Mä en jaksa, ex kieltää lasten muuton ja itse rakentaa elämäänsä
Elää uuden kumppanin kanssa hyvässä kodissa, puitteet ja kaikki kun yhdessä elävät. Minulta kieltää muuton toiselle paikkakunnalle eli että lapset ei saa muuttaa. En uskalla vaan nostaa kytkintä ja mennä kun voi tulla ongelmia huoltajuudessa tai sitten maistraatti/uusi koulu vaatii toisen huoltajan. Tuntuu epätoivoiselta, minulla ei ole varaa isosta kaupungista ostaa meille kotia. Miten tässä pitäisi, ikuisesti vuokralla.... Lapset asuu minulla, isällä viikonloppuja.
Kommentit (97)
On kyllä hankalaa, jos muuttaa ei saa tai menettää lapset.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikein varaa maksaa satoja lakimiehelle kysyäkseni näistä, sosiaalitoimisto sanoi että periaatteessa mutta toisaalta ja yhteishuolto niin sopikaa.. Eli epäselvää.
Oikeusaputoimistosta saa ilmaista apua, jos on varaton.
Sepä kun olen työssäkäyvä mutta yksityinen on huima summa terveysalan kk palkasta maksettavaksi. Toki on tärkeä asiakin.
Käsittääkseni etävanhempi ei voi estää muuttoa, ellei kyseessä ole muutto ulkomaille. Toki voi anoa muutosta lähivanhemmaksi ja tapaamisoikeuksia voidaan muokata. Etenkin, jos on hyvä syy muuttaa, niin tuskin olisi mikään ongelma ja nähtäisiin kiusantekona. Omistusasunnon ostaminen on minusta vähän huono syy muuttaa 100 km päähän, koska vuokralla voi ihan hyvin asua mutta työpaikka on hyvä syy. Käsittääkseni myös lähivanhemman tukiverkostojen läheisyys katsotaan hyväksi syyksi.
4. Lapsen äiti/isä on muuttamassa ja meillä on yhteishuolto. Saako lähivanhempi muuttaa lapsen kanssa?
Yhteishuollon periaatteiden mukaisesti huoltajien tulee keskustella lapsen asioista ja päättää asia yhdessä, mutta toisella yhteishuoltajalla ei kuitenkaan ole käytettävissään pakkokeinoa, jolla voisi estää muuton Suomessa, jos yksimielisyyttä ei synny. Muutto saattaa kuitenkin olla niin olennainen muutos, että lapsen tapaamissopimus (ja tarvittaessa elatussopimus) tulee neuvotella uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta. Mahdollista on myös sopia lapsen muuttamisesta etävanhemman luokse, jos se on lapsen edun mukaista. Jos lapsella on vain yksi huoltaja, tämä päättää yksin lapsen asuinpaikan. Sekä yhteishuoltajan että yksinhuoltajan olisi kuitenkin hyvä asumisratkaisuissaan mahdollisuuksien mukaan huomioida lapsen oikeus tavata ja pitää yhteyttä siihen vanhempaan, jonka luona lapsi ei asu.
https://www.hel.fi/sote/toimipisteet-fi/aakkosittain/perho/lastenvalvoj…
Velvollisuus ilmoittaa aiotusta muutosta
Vanhemman on ilmoitettava toiselle vanhemmalle aikomuksestaan muuttaa asuinpaikkaansa, jos muutolla on vaikutusta lapsen huoltoon tai tämän oikeuteen tavata toista vanhempaansa tai muuta läheistään. Tällä kannustetaan vanhempia pohtimaan jo etukäteen oman muuttonsa vaikutuksia lapsen huollon ja tapaamisoikeuden toteutumiseen ja järjestämään tarvittaessa nämä asiat oikeudellisesti uudelleen.
Jos lapsen huolto on uskottu muulle henkilölle kuin vanhemmalle, on hänen tehtävä ilmoitus vanhemmille ja vanhempien on tehtävä ilmoitus hänelle. Velvollisuus koskee molempia vanhempia riippumatta siitä, kumman luona lapsi asuu.
Ilmoitus muutosta on tehtävä hyvissä ajoin ja jos mahdollista, vähintään kolme kuukautta ennen aiottua muuttoa.
Ilmoituksen saa jättää tekemättä vain, jos lapsen tai asuinpaikkaansa muuttavan henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuu välitön vakava uhka ja muutto on välttämätön sen torjumiseksi.
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 5 a § (Finlex)
https://thl.fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/perheoikeudel…
Vierailija kirjoitti:
Ex ottaisi varmaan lapset ihan mielellään luokseen uuden kanssa. Lapset haluaa asua minulla ja isän kodista on nykykouluihin n 16km.
Aika pitkä koulumatka. Miksi ihmeessä lapset ei ole lähikoulussa? Muuta nyt ihmeessä sinne minne haluat. Et tule saamaan eksältäsi siihen "lupaa" koskaan. Sinulla on kuitenkin oikeus muuttaa.
Lapset asuu minun luona ja kouluun vaan 1km.
Eihän ole mitään mieltä, että ihmiset vielä eron jälkeen exän vuoksi jättäisi merkittäviä asioita tekemättä. Johan lapsillekin muutto olisi hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli, Suomessa isillä ei ole oikeuksia.
Samaa sanon. Ei mun kumppanin ex mitään kysellyt kun otti lapset ja muutti toiselle paikkakunnalle. Kaikessa hiljaisuudessa olivat vaan eräänä päivänä vaihtaneet koulua ja päiväkotia. Ei isältä kysynyt kukaan mitään. Äiti sit ilmoitti et turha hakee vanhasta koulusta ja päikystä, eivät oo siellä enää. Ja yhteishuoltajuus heillä. Lähi voi tosiaan tehdä ihan mitä tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle lakimies sanoi, että etä ei voi käytännössä estää muuttoa, ellei se ole toiseen maahan. Esim. työn perässä voi aivan hyvin muuttaa toiseen kaupunkiin ja on ihan perusteltuakin.
Höpöhöpö.
_ _ _
Jos toinen vanhempi haluaa muuttaa lapsen kanssa ja vanhemmilla on yhteishuoltajuus, muuttaminen onnistuu vain, jos molemmat huoltajat antavat siihen suostumuksensa. Tämä johtuu lakiin kirjatusta huoltajien yhteistoimintavelvoitteesta: lain mukaan lapsen huoltajat vastaavat yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja lähtökohtaisesti tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset. Jos huoltajat eivät pääse asiassa sopimukseen, asian ratkaisee tuomioistuin. Molempien huoltajien kuulemisesta muuttotilanteessa on säädetty lisäksi kotikuntalaissa: jos mukana muuttava perheenjäsen tekee muuttoilmoituksen alle 18-vuotiaan puolesta, Digi- ja väestötietoviraston on varattava tarvittaessa hänen huoltajilleen tilaisuus antaa määräajassa selvitys ilmoituksen johdosta.
https://www.minilex.fi/a/lapsen-tapaamisoikeus-ja-v%C3%A4limatka
No ei tuota kukaan käytännössä valvo. Jos ei halua ruveta oikeudessa riitelemään niin kyllä lähi voi viedä lapset mihin tykkää.
Oikeustaistoa pelkäänkin tai että uusi koulu/maistraatti vaatii isän allekirjoituksia.
Miten miehet voivat olla niin ulkona kaikesta?
Minä ymmärrän aloittajaa. Minun ex on samanlainen, vielä 10 vuotta erosta tekee kiusaa. Vasta oltiin taas oikeudessa, kun vaati laajempia tapaamisia. Eli niiden varjolla elatusmaksuja alemmaksi (lisää luonaolopäiviä). No, se saikin enemmän aikaa lasten kanssa, tosin ei se niitä ota enempää, kuin ennenkään. Minäkään en ole uskaltanut muuttaa, vaikka mieli tekisi. En vaan jaksanut ajatusta riidasta, ja kiusanteosta, mitä siitä seuraa. Tuntuu, että elämä on jäänyt elämättä, ei tämä ole minun näköistäni elämää.
Toivon sinulle aloittaja rohkeutta muuttaa. Minä tein sen virheen, että pelkäsin liikaa, ja koitin pitää tilanteen rauhallisena miellyttämällä. Ei se exän kontrollointia poista, minä olen hänen omaisuuttaan vielä 10 vuoden jälkeenkin, missä vaan voi kiusaa tehdä, sitä tehdään jne. Ei tästä elinkautisesta pääse koskaan. Ihan sama olisi ollut muuttaa kauemmas, ei se olisi ollut sen parempaa tai huonompaa, kuin nytkään, samaa kontrollointia, perättömiä lasuja, kiusantekoa, uhkailua jne, mitä nytkin. Jatkuvaa pelkäämistä, sitä minun elämäni on.
Muutin kymmenisen vanhana äidin ja muun perheen kanssa satojen kilometrien päähän isästä ja aiemmasta kotikaupungista. Kävimme sitten viikonloppuina ja lomilla. Isä on vuosikaudet huokaillut sitä että miksi meidän piti muuttaa "sinne jumalan selän taakse" ja että olisi niin kiva kun asuisimme lähempänä. Nyt ollaan kyllä jo aikuisia velimiesten kanssa ja oma tilanne sellainen, että joutuu vähän toisella tavalla saman asian eteen. En silloin lapsena ja nuorena täysin tajunnut sitä, miten pahalta isästä oikeastaan on täytynyt tuntua. Ei siis mitenkään yrittänyt estää muuttoa, joka oli monessa muussa suhteessa lopulta hyvä ratkaisu. Nämä tilanteet ovat varmaan usein ihan oikeita dilemmoja.
Meillä sellainen tilanne että isällä on myös huoltajuus, mutta hän ei ole pitänyt lapseen mitään yhteyttä kohta neljään vuoteen. Hän on muuttanut, ja salannut kaikki yhteystietonsa sekä estänyt minut joka paikassa. Nyt olen ottanut ohjat omiin käsiini ja muutamme maasta pois. Muuttoilmoituksen olen tehnyt eikö maistraatista ole mitään kuulunut. Uusi koulu ei myöskään ole kysynyt mitään. Jos isä nyt jostain syystä sanoisi että ei saada muuttaa, niin mitä sitten. Hän voi vaatia lasta asumaan luokseen oikeuden päätöksellä tietysti, mutta lapseni tilanne on jo sen verran vakiintunut (läheinen isosisko ja isoveli) että tuskinpa häntä lähdetään pakottamaan isälleen.