Lue keskustelun säännöt.
Olen niin katkera ja vihainen saamastani kohtelusta synnytyksessä
27.02.2014 |
1. kerralla, että pelkään käyttäytyväni erittäin epäasiallisesti kaikille kohtaamilleni henkilökunnan edustajille kohta kun pitää toisen kerran sinne samaan sairaalaan mennä!
Kommentit (64)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaala on sairaala eikä palveleva hotelli. Ei isellä sua ehditä paapomaan, mutta asiallista hoitoa saa. Minä itse en odottanut muuta kuin asiallisen hoidon ja olin hyvin iloinen saamstani tuesta ja huolenpidosta. Ja jos joku sanoi jotain outoa, niin kaikissa tapauksissa paljastui tiedonkulun erheeksi, eli hoitaja ei ole ihmekone, ja tullessaan tauon jälkeen töihin ei voinut heti tietää kaikkien potilaiden asioita tai tilanteen taustoja. Mutta ystävällisellä puheella asiat selvisivät ja kiakille jäi ihan hyvä mieli.
Se ei kyllä mielestäni ole asiallista kohtelua, että 2. asteen repeämiä ei kukaan tule tikkaamaan kuin vasta sen jälkeen, että mies on lähtenyt yli 30 min kuluttua etsimään käytäviltä hankilökuntaa. Eikä se, ettei lääkäri pahoittele mokaansa vaan suhtautuu siihen kuin vitsiin, eikä se, että jos ei pysy pystyssä mennäksen suihkuun, kätilö vähättelee verenhukkaa ja sanoo ettei kykenemättömyyteni ainakaan siitä johdu. Ja tuossa oli vain osa saamastani kohtelusta. Ehkä jos tuollainen on jonkun mielestä asiallista, toki hänellä on oikeus mielipiteeseensä.
ap
Taas näitä köyhien ongelmia. Rahalla saa hoitoa. Karja syntyy karjan lailla.
Jos ei halua tulla loukatuksi ja nälvityksi niin siitäkin arvostellaan että haluaa olla prinsessa ja tahtoo hotellitason palvelua. Miksi ihmeessä hoitajat haluavat ilkeillä niille synnyttäneille äideille siellä? Minua sanottiin useaan otteeseen huonoksi äidiksi vaikka nyt vuosien kokemus on näyttänyt että hyvin on selvitty ja että asiat joista kommentoitiin olivat täysin naurettavia. Vääränvääriset rintaliivit esimerkiksi synnytyksen jälkeen olivat huonon äidin merkki, samoin kuin kovalla pakkasilmalla laitettu kosteusvoide ja hoitoaine(siis tälle huonolle äidille laitettu). Myös kieltäytyminen sairaalan pahasta kahvista oli huonon äidin merkki kuten sairaalan ulkopuolelta tuotu ruokakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisitko laittaa linkin siihen synnytyskeskustelupalstaan?
ps. mä olen aika usein keskipisteenä kun vedän jotain esitelmiä, inhoan sitä huomiota. ainakin kerran viikossa pitää paapattaa ja saada huomiota. kukin tavallaan, mut mä en tykkää. omissa häissäni onneksi mies oli enemmän äänessä niin huomio oli hänessä enemmän. synnytyksessä olisin mieluummin yksin halkeamassa kahtia, jos se vain olisi mahdollista turvallisesti.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 12:47"]Se ei kyllä mielestäni ole asiallista kohtelua, että 2. asteen repeämiä ei kukaan tule tikkaamaan kuin vasta sen jälkeen, että mies on lähtenyt yli 30 min kuluttua etsimään käytäviltä hankilökuntaa. Eikä se, ettei lääkäri pahoittele mokaansa vaan suhtautuu siihen kuin vitsiin, eikä se, että jos ei pysy pystyssä mennäksen suihkuun, kätilö vähättelee verenhukkaa ja sanoo ettei kykenemättömyyteni ainakaan siitä johdu. Ja tuossa oli vain osa saamastani kohtelusta. Ehkä jos tuollainen on jonkun mielestä asiallista, toki hänellä on oikeus mielipiteeseensä.
ap
[/quote]
Tikkaaminen pitää tietysti tehdä heti. Pahoittelun äänensävyä ei kannata lähteä tulkitsemaan. Kätilön tehtävä on kyllä puhua totta, eli jos verenhukkasi on niin pientä, että huimaus ei voi siitä johtua, niin ei sitä tarvitse kätilön lähteä väittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 12:49"]Taas näitä köyhien ongelmia. Rahalla saa hoitoa. Karja syntyy karjan lailla.[/quote]
Suomessa ei tietääkseni ole mahdollista synnyttää yksityisten palveluiden piirissä, taukki!
Ap
Mutta synnytykseen voi ottaa oman gynen ( ainakin Naikkarilla sanottiin niin siellä tutustumiskäynnillä samaan aikaan olleelle amerikkalaiselle naiselle sanottiin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ehkä jos mulla olisi joku '' oma gyne '', ottaisinkin mukaan, maksoi mitä maksoi. Mutta kyllä sairaalan omankin henkilökunnan pitäisi hommansa hoitaa asiallisesti ilman, että pitäisi oma edunvalvoja olla mukana.
Ap
Kaikesta ei pidä vetää hernettä nenään. Asiasta voi kysyä tai sanoa jo silloin. Ja selitää tilanteen, jos joku hoitaja ihmettelee. Ei hoitaja välttämättä tiedä kaikkien erilaisia tilanteita, kun vuorot vaihtuu tai on uusi osastolla tai ollut vapailla. Kyllä minullekin joku lähihoitaja ihmetteli " etkä aio kotiin lähteäkään", että lääkärit halusi vielä tutkia kohtuani yms. Kun selitin asian, niin suhtautuminen oli ihan toista. Jouduin itse olemaan 8 päivää sairaalassa, ja lapsi oli siitä suurimman osan aikaa lastensairaalassa. Silloin kaikki ei mennyt normaalin kaavan mukaan, ja väärinkäsityksiä syntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi herttinen sentään mitä kermaperseäitejä tuolla synnytysloukkaus-blogissa on. En siis väitä, ettäkö kaikki, mutta että joku loukkaantuu siitä, että keskenmenoa on kommentoitu sanomalla "mitään ei vaan ole tehtävissä", mikä on täysin totta... Ei hyvänen aika.
Eikä tuo AP:n tekstikään niin traumaattiselta kuulosta. Vai että oli kätilö käskenyt olemaan huutamatta, no voi voi sentään.
Synnyttäjien kokemat pahoinpitelyt ovat tärkeä aihe, mutta tällainen kiukuttelu vie vaan uskottavuutta asialta, valitettavasti.
Omalla kohdallani kävi polvileikkauksen jälkeen niin, että hoitsut yrittivät pakottaa kävelemään, vaikka olin menettänyt runsaasti verta ja hemoglobiini pyöri 80:n tienoilla. Pyörryin siis joka kerta, kun minut nostettiin pystyyn. Ei silti ole käynyt edes mielessä, että olisin tehnyt asiasta valituksen, vielä vähemmän että olisin halunnut kostaa asian seuraavalle vastaan tulevalle hoitsulle. Osastoilla on kiire ja aina tieto ei kulje, ei siellä kukaan vittuillakseen virheitä tee.
Voi vitsit että oot kova ämmä 34! Vautsi vau. Kostoajatukseni on vain se, että jos joku siellä vielä erehtyy jonkun virheen mun kanssa tekemään, annan palautteen saman tien, ettei tartte jälkeenpäin uhota.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 12:26"]
Pikkasen heikko usko eheyttävään kokemukseen, kun joutuu menemään samaan sairaalaan, jossa viimeksi ainakin 90% kohtaamastani henkilökunnasta suhtautui muhun kuin halpaan makkaraan.
ap
[/quote]
Voithan sinä silti ottaa asian esille? Mutta JOS sinä uskot, että se on
- paska sairaala
- asenne ei muutu
- ei kannata kertoa, kun se kuitenkin menee tavalla x
Niin sitten sinä lähinnä petaat jo tulevaa huonoa kokemusta.
"mutten jaksanut, enkä jotenkin ehkä edes kahdannut, koska vauvalla oli kaikki hyvin...enkä halunnut ajatella koko asiaa kun sieltä pois pääsin. Enkä kuitenkaan olisi saanut korvauksia, joten olisin siis nähnyt vaivaa turhan takia."
Sun pitäisi mennä johonkin kognitiiviseen terapiaan, että noita sun negatiivisen ajattelun kehiä saataisiin purettua ;) Ihan oikeasti! On tutkittu juttu, että vihamielisesti valmiiksi asennoituvat ihmiset ("ei se kuitenkaan onnistu, ihan turhaa, en minä kun ihan turhaa sekin") herättävät ärtymystä ja saavat siten sitäkin kautta huonoa kohtelua.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 12:29"]
olen lukenut netin synnytysloukkauspalstaa.
[/quote]
Voi jeesuksen kristuksen vihreä mosse. Voi vitun vittu ja nännipihan talonmies.
Voi...voi...voi hyvänen aika.
Kasvakaa aikuisiksi senkin pikkutytöt. Nyyh, nysse loukkas mun tunteita.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 13:49"]
Voi vitsit että oot kova ämmä 34! Vautsi vau. Kostoajatukseni on vain se, että jos joku siellä vielä erehtyy jonkun virheen mun kanssa tekemään, annan palautteen saman tien, ettei tartte jälkeenpäin uhota.
Ap
[/quote]
Etkö sä voisi toimia ihan normaalisti vaan? Jos oletat elämän olevan sotatantere, näet sen sellaisena, etkä muuta voi.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 13:49"]
Voi vitsit että oot kova ämmä 34! Vautsi vau. Kostoajatukseni on vain se, että jos joku siellä vielä erehtyy jonkun virheen mun kanssa tekemään, annan palautteen saman tien, ettei tartte jälkeenpäin uhota.
Ap
[/quote]
No niin, hyvä, tee niin! Eipä jää trauma kummittelemaan ja paisumaan mielessä eikä tarvitse sitten kirjailla johonkin synnytysloukkausblogiin jälkikäteen, miten "kätilö venytti ponnistuksen aikana välilihaa, yhyy, minut on raiskattu" (oikeasti, siellä on tällainen keissi).
nro 34
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 12:47"]
Se ei kyllä mielestäni ole asiallista kohtelua, että 2. asteen repeämiä ei kukaan tule tikkaamaan kuin vasta sen jälkeen, että mies on lähtenyt yli 30 min kuluttua etsimään käytäviltä hankilökuntaa. Eikä se, ettei lääkäri pahoittele mokaansa vaan suhtautuu siihen kuin vitsiin, eikä se, että jos ei pysy pystyssä mennäksen suihkuun, kätilö vähättelee verenhukkaa ja sanoo ettei kykenemättömyyteni ainakaan siitä johdu. Ja tuossa oli vain osa saamastani kohtelusta. Ehkä jos tuollainen on jonkun mielestä asiallista, toki hänellä on oikeus mielipiteeseensä.
ap
[/quote]
Eikö siellä huoneessa ollut soittokelloa? Minusta tuntuu, että itse en olisi ottanut nokkiini tuollaista käytöstä lääkäriltä. Lisäksi se voi olla ihan totta, että et menettänyt niin paljon verta, ettet sen takia voinut mennä suihkuun. Kyllähän jokainen nainen jonkinverran menettää verta - ja yleensä kätilö on ihan pätevä sitä arvioimaan. Ehkä sinä automaattisesti ajattelit, että kätilö vihjaa sinun olevan kykenemätön, kenties hän tosiaan vain tarkoitti, että menettämäsi verimäärä ei ollut niin suuri, että et fyysisesti voisi kävellä.
Muistan itse, että yhden synnytyksen jälkeen oli vaikea mennä suihkuun ja toisen jälkeen taas olisin voinut vaikka juosta maratonin. Molemmissa synnytyksissä tuli repeämiä, toisella kertaa itse asiassa 2. asteen (vauvan pää oli valtavan suuri).
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 12:04"]
Harmittaahan se, että se suuri, etukäteen suunniteltu elämys, menee pilalle. Naisen elämässä on vain kaksi juhlaa, missä saa olla keskipiste: Häät ja synnytys ja se on kyllä kamalaa, jos ne menee pieleen.
[/quote]
Minä ainakin koin olevani keskipisteenä omissa rippijuhlissani, yo-juhlissani, valmistujaisissani. Samoin syntymäpäivänäni juhlitaan enemmän sitä että MINÄ synnyin kuin että sillä päivämäärällä äidistäni tunki maailmaan kolme ja puoli kiloinen pötkäle. Kihlajaisissani ja häissäni saan toivottavasti olla jaetulla korokkeella, sillä toivoisin niiden olevan _meidän_ eikä minun juhlat.
Että sen verran korjaisin tota sun väitettä; Naisen elämässä on vain kaksi juhlaa, jossa saa olla keskipiste, syntymä(jos ei satu olemaan kaksonen) ja hautajaiset :D Onhan sekin kamalaa jos noista menee toinen hanurilleen...