Mikä ärsyttää sinua eniten rauhallisessa ihmisessä?

Ei mikään, pidän rauhallisista ihmisistä. Sensijaan apaattisista en pidä. Apaattinen on sellainen, jonka kanssa ei voi keskustella kun sillä ei ole mitään mielipiteitä, ei keksi mitään puheenaiheitakaan, sillä ei ole huumorintajuakaan, ei innostu mistään, ei erityisesti pidä mistään muttei vastustakaan mitään, on vaan ja möllöttää kuin joku puu-ukko.

Voi voi kun nuo rauhalliset ottavat herneen nokkaan kun joku kertoo oman mielipiteensä, jotta mikä niissä rauhallisissa ärsyttää.

Mun mielestä rauhallisuus on miehekästä. :) Semmoista kylmähermoisuutta; päätöksenteko- ja toimintakykyä silloinkin kun muut ympärillä meuhkaa tai panikoi. Rauhallinen ei provosoidu helposti.

Toivoisin rauhallisen kaverini edes joskus olevan eläväisempi...näyttävän tunteitaan enemmän. Ei millään pahalla.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 17:03"]

Voi voi kun nuo rauhalliset ottavat herneen nokkaan kun joku kertoo oman mielipiteensä, jotta mikä niissä rauhallisissa ärsyttää.

[/quote]

Mut eihän ne sitten oo rauhallisia. Mitä rauhallisuus sun mielestä tarkoittaa?

Liikkeelle lähtemisen hitaus. Kyseessä työkaveri.

Yleensä nämä ovat myös tuppisuita ja ei sellainen kyllä fiksua tee. Tyhmyyden merkki jos ei osaa small talkia.

Minkäs teet jos rauhallinen antaa itsestään kuvan, että on hidas, hiljainen..en minä tätä pahalla sano.

Itse katson vähän hitaasti sinkoilevia ihmisiä jotka etsivät aina uutta ja jännittävää. Ovat niin toteuttamassa itseään. Temmeltävät aikansa kunnes ovat loppuun palaneita ja rahattomia. Sehän on hienoo..

Mä tykkään rauhallisista ihmisistä. Olen itsekin rauhallinen, aina ollut.

Saan kuitenkin paljon aikaiseksi ja hetkessä huomaankin että olen tehnyt kaikki työryhmän työt muiden juorutessa taustalla paskaa. En pidä ilkeistä,pahantahtoisista, juoruavista ihmisistä kovinkaan paljoa, koitan sietää, mutta en pidä. 

Joku mainitsi tuolla rauhallisuuden yhdeksi piirteeksi sen ettei ihmiseltä löytyisi mielipiteitä. Ei päde minun kohdallani.

En oikeastaan voi ymmärtää ihmisiä, joilla ei ole omia mielipiteitä, se on minusta vielä ärsyttävämpää kuin mielipide, joka on kaukana omastani, kunhan se osataan perustella hyvin.

Tässä nyt ilmeisesti joku sama tyyppi vastailee monta kertaa. Sinulla siis on lähipiirissäsi joku rauhallinen ihminen ja se on sinusta ärsyttävää. Meidän muiden pitäisi kai ärsyyntyä samalla tavalla? Rauhallisissa ihmisissä kun ei ärsytä mikään. Paskanjauhajissa usein ärsyttää, koska esim. työpaikoilla käyttävät työaikaa aivan täyden paskan puhumiseen.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 17:14"]

Itse katson vähän hitaasti sinkoilevia ihmisiä jotka etsivät aina uutta ja jännittävää. Ovat niin toteuttamassa itseään. Temmeltävät aikansa kunnes ovat loppuun palaneita ja rahattomia. Sehän on hienoo..

[/quote] Joo, niinhän se on ettei ole mitään tuosta välistä;ollaan joko rauhallisia tai sitten sinkoillaan...

Olen itsekin aika rauhallinen, mutta täytyy myöntää, että vähän ärsyttää, jos jostakin ihmisestä tulee hyvin unelias, flegmaattinen tai hidas vaikutelma. Jostain syystä nämä tällaiset tyypit ovat yleensä miehiä? Naiset eivät yleensä ole olemukseltaan mitenkään uneliaita, vaikka olisivat rauhallisia ja hiljaisia persoonia.

Enemmän mua ärsyttää rauhattomat ihmiset.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 17:14"]Itse katson vähän hitaasti sinkoilevia ihmisiä jotka etsivät aina uutta ja jännittävää. Ovat niin toteuttamassa itseään. Temmeltävät aikansa kunnes ovat loppuun palaneita ja rahattomia. Sehän on hienoo..

[/quote]Mitä sinä sekoilet? Minä olen kylmähermoinen ja tasapainoinen ja osaan perustella kiihtymättä mielipiteeni ja viihdyn hyvin yksin mutta olen myös vilkas, nopea ja aina kiinnostunut uusista asioista. Miten voisin menettää rahani ja palaa loppuun?

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 17:20"]

Enemmän mua ärsyttää rauhattomat ihmiset.

[/quote] Niin mutta luitko aloittajan kysymyksen.

Minäkään en miellä rauhallista hitaaksi. Itseäni sanotaan rauhalliseksi. Tarkoittiko ap kysyä, mikä hitaissa ihmisissä ärsyttää? Minun rauhallisuus ilmenee niin, että esim. asiakaspalvelussa asiakas voi huutaaa kurkku suorana ja itse olen tyyni. Tai kun keittää joku asia, selitän asiani silti asiani tyynesti. En hermostu tyhjästä, sitä kohdallani on rauhallisuus. Sen sijaan tiedän hitaita ihmisiä, jotka ovat kaukana rauhallisesta, melkoisia hermokimppuja. Sellaiset ei saa mitään aikaan. 

Olen itse turhankin temperamenttinen luonteeltani mutta mieheni on onneksi rauhallinen. Sellainen kauhun tasapaino siis löytyy. 

Töissä eräs 20 vuotta vanhempi miespuolinen työkaverini rauhoittaa aina laskemalla kätensä olalleni ja puhumalla hiljaisesti, silloin kun huomaa että olen todella stressaantunut. Se myös toimii, heti on levollisempi olo.

Vaikka pidän siitä, että on aina draivi päällä, niin kyllä sellainen rauhoittava elementti on välillä ihan paikallaan (ja pakko sanoa, että miehet osaavat sen homman paremmin kuin naiset).

Tässä nyt on varmaan enimmäkseen kysymys siitä, että käsitettä "rauhallinen" ei ole tässä määritelty, ja porukat liittävät siihen omia mielikuviaan. Minusta vaikkapa Dalai Lama on rauhallisen ihmisen perikuva, eikä häntä monikaan voisi sanoa tylsäksi. Miksi hän ärsyttää Kiinan johtoa, on taas toinen asia.

Rauhallisuus on mielestäni sellainen sielun tila, että on sovussa itsensä ja maailman kanssa, hoitaa asialliset hommat eikä säntäile sinne tänne kuin päätön kana. Ei siis mitenkään sama asia kuin apaattinen tai flegmaattinen. Niin, että minua ei rauhallisuus ärsytä, paremminkin päin vastoin.

No tämä on ihan todellinen tilanne aivan. Olimme saaneet ison vastuullisen tehtävän töissä erään työkaverini kanssa. Hän oli tehnyt tätä projektia vuoden ja nyt piti aloittaa varsinainen loppurutistus ja siksi tarvittiin toinen mukaan isoon ponnistukseen. Selvisi, että projekti ei ollut vuodessa edennyt ollenkaan. Hän oli vain pyöritellyt asiaa mielessään. Ekassa palaverissa asiat etenivät tähän malliin: .... no onko sinulla jotakin ajatuksia tästä, katsos tämä on iso kokonaisuus ja pitää suunnitella hyvin. Kun tässä on monia puolia. Kun nyt ei kannata yrittää haukata liian isoa palasta kerralla. Tämä ei synny nopeasti. Tähän tulee menemään vuosia ja vuosia. Olen vuoden nyt vähän yrittänyt hahmotella mitä kannattaisi tehdä. Sitten hän on otti valkoisen paperin ja lyijykynän ja sanoi, voisimme vaikka ensi aloittaa siitä, että sovimme seuraavan tapaamisen. Minulle ei sopii melkein milloin vain (kuitenkaan mitään sopivaa aikaa ei löytynyt, vaikka sanoin sano sinä aika, minä tulen). Ehdotin, jos viestimme sähköisesti. Ei se käy pitää nähdä sillätavalla asiat hoituvat paremmin. Ennen ei kannata sopia muita asioita, ennen kun löytyy tapaamisaika. "Kannattaa aluksi vaikka järjestää kysely koko työyhteisölle" ja "kannattaa ensin järjestää kokous ja työryhmä, joka pohtii mitä kysytään, ettei kysytä vääriä asioita" ja "kannattaa kerätä vapaamuotoisesti ajatuksia tässä meidän kahden hengen tiimissä". Onneksi kävi niin, että sain muun ison kokonaisuuden hoidettavakseni ja sillä varjolla pääsin sanoutumaan irti tästä loipuutomasta asioiden pyörittelystä. Ja mikä tässä pyörittelyssä oli kamalaa, tuo tuskastuttava h iiii ta   u   sss jolla hän puhui, ajatteli, teki ja toimi. Olisin voinut huutaa ensin tuskasta ja sitten siitä riemusta, kun pääsin pois!