana”. Eikä siis alkanut. Vaihdoin gyneä, kun tuntui, etten tullut kuulluksi. Nämä molemmat siis myös lapsettomuuteen erikoistuneita. Toisen kanssa ehdittiin vain tavata etänä ja hän määräsi kokeita, sitten raskaus alkoikin. Voihan olla, että kroppa tarvitsi vain aikaa, mutta en siedä sitä, ettei kuunnella ja, että suhtaudutaan tietyllä tavalla ylimielisesti. Kyseessä on kuitenkin herkkä asia, vaikka se lääkäreille olisi arkipäivää.
Mäkin moneen kertaan olen miettinyt ja toivonut, ettei keskenmenoa olisi tapahtunut ja tärppi olisi kestänyt sen sijaan pidempään. Alkuun suhtauduin keskenmenoon vähän niin, että näitähän tapahtuu ja eikun uutta matoa koukkuun. Uutta tärppiä odotellessa rupesin pikku hiljaa ymmärtämään kuinka tietyllä tavalla raa’asta (ehkä turhan kova sanavalinta) asiasta keskenmenossa onkaan kysymys. Se ei ole se menetys itsessään, vaan myös se tulevaisuus, joka on jo ollut tarjolla. Ja onhan se todella fyysinen kokemus, vaikka menisikin ”siististi”. Pahoittelut huonoista sanavalinnoista.
Mäkin muistan, miten olen laskenut, kuinka pitkällä raskaus ilman keskenmenoa olisi. Tämä loppui oikeastaan siinä kohtaa, kun lapsen olisi pitänyt syntyä. Ehkä siinä kolahti jotain, että asia ei tosiaan ole omissa käsissä, eikä asiat menneet kuten halusin. Mutta kyllä nämä edelleen välillä tuntuu, nyt esim. mietin, että minulla olisi melkein nelikuukautinen lapsi jouluna. Sen sijaan mennään vielä ensimmäisellä kolmanneksella. Mikäli kaikki on siis hyvin.
Kiwi kirjoitti:
Heippa kaikille, oli niin kiire viikko että nyt vasta pääsin tsekkaamaan keskustelun mun edellisen viestin jälkeen :) Huojentavaa kuulla että muillakin henkisellä puolella ajatukset ollu vähän samansuuntaisia.. itsesyytökset ja epätietoisuus saadaanko me koskaan vauvaa mulla eniten pinnalla. Mietin vielä soittaisinko neuvolaan jos sitä kautta olis mahdollista saada keskusteluapua ja fiiliksiä avattua ja käsiteltyä paremmin. Onko kellään kokemusta?
Kkm:n jälkeen ekat menkat loppui vihdoin pari päivää sitten. Halusin käydä heti gynellä tarkistuttamassa tilanteen ja sainkin ajan yksityiseltä perjantaille. Ikävä kyllä selvisi että mun toisessa munasarjassa on isohko kysta ja gynen mukaan nyt kannattaisi laittaa yritys tauolle, odottaa kahdet menkat ja tulla sit uudestaan tarkastukseen. Sanoi et yleensä tällaset kystat vaan häviää itsekseen mut mahdollisuus tietenkin on et niin ei käykään ja siksi suositteli seurantaa. Menin kyllä siinä ihan lukkoon enkä oikein saanut kysyttyä mitään järkevää (esim. mistä nää johtuu yms) ja itkeskelin koko kotimatkan. Ehkä tauko yrittämisestä tekis ihan hyvääkin. Ahdistaa silti tosi paljon.
Onneksi Kultakala sulla meni gynekäynti hyvin ja kiva kuulla et jäi rento olo. Toivottavasti teroluteista on sulle apua! :) mulla kans samat fiilikset joulusta.. saa nähdä mitä siitä tulee.
Ikävä kuulla tunteistasi ja kokemuksistasi, Kiwi 😔. Mulla ei ole kokemusta keskusteluavusta neuvolan kautta, mutta olen sitä mieltä, että kannattaa yrittää. Ja tarpeen mukaan osannevat ohjata eteenpäin jos ei heidän kauttaan onnistu (itsellä kokemus, että ovat ”tarkkoja” asiakkaistaan). Jos sulla on neuvola-aika varattuna, voit ainakin sen tietojeni mukaan käyttää. Puhuminen joka tapauksessa varmasti auttaisi, itseä ainakin on auttanut paljon.
Ja voi harmi, että sait gynellä ikäviä uutisia. Minulla ei kystista ole kokemusta eikä tietoa, joten en valitettavasti siltä osin osaa auttaa. Mutta tunnistan taas tuttuja tunteita: se fiilis, kun lääkäri ehdottaa taukoa ja vaikka ajattelee sen voivan tehdä hyvääkin, ei silti ole siihen aivan valmis. Mullakin ennen raskautta lääkäri suositteli taukoa, jotta voidaan hoitaa rauta-asioita kuntoon. Taukoon asti emme ehtineet, sillä pian tämän käynnin jälkeen huomasin olevani raskaana. Mutta muistan miten ajatus tuntui hieman vaikealta, vaikka olikin perusteltu. Ja toinen vastaavanlainen tapaus oli sitten keskenmenon ja rautainfuusion jälkeen, kun yrityksen aloittamisen kanssa piti odottaa ensimmäiseen kontrolliin asti. Se tunne, kun odotus on kova ja haluaisi vain päästä uudestaan yrittämään, mutta ei sitä pääse tekemään, oli todella ristiriitaista.
Voimia sulle ❤️
Kiwi kirjoitti:
Heippa kaikille, oli niin kiire viikko että nyt vasta pääsin tsekkaamaan keskustelun mun edellisen viestin jälkeen :) Huojentavaa kuulla että muillakin henkisellä puolella ajatukset ollu vähän samansuuntaisia.. itsesyytökset ja epätietoisuus saadaanko me koskaan vauvaa mulla eniten pinnalla. Mietin vielä soittaisinko neuvolaan jos sitä kautta olis mahdollista saada keskusteluapua ja fiiliksiä avattua ja käsiteltyä paremmin. Onko kellään kokemusta?
Kkm:n jälkeen ekat menkat loppui vihdoin pari päivää sitten. Halusin käydä heti gynellä tarkistuttamassa tilanteen ja sainkin ajan yksityiseltä perjantaille. Ikävä kyllä selvisi että mun toisessa munasarjassa on isohko kysta ja gynen mukaan nyt kannattaisi laittaa yritys tauolle, odottaa kahdet menkat ja tulla sit uudestaan tarkastukseen. Sanoi et yleensä tällaset kystat vaan häviää itsekseen mut mahdollisuus tietenkin on et niin ei käykään ja siksi suositteli seurantaa. Menin kyllä siinä ihan lukkoon enkä oikein saanut kysyttyä mitään järkevää (esim. mistä nää johtuu yms) ja itkeskelin koko kotimatkan. Ehkä tauko yrittämisestä tekis ihan hyvääkin. Ahdistaa silti tosi paljon.
Onneksi Kultakala sulla meni gynekäynti hyvin ja kiva kuulla et jäi rento olo. Toivottavasti teroluteista on sulle apua! :) mulla kans samat fiilikset joulusta.. saa nähdä mitä siitä tulee.
Onpa ikävä, että sait tuollaisia uutisia Kiwi. Kovasti voimia 💕 Kystat ovat onneksi melko tavallisia lisääntymisikäisillä naisilla ja yleensä häviävät itsekseen, eivätkä aiheuta mitään vakavampaa. Voin vain kuvitella, miten pahalta tuo ohje, että pitäisi odottaa 2 kiertoa 💔 minusta tuntui jo liian pahalta ajatus odottaa yhdet menkat KM:n jälkeen. Kyllähän sen ymmärtää, että joskus terveydellisistä syistä on hyvä tauottaa yrittäminen, mutta kyllähän se raastaa kamalasti. Tuntuu että aika menee vain hukkaan odottaessa, kun haluaisi vain päästä yrittämään. Kovasti voimia 💖 toivotaan, että kystan suhteen tilanne selviäisi nopeasti ja pääsisitte taas yrittämään 😊
N25, M30. Esikoisen yrittäminen aloitettu 5/20. KM 8/20.
Niin ja suosittelen keskusteluavun hakemista, jos itsestä yhtään siltä tuntuu. Itse soitin paikalliseen kriisikeskukseen ja puhuin siellä työntekijän kanssa kahdesti heti KM:n jälkeen, ja kolmannen kerran jokunen viikko sitten, kun oli raskas viikko. Auttoi valtavasti keskustella ammattilaisen kanssa.
Itse voin paljastaa sen verran, että olen neuvolassa töissä. Jooo, melko raskas paikka olla töissä, varsinkin heti KM:n jälkeen. Neuvolasta osataan kyllä ohjata avun piiriin, itse neuvolassa ei varsinaisesti hoideta KM:n saaneita, mutta kyllä terkkarit yleensä aina kyllä puhelimessa jututtavat, jos on paha mieli, ja neuvovat mistä saa lisätukea. Tietenkin riippuu varmasti paikkakunnasta.
N25, M30. Esikoisen yrittäminen aloitettu 5/20. KM 8/20.
Lasilintu kirjoitti:
Kultakala kirjoitti:
Oli kiva kuulla sinusta, Lasilintu 😊 miten te muut?
En siis ole ainakaan tässä kierrossa ovuloinut, gyne ei osannut varmaksi sanoa, että olenko ovuloinut ollenkaan koko aikana, hankala se tietenkin olisi tietää varmasti. Kroppani oli siis oletettuna ovulaatiopäivänä tilassa, että kuukautiset olisivat aivan valmiina alkavaksi, mutta eivät vain ole alkaneet. Diagnoosi oli siis kiertohäiriö, mitä siis on todella monilla tässä tilanteessa.
Totta on juuri tuo, että se alkanut raskaus, menetettykin, tietäisi hyvää, vaikka tietenkin sitä on ollut välillä vaikea nähdä. Minusta on usein tuntunut, että olisi ollut helpompaa, ettei sitä menetettyä raskautta olisi koskaan kokenut, ei olisi tarvinnut tuntea sitä toivoa ja sitten sitä riipivää tunnetta, kun toivo otetaan pois. Mutta, kun ajattelee positiiviselta kannalta, niin onpahan nyt melko varma merkki siitä, että ainakin munanjohtimet ovat auki ja kaikki ns. niin kuin pitää. Että yrittää olla kiitollinen tästäkin, vaikka toki suru puserossa on aina välillä, vaikka paljon vähemmän kuin aikaisemmin.
Itsellä on nyt kyllä ollut sen gynekäynnin jälkeen aika rento olo, että tässä nyt sitten kestää mutta mitäpä siitä, ei se nopea tärppikään keskenmenon jälkeen onnistunutta raskautta takaa.
Joulu nyt vähän jännittää tänä vuonna, minun piti olla jo tosi tukevasti raskaana, mutta kun ei niin ei. Eniten pelottaa, että jotkut (vanhemmat) sukulaiset alkavat tenttaamaan vauvasuunnitelmista, vaikka korona taitaa tänä vuonna estää isot sukujoulut. En tässä tilanteessa harmittele sitä kauheasti... Ihmiset ovat välillä kauhean tahdittomia.Kiva kuulla, että olosi on ollut rennompi. Hyvä tosiaan, että sulla oli hyvä ja keskusteleva gyne. Itse silloin kesällä jäin vähän sen varaan, että ”raskaus todennäköisesti alkaa seuraavan kolmen kuukauden aikana”. Eikä siis alkanut. Vaihdoin gyneä, kun tuntui, etten tullut kuulluksi. Nämä molemmat siis myös lapsettomuuteen erikoistuneita. Toisen kanssa ehdittiin vain tavata etänä ja hän määräsi kokeita, sitten raskaus alkoikin. Voihan olla, että kroppa tarvitsi vain aikaa, mutta en siedä sitä, ettei kuunnella ja, että suhtaudutaan tietyllä tavalla ylimielisesti. Kyseessä on kuitenkin herkkä asia, vaikka se lääkäreille olisi arkipäivää.
Mäkin moneen kertaan olen miettinyt ja toivonut, ettei keskenmenoa olisi tapahtunut ja tärppi olisi kestänyt sen sijaan pidempään. Alkuun suhtauduin keskenmenoon vähän niin, että näitähän tapahtuu ja eikun uutta matoa koukkuun. Uutta tärppiä odotellessa rupesin pikku hiljaa ymmärtämään kuinka tietyllä tavalla raa’asta (ehkä turhan kova sanavalinta) asiasta keskenmenossa onkaan kysymys. Se ei ole se menetys itsessään, vaan myös se tulevaisuus, joka on jo ollut tarjolla. Ja onhan se todella fyysinen kokemus, vaikka menisikin ”siististi”. Pahoittelut huonoista sanavalinnoista.
Mäkin muistan, miten olen laskenut, kuinka pitkällä raskaus ilman keskenmenoa olisi. Tämä loppui oikeastaan siinä kohtaa, kun lapsen olisi pitänyt syntyä. Ehkä siinä kolahti jotain, että asia ei tosiaan ole omissa käsissä, eikä asiat menneet kuten halusin. Mutta kyllä nämä edelleen välillä tuntuu, nyt esim. mietin, että minulla olisi melkein nelikuukautinen lapsi jouluna. Sen sijaan mennään vielä ensimmäisellä kolmanneksella. Mikäli kaikki on siis hyvin.
Tuo on kyllä tärkeää, että tulee kuulluksi lääkärissä, etenkin näin herkän asian kanssa. Joskus tuntuu, että raskaustoiveisiin liittyviin huoliin suhtaudutaan vähän "naiset ne nyt hössöttää" -asenteella. Se tuntuu ikävältä, kun kuitenkin on ihan hirvittävän tärkeästä asiasta kyse. Itselle tämä kaikki on iskenyt tosi syvälle omaan naiseuteen, niin sitten jos asenne olisi jotenkin vähättelevä tai ei-tosissaan ottava, niin se haavoittaisi kyllä syvältä. Onneksi gyneä pääsee aina vaihtamaan, jos tuntuu ettei ensimmäisen kanssa kolahda.
Milloin teillä on se ultra? 💖
N25, M30. Esikoisen yrittäminen aloitettu 5/20. KM 8/20.
Kultakala kirjoitti:
Lasilintu kirjoitti:
Kultakala kirjoitti:
Oli kiva kuulla sinusta, Lasilintu 😊 miten te muut?
En siis ole ainakaan tässä kierrossa ovuloinut, gyne ei osannut varmaksi sanoa, että olenko ovuloinut ollenkaan koko aikana, hankala se tietenkin olisi tietää varmasti. Kroppani oli siis oletettuna ovulaatiopäivänä tilassa, että kuukautiset olisivat aivan valmiina alkavaksi, mutta eivät vain ole alkaneet. Diagnoosi oli siis kiertohäiriö, mitä siis on todella monilla tässä tilanteessa.
Totta on juuri tuo, että se alkanut raskaus, menetettykin, tietäisi hyvää, vaikka tietenkin sitä on ollut välillä vaikea nähdä. Minusta on usein tuntunut, että olisi ollut helpompaa, ettei sitä menetettyä raskautta olisi koskaan kokenut, ei olisi tarvinnut tuntea sitä toivoa ja sitten sitä riipivää tunnetta, kun toivo otetaan pois. Mutta, kun ajattelee positiiviselta kannalta, niin onpahan nyt melko varma merkki siitä, että ainakin munanjohtimet ovat auki ja kaikki ns. niin kuin pitää. Että yrittää olla kiitollinen tästäkin, vaikka toki suru puserossa on aina välillä, vaikka paljon vähemmän kuin aikaisemmin.
Itsellä on nyt kyllä ollut sen gynekäynnin jälkeen aika rento olo, että tässä nyt sitten kestää mutta mitäpä siitä, ei se nopea tärppikään keskenmenon jälkeen onnistunutta raskautta takaa.
Joulu nyt vähän jännittää tänä vuonna, minun piti olla jo tosi tukevasti raskaana, mutta kun ei niin ei. Eniten pelottaa, että jotkut (vanhemmat) sukulaiset alkavat tenttaamaan vauvasuunnitelmista, vaikka korona taitaa tänä vuonna estää isot sukujoulut. En tässä tilanteessa harmittele sitä kauheasti... Ihmiset ovat välillä kauhean tahdittomia.Kiva kuulla, että olosi on ollut rennompi. Hyvä tosiaan, että sulla oli hyvä ja keskusteleva gyne. Itse silloin kesällä jäin vähän sen varaan, että ”raskaus todennäköisesti alkaa seuraavan kolmen kuukauden aikana”. Eikä siis alkanut. Vaihdoin gyneä, kun tuntui, etten tullut kuulluksi. Nämä molemmat siis myös lapsettomuuteen erikoistuneita. Toisen kanssa ehdittiin vain tavata etänä ja hän määräsi kokeita, sitten raskaus alkoikin. Voihan olla, että kroppa tarvitsi vain aikaa, mutta en siedä sitä, ettei kuunnella ja, että suhtaudutaan tietyllä tavalla ylimielisesti. Kyseessä on kuitenkin herkkä asia, vaikka se lääkäreille olisi arkipäivää.
Mäkin moneen kertaan olen miettinyt ja toivonut, ettei keskenmenoa olisi tapahtunut ja tärppi olisi kestänyt sen sijaan pidempään. Alkuun suhtauduin keskenmenoon vähän niin, että näitähän tapahtuu ja eikun uutta matoa koukkuun. Uutta tärppiä odotellessa rupesin pikku hiljaa ymmärtämään kuinka tietyllä tavalla raa’asta (ehkä turhan kova sanavalinta) asiasta keskenmenossa onkaan kysymys. Se ei ole se menetys itsessään, vaan myös se tulevaisuus, joka on jo ollut tarjolla. Ja onhan se todella fyysinen kokemus, vaikka menisikin ”siististi”. Pahoittelut huonoista sanavalinnoista.
Mäkin muistan, miten olen laskenut, kuinka pitkällä raskaus ilman keskenmenoa olisi. Tämä loppui oikeastaan siinä kohtaa, kun lapsen olisi pitänyt syntyä. Ehkä siinä kolahti jotain, että asia ei tosiaan ole omissa käsissä, eikä asiat menneet kuten halusin. Mutta kyllä nämä edelleen välillä tuntuu, nyt esim. mietin, että minulla olisi melkein nelikuukautinen lapsi jouluna. Sen sijaan mennään vielä ensimmäisellä kolmanneksella. Mikäli kaikki on siis hyvin.
Tuo on kyllä tärkeää, että tulee kuulluksi lääkärissä, etenkin näin herkän asian kanssa. Joskus tuntuu, että raskaustoiveisiin liittyviin huoliin suhtaudutaan vähän "naiset ne nyt hössöttää" -asenteella. Se tuntuu ikävältä, kun kuitenkin on ihan hirvittävän tärkeästä asiasta kyse. Itselle tämä kaikki on iskenyt tosi syvälle omaan naiseuteen, niin sitten jos asenne olisi jotenkin vähättelevä tai ei-tosissaan ottava, niin se haavoittaisi kyllä syvältä. Onneksi gyneä pääsee aina vaihtamaan, jos tuntuu ettei ensimmäisen kanssa kolahda.
Milloin teillä on se ultra? 💖
Ultra on ylihuomenna. Tänään on ruvennut jännittämään. Vuotoa ei siis ole nyt ollut ja raskausoireitakin on ilmaantunut. Olenkin tämän viikon ollut huomattavasti levollisemmin mielin. Nyt sitten pää rupeaa puskemaan ajatuksia, että kaikki ei kuitenkaan ole hyvin. Ärsyttävää. Tässä jokunen päivä sitten puolestaan fiilistelin muuttuvaa kroppaani ja mietin, että voisin jättää ultran väliin tässä kohden, etten vain saa huonoja uutisia, niin voisin jatkaa tässä ihanassa raskauskuplassa. Mutta onhan se parempi käydä tarkastamassa. Ja voihan siellä olla hyviä uutisia.
Kiitos tsemppauksesta, Kultakala ❤️.
Ymmärrän stressisi tuosta asiasta, itse stressasin aivan samaa keskenmenon jälkeen. Ja jotenkin olin ihan varma, että uusi raskaus alkaa pian, joten pettymys ja epävarmuus oli suurta. En tiedä lohduttaako yhtään, mutta itse olen kuullut myös, että keskenmenoa seuraavat 6 kk ovat otollista aikaa raskautumiselle ja silloin todennäköisimmin raskaus sujuu hyvin. Itsellä seuraava raskaus antoi odottaa vielä kauemmin, mutta siinä kohtaa olin jo tainnut onnistua ”käsittelemään” tilannetta ja löytää tiettyä rauhaa (ja ei, en usko, että tästä johtuen tulin raskaaksi 😂). Todennäköisesti minua auttoi rauhan ”löytymisessä”, kun sisäistin ajatusta, että vaikka yhdyntä olisi oikein ajoitettu ja muuten onnistunut, on raskauden todennäköisyys lähteestä riippuen 15-20 %, eikä todennäköisyys muutu suuntaan eikä toiseen ajan kuluessa.
Tiputtelu meillä on erilaista, eikä tiputtelu mitenkään hyvää lupaa, mutta tästä huolimatta tulin raskaaksi. Olin kyllä todella yllättynyt, kun tiputtelu loppui kuin seinään sinä päivänä kun kuukautisten oli tarkoitus alkaa. Eli vaikkei tiputtelu millään muotoa olisi hyvä merkki, ei se myöskään tarkoita, ettei raskaus olisi mahdollinen. Tarkoitus ei ole niinkään herättää toiveita (itse ainakin inhoan sitä...), mutta kunhan jaoin kokemukseni.