Otanko iltapäiväkerhoa eskarilaiselle, vaikka olen kotona? Muilla kokemuksia?
Olen kotiäitinä pikkusisarien takia. Isompi menee eskariin syksyllä. Kannattaako minun ottaa parina päivänä viikossa iltapäiväkerhoa eskarilaiselle? Vai onko eskaripäivä tarpeeksi pitkä lapselle? Miten olette tehneet muut kotiäidit ja mitä suosittelette?
Kommentit (46)
14 vastaa jälleen. Minulla on 2 kertaa viikossa yhteinen harrastus esikoisen kanssa. Lisäksi meillä joka ilta jutellaan kahden kesken päivän tapahtumista esikoisen kanssa sekä aamulla kävellään kahden vartin matka esikouluun ja rupatellaan. Ohjelmat joita hän katsoo tv:stä päivisin on esim Näin koulutat lohikäärmeesi ja pikku prInssi. Mielenkiintoista että syytät minua laiskaksi äidiksi. Syyttäisitkö jos molemmat lapseni olisi päivähoidossa ja opiskelisin täysipäiväisesti. Ei silloinkaan esikoululaisella olisi enempi aikaa, ja edelleen aikiusten maailmassa täytyy tehdä myös soveltavia ratkaisuja.
Ap vastaa nrolle 14: älä välitä. Täällä niitä kiusaajia riittää. Kun jollain on paha olo, purkaa täällä sitä toisiin. Olet hyvä varmasti.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 15:01"]Kun itse olin esikoulussa, oli se nimensä mukaisesti koulun esiopetusta. Siellä opin aakkoset, lukemaan, laskemaan ym. Ei todellakaan mitään leikkejä.
Tämä oli ala-asteen yhteydessä. Eskarin jälkeen oli tarjolla iltapäiväkerho. Päiväkodissa en ikinä ole ollut.
Joten.. minkälaista tämän päivän esi"koulu" on, jos siellä on mahdollisuus leikkiäkin!?
[/quote]
Lto vastaa, leikki on esiopetuksen tärkeä toimintamuoto, samoin kuin liikkuminen, tutkiminen ja kokeilu. Esiopetus tapahtuu suureksi osaksi leikin kautta. Mutta koulun yhteydessä olevissa eskareissa ns. vapaan leikin osuus on lyhyt, usein vain ulkoilu.
Esioetuksessa ei opeteta ketään lukemaan, tosin suomen kielen kirjain-äänne-vastaavuuden vuoksi todella monet oppivat. :)
Sinänsä sisällöt koulun ja päiväkodin eskareissa ovat kyllä ihan samat ja sama ops. niitä ohjaa.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 17:48"]
apvastaa 41:lle. Minulla on lupa olla sellainen erakko kun olen. En halua muuttua. On väärin yrittää muuttaa ihmisistä samanlaisia. Sallin muiden olla erakkoja. Sallin ihmisten olla yksilöitä.
[/quote]
41 vielä. Juu ei minulla ole mitään motiiveja muuttaa sinun perusluonnettasi, miksi olisikaan, mutta vähän epäselväksi jäi, miten paljon tuo erakkous vaikuttaa lapsiin. Eli vaikka et ihmisten seurassa viihtyisi, toivottavasti tuot lapsille esiin sen vaihtoehdon, että ihmisten seurassa voi viihtyäkin. Vaikka sinulla on oikeus olla erakko, sinulla ei ole oikeutta häiritä lastesi kehitystä. Asia on minulle sillä tavalla läheinen, että mieheni exä oli äärimmäisen arka ja mielenterveysongelmainen ihminen, ja vaikka lapset olivat hoidossa, koulussa jne., äiti onnistui aika tehokkaasti siirtämään omia pelkojaan lapsilleen. Mitään pahaa en sinulle tarkoittanut. Yhtä lailla pahaksihan lapsille varmaan on sekin (tyypillisempi?) tilanne, että heidät hukutetaan sosiaalisiin virikkeisiin koko valveillaoloajaksi. Jotkut viihtyvät yksinkin. Mutta itselleni siis sos. tilanteet ovat olleet usein vaikeita, koska lapsena opin epäluulon kaikkea ja kaikkia kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 15:26"]
ap vastaa: nro 18: kaikki ei ole sosiaalisia kuten sinä. En pysty kyläilemään koska olen arka erakko. Minkä luonteelleni voin. Toisekseen, asumme uudella paikkakunnalla josta emme tunne ketään. Eikä ole erakkoluonteena helppo tutustua. Naapureissa ei ole lapsia. Kerhon varaan jäisi lapsen sos.kontaktit melkein kokonaan.
[/quote]
Ehdottomasti lapsi myös ainakin joinakin päivinä iltapäivähoitoon. Eihän hänellä ole ketään leikkikavereita iltapäivisin...
apvastaa 41:lle. Minulla on lupa olla sellainen erakko kun olen. En halua muuttua. On väärin yrittää muuttaa ihmisistä samanlaisia. Sallin muiden olla erakkoja. Sallin ihmisten olla yksilöitä.