Mikä ärsyttää sinua eniten rauhallisessa ihmisessä?

40, oletko ap? Ei tuo ole rauhallisuutta, vaan hitautta ja aikaansaamattomuutta. Rauhallisuus on eri asia. Minä olen rauhallinen luonne, mutta töissä nopea. 

Minua puolestani ärsyttää ihmiset, jotka hosuvat ja sähläävät, mutta tulosta ei tule. 

40 ei ole ap. En itsekään koe olevani mikään erityisen nopea, mutta tuon työkaverin kanssa koin, että olen kertakaikkisen kärsimätön ja ajatukseni juoksi aika kyytiä verrattuna tuohon jaaritteluun.

Ei rauhallinen tarkoita hidasta tai aikaansaamatonta!

Rauhallisuus ja mielenrauha auttavat keskittymään. Sitä työssäni tarvitaan ja sillä tehdään tulosta. Ei rauhattomuudella. Parhaat älylliset ideat tulevat kun mieli on selkeä ja rauhaisa - ei rauhaton ja myllertävä. Näin ainakin minulla.

Ärsyttää se että joka paikkaan lähteminen kestää niin perkeleen kauan, niinkuin olis napattu yliannos Diapamia. Venytään, vanutaan ja höhhöillään kun muut odottaa eteisessä talvipompat päällä ja kello käy. Se myös ärsyttää että mihinkään ei oikein sanota juuta eikä jaata, hymistellään vaan.

Rauhallinen ja hidas eri lajia. Puhelimessa ä'rsyttävää jos joku puhuu hitaasti. En jaksa. 

Minulla on muutamia rauhallisia ystäviä ja rauhallinen mies. Eniten heissä ärsyttää, jos joku joskus ärsyttää, niin toimimattomuus ja puhumattomuus. Toisaalta he täydentävät minua ja viihdynkin heidän seurassaan yleensä todella hyvin ja pääsen oikeastaan oikeuksiini erittäin hyvin, toisin kuin aikoinaan pääsin suulaan ja sanavalmiin miehen ja vastaavanlaisten kavereiden kanssa.

Oma rauhallisuuteni tulee lähinnä ilmi siinä, että en hermostu tietyissä tilanteissa kovinkaan herkästi. Ihan olen huumorintajuinen ja reipas ihminen tuosta rauhallisuudesta huolimatta. Erittäin tarpeellinen piirre varsinkin päiväkodissa työskennellessä. Omalla kohdalla siis selkeästi yhdistän rauhallisuuden pitkäpinnaisuuteen.

Kirjoitanpa tähän vanhaan ketjuun. Onkohan monikaan tullut ajatelleeksi, että joskus rauhallisuus, joka ilmenee kantaaottamattomuutena tai puhumattomuutena, voi johtua siitä, että pitää säntäilevän ja säksättävän vastapuolen juttuja toivottoman typerinä ja epäkypsinä. Tyyliin: ei kannata vastata mitään.

Eräs hyvä ystäväni on rasittavuuteen asti rauhallinen. Se johtuu siitä, että hän analysoi koko ajan ympäristöään ja omia tuntemuksiaan, eikä siten ehdi keskustella nopeaan tahtiin. Itse olen sellainen, että usein huomaan vasta puhuessani mitä ajattelen jostain aiheesta. :-) Kun kaksi tällaista pannaan keskustelemaan, skismaa ei voi välttää. Toinen vetää puolella teholla ja toinen taas pinnistelee kun ei millään pysy keskustelussa mukana. Mutta siitä huolimatta ystävyys voi olla mahdollinen - itse ainakin saan joskus todella uusia näkökulmia keskusteluun kun vaan jaksan odottaa sen hiturin päänsisäisen analysointiprosessin päättymistä.