Mä en jaksa, ex kieltää lasten muuton ja itse rakentaa elämäänsä

Eiköhän nyt muuttaminen ole ihan perusoikeus tässä maassa jota kukaan ei noin vain estä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma exä teki sellaista kiusaa, ettei suostunut tekemään muuttoilmoitusta alaikäisestä lapsestamme, kun avioeron vuoksi muutin lapseni kanssa viiden kilometrin päähän entisestä kodista. Minun lasta koskevaa muuttoilmoitusta ei hyväksytty silloisessa maistraatissa, koska puuttui isän kirjallinen suostumus. 

Olimme exän kanssa sopineet suullisesti asumisjärjestelyistä ja tapaamisista. Lapsi oli silloin 17-vuotias. Vasta kun lapsi täytti 18 vuotta, hän saattoi itse tehdä muuttoilmoituksen luokseni, vaikka oli asunut koko ajan luonani.

Koska lapsen koulu ei muuton vuoksi vaihtunut, en joutunut tällaista miettimään siinä tilanteessa. 

15 v saa tehdä itse muuttoilmoituksen. Vanhempi ei voi tehdä hänen puolestaan.

Tiedän, koska meillä 15 v teki sen. Ja mies yritti purkaa muuttoilmoitusta, onnistumatta.

Miten lapsesi onnistui tekemään tämän? Pääsääntöhän on se, että lapsen muuttoilmoituksen tekee lapsen molemmat vanhemmat yhdessä. En löytänyt netistä niitä poikkeuksia, milloin alaikäisen itse tekemä muuttoilmoitus hyväksytään. Ihan siis uteliaisuudesta kyselen omaa tietämättömyyttäni. :) 

Alaikäistä lasta koskevan ilmoituksen tekevät pääsäännön mukaan lapsen huoltajat yhdessä. 

(Digi- ja väestövirasto https://www.suomi.fi/palvelut/asuinpaikan-muuttaminen-digi-ja-vaestotie… )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma exä teki sellaista kiusaa, ettei suostunut tekemään muuttoilmoitusta alaikäisestä lapsestamme, kun avioeron vuoksi muutin lapseni kanssa viiden kilometrin päähän entisestä kodista. Minun lasta koskevaa muuttoilmoitusta ei hyväksytty silloisessa maistraatissa, koska puuttui isän kirjallinen suostumus. 

Olimme exän kanssa sopineet suullisesti asumisjärjestelyistä ja tapaamisista. Lapsi oli silloin 17-vuotias. Vasta kun lapsi täytti 18 vuotta, hän saattoi itse tehdä muuttoilmoituksen luokseni, vaikka oli asunut koko ajan luonani.

Koska lapsen koulu ei muuton vuoksi vaihtunut, en joutunut tällaista miettimään siinä tilanteessa. 

15 v saa tehdä itse muuttoilmoituksen. Vanhempi ei voi tehdä hänen puolestaan.

Tiedän, koska meillä 15 v teki sen. Ja mies yritti purkaa muuttoilmoitusta, onnistumatta.

Miten lapsesi onnistui tekemään tämän? Pääsääntöhän on se, että lapsen muuttoilmoituksen tekee lapsen molemmat vanhemmat yhdessä. En löytänyt netistä niitä poikkeuksia, milloin alaikäisen itse tekemä muuttoilmoitus hyväksytään. Ihan siis uteliaisuudesta kyselen omaa tietämättömyyttäni. :) 

Alaikäistä lasta koskevan ilmoituksen tekevät pääsäännön mukaan lapsen huoltajat yhdessä. 

(Digi- ja väestövirasto https://www.suomi.fi/palvelut/asuinpaikan-muuttaminen-digi-ja-vaestotie… )

Siis käytiin postissa, jossa lapsiihan itse kynällä ja paperilla teki sen.

Mies teki valituksen maistraattiin, sanoen että minä manipuloin lapsen tekemään ilmoituksen. Sieltä sitten soitettiin lapselle ja kysyttiin, kenen tahto muutto oli.

Tästäon nyt aikaa viitisen vuotta.

Se on kuitenkin lasten isä. Mieti lastesi kannalta. Omaltakin kannaltasi voi lopulta olla helpompaa, jos lasten isä on lähellä ja tiivisti mukana lasten elämässä.

Haluaisitko itse asua 100 km päässä lapsistasi?

Vierailija kirjoitti:

Minulle lakimies sanoi, että etä ei voi käytännössä estää muuttoa, ellei se ole toiseen maahan. Esim. työn perässä voi aivan hyvin muuttaa toiseen kaupunkiin ja on ihan perusteltuakin.

Höpöhöpö.

_ _ _

Jos toinen vanhempi haluaa muuttaa lapsen kanssa ja vanhemmilla on yhteishuoltajuus, muuttaminen onnistuu vain, jos molemmat huoltajat antavat siihen suostumuksensa. Tämä johtuu lakiin kirjatusta huoltajien yhteistoimintavelvoitteesta: lain mukaan lapsen huoltajat vastaavat yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja lähtökohtaisesti tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset. Jos huoltajat eivät pääse asiassa sopimukseen, asian ratkaisee tuomioistuin. Molempien huoltajien kuulemisesta muuttotilanteessa on säädetty lisäksi kotikuntalaissa: jos mukana muuttava perheenjäsen tekee muuttoilmoituksen alle 18-vuotiaan puolesta, Digi- ja väestötietoviraston on varattava tarvittaessa hänen huoltajilleen tilaisuus antaa määräajassa selvitys ilmoituksen johdosta.

https://www.minilex.fi/a/lapsen-tapaamisoikeus-ja-v%C3%A4limatka

Tässäkin jutussa naista selvästi harmittaa koska exällä menee paremmin kuin hänellä ja niinpä nainen haluaa kostaa exälle viemällä tältä lapset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma exä teki sellaista kiusaa, ettei suostunut tekemään muuttoilmoitusta alaikäisestä lapsestamme, kun avioeron vuoksi muutin lapseni kanssa viiden kilometrin päähän entisestä kodista. Minun lasta koskevaa muuttoilmoitusta ei hyväksytty silloisessa maistraatissa, koska puuttui isän kirjallinen suostumus. 

Olimme exän kanssa sopineet suullisesti asumisjärjestelyistä ja tapaamisista. Lapsi oli silloin 17-vuotias. Vasta kun lapsi täytti 18 vuotta, hän saattoi itse tehdä muuttoilmoituksen luokseni, vaikka oli asunut koko ajan luonani.

Koska lapsen koulu ei muuton vuoksi vaihtunut, en joutunut tällaista miettimään siinä tilanteessa. 

15 v saa tehdä itse muuttoilmoituksen. Vanhempi ei voi tehdä hänen puolestaan.

Tiedän, koska meillä 15 v teki sen. Ja mies yritti purkaa muuttoilmoitusta, onnistumatta.

Miten lapsesi onnistui tekemään tämän? Pääsääntöhän on se, että lapsen muuttoilmoituksen tekee lapsen molemmat vanhemmat yhdessä. En löytänyt netistä niitä poikkeuksia, milloin alaikäisen itse tekemä muuttoilmoitus hyväksytään. Ihan siis uteliaisuudesta kyselen omaa tietämättömyyttäni. :) 

Alaikäistä lasta koskevan ilmoituksen tekevät pääsäännön mukaan lapsen huoltajat yhdessä. 

(Digi- ja väestövirasto https://www.suomi.fi/palvelut/asuinpaikan-muuttaminen-digi-ja-vaestotie… )

Siis käytiin postissa, jossa lapsiihan itse kynällä ja paperilla teki sen.

Mies teki valituksen maistraattiin, sanoen että minä manipuloin lapsen tekemään ilmoituksen. Sieltä sitten soitettiin lapselle ja kysyttiin, kenen tahto muutto oli.

Tästäon nyt aikaa viitisen vuotta.

Sitten tämä on muuttunut vuodesta 2010-luvulta. Silloin ei olisi onnistunut myöskään yli 15-vuotiaan kirjallinen lapsen tekemä muuttoilmoitus ilman molempien vanhempien allekirjoitusta.  (Nyt rupesikin kiinnostumaan, milloin tämä on muuttunut.)

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin jutussa naista selvästi harmittaa koska exällä menee paremmin kuin hänellä ja niinpä nainen haluaa kostaa exälle viemällä tältä lapset

Oma tulkintani on, että ap:ta harmittaa se, että ex  ei salli hänelle ja lapsille yhtä hyviä asumismahdollisuuksia kuin itselleen. Ex-paralle on iskenyt paha muutosvastarinta ja sen vuoksi kieltää ap:n ja lasten muuttosuunnitelmat, ihan kuin ukkoraiska painaisi paniikkinappulaa ap:n ja lasten muuton vuoksi. Mitään järkeväähän syytä exällä ei ole kieltoonsa. 

Ap:lla sen sijaan on järkevä perustelu muuttoon: 

Koska hän ei pysty tarjoamaan kaupungissa tarpeeksi hyvin varustettua asuntoa, hän haluaa muuttaa maalle edullisempaan asuinkuntaan. 

Toivottavasti ex rauhoittuu pian ja huomaa, ettei ap suinkaan ole aikeissa estää ex:n ja lasten tapaamisia, kuten ei ole ennenkään tehnyt. Toivottavasti sitten kun ex lakkaa panikoimasta, hän myöntyy myös muuttosuunnitelmiin. 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän nyt muuttaminen ole ihan perusoikeus tässä maassa jota kukaan ei noin vain estä.

Yhteushuollossa määrää laki. Ei perusoikeus.

Hyviä neuvoja jo tullut. Tosiaan, soita juristille, kysy voiko neuvoa puhelimessa ja jos voi, onko maksutonta. Sinä voit muuttaa uudelle paikkakunnalle, sitä ei toinen huoltaja voi estää. Hän voi pelotella ja järjestää lastenvalvojalle tapaamisen. Sitten vain esität perustelut, miksi muutat. Pysyt rauhallisena ja pysyttäydyt faktoissa. Lastenvalvoja ei muutenkaan päätä mitään, hän voi suositella ja auttaa teitä keskenään sopimaan. Viime kädessä voitte mennä oikeuteen. Teillä on yhteishuoltajuus, kumpikin voi muuttaa, sitä ei toinen voi estää.

Voi muuttaa aikuinen, mutta huoltajien allekirjoitukset tarvitaan lasten papereihin.

Onko suositella juristia kelle soittaa?

Up

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle lakimies sanoi, että etä ei voi käytännössä estää muuttoa, ellei se ole toiseen maahan. Esim. työn perässä voi aivan hyvin muuttaa toiseen kaupunkiin ja on ihan perusteltuakin.

Höpöhöpö.

_ _ _

Jos toinen vanhempi haluaa muuttaa lapsen kanssa ja vanhemmilla on yhteishuoltajuus, muuttaminen onnistuu vain, jos molemmat huoltajat antavat siihen suostumuksensa. Tämä johtuu lakiin kirjatusta huoltajien yhteistoimintavelvoitteesta: lain mukaan lapsen huoltajat vastaavat yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja lähtökohtaisesti tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset. Jos huoltajat eivät pääse asiassa sopimukseen, asian ratkaisee tuomioistuin. Molempien huoltajien kuulemisesta muuttotilanteessa on säädetty lisäksi kotikuntalaissa: jos mukana muuttava perheenjäsen tekee muuttoilmoituksen alle 18-vuotiaan puolesta, Digi- ja väestötietoviraston on varattava tarvittaessa hänen huoltajilleen tilaisuus antaa määräajassa selvitys ilmoituksen johdosta.

https://www.minilex.fi/a/lapsen-tapaamisoikeus-ja-v%C3%A4limatka

Huoltajien "kuuleminen" on että heille ilmoitetaan, ei että kysytään lupaa. Ainakin muussa laissa asia on näin. Eli kukaan ei voi kaapata lasta ja viedä jonnekin toisen vanhemman tietämättä. Tilaisuus antaa selvitys on sama juttu, että jos olisi joku oikea syy ettei saa muuttaa, se tulisi ilmi. Ulkomaille ei saa lasta muuttaa ilman toisen vanhemman lupaa. Sata kilometriä ei ole mitään, varsinkin kun tapaamiset on ollut viikonloppuisin. Kyse ei ole että vaarantuisi vaikka sovittu vuoroviikkoasuminen.

Kaikki viranomaiset sanoo hurskaasti, että sovitaan yhdessä, viran puolesta. He eivät saa ottaa kenenkään puolta, ennen kuin olisi jotenkin todistettu että eksä tekee kiusaa.

Itse pitää olla aloitteellinen ja pitää puolensa. Minä vastaavassa tilanteessa hakisin sen työn ja kunnon asunnon, ja muuttaisin ensin ja ilmoitus tukisi perästä. Näin olen joutunut oman exän kanssa toimimaan joka vaiheessa. Hän on aina väittänyt myös kaikkea että en saa tehdä sitä enkä tätä. Kun olen tehnyt vaan, ne on olleet vain puheita.

Olet huolehtiva äiti, joka vaihtaa taloudellisista syistä parempaan työhön ja asuntoon, voidakseen paremmin huolehtia lapsesta. Kun et estä tapaamista vaan ne jatkuu ihan normaalisti. Jos vielä kulkee bussi tuota väliä, lapsi pääsee bussilla isälleen.

Pari vuotta sitten sain työtä 500 km päästä ja otin työn vastaan. Muutin uudelle paikkakunnalle yhteishuoltajuudessa olevan lapsemme kanssa. Tässä tuo järjestys oli oleellinen juttu. Ensin työ, sitten muutto.

Olin siis jo etukäteen kertonut exälle, että on haku päällä ja en todennäköisesti löydä uutta mielenkiintoisempaa työtä tuolta kaikille yhteiseltä, pienemmältä paikkakunnalta. Tuolloin meillä oli vuoroviikkosysteemi. Sitten kun tuli tuo työtarjous, niin meinasi tulla hetkellinen erimielisyys vaikka kaikki oli ollut ok suunnitelman osalta aiemmin. Exä otti aikalisän ja halusi varmistaa asian lakimieheltään. Hyvä, että oli näin, koska lakimies vahvisti, että kun muutto on työperäinen, etälle ei juurikaan mahdollisuuksia laittaa kapuloita rattaisiin, jos ei ole perusteltua syytä. Siispä tilanne rauhoittui tuon aikalisän ja tarkistuksen myötä. Pääsimme miettimään luonaolojen järjestelyjä jne.

Mutta jos ex alkaakin vaatia lähihuoltajuutta?

Oon itkenyt tunnin. En voi alkaa riidellä, olisi paha lapsille eikä myöskään voi muuttaa kun vaaditaan allekirjoitukset. Jäänkö tähän vuokralle aina vaan? En todellakaan tiedä mitä tehdä.. Kelle tästä voi luotettavasti kysyä?

Tämä on sulta ainakin kolmas aloitus tästä aiheesta. Kaikki sanovat, että muuta. Eksäsi ei sitä voi estää. 100 km ei estä viikonlopputapaamisia. Se keskiviikkotapaaminen saa kuitenkin jäädä.

Voi ex estää jos ei allekirjoita koulu- ja muita hakemuksia/ilmoituksia tai riitaantuu ja alkaa vaatia lapsia itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Minulle lakimies sanoi, että etä ei voi käytännössä estää muuttoa, ellei se ole toiseen maahan. Esim. työn perässä voi aivan hyvin muuttaa toiseen kaupunkiin ja on ihan perusteltuakin.

Ei todellakaan voi noin vain muuttaa, vaan etä voi hakea oikeudesta lähihuoltajuutta pitääkseen lapset lähellään. Oikeus sitten ratkaisee.