10 viikkoinen vauva viihtyy vain liikkuvassa sylissä

Rintareppu?

No olisi kyllä parempia vinkkejä kuin lääkärillä. Hanki kunnon kantoliina ja reppu ja kanna siinä saat kädet vapaaksi. Älä huudata sängyssä se on vauvalle huonoksi. Vauva saa syödä tahtiinsa vaikka vartin välein. Se, että pitää vähän pidempiä syöttävälejä voi olla perusteltua jos vauvalla vaikuttaa olevan kovasti refluksivaivaa mutta tällöinkin on kyllä mentävä vauvan mukaan, on syötettävä jos toisella on nälkä. Voit myös miettiä onko ruokavaliossa jotain mikä ei vauvalle sovi siis sinun jos imetät ja jos taas et niin onko sitten allerginen maidolle eli tarviiko jonkun muun korvikkeen.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 15:26"]Ap - onko niitä muunlaisia vauvoja? Onneksi olkoon, olette saaneet vauvan. Minulla on ollut kolme tuollaista vauvaa. Heillä ei ole ollut allergioita eikä sairauksia, he ovat olleet vauvoja. Kyllä se sitten helpottaa, kun vauvasi lähtee liikkeelle. MInulla ei koskaan ole ollut sitterissa tai paikoillaan sylissä viihtyvää vauvaa. Aina ne ovat halunneet jotain vetkutusta, kunnes ovat itselleen osanneet actionia järjestää.

Myös yöunet kuulostaa normaaleilta, kun on se yksi 5h yhtäjaksoinen aika. On tosi tavallista, että päivällä ei tule noin pienellä vielä mitään yhtäjaksoista pätkä.

[/quote]

Tiedän kyllä muunkinlaisia vauvoja, sellaisia jotka ei herää vartin päästä selvästi kesken unien ja sen jälkeen huuda sinne asti että on kävelty uudestaan uneen. Olen jopa joskus nähnyt jonkun nukahtavan sitteriin.;) poika nukkuu tällä hetkellä n 11h vuorokaudesta.

Taidan nyt kuitenkin unohtaa lääkärin neuvot ja antaa vauvalle ruokaa kun pyytää ja nukuttaa edelleen tissille että nukahtaisi edes johonkin ilman itkua, edes vartiksi.

Ja muu aika ei kai auta kun kävellä ees taas.

Hyvä etten ollut ainoa kenen mielestä tämän lastenlääkärin neuvot ei kuulostanut kovin järkeviltä.

Ap

No juu, toki niitä on muunlaisiakin. Mutta oikeasti olen sitä mieltä, että älykäs lapsi ei ole helppo vauva. Ympäristöstään utelias lapsi haluaa olla mukana kaikessa - äitinsä harmiksi ja vaivaksi. Minä ratkaisin asian niin, että totesin kotona olemisen olevan omille pampuloille aivan liian masentavaa. Järjestin ohjelmaa ja menoa, vähän runsaasti parjatun (ja syystäkin) Anna Wahlgrenin lapsikirjan mukaisesti. Se eukko on varmaan ihan hullu, mutta tuo "ota lapsi homman keskiöön" -ajatus sopi meille. Lisäksi "unikoulutin" päikkäreille noin 2-3kk vanhan. Huomasin omien vauvojeni yleensä heräilevän yhden unisyklin jälkeen, joten heräilyvaiheissa toteutin unikoulun - mikä sitten, ajan kanssa, teki sen, että lapset nukkuivat n. 2-3h päikkärit. Mutta kaikilla oli kausia, että unet kestivät vain 20-30 min ja näitä pätkiä oli 2-3 päivässä.

Sitten päivällä yksi juttu oli se, että jos en halunnut pitää vauvaa koko ajan sylissä, vaihtelin hänen huutopaikkaansa jatkuvasti. Välillä vauva huusi sitterissä hetken, sitten lattialla hetken, sitten sängyllä hetken, sitten sylissä hetken... Välillä mobilea päälle, välillä telkkaria, välillä radiota jne. Aina jotain harhautusta ja sitten taas menox. Mutta minä olen sitä mieltä, että kaikki itku ei ole sellaista, että siihen olisi vastattava kantamalla - lapsen voi myös huomioida muuten, kunhan ei nyt ihan yksin jätä. Tutti voi olla joskus hyvä apu.

Lisäksi jos hommailee itse jotain koko ajan, sen vauvan kärttyisyyden kestää paremmin. Nykyään kaikelle yritetään väkisin vääntää syytä, vaikka allergiaa, vaikka vauvat nyt vaan on sellaisia, että ne känisevät. Lisäksi se käninä palvelee vauvaa, koska mitä tyytymättömämpi vauva, sen parempaa hoivaa hän saa. Liian tyytyväiset vauvat saatetaan jopa unohtaa, eivätkä he saa kontaktia vanhemmiltaan.

Vauvasi on nyt 10 viikkoa. Itkuisuus lisääntyy yleensä vauvoilla niin, että 6-8 viikkoa vanhoilla on itkuisuuden huippu. Sen jälkeen itkuisuus vähitellen vähenee. Se ei tapahdu taikaiskusta, mutta veikkaanpa, että kun vauvasi on 5-6kk vanha, hän on jo aivan eri lapsi.

Ihan tavallisen kuuloinen vauva teillä! Toki on erilaisiakin mutta pienelle vauvalle on ihan normaalia syödä useinkin ja nukkua pätkissä.

Meillä oli samanlaista ekat 4kk (nyt 11kk). Sitten helpotti ja alkoi enemmän ja enemmän viihtymään myös omissa puuhissaan, lattiallakin. Silloin syötettiin tiuhaan (15-30min välein usein) ja kannettiin, hetken se lapsi vain on noin pieni. Ei ollut kyse siitä että olisi totutettu tuohon, päinvastoin. Ja oppi tuosta pois siitä huolimatta että kantamista ja tiheää syömistä jatkettiin. Lapsen kasvua ja normaaleiksi laskettavia vaiheita, minun mielestäni. Kantoliina oli hyvä apu. Nyt kaipaa syliin väsyneenä. Ollessaan pirteä touhottaa hyväntuulisena naureskellen lelujensa kanssa tai tutkii ja ihastelee pitkään jotain uutta juttua.

Elätte nyt vauvan tämän vaiheen tarpeiden mukaan ja annatte lapsen myös kasvaa seuraaviin vaiheisiin ajallaan. Vauvan itkemään jättäminen nostaa vauvan stressitasoa päiviksi ja ei opeta vauvalle mitään hyödyllistä, tunteiden käsittelyä tms vaan siinä vauva tarvitsee vielä vanhemman apua. Hellikää vauvaa ja pyytäkään apua jos omat jaksamisen rajat alkaa ylittyä.

9kk vauva kuulostaa jo vähän erilaiselta? Voisko kuitenkin olla jotain vaivaa? Ootteko kokeillu jotain hierontoja, lääketiede vaikka paljon tietääkin niin ei tiedä kaikkea vauvojen vatsavaivoista yms. Rauhoittuuko jos itse istut lattialla lapsen lähellä?

Mäkin suosittelen kantoliinaa, sanoi lääkäri mitä tahansa. Meillä kakkosella oli vatsavaivoja ja valtava läheisyydentarve, joten vauva vietti ensimmäiset elinkuukautensa melkein kokonaan kantoliinassa ja yöt nukkui vieressä. Todella kätevää, sillä kantoliinan kanssa kädet jäivät vapaiksi kotitöihin tai isomman lapsen kanssa puuhaamiseen. Ja pystyasennossa kantaminen auttoi selvästi vatsavaivoihin.

Lisää ruokaa. Vauvan maha on pieni, sinne ei mahdu paljon kerralla, joten nälkä tulee nopeasti uudelleen. Jos maitosi ei riitä, ala antaa oheen korviketta. Sinua kivittävät siitä vain AV-mammat, mutta älä pelkää, sanat ruudulla eivät pysty vahingoittamaan lastasi.